Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suomalaisia ihmisiä 70-luvulta - tämä dokumentti maalaa aika erilaisen kuvan kuin tällä palstalla on
Kommentit (111)
Mielenkiintoinen ajankuva. Täytyypä etsiä jos jostakin löytyisi koko dokkari.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo vanha ukko on karjalainen :( Mie, sie kuuluu puheessa ja juuri Lahden seudulle meni paljon evakkoja. Hän on sen ikäinen että on varmasti luovutetusta Karjalasta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo vanha ukko on karjalainen :( Mie, sie kuuluu puheessa ja juuri Lahden seudulle meni paljon evakkoja. Hän on sen ikäinen että on varmasti luovutetusta Karjalasta.
Huoh, mie-sie on ihan itäsuomen murretta, siihen mitään karjalaa tarvita. En muutenkaan nyyhkytä ruskipalvoja karjalaisten puolesta, kehtaavat haukkua Suomen pohjois-karjalaisia vaikka melkein samanlaisia ovat kulttuureineen.
Ennen oli kunnon ihmisiä eikä näitä ilmastosukupuolisia.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin 80-luvulla nämä puliukot saivat jo rahaa sossusta. On jäänyt mieleen lapsuudesta kerta, kun istuin autossa kaupan parkkipaikalla, ja vieressä hoiperteli joku humalainen, jolla oli ihan tuliterät farkut jalassa.
Siitä huolimatta vielä ysärillä pultsarit joivat korvikkeita. Lasol- lasinpesuneste- ja Eau de Cologne eli kolina olivat halvempia juoda.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon aikaan vielä veteraaneja jotka sitten päässeet sitten sodasta koskaan eroon ja sitten jatkuva alkoholin käyttö ja apua olisi ollut tarpeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 -luvulla ei päihdeongelmaisia juurikaan hoidettu. Nämä jätettiin oman onnensa nojaan. Esim. Mankkaan suolla asui vuosikymmeniä päihdeongelmaisten oma yhteiskunta. Sinne ei virkavalta tullut kuin korjaamaan kuolleet pois. 70 -luvulla oli sodankäyneitä, sodissa päänsä sekoittaneita miehiä, jotka lääkitsivät itseään päihteillä. Maaltamuuton mukana tuli myös lähinnä miehiä, jotka eivät kyenneetkään asumaan kaupungeissa ja hävisivät suolle. 70 -luvun yhteiskunta oli paljon kovempi kuin omamme. Ei silloin paapottu ongelmaisia.
Ei heitä nyt juuri kovin paljon ollutkaan. Helsingissä enimmäkseen. En muista omassa keskikokoisessa asuin kaupingissani nähneeni näitä "rantojen miehiä".
Työssä piti käydä elääkseen ja siksi ei joutanut niin moni alkoholisoistumaan.
Ennen vanhaan työ-ukkojen työpaikoilla juotiin alkoholia puolisalaisesti ja pikkupomotkin ottivat huikan jos tulibat katselemaan työntekoa. Tuo meno alkoi loppumaan vasta 90-luvulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti olisi rakastanut tuota ensimmäistä haastateltavaa ja tarjonnut hänelle välittävän sekä turvallisen kodin, olisi tuo mies nyt hyvällä eläkkeellä pitkän ja kunniallisen työuran jälkeen. Hänellä olisi oma asunto, kesämökki, auto, lapsia sekä lapsenlapsia.
Mutta näin ei kaikkien kohdalla mene. Tuonkin miehen kohtalo oli määrätty jo lapsena.
Kyllä, mutta ei ollut äitiä, äiti oli ilmeisesti kuollut kun jutun mukaan tullut orvoksi 1v.
Jokainen äiditön ihminen menee jotenkin rikki, on turvaton. Isättömyys taas ei aiheuta yleensä mitään, koska se on ihan luonnollista, kaikki eivät edes tiedä siittäjiään. Mutta äiti pitäisi jokaisella ihmisellä olla, rakastava äiti. Se lämmittää koko elämän, vaikka olisi rankkaakin.
Elämä oli noihin a
---
---Suomessa on tuollaista vielä nykyään. Mitään edistystä ei ole tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
"Juu ei. Tuohon aikaan sosiaaliseksi avuksi haluttiin työllistämistöitä eikä vastikkeetonta rahaa yhteiskunnalta. Äijät menivät ennemmin lapiohommiin ansaitakseen ruokansa kuin odottivat käsi ojossa erilaisia rahallisia tukia."
