Näkeekö lapsesta, mikä (ammatti) tulee isona?

Ei välttämättä, mieli voi vielä muuttua moneen kertaan.

Jos noihin varhaisiin taipumuksiin olisi luottamista omista lapsistani olisi tullut vaikka mitä. Yksikään ei päätynyt siihen lapsuuden unelma-ammattiin tai siihen ammattiin, johon lapsena olisi ollut taipumusta. Koulutodistus, opiskelumahdollisuudet ja se, mitä töitä on tarjolla saneli kaiken.

Se riippuu niin monesta asiasta. Sinänsä kyllä jo vauvasta näkee, mistä hän on kiinnostunut, jos osaa katsoa.

Mutta paljon on kiinni siitäkin, mihin lapselle annetaan mahdollisuudet, ja kuinka nuoren kaveripiiri tukee ja ohjaa.

Löysin pojan 1. luokan reissuvihon. Siellä oli opettajan luonnehdinta lapsesta. Sen mukaan poika on utelias ja ajatteleva tuleva tutkija. Ja siltähän tuo näyttää nyt 16 vuotta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä, mieli voi vielä muuttua moneen kertaan.

Jos noihin varhaisiin taipumuksiin olisi luottamista omista lapsistani olisi tullut vaikka mitä. Yksikään ei päätynyt siihen lapsuuden unelma-ammattiin tai siihen ammattiin, johon lapsena olisi ollut taipumusta. Koulutodistus, opiskelumahdollisuudet ja se, mitä töitä on tarjolla saneli kaiken.

 

Meillä taas jokainen lapsi on ammatissa, josta haaveili. Sitkeys, opiskelumotivaatio ja halu saavuttaa tavoitteensa saneli kaiken.

Näkee ja ei näe.. 

2 vanhinta tytärtä on aina olleet nukenhoitajia, toisesta tuli päiväkotiin hoitaja ja toisesta ope alakouluun. 

Vanhin poika oli kiinnostunut autoista ja polkupyörien korjaamisesta. Tuli sähkömies mutta siirtyi sittemmin hoitoalalle. 

2 poika oli pienenä vaikea saada pois koneelta > tulossa koodari ainakin tällä hetkellä 

Omat lapseni ovat 16 ja 20 v. Ei hajuakaan, mihin ammattiin päätyvät. Vanhimmalla on yliopistopaikka, mutta en ole varma, tuleeko hän sitä työtä tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä, mieli voi vielä muuttua moneen kertaan.

Jos noihin varhaisiin taipumuksiin olisi luottamista omista lapsistani olisi tullut vaikka mitä. Yksikään ei päätynyt siihen lapsuuden unelma-ammattiin tai siihen ammattiin, johon lapsena olisi ollut taipumusta. Koulutodistus, opiskelumahdollisuudet ja se, mitä töitä on tarjolla saneli kaiken.

 

Meillä taas jokainen lapsi on ammatissa, josta haaveili. Sitkeys, opiskelumotivaatio ja halu saavuttaa tavoitteensa saneli kaiken.

Eivät tainneet lapsenne haaveilla astronautin urasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä, mieli voi vielä muuttua moneen kertaan.

Jos noihin varhaisiin taipumuksiin olisi luottamista omista lapsistani olisi tullut vaikka mitä. Yksikään ei päätynyt siihen lapsuuden unelma-ammattiin tai siihen ammattiin, johon lapsena olisi ollut taipumusta. Koulutodistus, opiskelumahdollisuudet ja se, mitä töitä on tarjolla saneli kaiken.

 

Meillä taas jokainen lapsi on ammatissa, josta haaveili. Sitkeys, opiskelumotivaatio ja halu saavuttaa tavoitteensa saneli kaiken.

Eivät tainneet lapsenne haaveilla astronautin urasta.

Eikä lapsena osaa haaveilla ammateista, joiden olemassaoloa ei edes tiedä tai ainakaan ymmärrä mitä työssä tehdään. Mä olen ollut mm. koordinaattori enkä todellakaan lapsena haaveillut moisesta työstä, kun en ollut kuullut edes koko sanaa. Liekö tuollaista ammattinimikettä silloin edes ollut.

Vielä aikuisenakin tulee vastaan ammatteja, joita ei ollut tullut edes mieleen. Kuten nuotistonhoitaja, johdon konsultti tai koirahieroja. 

En itse tiennyt lapsena mitä haluan tehdä työkseni, mutta jos olisin tiennyt ja tähdännyt siihen, olisin sulkenut koko toteutuneen urani pois laskuista.

Ei aina näe. Se riippuu monista asioista.

Melkein kaikkia poikia kiinnostaa työkoneet. Eli ei voi nähdä mitään tulevaa ammattia. 

Ei tullut minusta geologia, vaikka keräilin kiviä intohimoisesti noin 12-vuotiaaksi saakka :D

Lapseni olivat kristallilapsia, lääkäri piti tulla ja marttojen johtaja, mutta, tuli työtön lähihoitaja ja pikkunilkki..

matematiikka ja fysiikka 5, olisi pitänyt olla 9-10 aina..

outi - steinerin hitaammasta yksiköstä

Sepä olisikin ollut kova, jos joku olisi nähnyt minusta lapsena (80-luvulla), että tulen työskentelemään somemarkkinoinnin parissa. Aikamoinen ennustajaeukko olisi saanut olla. Olisi pidetty varmasti mielipuolena, jos joku olisi selittänyt että "isona tuo tyttö tekee kuvia palveluun, jossa tavalliset ihmiset jakavat kuviaan ja elämäänsä lähes koko maailman kattavalle yleisölle" 

Tenavana värkkäilin kuusenkävyistä sekä mutavellistä leikkiruokia suurilla visioilla. Matkan varrelle mahtuu monen moista työtä ja tekemistä, mutta yllätys yllätys - keittiössä ollaan töissä.

