Lue keskustelun säännöt.
Onko muita ketkä huomanneet, että kun alat pitää kiinni rajoistasi, ihmiset ärsyyntyvät ja katoavat elämästäsi?
02.12.2023 |
Niin, pärjäähän sitä yksinkin, mutta kyllä se vähän harmittaa, että ihmiset vaan häviävät ympäriltäsi kun huomaavat, että eivät pystykään hyötymään sinusta.
Olen myös huomannut, että kun olen saanut korjattua omaa itsetuntoa enkä enää välitä mitä muut minusta ajattelevat, se tuntuu ärsyttävän monia.
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Kun lakkaa olemasta ns. kiltti tyttö ja lopettaa jatkuvan muiden auttamisen, se herättää vähintäänkin ihmetystä. Omat vanhemmat eivät koskaat opettaneet rajojen vetämistä. Aina piti olla kiltti ja auttaa muita. Sinänsä siinä ei ole mitään vikaa, mutta jos tilanne ei ole molemminpuolinen, niin se syö naista rotan lailla. Olen opettelemalla opetellut sanomaa "ei" ja olemaan tarjoutumatta apuun joka asiassa. Kummasti helpottaa omaa elämää.
Yksi ystäväpariskunta karsiutui sillä, että en enää lähtenyt heille viemään peräkärryllä mökille tavaraa, kun mun autossa on peräkoukku. Edellinen "hei tulkaa saunomaan ja syömään mökille ....niin ja käydäänkö samalla hakemassa vuokrakärryllä lautoja kun teillä on se peräkoukku" muuttui siinä lautojen keruun ja hiekkateitä mökille ajelun jälkeen niin, että kärry olikin vuokrattu vain kolmeksi tunniksi. Ja se piti si
Siis just tämä! Mikä saa ihmisen, tässäkin vielä pariskunta, käyttäytymään näin pöllösti ja ajattelemattomasti? Mikä mielen sairaus siinä on että kaikki muut ovat olemassa vain sinun passaamistasi varten? Ja sitten esitetään ihan yllättynyttä ja loukkaannutaan kun se toinen ei lähdekään mukaan suunnittelemaasi teatteriin. Mikä näitä ihmisiä vaivaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistakaa, että se muiden miellyttäminen on ollut teidän omaa vikaanne, ei niiden muiden. Onneksi ihmisillä on kyky muuttaa omaa käyttäytymistään ja tulla sen myötä tyytyväisemmäksi elämään.
Vierailija kirjoitti:
Minun rajoja ei ole oikeastaan kukaan muu yrittänyt ylittää kuin oma mieheni. Olen luonteeltani kiltti ja myötäilevä ja sitä voisi helposti käyttää hyväkseen, mutta läheiset ihmiset ja työkaverit tuntuvat päinvastoin varovan sitä etteivät ole kohtuuttomia.
Siksi minun oli vaikea tunnistaa miehen asettamia vaatimuksia kuormittaviksi ja hän sai minut tuntemaan että epämukava olotilani olisi oma syyni ja jokin feministinen halu olla miellyttämättä miestä.
Ja nyt kun tässä kirjoitan ajatuksen auki, olen taas varmempi etten tule enää pitkään olemaan tässä liitossa. Tämä sopisi myös ketjuun missä pohditaan miksi 40-50 vuotiaat naiset eroavat..
Go girl! Jätä se sika! Et tarvitse ketään, ehkä jonkun kynnysmattomiehen tai -naisen, jota voisit pomottaa oikein huolella!
Ja kiva kun huomasit asian jo ehkä muutaman vuosikymmenen kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, että se muiden miellyttäminen on ollut teidän omaa vikaanne, ei niiden muiden. Onneksi ihmisillä on kyky muuttaa omaa käyttäytymistään ja tulla sen myötä tyytyväisemmäksi elämään.
