Kuinka usein näet vieraita ihmisiä jotka ovat sinun mielestäsi kauniita?

Hmmmm kerran kuussa? 

Päivittäin näen työmatkalla kauniita naisia esim. metrossa. Eräs ulkomaalainen ystäväni totesi minulle aikoinaan Helsingissä käydessäni, että Suomessa on paljon kauniita naisia. Olen asiasta samaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Ihan rehellisesti... Olen itsekin kuulemma kaunis, mutta en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut ulkonäköasioista. En omista enkä muiden. Minua ei vaan kiinnosta. Enkä jaksa meikata tai seurata muotia. En ole myöskään kiinnostunut kyttäämään vieraita ihmisiä. Oon vaan omissa maailmoissani. Eli vastaus: en tiedä, kun en kiinnitä huomiota. 

 

No miksi ihmeessä vastasit tähän? 

Kauniita ihmisiä tulee vastaan jatkuvasti, jos ei nyt päivittäin, niin ainakin viikoittain.

Mutta niin kauniita, että suorastaan sykähdyttäisi tai jotenkin erityisen vaikutuksen tekisi, sellaisia näkee todella, todella harvoin. Ehkä kerran viidessä vuodessa, en osaa sanoa. Hyvin harvinaista se on.

En tiedä, ehkä kerran viikossa? Jos sellaista aivan täydellistä haetaan niin kerran 34 vuodessa 😀

Kyllä mä varmaan edelleen päivittäen näen hyvännäköisiä ihmisiä, mutta koska mä katson aina kokonaisuutta niin vähemmän ja vähemmän näitä näkyy koska ihmiset alkaa olla melkoisen pulskaa sakkia.

Toisaalta sitten hyvältä alkaakin näyttää pian jokainen normipainoinen jolla on hyvä ryhti ja ihan jo kävelystä näkee että tukilihakset on kunnossa kun ihminen osaa kantaa itsensä eikä ole kuin pystyyn nostettu jauhosäkki.

Siihen vielä reipas olemus ja kenties jopa hymynkaretta huulissa sekä silmäkulmissa niin toinen näyttää mun silmissä hyvältä.

Kyllä se on katsojan silmässä, eikä siis kauneutta voi määrittää vyötärönmitalla jne. Ei vain voi. Särkyneessä ihmisessä tai resuissa on erilaista kauneutta kuin jossain vimpan päälle olevassa.

Kerjääjissä voi olla kauneutta joka koskettaa syvältä, vaikka näyttäisi hurjalta.  Samoin kuin vanhuksissa jne.

Ehkä se on taiteen ja runojen kauneutta. Se että joku nostetaan jaustalle pelkästään ulkomuodon täyttäessä ns. mitat, on mielestäni ihan turhaa.

Silmällä katsotun /nähdyn kauneuden lisäksi tulee tietty vielä sitten se, sisäinen kauneus.

Näin todella komean varmaan lähi-idästä tulleen miehen, atleettinen vartalo, viimeisen päälle parturoidut hiukset ja parta. Hänen olemuksensakin oli täynnä itsevarmuutta ja hän katsoi minuakin silmiin. Kyllä siinä tilanteessa itsekin menin vaikeaksi ja lähes hypnotisoiduin... huh. 

Tampereella kesällä kun kävelee, niin kadut on täynnä kauniita naisia.

Minä välillä aivan harrastan ihmisbongailua, siis saatan istua penkillä ja seurata ihmisten menoa. On siellä välillä aika upeita ilmestyksiä välillä. 

Vierailija kirjoitti:

Helsingin katuja kun kävelee kesällä näkee paljon kauniita naisia, mutta nettiprofiileissa yhtä kauniita naisia ei ole. 

Sovelluksissa on algoritmit, jotka valitsevat sulle sopivia kumppaniehdokkaita.

Joskus. Tällä viikolla näin valokuvan, josta näin ajattelin. Ajattelin, että tuon ikäisenä hakuaisin olla tuon näköinen. Tuo nainen oli 55 v.

Näen päivittäin paljon ihmisiä, mutta en kyllä koskaan pohdi heidän kauneuttaan. Yleensä suurin osa ihmisistä on mukavannäköisiä. Tietysti on ihmisiä, vaikka narkit, jotka selkeästi ovat menettäneet elämänhallinnan. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan rehellisesti... Olen itsekin kuulemma kaunis, mutta en ole koskaan ollut kovin kiinnostunut ulkonäköasioista. En omista enkä muiden. Minua ei vaan kiinnosta. Enkä jaksa meikata tai seurata muotia. En ole myöskään kiinnostunut kyttäämään vieraita ihmisiä. Oon vaan omissa maailmoissani. Eli vastaus: en tiedä, kun en kiinnitä huomiota. 

 

No miksi ihmeessä vastasit tähän? 

