Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Suomalaisia ihmisiä 70-luvulta - tämä dokumentti maalaa aika erilaisen kuvan kuin tällä palstalla on
Kommentit (111)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tirra mainittu 😂 On nykyään ihan ok paikka. Tuolloin varmaan aika hurja.
Ap, mitä tarkoitat tuolla että täältä on saanut erilaisen käsityksen siitä, millaisia ihmiset 70-luvulla(kin) oli?
No kunhan kärjistin huvikseni. Joskus tätä palstaa lukiessa vaan tulee sellainen kuva, että 70-luku oli yhtä onnelaa ja ihanaa yhtenäiskulttuurin aikaa kaikkien osalta, vaikka silloin oli paljon sosiaalisia ongelmia kuten tästä klipistä näkee. Siltä osin kuva on aika ristiriitainen, vaikka ymmärrän romantisoinnin merkityksen ja tarpeen monille.
ap
Kaikissa aikakausissa on omia hyviä ja huonoja puolia. Tuossa dokkarissa on selkeästi kuvattu ne huonoimmat. Samanlaisia tyyppejä löytyisi nytkin dokumenttiin, jos niitä haluttaisiin hakea. Mun työpaikan lähellä on baari, jossa tyypät istuu heti paikan auettua aivan ympäripäissään. Pelottaa melkein kulkea sen ohi, kun mölyävät tupakkapaikalla.
Itse olen elänyt lapsuuden 70- ja 80-luvulla. Ja tavallaan se aika oli ihanaa, kun kaikki oli niin paljon yksinkertaisempaa. Paljon hyviä asioita, mutta tietenkin myös niitä huonoja. Mun perhe oli köyhä, eikä ollut varaa juuri mihinkään. Mutta sitä nokkela ihminen ryhtyy silloin luovaksi.
Mielenkiintoisia nämä vanhat dokkarit on kyllä. Kiitos aloituksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 -luvulla ei päihdeongelmaisia juurikaan hoidettu. Nämä jätettiin oman onnensa nojaan. Esim. Mankkaan suolla asui vuosikymmeniä päihdeongelmaisten oma yhteiskunta. Sinne ei virkavalta tullut kuin korjaamaan kuolleet pois. 70 -luvulla oli sodankäyneitä, sodissa päänsä sekoittaneita miehiä, jotka lääkitsivät itseään päihteillä. Maaltamuuton mukana tuli myös lähinnä miehiä, jotka eivät kyenneetkään asumaan kaupungeissa ja hävisivät suolle. 70 -luvun yhteiskunta oli paljon kovempi kuin omamme. Ei silloin paapottu ongelmaisia.
Kansakuntamme suurin epätasa-arvo, sotavuodet. Vieläkin ihannoimme näitä urheita miehiä, mutta edelleen vaikenemme siitä millaisia miehiä sodista kotiutui. Ja siitä maksetaan hintaa vieläkin.
Totta. Pappani oli alkoholisoitunut ja sodan jälkeen ja oli hakannut isosta lapsilaumastaan aina juuri minun isääni, en tiedä miksi isästäni tehtiin musta lammas, vaikka oli luultavasti lapsista kiltein ja reippain. Ehkä siksi että isäni ei ollut yhtään papan näköinen, kuka tietää miksi pappa sitä ja varmaan mummoakin oli pieksänyt.
Jokatapauksessa isästäni tuli myös alkoholisti, joka oli kännissä väkivaltanen. Tappeli kylillä muiden äijien kanssa ja kotona hakkasi, uhkailu ja retuutti äitiäni kun joi. Kuoli nelikymppisenä alkoholiin.
Nyt oon minä alkoholisti, minua ei kotona hakattu ja olen nainen. Oon kuitenkin ollut nuoresta asti mt-ongelmainen ja hukuttanut pelkojani alkoholiin, jonka, aiheuttamiin sairauksiin luultavasti kuolen.