Tuo auton vetokoukku-hyväksikäyttäjäpariskunta, miten siinä tilanteessa ei-kynnysmatto menettelisi? Kerrohan kun kerran koko tapaus oli tarinan kertoneen kynnysmaton vika, ei suinkaan tuon härskin, rajattoman pariskunnan?
Ketkä? Olisiko joku muu pronomini parempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin ollut minulla monen monta kertaa kun olen ikisinkku yksinasuva niin hirveän moni luulee et mua voi pompottaa ja olen mielin kielin,sitten suututaan kun asetan rajat ja haluan olla rauhassa hyväksikäytöltä. Ne varmaan ajattelee että mulle kelpaa pskajämät ja jotenkuten kohtelu.
Kyllä. Ryhdyin vähitellen avoimemmaksi kun en enää välittänyt siitä, pysyvätkö välit kavereihin ja elossa oleviin sukulaisiin. En ollut epäkohtelias enkä töksäytellyt mitään, mutta sanoin mitä ajattelin ja olin kriittinen. En enää mennyt mukaan muiden hokemiin "totuuksiin" enkä suostunut jokaiseen älyttömään yllätystapaamiseen, kun olisi pitänyt olla puolessa tunnissa paikassa, jonne on tunnin matka yms.
Yksi tuttava oli saanut lääkäriltä jo nuorena diagnoosin persoonallisuushäiriöstä ja hänen kohdallaan opin miettimään koko ajan hänen todellista motiiviaan. Joka sanassa ja teossa hän yritti esittää itsensä parempana kuin muut, jopa silloin kun hän teeskenteli avutonta saadakseen muut tekemään asioita puolestaan. En sanonut siitä mitään mutta hän selvästi huomasi, etten uskonut enää kaikkea sitä paskaa mitä hän valehteli. Aika pian hän aloitti älyttömän riidan niin naurettavasta pikkuasiasta kuin mahdollista ja pääsin narskusta onneksi eroon.
Sukulainen oli käyttänyt minua ilmaisena työvoimana ja se onneksi väheni heti kun otin asenteen, etten välitä säilyykö välit. Hänen lapsensa olivat jo niin vanhoja että olisivat voineet vaikka itse soittaa tarpeen vaatiessa viranomaiset paikalle, joten ei ollut enää tarpeen käydä välillä tarkistamassa tilannetta. Nyt näemme keskimäärin kerran vuodessa ja sekin on liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, ap on näitä tyypillisiä, jotka menevät terapiaan ja heistä tulee aggressiivisia ja ylimielisiä. Ole vain omassa ylsinäisyydessäsi.
Jos sinulle täytyy olla agressiivinen ja karkoittaa ylimielisyydellä niin olet varmasti aika hankala ja rajaton tapaus käsitellä.
Niin, siis usein jos tapaa uuden ihmisen, joka onkin aggressiivinen ja ylimielinen, käy pian ilmi, että hän on terapiassa. Välttelen.
Onko ikinä käynyt mielessä, että et ehkä tiedä, ketkä käyvät terapiassa.
Kas kun se ei ilmene mistään ellei henkilö itse sitä kerro.
Nykyään aika monet käy jossain vaiheessa terapiassa.
Esimerkiksi läheisen kuolema on asia, joka aiheuttaa monelle arkielämän ongelmia, joiden vuoksi käydään terapiassa. Esim. suru ja ahdistus johtaa monesti unettomuuteen ja se unettomuus on syy, mitä pyritään lievittämään terapiassa.
Meinaatko, että se tekisi ihmisestä aggressiivisen?!
Vähän riippuu mitä se rajojen laittaminen tarkoittaa kenellekin. Niistä asioista on hyvä pitää kiinni, jotka on itselle ihan ehdottomia, mutta monesti rajojen vetäjä innostuu vähän liikaa siitä touhusta ja muuttuu vaan itsekkääksi. Se ei ole enää rajojen vetämistä, että aina ajattelee ensin itseään ennen muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, että se muiden miellyttäminen on ollut teidän omaa vikaanne, ei niiden muiden. Onneksi ihmisillä on kyky muuttaa omaa käyttäytymistään ja tulla sen myötä tyytyväisemmäksi elämään.