No silloin ei ollut valintaa jonka olisi voinut tehdä. Ainoa vaihtoehto oli mennä jonnekin korpeen lapiohommiin ja asumaan kylmään parakkiin kymmenen muun haisevan äijän kanssa muutaman markan takia. Jos olisi ollut mahdollisuus saada vain tukia niin jokainen olisi sen valinnut ennen puolittaista pakkotyötä.
Erilaiset tukijärjestelmät ja työttömyysturva kehitettiin juuri siksi että ne vanhat keinot olivat niin heikkoja ja epäinhimillisiä.
Tästä aiheesta on Marko Nenonen tehnyt kirjan nimeltä "Lapiolinjalla - Työttömät pakkotöissä 1948-1971", karua on ollut meininki tuolloin. Minulle tuli yllätyksenä, että jatkosodan jälkeen on ollut valtavasti työttömiä, tuo yllätys johtui siitä koska olin kuullut ja lukenut, että "ennen vanhaan kaikille oli töitä ja kukaan ei kartellut töitä niin kuin nykyään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 -luvulla ei päihdeongelmaisia juurikaan hoidettu. Nämä jätettiin oman onnensa nojaan. Esim. Mankkaan suolla asui vuosikymmeniä päihdeongelmaisten oma yhteiskunta. Sinne ei virkavalta tullut kuin korjaamaan kuolleet pois. 70 -luvulla oli sodankäyneitä, sodissa päänsä sekoittaneita miehiä, jotka lääkitsivät itseään päihteillä. Maaltamuuton mukana tuli myös lähinnä miehiä, jotka eivät kyenneetkään asumaan kaupungeissa ja hävisivät suolle. 70 -luvun yhteiskunta oli paljon kovempi kuin omamme. Ei silloin paapottu ongelmaisia.
Ei heitä nyt juuri kovin paljon ollutkaan. Helsingissä enimmäkseen. En muista omassa keskikokoisessa asuin kaupingissani nähneeni näitä "rantojen miehiä".
Työssä piti käydä elääkseen ja siksi ei joutanut niin moni alkoholisoistumaan.
Ennen vanhaan työ-u
Olen nähnyt työpaikkajuopottelua vielä muutamia vuosia sitten, eräskin entinen työkaveri saattoi olla kaksi viikkoa ympärivuorokautisessa kännissä ja silti oli työmaalla ja yritti tehdä töitä (polttoleikata). Tuossa firmassa oli jossain vaiheessa 40% työvoimasta viinaukkoja, jotka joivat työaikanakin. Työskentelimme urakoitsijan palveluksessa suuren teollisuuslaitoksen alueella, lienee Suomen suurimpia työpaikkoja.
Olihan se viinalla lotraaminen ennen ainakin duunariammateissa yleistä. Isäkin kertoi miten raksalla oli haettu muuraria hommiin, mutta asiasta oli pitänyt ilmoittaa kaksi viikkoa aikaisemmin että ukko sai Diapameilla putken poikki ja kykeni töihin. Sitten muurasi aamusta iltaan urakalla. Kun homma oli ohi ja palkka kädessä, alkoi taas juomaan. Häntä siedettiin koska työn jälki oli hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Särähtikö kellään muulla pahasti korvaan kun keskimmäinen mies puhui naisista että niitä tuodaan huoneeseen jne?
Tässä ketjussa onkin jo ollut hyvää keskustelua 70-luvun olemattomasta sotatraumojen, mt- ja alkoholiongelmien hoidosta mutta itse lisään vielä olemattomat naisten oikeudet. Eikös tuohon aikaan ollut vielä niin ettei päässyt edes ravintolaan jos oli nainen, eikä ollut miestä mukana? Tietääkö joku saiko tuolloin nainen edes pankkikorttia/tiliä omiin nimiinsä?
Vierailija kirjoitti:
Särähtikö kellään muulla pahasti korvaan kun keskimmäinen mies puhui naisista että niitä tuodaan huoneeseen jne?
Tässä ketjussa onkin jo ollut hyvää keskustelua 70-luvun olemattomasta sotatraumojen, mt- ja alkoholiongelmien hoidosta mutta itse lisään vielä olemattomat naisten oikeudet. Eikös tuohon aikaan ollut vielä niin ettei päässyt edes ravintolaan jos oli nainen, eikä ollut miestä mukana? Tietääkö joku saiko tuolloin nainen edes pankkikorttia/tiliä omiin nimiinsä?