Että kun ajattelee, voi sanoa että minunkin elämään sota on jättäny jälkensä, vaikkei edes isäni sotaa kokenut.
Eilisessä Arto Nybergin ohjelmassa näytettiin dokumenttipätkiä 70-luvun junien ravintolavaunuista. Sen voi sanoa, että ainakin ravintolavaunut olivat siihen aikaan mukavampia ja viihtyisämpiä paikkoja kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi helevetti. Numero ykkönen oli selvä linnakundi, täysin yhteiskuntavastainen eikä paljoa välittänyt. Numero kakkonen oli taas ihan sekaisin viinasta, vaikea arvioida ikää mutta ehkä sotaveteraani. Menikö tappamaan sen tyypin jota koko ajan kirosi? Numero kolmonen oli sentään yrittänyt oppikoulussa, joten ehkä jonkinlaista älliä pohjalla. Oli kuitenkin mokannut sen ja tuossa ottanut kunnolla turpaansa niin että silmät oli muurautuneet umpeen. Hän suunnitteli lähtevänsä juomaan suoraan sairaalasta, eli ei varmaan kovin hyvä ennuste.
Miksi tällaisia dokumentteja ei enää tehdä?
Ajan henki ei ole enää realismi, joka johtaa parannuksiin ja muutoksiin.
Siksi näitä aikoinaan tehtiin.
Nyt tunnutaan kovasti puolusteltavan päihteilyä ja muuta holtittomuutta, nautinnonhalun mahdollisimman pidäkkeetön toteutus uusi ihanne. Eli eskapismi itse valitsemillaan keinoilla.
Toki nämä tyypit oli olemassa tuolloinkin mutta marginaalissa eikä heitä ihannoitu kuten nykymedia tekee. Kumpi on pahempaa, moralismi vai täysi välinpitämättömyys, läskiksi lyöminen?
Jos äiti olisi rakastanut tuota ensimmäistä haastateltavaa ja tarjonnut hänelle välittävän sekä turvallisen kodin, olisi tuo mies nyt hyvällä eläkkeellä pitkän ja kunniallisen työuran jälkeen. Hänellä olisi oma asunto, kesämökki, auto, lapsia sekä lapsenlapsia.
Mutta näin ei kaikkien kohdalla mene. Tuonkin miehen kohtalo oli määrätty jo lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisista todella moni oli hirveän köyhä vielä 1970-luvulla. Töitä oli usein kaikille tai lähes kaikille työhaluisille (alueelliset vaihtelut tietysti isoja), mutta etenkin 70-luvun alussa duunariammateissa oli pienet palkat. Tosin ei vaadittu koulutustakaan.
Sen sijaan moni pääsi eteenpäin, jos pystyi ja uskalsi ottaa riskiä yrittäjänä. Tuolloin markkinat vielä vetivät kaikenlaista; asunnoista oli pulaa, kohtuuhintaisista käyttötavaroista oli pulaa, samoin kohtuuhintaisista vaatteista, huonekaluista ym. Tuolloin olisi ollut vaikeaa kuvitella, millaista ylitarjontaa siisteistä ja suht hyväkuntoisista asunnoista on nykyään, etenkin isojen kaupunkien ulkopuolella. Tuolloin halvat asunnot olivat sellaisia, jotka nykyään olisivat suunnilleen asumiskiellossa.
Pieniä yrityksiä oli 70-luvulla vielä paljon, samoin kotimaista kulutustavarateollisuutta, joka on sittemmin kokonaan siirtynyt Kiinaan ja muualle. Nykyisin on lähinnä marketteja ja halpahalleja, vielä 70-luvulla oli todella paljon pieniä kauppoja ja erikoisliikkeitä.
Tämä tosin johti yhdessä korkeiden korkojen kanssa siihen, että vielä tuolloin elettiin aikamoisessa niukkuudessa. Työssäkäyvät pärjäsivät jotenkin, mutta työelämän ulkopuolelle ajautuneiden osa oli karu.