Ei ehkä aina kannata puhua muiden miellyttämisestä, vaan hyväntahtoisuudesta ja inhimillisestä luonteenpiirteestä auttaa ystävää tai avun tarvitsijaa. En itse ainakaan halua ketään miellyttää tai olla mielin kielin, koska on melkeinpä sama mitä minusta ollaan mieltä. saan itselleni hyvän olon, kun voin auttaa. En kuitenkaan ole mikään tyhmä, joten kertapettymys riittää, en enää toiseen kertaan anna itseäni höynäyttää.
On aina kusipäisen hyväksikäyttäjän vika olla kusipää. Jos kaikki alkavat ajatella, että painu vttuun, niin millainen maailmasta oikein tulee? En aio luopua hyvyydestäni ja rehellisyydestäni pahojen ihmisten takia.
Kannattaa jättää elämäänsä vain ne itsensä kaltaiset empaattiset ja sydämelliset, ja karistaa muut pois.
Ja käytöstään pitäisi muuttaa muita hyväksikäyttävien.
Rajojen laittaminen on todella vaikeaa. Self help kirjoissa ja podcasteissä se kuvataan helpoksi mutta kyllä sain isältäni rähinää kuulla kun sanoin että en enää puhu puhelimessa jos hän on humalassa.
Yhden kaverin menetin kokonaan mutta hän oli tosi kova hyväksikäyttäjä, aina vailla lastenhoitoa, kestitsemistä, kamoja lapsille, ilmaislippuja... Jos ystävyys oli näistä kiinni niin sai mennäkin.
Rajat koskevat tietenkin myös sellaista että mistä asioistani haluan puhua- yksi kaveri kuulusteli oudon tarkkaan aina työjutuistani koska oli samalla alalla.
Kun alkaa voida tarpeeksi huonosti jossain ihmissuhteessa, sitä tajuaa että joko rajat tai ihmissuhde loppuu..Rajoja asettamalla ihmissuhde voi vielä pelastua.
Olen aika katkera alistavasta lapsuudestani joka aiheutti minulle tämän kynnysmatto tyylin. Olen pysytellyt liian pitkään ihan kamalissa asetelmissa ja kuunnellut vaikka mitä ilkeyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vähän riippuu mitä se rajojen laittaminen tarkoittaa kenellekin. Niistä asioista on hyvä pitää kiinni, jotka on itselle ihan ehdottomia, mutta monesti rajojen vetäjä innostuu vähän liikaa siitä touhusta ja muuttuu vaan itsekkääksi. Se ei ole enää rajojen vetämistä, että aina ajattelee ensin itseään ennen muita.
Ja itselläni ei ole ollut tarvetta vetää rajoja kenellekään sellaiselle, jonka kanssa olen läheinen tai jonka olen itse valinnut elämääni. Olen aina vältellyt riippakivimäisiä ihmisiä. Anoppi valitettavasti osoittautui sellaiseksi, ja hänelle jouduin asettamaan rajat. Sanoin suoraan ettei viesteillä ja puheluilla pommittaminen ole ok. On se onneksi vähentynyt.
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, ap on näitä tyypillisiä, jotka menevät terapiaan ja heistä tulee aggressiivisia ja ylimielisiä. Ole vain omassa ylsinäisyydessäsi.
Minulla tulee tämä sama mielikuva. Ne jotka puhuvat rajojen asettamisesta erillusenä asiana, ovat näitä, jotka asettavat niitä aggressiolla. Kokemusta on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä saan aina hyviä ystäviä, kun saavat tietää, että mieheni on matkustajalaivalla töissä ;D
Jopas alkaa tulla listaa mitä itse kullekin pitäisi sieltä tuoda, ja tietenkin henkilökuntahintaan. Ja se alkoholi, aijai, kun sitä pitäisi puoli-ilmaiseksi kantaa. Vapaaliputkin kovaa valuuttaa, kun "ystävät soittelee".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahaa, ap on näitä tyypillisiä, jotka menevät terapiaan ja heistä tulee aggressiivisia ja ylimielisiä. Ole vain omassa ylsinäisyydessäsi.
