Haluaisitko osata saksaa vai ranskaa? Miksi?

Vierailija kirjoitti:

Saksa OLI tekniikan kieli vielä 2000 luvulle tultaessa, mutta on nyt out. Bryssel eli ranska kielenä olisi nyt valkintani. 

Mulla oli yhdellä täydennyskoulutuskurssilla yks kansakoulun käynyt teknikko. Ja sitten oli yks lähdeaineisto englanniksi, niin ei se sitä ymmärtänyt, kun pelkkää saksaa oli lukenut.

Osaan jo saksaa ja ranska ei kiinnosta. Joten en voi vastata mitään.

Haluaisin osata puolaa jotta pääsee ampumaan m a t u j a nuppiin.

Se kumpi kieli on hyödyllisempi riippuu täysin siitä, mitä haluaa tehdä ja missä matkustaa.

Jos tämä jätetään pois laskuista, niin yksi pointti: tyypillisen suomalaisen on paljon helpompaa saavuttaa saksassa kuin ranskassa sellainen kielitaito, josta on oikeasti käytännön hyötyä. Tähän vaikuttaa jo se, että saksan äänteet vastaavat pitkälle suomen äänteitä ja että saksa on hyvin foneettinen kieli. Erot kieliopin haastavuudessa eivät oikeasti merkitse läheskään yhtä paljon, jos tavoittaa on käytännössä käyttökelpoinen kielitaito eikä se, että pystyy kirjoittamaan ja puhumaan täysin virheettömäsri.

Osaisin mieluummin eroottisen kuuloista kuin sotilaallisen kuuloista kieltä, joten valitsisin ranskan.

Englantia ja ruotsia opiskelleena saksa vapaaehtoisena kielenä 8. luokalla tuntui  todella helpolta opiskeltavalta. Helppouden tuovat selkeys ja ääntämyksen kohtalainen yksinkertaisuus esimerkiksi englantiin verrattuna. Ranskasta osaan periaatteessa vain alkeet kansalaisopiston parin vuoden kursseilta. Ranska on minulle selvästi vaikeampi kieli kaikin puolin, mutta olen hyvin mielissäni sen vähäisestäkin tuntemuksestani. Työssäni olen suoraan tarvinnut näistä vain englantia ja ruotsia. Klassisen musiikin kielenä sekä kirjallisuudessa esiin nousevien  yksityiskohtien ymmärtämiseksi sekä saksan että ranskan taito ovat itselleni antaneet hyvin paljon. Lisäksi osaan latinaa ja italiaa juuri sellaisella tasolla, että saan kiinni niiden esiintymistä kulttuurissa.

Ehdottomasti saksaa, ranska on niin hirveän ruma kieli ja sen puhujat ylimielisiä.

Osaan molempia.

Haluaisin osata molempia kieliä, mutta opiskelin vain saksaa, koska pakkoruotsi vei liian suuren osan ajastani. 

Saksa on ylivoimaisesti paras komentokieli. Sopii erityisesti paasaamiseen suurten kansanjoukkojen edessä tai bunkkerissa raivoamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Saksaa osaan, ranskaa en halua opetellakaan, kun ovat niin nyrpeitä, jos joku ei juuri oikein osaa ääntää heidän hienoa kieltään. Jos joku osaa hyvin ranskaa, alkavat puhua paljon vaikeimmilla termeillä vain haluakseen nolata.

Mistäs tiedät, kun et osaa ranskaa? 

Noita molempia on tullut opiskeltua englannin ja ruotsin lisäksi.

Ranskaa, koska saksaa opiskelin koulussa ja kiinnostus laski joka lukukausi kuin lehmänhäntä. Ranska on myös kiinnostavampi ja kauniimpi maana. Siellä myös mielellään käytetään juuri ranskaa, eikä esim. englantia, joten ranskaa on hyvä osata, jos aikoo maahan joskus mennä.

Osaan kumpaakin sen verran, että pystyn ko. maissa asioimaan, se riittää minulle. Niin, ja dekkarit pystyn lukemaan sekä ranskaksi että saksaksi. Kunnianhimoisempi kirjallisuus on liian vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Se kumpi kieli on hyödyllisempi riippuu täysin siitä, mitä haluaa tehdä ja missä matkustaa.