Ainakin itse vastaan, koska haluaisin herätellä ajatuksia ihmisissä, että miksi olette noin ulkonäkökeskeisiä, ihan huomaamattanneko? Ja miksi se on noin kovin kriittistä, että vain harvassa nähdään kauneutta, vaikka ihmisiä niin kovin näköjään tarkkaillaan? Itse kun näen ihmisiä, näen heissä enimmäkseen kauneutta.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on katsojan silmässä, eikä siis kauneutta voi määrittää vyötärönmitalla jne. Ei vain voi. Särkyneessä ihmisessä tai resuissa on erilaista kauneutta kuin jossain vimpan päälle olevassa.

Kerjääjissä voi olla kauneutta joka koskettaa syvältä, vaikka näyttäisi hurjalta.  Samoin kuin vanhuksissa jne.

Ehkä se on taiteen ja runojen kauneutta. Se että joku nostetaan jaustalle pelkästään ulkomuodon täyttäessä ns. mitat, on mielestäni ihan turhaa.

Silmällä katsotun /nähdyn kauneuden lisäksi tulee tietty vielä sitten se, sisäinen kauneus.

Puhut taiteesta... Etkö koskaan ole nähnyt vain yksinkertaisesti kaunista maalausta tai patsasta? Ja pitänyt sitä kauniina ilman että tunnet taiteilijan taustoja ja mielialaansa sitä työstäessä? 

Ihmisissäkin on sitä aivan puhtaasti ulkoista kauneutta. Sitä jota voi katsoa kadun toiselta toiselta puolelta ja miettiä että kulkeepa tuossa taideteos. Se sykähtyminen voi tosiaan myös tulla vaikkapa uutiskuvasta vanhan ihmisen töitä tehneistä käsistä, mutta ymmärtääkseni tässä ketjussa ei siitä ollut kyse. 

Nuoret ovat tietysti kauniita ja komeita, mutta teinityylinsä takia en osaa laskea heitä säväyttävän upeiksi. Jos ajatellaan sellaisia 27+ ikäisiä selvästi aikuisen näköisiä kauniita ihmisiä niin ei heitä tuolla pikkukaupungin kaduilla ja marketeissa juuri vastaan tule.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on katsojan silmässä, eikä siis kauneutta voi määrittää vyötärönmitalla jne. Ei vain voi. Särkyneessä ihmisessä tai resuissa on erilaista kauneutta kuin jossain vimpan päälle olevassa.

Kerjääjissä voi olla kauneutta joka koskettaa syvältä, vaikka näyttäisi hurjalta.  Samoin kuin vanhuksissa jne.

Ehkä se on taiteen ja runojen kauneutta. Se että joku nostetaan jaustalle pelkästään ulkomuodon täyttäessä ns. mitat, on mielestäni ihan turhaa.

Silmällä katsotun /nähdyn kauneuden lisäksi tulee tietty vielä sitten se, sisäinen kauneus.

Kyllä se kauneuden voi määrittää sillä vyötärönmitalla jos se sille katsojalle on tärkeää. Kukainenkin itselleen ja omiin mieltyvyksiin sopivalla. Täällä ei kysytty että "koska olet viimeksi nähnyt supemallin kadulla?".

Vaan ulkoista kauneutta, sellaista joka on sykähdyttänyt. Yhdelle ihmiselle se kauneus voi olla lihavaa, toiselle luisevaa.

Älä tuomitse muiden ihmisten kauneusihanteita lokeroihin. Joka ikisellä ihmisellä on omansa. 

Näkeehän noita vaikka ruokakaupassa. 

Tarkempaa analyysiä määristä en osaa tehdä, koska en havainnoistani kirjaa pidä.

Sitten on näitä jotka tarkoituksella hakevat ulkonäöllään huomiota. Esimerkiksi se yksi tummahiuksinen nainen (en muista nyt nimeä enkä nimimerkkiä). Hänellä on laineikkaat tummat hiukset ja niitä aina heittelee päällään klassiset vaatteet tai vähän paljastavampaakin. Meikit viimeisen päälle... kävelee kadulla kuin supermalli ja saakin paljon huomiota mutta se onkin ihan ymmärrettävää koska se on tarkoituskin kun kamera seuraa perässä. Ihmiset katsovat pitkään niin naiset kuin miehetkin. Tulee kieltämättä jopa vähän narsistiset vibat tästä. Jotenkin naurettavaa huomion kerjäämistä, onkohan huono itsetunto tai jotain.

Vaikea sanoa koska asun maalla, ja tapaan ihmisiä kuitenkin suht vähän irl. Mutta jos lähden kaupunkiin niin ehkä joka kolmannella kerralla näen niin kauniin ihmisen, että kiinnitän siihen oikein huomiota. Ja se ei kohdallani tarkoita sitä että kyse olisi jostain "missikauneudesta", vaan ihmisestä joka jollain tapaa hehkuu. Onpa vaikea selittää 😄 mutta olen esimerkiksi todella ihastunut erääseen naiseen joka on ylipainoinen kuten minäkin, ja monen muun mielestä täysin tavis. Mutta hän on paljon hymyilevä, minuun silmiini säteilevä ihminen, täydellinen.