Miten te lapsiperheet kestätte sitä jatkuvaa mölinää?

Vierailija kirjoitti:

On aikoihin eletty kun ei lapsia enää osata rajoittaa. Lapsille pitää olla mielekästä tekemistä, harrastuksia, ulkona hangessa riehuminen, luistelu jne purkaa energiaa. Vanhemman pitää olla läsnä ja saatavilla, ei kännykän/netin lumoissa.

Jep.

Olen vienyt omani ulos riehumaan jokaikinen päivä säällä kuin säällä aina viime talveen asti. Viime talvena alkoi pahimmilla ilmoilla kuulua onko pakkoa ja silloin annoin ehdot, että jos eivät hypi seinille sisällä, voidaan jäädä sisälle, mutta jos alkavat reuhata, tulee ulos lähtö eikä asiasta neuvotella. En voi sanoa, että aina nauttisin ulkona olosta, mutta en nauti myös siitä sisällä riehumisesta, joka purkamattomasta energiasta seuraa. Usein mennään myös kävellen kauppaan, jos kyseessä on vain täydennysostokset. Pari kilometriä suuntaansa purkaa jo kummasti energiaa verrattuna siihen, että kävisi autolla. Varsinkin talvella kulkevat monta sataa metriä lisää kiipeillessään lumikasojen päälle. 

Joissain perheissä vaan on tapana huutaa ja kailottaa puhumisen sijaan. Lapset oppivat vanhemmiltaan. Vanha työkaverini oli tällainen ja koko toimisto raikasi. Yhdessä tutussa lapsiperheessä on sama meno ja siellä kyläillessä on joskus hermot lähes riekaleina. 😆

 

Ai emme osaa kasvattaa lapsiamme? Lapsemme sanovat aina kiitos ja ole hyvä, pyytävät toisiltaan anteeksi riidan lopuksi, eivät lyö eivätkä kiusaa. Luettu on pienestä pitäen, koulukin menee hyvin. Vanhempia ihmisiä he osaavat auttaa, samoin pitävät huolta to

Eihän ne hyvin käyttäydy, jos ölisevät, riehuvat ja metelöivät julkisilla paikoilla, missä pitää osata käyttäytyä. Teillä on selvästi rima liian alhaalla.

Mitä jatkuvaa mölinää? Olen itse herkkä ja rauhallinen, joten lapsenikin ovat. Ei meillä ole koskaan ollut kamalaa sirkusta. Pienistä lapsista lähtee enemmän ääntä, mutta se nyt kuuluu asiaan. Nyt kun lapset ovat koululaisia, meillä on vallan seesteistä. Lasten kaverit ovat myös mukavia, ystävällisiä ja rauhallisia, joten heidän vierailut ovat mukavia.

Periaatteessa elämme niitä kamalia ruuhkavuosia, mutta oikeasti elämme mukavaa arkea. Emme ole haalineet lukuisia kalliita harrastuksia, jotta arki ei ole niin kaaottista. Töissä olen päässyt läheltä seuraamaan millaista on, kun perheessä useampi lapsi harrastaa aktiivisesti. Välillä näyttää siltä, että vanhemmilla menee enemmän aikaa jälkikasvun harrastusasioiden järjestelyyn kuin työntekoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On aikoihin eletty kun ei lapsia enää osata rajoittaa. Lapsille pitää olla mielekästä tekemistä, harrastuksia, ulkona hangessa riehuminen, luistelu jne purkaa energiaa. Vanhemman pitää olla läsnä ja saatavilla, ei kännykän/netin lumoissa.

Jep.

Olen vienyt omani ulos riehumaan jokaikinen päivä säällä kuin säällä aina viime talveen asti. Viime talvena alkoi pahimmilla ilmoilla kuulua onko pakkoa ja silloin annoin ehdot, että jos eivät hypi seinille sisällä, voidaan jäädä sisälle, mutta jos alkavat reuhata, tulee ulos lähtö eikä asiasta neuvotella. En voi sanoa, että aina nauttisin ulkona olosta, mutta en nauti myös siitä sisällä riehumisesta, joka purkamattomasta energiasta seuraa. Usein mennään myös kävellen kauppaan, jos kyseessä on vain täydennysostokset. Pari kilometriä suuntaansa purkaa jo kummasti energiaa verrattuna siihen, että kävisi autolla. Va

Juuri näin! Itse asiassa minunkin lapseni ovat kaikki ulkona lumileikeissä nyt. Taidanpa lähteä heidän seurakseen.

- Se kelvottomaksi kasvattajaksi kutsuttu.

No kyllä päissään olevasta miesporukasta lähtee ääntä ja ölinää enemmän luin lapsista. Jututkin on vähintäänkin yhtä lapsellisia. Nimimerkillä koettu on. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus näen lapsiperheitä, jotka ovat ihan hiljaa. Se tuntuu tosi oudolta. Pelkäävätkö lapset vanhempiaan vai eikö heillä vain ole mitään asiaa?