Puhuivat naisista kuin aivottomasta karjasta. Viinapaukku riittää ja sillä lohkeaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reportaasi Helsingin kaduilta: Suomessa kuolee nuoria huumeisiin suhteessa eniten koko Euroopassa
Ukrainan tulevaisuus. Sitä juoppoa sotaveteraania kohta riittää siellä.
Kiitos mielenkiintoisesta avauksesta ja linkistä. Lämpimässä kodissa maha täynnä sitä ajattelee, että sota on sotaa ja sitten sen jälkeen voi keskittyä normaaliin elämään. Jotkut pystyi ja toiset ei.
Yhteiskunta oli täynnä miehiä, jotka olivat parhaan nuoruutensa käyttäneet toisten ihmisten tappamiseen. Asia oli tärkeä, ja olen ikuisesti kiitollinen veteraaneille ja lotille. Silti on kylmäävä ajatus, että mitä tapa tai tule tapetuksi-asetelma tekee ihmisen psyykeelle.
Vierailija kirjoitti:
Ukrainan tulevaisuus. Sitä juoppoa sotaveteraania kohta riittää siellä.
Eiköön tuo ole sama venäjälläkin meno.
Suomi on hyvä maa, jossa kaikissa pidetään huolta, jos ei hyvin niin sitten huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Ukrainan tulevaisuus. Sitä juoppoa sotaveteraania kohta riittää siellä.
Venäläisillä mahtaa riittää ja riittää juoppoukkoa sodan jälkeen. Ylivoimaista kännäilyä,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tirra mainittu 😂 On nykyään ihan ok paikka. Tuolloin varmaan aika hurja.
Ap, mitä tarkoitat tuolla että täältä on saanut erilaisen käsityksen siitä, millaisia ihmiset 70-luvulla(kin) oli?
No kunhan kärjistin huvikseni. Joskus tätä palstaa lukiessa vaan tulee sellainen kuva, että 70-luku oli yhtä onnelaa ja ihanaa yhtenäiskulttuurin aikaa kaikkien osalta, vaikka silloin oli paljon sosiaalisia ongelmia kuten tästä klipistä näkee. Siltä osin kuva on aika ristiriitainen, vaikka ymmärrän romantisoinnin merkityksen ja tarpeen monille.
ap
70-luvullakaan kaikki lapset eivät olleet orpoja eikä kaikki vanhemmat juoppoja. Lapsuus oli yleensä hyvä jos koti oli normaali. Vaikka olisi ollut köyhää (tyyliin perunaa ja pelkkä ruskea kastike ruokana, moneen kertaan paikatut huonot, monella olleet vaatteet).Yhteisöllisyyttä oli, omissa viiteryhmissä.
Perhekäsitys oli laajempi ja ihmiset teki töitä ja vietti vapaa-aikaa yhdessä, sen mitä sitä oli.
Elämä aika minimalistista ainakin työväestöllä. Työteliäisyyttä arvostettiin mutta ei pakonomaisella suorittamistahdilla.
Silloin, kuten nykyäänkin, oli sosiaalisia ongelmia. Ei kumminkaan varastettu kaikkea mitä ei oltu naulattu kiinni, niin kuin nykyään. Päihteiden käyttöä ja syrjäytyneitä oli (suhteutettunakin) vähemmän. Tuntuu että nykyään on paljon enemmän yksinäisiä ihmisiä, jotka ei koe kuuluvansa mihinkään. Lapsista vanhuksiin.
Ehkä se ihana onnela-kuva johtuu siitäkin, että elämässä voitiin keskittyä vielä perusasioihin, jotka olivat hengissä pysymisen kannalta tärkeitä? Ruoka, katto pään päällä, perhe, suku, yhteisö.
Ihminen on monimutkainen ja ristiriitainenkin otus, kaikkina aikakausina.
Eri
Alue: Aihe vapaa
Sodan julmuudet ja kauheudet siirtyvät kolmanteen ja neljänteen polveen ja siksi se on tuhoisa. Ellei sitten ole voimia katkaista sukupolvien kierrettä.
Luin Mauno Koivistosta tänään tv tulevaa dokumenttia ja hän kertoo, ettei ole halunnut puhua sodasta, kuin niiden kanssa, jotka ovat olleet rintamalla. Ja myös Koivisto on saanut elää väkivaltaisessa kodissa yh-isän kanssa, mutta oli päättänyt, ettei tytärtään lyö.