Jos tämä jätetään pois laskuista, niin yksi pointti: tyypillisen suomalaisen on paljon helpompaa saavuttaa saksassa kuin ranskassa sellainen kielitaito, josta on oikeasti käytännön hyötyä. Tähän vaikuttaa jo se, että saksan äänteet vastaavat pitkälle suomen äänteitä ja että saksa on hyvin foneettinen kieli. Erot kieliopin haastavuudessa eivät oikeasti merkitse läheskään yhtä paljon, jos tavoittaa on käytännössä käyttökelpoinen kielitaito eikä se, että pystyy kirjoittamaan ja puhumaan täysin virheettömäsri.

Mitä tarkoittaa "saksa on hyvin foneettinen kieli"?

Pikemminkin ranskassa ääntäminen on tårkeää, koska intonaatio vaikuttaa merkitykseen, kuten myös aivan pienet yhden kirjaimen ääntämiserot.

Ich will nur die Korkeajännitys Magazinen verstehen. Achtung - zum Teufel - Engländer - Mein Gott.

Ranskaa. Luultavasti siitä olisi enemmän apua matkustaessa.

Lisäksi saksalaiset voivat olla huonostikäyttäytyviä, joten heihin ei välttämättä halua samaistua. Kuuleman mukaan saksalaiset ovat vaikeita asiakkaita, joten he saavat parempaa palvelutarjontaa kuin nöyrä suomalainen, mutta liekö tuo suurikaan etu saksaa puhuvalle muun maan kansalaiselle. Jotkut iäkkäämmät muistavat natsisaksan ja heidän korvissaan saksa ei ole "kaunis kieli". Oikeastaan saksa on sopiva kieli vain niissä maissa, joissa sitä puhutaan, mutta niissäkin saattaa pärjätä englantia vääntäen.

Et alors?

Ranska on haastava kieli, jos et ole kielellisesti lahjakas. Saksan kanssa pärjää hyvin myös vähän huonomman kielipään omaava. 

 

Lähtisin pohtimaan siis myös siitä näkökulmasta, että onko kielten oppiminen itselle helppoa vai vaikeaa. 

 

Olen lukenut koulussa ranskaa ja vaikka sain kymppejä, niin ei sitä puhetta helposti ymmärrä eivätkä sanat jää samalla tavalla päähän kuin saksan kielessä. Saksan taas opettelin itsekseni muutamassa vuodessa ja puhun sitä nyt sujuvasti ja käyn kielikursseilla omaksi ilokseni edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se kumpi kieli on hyödyllisempi riippuu täysin siitä, mitä haluaa tehdä ja missä matkustaa.

Jos tämä jätetään pois laskuista, niin yksi pointti: tyypillisen suomalaisen on paljon helpompaa saavuttaa saksassa kuin ranskassa sellainen kielitaito, josta on oikeasti käytännön hyötyä. Tähän vaikuttaa jo se, että saksan äänteet vastaavat pitkälle suomen äänteitä ja että saksa on hyvin foneettinen kieli. Erot kieliopin haastavuudessa eivät oikeasti merkitse läheskään yhtä paljon, jos tavoittaa on käytännössä käyttökelpoinen kielitaito eikä se, että pystyy kirjoittamaan ja puhumaan täysin virheettömäsri.

 

Mitä tarkoittaa "saksa on hyvin foneettinen kieli"?

Pikemminkin ranskassa ääntäminen on tårkeää, koska intonaatio vaikuttaa merkitykseen, kuten myös aivan pienet yhden kirjaimen ääntämiserot.

Foneettinen kieli tarkoittaa sitä, että sanan kirjoitusasu vastaa suoraan sitä, miten sana äännetään. Saksassa tämä on hyvin helppoa. Toki pitää tietää muutama sääntö siitä, miten tämä poikkeaa suomen kielestä (esim. että sch sanotaan suhuässänä ja ei ja ey lausutaan "ai"), mutta suomenkieliselle näitä sääntöjä on alle 10. Niiden oppimisen jälkeen osaa sanoa lähes minkä tahansa saksan kielen sanan, kun näkee sen kirjoitettuna. Ainoastaan se pitää muistaa, millä tavulla on paino.