Ja tuo sun mielestä kertoo minkälaisia ihmiset oli 70-luvulla? 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo sun mielestä kertoo minkälaisia ihmiset oli 70-luvulla? 🙄
Ihmisiä ne nuokin oli ja 70-luvulta. Heille ja heidän omaisilleen todellisuus 70-luvusta oli erilainen kuin täällä maalatussa idyllissä. Ja heitä oli paljon.
Vierailija kirjoitti:
Eilisessä Arto Nybergin ohjelmassa näytettiin dokumenttipätkiä 70-luvun junien ravintolavaunuista. Sen voi sanoa, että ainakin ravintolavaunut olivat siihen aikaan mukavampia ja viihtyisämpiä paikkoja kuin nykyään.
No eivät ole.
Ikävä kyllä noista dokumenteista puuttuu yksi olennainen tekijä: haju.
70-luku oli vielä sitä aikaa, jolloin ihmiset oikeasti haisivat, pahalle. Suurin osa peseytyi vain kerran viikossa, lauantaisaunan yhteydessä. Kaikilla ei ollut edes omaa kylpyhuonetta.
Joka paikassa tupakoitiin.
Ainakaan miehet eivät käyttäneet deodorantteja, niitä pidettiin naisellisina. Moni mies, joka kävi fyysisesti raskaissa töissä, haisi pahalta, mutta sitä pidettiin "miehekkäänä".
Naiset peittivät hien hajua halvoilla, suihkutettavilla deodoranteilla tai hajuvesillä.
Myöskään vaatteita ei pesty yhtä usein kuin nykyisin, ja sitä paitsi usein haju myös pinttyi niihin.
Ravintoloissa, baareissa, kahviloissa ym. tarjottiin kahvia ja usein rasvaista ruokaa; eltaantunut rasvan käry jäi leijumaan näihin ruokapaikkoihin; ja yhdessä tupakan ja pesemättömien ihmisvartaloiden kanssa se tuotti tunkkaisen cocktailin, joka oli yleinen tuohon aikaan.
Myös ilmanvaihto oli monissa tiloissa puutteellista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1970 -luvulla ei päihdeongelmaisia juurikaan hoidettu. Nämä jätettiin oman onnensa nojaan. Esim. Mankkaan suolla asui vuosikymmeniä päihdeongelmaisten oma yhteiskunta. Sinne ei virkavalta tullut kuin korjaamaan kuolleet pois. 70 -luvulla oli sodankäyneitä, sodissa päänsä sekoittaneita miehiä, jotka lääkitsivät itseään päihteillä. Maaltamuuton mukana tuli myös lähinnä miehiä, jotka eivät kyenneetkään asumaan kaupungeissa ja hävisivät suolle. 70 -luvun yhteiskunta oli paljon kovempi kuin omamme. Ei silloin paapottu ongelmaisia.
Ei heitä nyt juuri kovin paljon ollutkaan. Helsingissä enimmäkseen. En muista omassa keskikokoisessa asuin kaupingissani nähneeni näitä "rantojen miehiä".
Työssä piti käydä elääkseen ja siksi ei joutanut niin moni alkoholisoistumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eka on ainakin linnakundi, komeat tatskat. Olisi kiva tietää onko enää hengissä. Tuskin.
Kuollut 2017 https://www.isonumero.fi/suomipiruna-ruotsissa/
Mielenkiintoisen elämän vaikka rankankin näkyi elänäneen.
Ihmisten elämät on mielenkiintosia, kaikilla niin erilainen on elämä.
Tuokin joi varmaan siksi että oli niin paska olo paskan taustan takia, vaikka ei sitä ehkä itse tajunnut. Noin niitä traumoja hoidettiin ja hoidetaan edelleen.
