Milloin on oikeus sanoa olevansa pettynyt ystävään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIten ihmeessä tuolalinen voi olla edes ongelma, mulla on muutamia läheisiä ja hyviä ystäviä ja puolin ja toisin voi viesteihin vastaaminen viedä yli viikonkin, elämässä on vaan paljon kiireitä ja molemmat tietää, ettei kyse ole muusta kuin siitä, että mielummin vastaa tai soittaa kun on sopiva sauma ja aikaa vaihdella kuulumisia kuin että hirveässä kiireessä muutamalla sanalla kuittaa ohimennen.

En jaksaisi yhtään, jos ystävä pahastuisi siitä, etten vasta heti. Ja kyllä, ystävät ovat mulle todella rakkaita ja tärkeitä.

 

 

Sitä vois myös sanoa, että sori, ei kerkeä nyt, palaan asiaan myöhemmin?

Aloituksessahan lukee ystävän sanoneen "Soitan myöhemmin".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIten ihmeessä tuolalinen voi olla edes ongelma, mulla on muutamia läheisiä ja hyviä ystäviä ja puolin ja toisin voi viesteihin vastaaminen viedä yli viikonkin, elämässä on vaan paljon kiireitä ja molemmat tietää, ettei kyse ole muusta kuin siitä, että mielummin vastaa tai soittaa kun on sopiva sauma ja aikaa vaihdella kuulumisia kuin että hirveässä kiireessä muutamalla sanalla kuittaa ohimennen.

En jaksaisi yhtään, jos ystävä pahastuisi siitä, etten vasta heti. Ja kyllä, ystävät ovat mulle todella rakkaita ja tärkeitä.

 

 

Sitä vois myös sanoa, että sori, ei kerkeä nyt, palaan asiaan myöhemmin?

Miksi on oletus, että ihan heti pitää vastata? 

Eri 

Aina on oikeus sanoa mitä tuntee. Ei sitä tarvitse syyttävään sävyyn tehdä, voi vaan kertoa että on huolissaan ystävyydestä kun toisesta ei kuulu. Arvailu ja olettaminen on ihmissuhteiden vihollinen nro 1. Tuntuu hurjalta että moni on valmis luopumaan pitkästä ystävyydestä viikon hiljaiselon takia, edes yrittämättä selvittää mistä on kyse. 

Ja jos harmituksen ilmaisemisesta tulee soppa niin sitten tulee. Vaikeiden aiheiden pelkääminen ja välttely on ihmissuhteiden vihollinen nro 2. Jos ystävälleen ei voi harmia ilmaista niin kenelle sitten?

Vierailija kirjoitti:

Aina on oikeus sanoa mitä tuntee. Ei sitä tarvitse syyttävään sävyyn tehdä, voi vaan kertoa että on huolissaan ystävyydestä kun toisesta ei kuulu. Arvailu ja olettaminen on ihmissuhteiden vihollinen nro 1. Tuntuu hurjalta että moni on valmis luopumaan pitkästä ystävyydestä viikon hiljaiselon takia, edes yrittämättä selvittää mistä on kyse. 

Ja jos harmituksen ilmaisemisesta tulee soppa niin sitten tulee. Vaikeiden aiheiden pelkääminen ja välttely on ihmissuhteiden vihollinen nro 2. Jos ystävälleen ei voi harmia ilmaista niin kenelle sitten?

Asiaa!

Minä kanssa ihmettelisin mistä voisit "tietää", että ystävälläsi on kaikki ok. Siellähän voi olla esim. joku sukulainen kuollut, puhjennut masennus, alkanut aviokriisi, ties mitä - jotain joka imee ystävästäsi energiat viestitellä vaikka se sinusta tuntuisikin epäkohteliaalta.

Kirjoita, että haluaisit olla yhteydessä ja että toivottavasti kaikki on hyvin. Älä painosta.

Kyllästyin "ystäväni" loputtomaan vuodatukseen. Vain hänen asiansa olivat tärkeitä. Ei kuunnellut, vaan sanoi ei noi sun juttus ketään kiinnosta. Ja jatkoi monologiaan. Tällekö pitäisi vastata joka soittoon? Kerran pari vuodessa korkeintaan viitsin.