Meidän lapset ovat juuri näitä pahamaineisia ölisijöitä. Juttelevat, laulavat, nauravat ja aina liian kovaa. Kantavat toisiaan reppuselässä tai heittelevät kärrynpyöriä. 

Ainakin teoriassa olen sitä mieltä, että juuri tuollaisia lasten pitääkin olla. Mutta kyllähän se välillä vähän rasittaa.

Mä tunnen myös ja niistä lapsista on kyllä kehittynyt tosi fiksuja aikuisia. Kai se on osin luontaista ja osin kasvatuksella aikaan saatua, että on lapsi, jotka kykenee jo aika pieninä keskittymään johonkin rauhalliseen tekemiseen, kuten katsomaan kuvakirjaa, piirtämään tai tekemään palapelejä. Yhden tällaisen kanssa kävin usein museossa ja kyllä moninkertaisesti enemmän pidin hänestä kuin jostain kuperkeikkoja tekevästä hoplopriehujasta.

Kelvottomalle kasvattajalle: yrität vaan vielä vähän opettaa, että ihan kaikkialla ei mölistä, riehuta, heitetä niitä kärrynpyöriä ja kannella reppuselässä. Kaikelle on paikkansa ja aikansa.

Fiksut lapset kyllä oppii, jos ei muuten niin ottamalla mallia teistä vanhemmista. Siis ainakin ravintolassa näkee joskus vanhempia, jotka metelöivät enemmän kuin heidän lapsensa.  

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä älämölä huomaa tai kiinnitä huomiota kun on keskellä sitä, tai kun touhuaa lasten kanssa. Eri asia jos istuu sohvalla kännykkäködessä. 

Onhan se hankalaa kun lapset vaatii huomiota ja vanhemmat räpeltää kännykkää, syntyy ääntä ja mölinää.

Toinen juttu on se että kaikkihan me olemme olleet lapsia ja siis riuduttaneet naapuria ja omia vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä älämölä huomaa tai kiinnitä huomiota kun on keskellä sitä, tai kun touhuaa lasten kanssa. Eri asia jos istuu sohvalla kännykkäködessä. 

Onhan se hankalaa kun lapset vaatii huomiota ja vanhemmat räpeltää kännykkää, syntyy ääntä ja mölinää.

Toinen juttu on se että kaikkihan me olemme olleet lapsia ja siis riuduttaneet naapuria ja omia vanhempia.

Ennen kyllä lapsilta vaadittiin käytöstapoja.

Kaksi lasta  ja 4,5 vuoden ikäero. Molemmat lapset täyspäisiä ja rauhallisia. Myös hyvin kasvatettuja. Sisällä ei saa juosta eikä kiljua. Hyvin ehtii kävellen ja ei tarvitse huutaa kun normi puhe riittää mainiosti. Pihalla sitten saa juosta ihan vapaasti. Tosin asumme keskustassa joten pihallakaan ei voi kiljua mutta se tuskin on tarpeellista kenellekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joskus näen lapsiperheitä, jotka ovat ihan hiljaa. Se tuntuu tosi oudolta. Pelkäävätkö lapset vanhempiaan vai eikö heillä vain ole mitään asiaa?

Meidän lapset ovat juuri näitä pahamaineisia ölisijöitä. Juttelevat, laulavat, nauravat ja aina liian kovaa. Kantavat toisiaan reppuselässä tai heittelevät kärrynpyöriä. 

Ainakin teoriassa olen sitä mieltä, että juuri tuollaisia lasten pitääkin olla. Mutta kyllähän se välillä vähän rasittaa.

 

 

Mä tunnen myös ja niistä lapsista on kyllä kehittynyt tosi fiksuja aikuisia. Kai se on osin luontaista ja osin kasvatuksella aikaan saatua, että on lapsi, jotka kykenee jo aika pieninä keskittymään johonkin rauhalliseen tekemiseen, kuten katsomaan kuvakirjaa, piirtämään tai tekemään palapelejä. Yhden tällaisen kanssa kävin usein museossa ja kyllä moninkertaisesti

Mun lapseni ovat rakastaneet kirjoja ja museoita, ja oppivat kaikki lukemaan viimeistään viisivuotiaina. Mutta sitten kun riehuvat, niin todellakin riehuvat, ja leikeissä äänen volyymi kohoaa helposti. Ovat myös taitavia keksimään mielikuvitusleikkejä ja eläytymään.

Kysymys on paljolti siitä, että toisissa ihmisissä on vain enemmän virtaa. Vauvana ja pikkulapsena arvostetaan, että on mahdollisimman suuri unen tarve, mutta sitten aikuisena pitäisi olla tosi energinen ja aikaansaava. En siis sano, että kumpikaan olisi toista huonompi, totean vain että molempien hyviä puolia on vaikea saada. Toinen on luonnostaan rauhallisempi, toinen energisempi ja innostuvampi.

