Väitän, että nuoten pahoinvointi johtuu 2 asiasta: perheiden hajoamisen ja vanhemmilla ei aikaa (vaikkei eroakaan)
Siis vanhempien työelämä on kovin paineista. Ihan poikki molemmat työpäivän jälkeen, kun tehostetaan jatkuvasti tai sitten turhautuneena työttöminä, jotka kärsii siitä, että ei ole työtä eikä rahaa.
Vain tehokkaat pärjää työelämässä. Ihmiset antaa sinne kaikkensa. Ei jaksa enää lasten kanssa. Aikaisin vaan nukkumaan, että itse saa kerätä voimia. Eihän siinä ehdi arkisin sitten nähdä omia lapsiaan kuin pari kolme tuntia.
Ja toinen (joko päällekkäin edellisen kanssa tai pelkästään) parisuhteiden päättyminen eroon.
Molemmissa tapauksissa kodin turva ja kodin antama kasvatus on vaillinaista. Pelkkä ammattikasvatus päiväkodissa ei tätä korvaa.
Pätkätöitä ja silpputöitä kyllä on, mutta helpot täyspäivätyöt on hävinneet. (Toki työpäivän lyhennysmahdollisuus on hyvä asia.)
(Voi jopa olla, että isovanhemmatkin on eronneet tai edelleen nääntyvät töissä.)
Lyhyesti: työelämä vaatii ihmisiltä nykyään liikaa ja työtön taas ei pääse mukaan ja ahdistuu ja joutuu sivuraiteelle. Lisäksi perheiden rikkonaisuus.
Miksi näille ei tehdä mitään. Ennemmin menee toiseen suuntaan. Perheyksikköä pitäisi jotenkin tukea.
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Myös mielekkään tekemisen puute voi vaikuttaa. Koulu on liian helppoa, koska koulussa mennään heikoimpien oppilaiden tahdissa. Nuoret eivät joudu haastamaan itseään eikä ponnistelemaan, joten ei synny onnistumisen kokemuksia. Kaikki on vain tasapaksua harmaata ja osa sitten hakeutuu tekemään jotain räväkkää, jotta edes joskus tuntuisi joltain.
Tunnesääntelyn ongelmia siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi jopa olla, että lapsille olisi parempi olla vain turvallisessa hoivassa vanhempien työpäivän ajan kuin ylikoulutettyjen "tätien" jatkuvan tarkkailun alaisina.
Pienimmille joo kotihoito tai pph on hyvä mutta 4-5-vuotiaiden on jo hyvä saada ikäistään seuraa ettei ole sosiaalisesti aivan jälkijunassa kun eskari alkaa.
Samaa mieltä. Itse kävin vain pph:n hoidossa aikoinaan ja siitä suoraan kouluun ilman eskaria. Muut lapset tunsivat toisensa jo entuudestaan. Minulle oli tosi hankalaa sopeutua isoihin ryhmiin, kun oli ikänsä ollut korkeintaan muutaman lapsen seurassa. Omani laitoin päiväkotiin ja olen tyytyväinen valintaan.
Itse kaveerasin naapuruston samanikäisten kanssa.
Lisäksi kävin seurakunnan kerhoa, jossa oli muita kouluun myöhemmin samalle tasolle tulijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä median antamaa kuvaa ihmissuhteista: erotaan, karataan, petetään, vaihdetaan sukupuolta, uusi seurustelukumpoani ja taas uusi... Tuotahan monet sarjat ovat ja kirjat ja muut. Jospa annettaisiin noissakin malli kestävistä ihmissuhteista ja ongelmien ratkaisusta niin, että perheet pysyvät koossa.
Mitä ihme medioita sinä oikein seuraat? En tuollaisiin aiheisiin ole törmännyt.
Kyllähän noita on. Mutta medianlukutaito on myös tärkeää. Sen ymmärtäminen että eroja ja vaihtuvia parisuhteita ihannoivat ovat loppu viimein rikkinäisiä ihmisiä. Kateellisia normaaleille ihmisille mutta peittävät sitä.
Tai sitten ihmiset eivät vaan välitä muusta kuin omasta hyvinvoinnista. Silloin ihmiset ja ihmissuhteet ovat kertakäyttötavaraa.