No kyllä varmaan tajusi miksi joi. Ei saanut edes unta selvänä. Varmaan oli kauheita kokenut lapsena, ties missä pedarien kynsissä joutunut pyörimään kun äiditön ja orpo ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 -luvulla ei päihdeongelmaisia juurikaan hoidettu. Nämä jätettiin oman onnensa nojaan. Esim. Mankkaan suolla asui vuosikymmeniä päihdeongelmaisten oma yhteiskunta. Sinne ei virkavalta tullut kuin korjaamaan kuolleet pois. 70 -luvulla oli sodankäyneitä, sodissa päänsä sekoittaneita miehiä, jotka lääkitsivät itseään päihteillä. Maaltamuuton mukana tuli myös lähinnä miehiä, jotka eivät kyenneetkään asumaan kaupungeissa ja hävisivät suolle. 70 -luvun yhteiskunta oli paljon kovempi kuin omamme. Ei silloin paapottu ongelmaisia.
Ei heitä nyt juuri kovin paljon ollutkaan. Helsingissä enimmäkseen. En muista omassa keskikokoisessa asuin kaupingissani nähneeni näitä "rantojen miehiä".
Työssä piti käydä elääkseen ja siksi ei joutanut niin moni alkoholisoistumaan.
Kyllä 70-80 -luvuilla näitä rantojen miehiä oli, myös pienissä kaupungeissa ja paikkakunnilla. Sittemminhän he ovat pienemmiltä paikkakunnilta hävinneet. 1970-luku oli oikeastaan jopa "rantojen miesten" kulta-aikaa, silloin heitä oli todella paljon.
Ehkä et vain liikkunut siellä, missä he oleskelivat.
Yllättävää ehkä, osa näistä rantojen miehistä kävi silloin tällöin töissä, parempikuntoiset pystyivät työskentelemään satunnaisesti. Osa teki myös pimeitä töitä. Rakennusala oli etenkin sellainen, että noihin aikoihin melkein jokainen rakennuksilla työskennellyt oli ainakin jossakin määrin juoppo. Johtui erityisesti työn kausiluontoisuudesta. Lisäksi noihin aikoihin moni rakennuksilla töissä käynyt tienasi ihan kohtuullisesti, etenkin, jos teki urakkatöitä. Jos rakennuksilla hiljeni, moni entinen rakennusmies vaipui kohti rantoja. Sieltä osa saattoi kyetä ponnistaman joihinkin lyhytaikaisiin töihin, esim. purkutöihin, avustaviin tehtäviin ynnä muihin, ainakin pariksi päiväksi, jotta sai viinalastin hinnan irti.
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti olisi rakastanut tuota ensimmäistä haastateltavaa ja tarjonnut hänelle välittävän sekä turvallisen kodin, olisi tuo mies nyt hyvällä eläkkeellä pitkän ja kunniallisen työuran jälkeen. Hänellä olisi oma asunto, kesämökki, auto, lapsia sekä lapsenlapsia.
Mutta näin ei kaikkien kohdalla mene. Tuonkin miehen kohtalo oli määrätty jo lapsena.
Kyllä, mutta ei ollut äitiä, äiti oli ilmeisesti kuollut kun jutun mukaan tullut orvoksi 1v.
Jokainen äiditön ihminen menee jotenkin rikki, on turvaton. Isättömyys taas ei aiheuta yleensä mitään, koska se on ihan luonnollista, kaikki eivät edes tiedä siittäjiään. Mutta äiti pitäisi jokaisella ihmisellä olla, rakastava äiti. Se lämmittää koko elämän, vaikka olisi rankkaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 -luvulla ei päihdeongelmaisia juurikaan hoidettu. Nämä jätettiin oman onnensa nojaan. Esim. Mankkaan suolla asui vuosikymmeniä päihdeongelmaisten oma yhteiskunta. Sinne ei virkavalta tullut kuin korjaamaan kuolleet pois. 70 -luvulla oli sodankäyneitä, sodissa päänsä sekoittaneita miehiä, jotka lääkitsivät itseään päihteillä. Maaltamuuton mukana tuli myös lähinnä miehiä, jotka eivät kyenneetkään asumaan kaupungeissa ja hävisivät suolle. 70 -luvun yhteiskunta oli paljon kovempi kuin omamme. Ei silloin paapottu ongelmaisia.