Vierailija kirjoitti:

Joskus näen lapsiperheitä, jotka ovat ihan hiljaa. Se tuntuu tosi oudolta. Pelkäävätkö lapset vanhempiaan vai eikö heillä vain ole mitään asiaa?

Meidän lapset ovat juuri näitä pahamaineisia ölisijöitä. Juttelevat, laulavat, nauravat ja aina liian kovaa. Kantavat toisiaan reppuselässä tai heittelevät kärrynpyöriä. 

Ainakin teoriassa olen sitä mieltä, että juuri tuollaisia lasten pitääkin olla. Mutta kyllähän se välillä vähän rasittaa.

 

Lasten pitää olla just tuollaisia mutta myös sellaisia että tottelevat kun heille sanoo nyt hiljempaa.

Vierailija kirjoitti:

Kelvottomalle kasvattajalle: yrität vaan vielä vähän opettaa, että ihan kaikkialla ei mölistä, riehuta, heitetä niitä kärrynpyöriä ja kannella reppuselässä. Kaikelle on paikkansa ja aikansa.

Fiksut lapset kyllä oppii, jos ei muuten niin ottamalla mallia teistä vanhemmista. Siis ainakin ravintolassa näkee joskus vanhempia, jotka metelöivät enemmän kuin heidän lapsensa.  

Kiitoksia kannustuksesta, juuri viimeksi tänään kävimme ravintolassa. Siellä ravintolan sisäpuolella meni ihan hyvin, mutta kävelymatkoilla kyllä kannettiin reppuselässä, heitettiin kärrynpyöriä ja möyrittiin lumessa. Voi olla, että joku mielensäpahoittaja loukkaantui, kun näki vain tämän epäkelvon osuuden.

t. kelvoton kasvattaja. 

Vierailija kirjoitti:

Joskus näen lapsiperheitä, jotka ovat ihan hiljaa. Se tuntuu tosi oudolta. Pelkäävätkö lapset vanhempiaan vai eikö heillä vain ole mitään asiaa?

Meidän lapset ovat juuri näitä pahamaineisia ölisijöitä. Juttelevat, laulavat, nauravat ja aina liian kovaa. Kantavat toisiaan reppuselässä tai heittelevät kärrynpyöriä. 

Ainakin teoriassa olen sitä mieltä, että juuri tuollaisia lasten pitääkin olla. Mutta kyllähän se välillä vähän rasittaa.

Kannattaa vähintäänkin osata tunnistaa ne paikat, joissa ylimääräinen älämölö on vielä siedettävissä. Lapset saavat olla äänessä ja riehuakin välillä, mutta se ei saa tapahtua jatkuvasti muita ihmisiä häiriten. Aivan liikaa näkee sellaista että sopimattomissa tilanteissa ja paikoissa ölistään. Silloin saatte ihan ansaitusti parit mulkaisut osaksenne, jos tarkkaan katsot. 

Ei lapset koko ajan mölise. Mutta kieltämättä kaksi 14v pelaavaa poikaa on välillä rasittavaa kun kumpikin huutaa pelatessaan pelikavereilleen. Pääosin kirosanoja. Siitä pitää kyllä niille välilä huomauttaa, että nyt jotain rajaa sille huutamiselle, ettei tuota kuuntele erkkikään. 

Juuri tuo on yksi syy miksi asumme omakotitalossa, emmekä enää rivitalossa tai varsinkaan kerrostalossa. Koko ajan pitäisi hyssytellä lapsia, että nyt pitää olla hiljaa kun naapurit häiriintyy.

Ja kyllä minäkin olen rivitalossa ja kerrostalossa häiriintynyt naapurin kakaroiden metelöinnistä ja niiden vanhempienkin, ja voi helvetti sitä kun yksi akka jätti koiransa haukkumaan ja ulisemaan koko yöksi, sitä ei oikeasti kestänyt vaan piti soittaa poliisille.

Mitä ihmeen mölinää. Lapset ovat terveitä, kun he jaksavat peuhata.

Ei lasten äänet voi vaivata keitään muita kuin heikkohermoista.

Meillä on kaksi lasta, nyt jo molemmat aikuisia. Lasten kaverit oli meillä lähes jatkuvasti, mutta ei ollut mitään häiritsevää mölinää. Toki leikkimisestä joskus ääntä lähti.

En oikein kestäkään. Mietin avioeroa, jos sais sitten edes välillä lomaa tästä äänimaailmasta.

Mun kaverilla oli 7 lasta ja se meteli oli jotain niin hirveää että olin tosi onnellinen kun pääsin omaan, hiljaiseen kotiini. En käsitä miten kaverini jaksoi sitä.