Kyllä se lasten ja varsinkin nuorten elämä eroperheissä on todella erilaista. Tuntuu ettei kukaan kanna heistä kokonaisvastuuta. Teinitkin saavat tulla ja mennä miten haluavat. On todella rasittavaa kun omilla teineillä on tällaisia kaveripiirissä ja itse yrität pitää edes jotain järjestystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä median antamaa kuvaa ihmissuhteista: erotaan, karataan, petetään, vaihdetaan sukupuolta, uusi seurustelukumpoani ja taas uusi... Tuotahan monet sarjat ovat ja kirjat ja muut. Jospa annettaisiin noissakin malli kestävistä ihmissuhteista ja ongelmien ratkaisusta niin, että perheet pysyvät koossa.
Mitä ihme medioita sinä oikein seuraat? En tuollaisiin aiheisiin ole törmännyt.
Kyllähän noita on. Mutta medianlukutaito on myös tärkeää. Sen ymmärtäminen että eroja ja vaihtuvia parisuhteita ihannoivat ovat loppu viimein rikkinäisiä ihmisiä. Kateellisia normaaleille ihmisille mutta peittävät sitä.
Tai sitten ihmiset eivät vaan välitä muusta kuin omasta hyvinvoinnista. Silloin ihmiset ja ihmissuhteet ovat k
Ja juuri näistä kouluissa tulisi opettaa. Pöyhiä pohjia myöten jotta seuraavat sukupolvet osaavat välttää tuollaisia.
Vierailija kirjoitti:
Ja juuri näistä kouluissa tulisi opettaa. Pöyhiä pohjia myöten jotta seuraavat sukupolvet osaavat välttää tuollaisia.
Koulussa opetetaan myös matematiikkaa, mutta kaikista ei tule matemaatikkoja. Kaikista ei saa parisuhdekelpoisia kovalla yrittämiselläkään.
Ne, jotka eroavat tuon tuosta ja tekee lapsia sinne tänne ja harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, on itse rikkinäisiä ihmisiä.
Ei tule ihannoida, vaikka tyyliään julkisuudessa kehuvat.
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka eroavat tuon tuosta ja tekee lapsia sinne tänne ja harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, on itse rikkinäisiä ihmisiä.
Ei tule ihannoida, vaikka tyyliään julkisuudessa kehuvat.
Oletko nyt aivan varma? Joillekin tuo on elämäntapa, ei merkki viallisuudesta. En nyt yritä kukasta kukkaan loikkimista puolustetta, mutta moraali on aina subjektiivista, eikä tuossa ole kaikkien mielestä mitään väärää.
Vierailija kirjoitti:
Myös mielekkään tekemisen puute voi vaikuttaa. Koulu on liian helppoa, koska koulussa mennään heikoimpien oppilaiden tahdissa. Nuoret eivät joudu haastamaan itseään eikä ponnistelemaan, joten ei synny onnistumisen kokemuksia. Kaikki on vain tasapaksua harmaata ja osa sitten hakeutuu tekemään jotain räväkkää, jotta edes joskus tuntuisi joltain.
Mitä ihmettä? Eikö nykylapset kärsi nimenomaan siitä, että on liikaa paineita ja stressiä, jopa tarhaikäisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne, jotka eroavat tuon tuosta ja tekee lapsia sinne tänne ja harrastaa seksiä kenen kanssa vaan, on itse rikkinäisiä ihmisiä.
Ei tule ihannoida, vaikka tyyliään julkisuudessa kehuvat.
Oletko nyt aivan varma? Joillekin tuo on elämäntapa, ei merkki viallisuudesta. En nyt yritä kukasta kukkaan loikkimista puolustetta, mutta moraali on aina subjektiivista, eikä tuossa ole kaikkien mielestä mitään väärää.
Se on merkki viallisuudesta jos on ollut toistuvasti epärehellinen parisuhteissaan.
No ei nuo vanhemmat ikäluokat ole yhtään terveempiä päästään kuin nykynuoretkaan.
Koulu on mennyt häseltämiseksi, häirikötkin samassa luokassa. Pitkään jo säästetty nuoren palveluista ja nyt se näkyy.