Mutta se on sanottava että eipä nuo senaikaiset venkulat yhteiskunnalta mitään odotakaan. Ei ollut toimeentulotukia. Tuo ekakin halusi olla kännissä ja joutui pummimaan, mutta ei valittanut mitään. Kehui Suomen kesää vaan. Varmaan hän myös teki murtoja ja möi viinaa pimeästi, että sai h
Juu ei. Tuohon aikaan sosiaaliseksi avuksi haluttiin työllistämistöitä eikä vastikkeetonta rahaa yhteiskunnalta. Äijät menivät ennemmin lapiohommiin ansaitakseen ruokansa kuin odottivat käsi ojossa erilaisia rahallisia tukia. Sosiaalitukiin turvautuminen oli häpeällistä, sitä vältettiin viimeiseen asti.
Lisäsit sitten omat pää pilvissä kehitetyt kuvitelmasi tarinaan faktana? Herää jo.
Ei nuo senaikaisetkaan venkulat olleet kiinnostuneita tekemään yhtään sen enempää kuin oli pakko kun päihteet vei ja muu oli aina toissijaista. Ainoa ero oli siinä että nykyään lorvailu tekemättä mitään on paljon helpompaa.
Jotkut siis teki välillä työrupeamia ja sitten kun oli rahaa, ryypättiin vaikka viikkotolkulla putkeen. Toisia ei kiinnostanut työt joten rahaa hommattiin rikoksilla. Ei tuossa sinänsä ole mitään eroa nykypäivään koska ihan vastaavia on nytkin.
Isossa ihmisjoukossa esiintyvät perusluonteet ei sinänsä muutu vaikka yhteiskunnan palvelut kehittyisikin. Aina löytyy niitä jotka ei halua sopeutua normeihin ja suurin osa elää ns. taviselämää. Ja aina löytyy aloittajan kaltaisia jotka tuntuu kuvittelevan että tuo kapinallisuus ja erilainen elämänkulku on jotenkin hienoa ja tavoittelemisen arvoista aitoutta kun taas taviselämä ei ole noille muuta kuin halveksunnan kohde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilisessä Arto Nybergin ohjelmassa näytettiin dokumenttipätkiä 70-luvun junien ravintolavaunuista. Sen voi sanoa, että ainakin ravintolavaunut olivat siihen aikaan mukavampia ja viihtyisämpiä paikkoja kuin nykyään.
No eivät ole.
Ikävä kyllä noista dokumenteista puuttuu yksi olennainen tekijä: haju.
70-luku oli vielä sitä aikaa, jolloin ihmiset oikeasti haisivat, pahalle. Suurin osa peseytyi vain kerran viikossa, lauantaisaunan yhteydessä. Kaikilla ei ollut edes omaa kylpyhuonetta.
Joka paikassa tupakoitiin.
Ainakaan miehet eivät käyttäneet deodorantteja, niitä pidettiin naisellisina. Moni mies, joka kävi fyysisesti raskaissa töissä, haisi pahalta, mutta sitä pidettiin "miehekkäänä".
Naiset peittivät hien hajua halvoilla, suihkutettavilla deodoranteilla tai hajuvesillä.
Myöskään vaatteita ei pesty yhtä usein k
Ja liikenteen pakokaasut sen päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1970 -luvulla ei päihdeongelmaisia juurikaan hoidettu. Nämä jätettiin oman onnensa nojaan. Esim. Mankkaan suolla asui vuosikymmeniä päihdeongelmaisten oma yhteiskunta. Sinne ei virkavalta tullut kuin korjaamaan kuolleet pois. 70 -luvulla oli sodankäyneitä, sodissa päänsä sekoittaneita miehiä, jotka lääkitsivät itseään päihteillä. Maaltamuuton mukana tuli myös lähinnä miehiä, jotka eivät kyenneetkään asumaan kaupungeissa ja hävisivät suolle. 70 -luvun yhteiskunta oli paljon kovempi kuin omamme. Ei silloin paapottu ongelmaisia.