Minulla tulee tämä sama mielikuva. Ne jotka puhuvat rajojen asettamisesta erillusenä asiana, ovat näitä, jotka asettavat niitä aggressiolla. Kokemusta on.
Kyllä jotkut osaa vetää rajat terveellä tavalla. Toiset kuvittelevat vetävänsä rajoja, mutta oikeasti vaan äksyilevät läheisilleen ja muuttuvat kylmiksi ihmisiksi. Ei ole niin helppoa.
Meitä lapsettomia vasta yritetäänkin käyttää hyväksi. Emme kelpaa, jos emme osta edelleen jo 40v lapsille lahjoja. Mihinkään muuhunhan emme ole koskaan kelvanneet.
Karmeinta vielä se, että meihin ei voi olla yhteydessä, koska kävijät muka yrittäisivät silloin saada meidät jättämään perintönsä heille.
Hirveästi myös luuloja ihmisillä, jatkuvasti syytetään jostain mitä ei ole tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Mua ei oikeastaan enää kiinnostakaan olla sellaisen ihmisen kanssa tekemisissä jolle olen joutunut osoittamaan missä menee mun rajat. Mitä lähti niitä ylittämään ollenkaan. Tilaisuuksia on varmasti ollut tehdä paremmin, kunnioittaa toistakin osapuolta eikä vaan ajatella omaa napaa ja odottaa toisen toteuttavan kaikki mitä ikinä keksit pyytää. Sitten kun sanon, että ei enää onnistu, niin ollaan jo liian pitkällä siinä että pidät mua 100% kynnysmattona.
Mulle käy aika lailla näin myös. Rajojen rikkoja on jo " lakannut olemasta" minulle, oltuaan riittävän kontrolloiva tai hyväksikäyttävä. Se suhde on jo loppu siitten.
Edelleenkään ei yhtään neuvoa ole tullut tuohon peräkärrytapaukseen. Eli miten olisi pitänyt menetellä? Jättää kärry mökin pihaan, lyödä nyrkkiä pöytään ja vaatia saunan lämmittämistä kuten oli sovittu? Vai lähteä takavalot vilkkuen vihaisena paikalta että pitäkää kärrynne? Vai kuten tarinan kertoja oli menetellyt, ajellut kärrin kanssa palautukseen ja jäänyt odottamaan sitä odotettua saunomista - jonka kutsua ei enää koskaan esitetty?
Miten ei-kynnysmatot menettelevät näissä hyväksikäyttötilanteissa? Itsekin olen opetettu miellyttämisenhaluiseksi, aina käyttäytymään niin että kaikkien kasvot säilyvät niin tässä em. tarinassa ei kyllä tuon hyväksikäyttäjäpariskunnan kasvot nyt säilyneet....
Mulla on paljon opeltavaa rajojen vetämisessä. Vaikeinta se on siinä kun olen ollut aina aivan yltiöavoin omista asioistani ja hölöttänyt ja viihdyttänyt ihmisiä omilla asioillani. Tehnyt ikäänkuin itsestäni vähän sellaista porukan pelleä että kaikki tykkäisivät itsestäni. Musta on tullut paljon yksityisempi ja olen ymmärtänyt tuon tosiaan olleen vain muiden viihdyttämistä ja miellyttämistä. Vaikeaa selittää, mutta kuitenkin. Ihmisten on vaikeaa ymmärtää etten puhu enää heille yhtä mielelläni ja kyselevät multa tosi henkilökohtaisia kysymyksiä edelleen, mihin en halua enää vastata.
Ei ole kukaan yrittänyt hyötyä minusta. Ystäviä on paljon ja kaksi läheisintä ystävää on ihan lapsuudesta asti.