Hyvä, että saa erota vapaasti. Miettikää millaista on elää riitaisessa kodissa.
Korona-ajan etäkoulut tekivät nuorten sosiaalisen elämän kyllä olemattomaksi, tästä kärsitään vielä.
Vanhat kunnon ammattikoulut pitäisi saada kuntoon. Osaajia tarvitaan, kaikki eivät työllisty amkista tai yliopistosta.
Liika some ei tee hyvää.
Itse olen syntynyt -81 ja mun äiti oli kotiäiti. En oppinut sosiaaliseksi, joten mun peruskouluaika oli yhtä kiusaamista ja kaveriporukoista ulos pullauttamista. Joten älkää ylistäkö kotiäitiyttä, kiitos. Eikä musta tunnu että mua ois kuunneltu ja ymmärretty sen enempää, varmaan nykylapsia kuunnellaan enemmän.
Tämmöisiä haja-ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös mielekkään tekemisen puute voi vaikuttaa. Koulu on liian helppoa, koska koulussa mennään heikoimpien oppilaiden tahdissa. Nuoret eivät joudu haastamaan itseään eikä ponnistelemaan, joten ei synny onnistumisen kokemuksia. Kaikki on vain tasapaksua harmaata ja osa sitten hakeutuu tekemään jotain räväkkää, jotta edes joskus tuntuisi joltain.
Mitä ihmettä? Eikö nykylapset kärsi nimenomaan siitä, että on liikaa paineita ja stressiä, jopa tarhaikäisillä.
Olen eri mutta eiväthän nuo sulje toisiaan pois. Osa lapsista haluaa pärjätä ja osaa ei kiinnosta, oppilaat eivät ole samasta muotista.
Nykykoulussa pärjäämistä toivovat eivät välttämättä saa riittäävää opiskelurauhaa tai riittävän edistyvää ja hyvää opetusta. Itse joutuu paikkaamaan paljon ja se on rankempaa kuin tavanomainen opiskelu opettajan johdolla. Kilpailu lukio- ja opintopaikoista ei ole ainakaan lieventynyt. Aika yksin on pystyttävä todella hyvään suoritukseen. Tottakai se stressaa.
Kasvatus ja koulu joka ei vaadi oikein mitään, jättää mielestäni lapset ja nuoret heitteille. Jos mistään ei oikeastaan seuraa mitään eikä ketään edes kiinnosta, osa todellakin tekee kaikkea mahdollista. Lapset eivät keskimäärin ole erityisen viisaita. Järkeä pitäisi takoa päähän jatkuvasti ja edellyttää kaikenlaista. Jos tätä ei ole, sillä tietenkin on seurauksia. Aiemmin osa pärjäsi elämässä hyvin vaikka tuli tarkkailuluokalta, tai pikemminkin ehkä juuri siksi. Miten hyvin pärjäävät lapset, joihin ei ole panostettu lainkaan ja jotka eivät ole oppineet mitään?
Voihan tuossa olla perää vaikka toisaalta aiempina vuosikymmeninä lapset usein jätettiin pärjäämään yksinään tai keskenään paljon useammin. Minä ja puolisoni emme jaksaisi yhtäkään lasta työelämän päälle. Toisaalta emme kyllä halua lapsia ylipäätään mutta on vaikea sanoa olisiko tämä toisin jos kaikkia voimia ei tarvitsisi antaa töissä eikä pärjääminen olisi niin epävarmaa. Sekään, että on korkein mahdollinen tutkinto todella työllistävältä ja hyväpalkkaiselta alalta ei tänä päivänä tarkoita varmuutta yhtään mistään. Ihmisistä on tullut resurssi, jota vähennetään kun ei juuri sillä hetkellä ole tarvetta ja lisätään kun on tarvetta. Siinä ei kauheasti mitään muuta elämää rakenneta.
Myös mielekkään tekemisen puute voi vaikuttaa. Koulu on liian helppoa, koska koulussa mennään heikoimpien oppilaiden tahdissa. Nuoret eivät joudu haastamaan itseään eikä ponnistelemaan, joten ei synny onnistumisen kokemuksia. Kaikki on vain tasapaksua harmaata ja osa sitten hakeutuu tekemään jotain räväkkää, jotta edes joskus tuntuisi joltain.