Ei heitä nyt juuri kovin paljon ollutkaan. Helsingissä enimmäkseen. En muista omassa keskikokoisessa asuin kaupingissani nähneeni näitä "rantojen miehiä".
Työssä piti käydä elääkseen ja siksi ei joutanut niin moni alkoholisoistumaan.
Se, että sinä et muista, ei tarkoita, etteikö "rantojen miehiä" olisi ollut myös sinun asuinkaupungissasi. Jopa tällaisessa pienessä maalaiskaupingissa niitä oli. Minä muistan, sillä istuskelivat keskustassa kauppamatkan varrella.
On harhaa tukeutua vain omiin muistoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja tuo sun mielestä kertoo minkälaisia ihmiset oli 70-luvulla? 🙄
Ihmisiä ne nuokin oli ja 70-luvulta. Heille ja heidän omaisilleen todellisuus 70-luvusta oli erilainen kuin täällä maalatussa idyllissä. Ja heitä oli paljon.
Mä olen elänyt koko 70-luvun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eilisessä Arto Nybergin ohjelmassa näytettiin dokumenttipätkiä 70-luvun junien ravintolavaunuista. Sen voi sanoa, että ainakin ravintolavaunut olivat siihen aikaan mukavampia ja viihtyisämpiä paikkoja kuin nykyään.
No eivät ole.
Ikävä kyllä noista dokumenteista puuttuu yksi olennainen tekijä: haju.
70-luku oli vielä sitä aikaa, jolloin ihmiset oikeasti haisivat, pahalle. Suurin osa peseytyi vain kerran viikossa, lauantaisaunan yhteydessä. Kaikilla ei ollut edes omaa kylpyhuonetta.
Joka paikassa tupakoitiin.
Ainakaan miehet eivät käyttäneet deodorantteja, niitä pidettiin naisellisina. Moni mies, joka kävi fyysisesti raskaissa töissä, haisi pahalta, mutta sitä pidettiin "miehekkäänä".
Naiset peittivät hien hajua halvoilla, suihkutettavilla deodoranteilla tai hajuvesillä.
Myöskään vaatteita ei pesty yhtä usein k
Muistan myös tuon ajan deodorantit kun lapsena suihkutteli jotain kokeeksi ja tuntui että pää räjähtää siitä hajusta. Siis todella voimakkaat tuoksut, ilmeisesti peittämään tuota muuta hajua. Nykyään ei työpaikalla tuollaisessa löyhkässä voisi olla ja nykydeodorantit on paljon hienovaraisemman hajuisia.
"Juu ei. Tuohon aikaan sosiaaliseksi avuksi haluttiin työllistämistöitä eikä vastikkeetonta rahaa yhteiskunnalta. Äijät menivät ennemmin lapiohommiin ansaitakseen ruokansa kuin odottivat käsi ojossa erilaisia rahallisia tukia."
No silloin ei ollut valintaa jonka olisi voinut tehdä. Ainoa vaihtoehto oli mennä jonnekin korpeen lapiohommiin ja asumaan kylmään parakkiin kymmenen muun haisevan äijän kanssa muutaman markan takia. Jos olisi ollut mahdollisuus saada vain tukia niin jokainen olisi sen valinnut ennen puolittaista pakkotyötä.
Erilaiset tukijärjestelmät ja työttömyysturva kehitettiin juuri siksi että ne vanhat keinot olivat niin heikkoja ja epäinhimillisiä.
Alue: Aihe vapaa
Ajan henki ei ole enää realismi, joka johtaa parannuksiin ja muutoksiin.
Siksi näitä aikoinaan tehtiin.