M 49

No serkustani olisi ehkä voinut arvata, että alkaa arkkitehdiksi. Oli hyvä sekä luku- että taideaineissa ja hyvä piirtämään, piirsi muistaakseni myös sellaisia pohjapiirustusmaisia kaavakuvia tms. Keksi jo esiteininä että arkkitehdiksi haluaa.

Kaverini alkoi valmistaa ja myydä koruja omassa myymälässään ja menestyy tosi hyvin. Oli lapsena hyvä kuviksessa ja käsitöissä ja panosti niihin. Reipas mutta ei kouluikäisenä ns. osannut loistaa, joten oman riskialttiin yrityksen perustaminen oli häneltä hieman räväkämpi teko kuin olisin osannut välttämättä odottaa. Mutta jälkikäteen ajatellen käy järkeen. 

Nämä kaksi ainoita esimerkkejä joita tähän hätään keksin. Muut jotka olen tuntenut heidän ollessaan lapsia ja tiedän mihin ammattiin hakeutuivat, olivat lapsena kiinnostuneita lähinnä sellaisista asioista, joilla on mahdotonta elättää itseään. Mm. nykyään prosessinhoitajana toimiva siskoni oli kiinnostunut Leijonakuningas-leffasta ja halusi ymmärtääkseni isona Simbaksi. 

Näki valitettavasti että tulee rahoittamaan elämisensä opintojen aikana myymällä itseään jos ei muita töitä saa.

Ellei tosi ahkera ole niin aika vaikeaa on pärjätä noin huonoilla geeneillä. Ja vaikka olisikin ahkera niin onhan se raataminen vaikealle alalle älyllisesti rampana tosi raskasta silti.

t. kokemusta on

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä, mieli voi vielä muuttua moneen kertaan.

Jos noihin varhaisiin taipumuksiin olisi luottamista omista lapsistani olisi tullut vaikka mitä. Yksikään ei päätynyt siihen lapsuuden unelma-ammattiin tai siihen ammattiin, johon lapsena olisi ollut taipumusta. Koulutodistus, opiskelumahdollisuudet ja se, mitä töitä on tarjolla saneli kaiken.

 

Meillä taas jokainen lapsi on ammatissa, josta haaveili. Sitkeys, opiskelumotivaatio ja halu saavuttaa tavoitteensa saneli kaiken.

Sitkeys, opiskelumotivaatio ja halu saavuttaa tavoitteensa ovat hienoja ominaisuuksia, mutta lopulta ne saattavat olla aika marginaalisia asioita verrattuna siihen, mikä on se itse tavoite.

Kuvitteellinen, mutta ei kovin kaukaa haettu esimerkki. Minulla on kaksi lasta, jotka molemmat harrastavat musiikkia. Molemmat harjoittelevat ahkerasti ja ovat luontaisesti lahjakkaita. Toinen haaveilee varovasti kapellimestarin urasta. Toinen haluaa pitää musiikin harrastuksena ja harkitsee hakevansa ammattikouluun sähköpuolelle.

Kapellimestarikoulutukseen otetaan vuosittain ehkä 1-2 opiskelijaa. Kaikki hakijat ovat lapseni lailla harrastaneet musiikkia intohimoisesti pienestä saakka. Lapseni haave todennäköisesti ei toteudu ainakaan ammattina.

Toinen lapseni puolestaan ei ole koskaan tehnyt vapaa-ajallaan mitään sähköön liittyvää. Hän on harrastanut musiikkia ja käynyt koulunsa hyvin arvosanoin. Todennäköisesti hänen ammattihaaveensa toteutuu, vaikka hän ei ole koskaan tehnyt töitä sen kummemmin asian eteen, mitä nyt tietenkin sitten aikanaan opiskelee alaa.

Voi nähdä, mutta kuten muutkin kommentoivat, ei mitenkään automaattisesti. Itse olin luova ja utelias lapsi, ja isäni odotti minusta tutkijaa tms. Olin kuitenkin myös hyvin herkkä, joten minusta tuli taiteilija. Vanhempani eivät nähneet tätä urapolkua ennalta, mutta esimerkiksi äidinkielen opettajani näki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei välttämättä, mieli voi vielä muuttua moneen kertaan.

Jos noihin varhaisiin taipumuksiin olisi luottamista omista lapsistani olisi tullut vaikka mitä. Yksikään ei päätynyt siihen lapsuuden unelma-ammattiin tai siihen ammattiin, johon lapsena olisi ollut taipumusta. Koulutodistus, opiskelumahdollisuudet ja se, mitä töitä on tarjolla saneli kaiken.

 

Meillä taas jokainen lapsi on ammatissa, josta haaveili. Sitkeys, opiskelumotivaatio ja halu saavuttaa tavoitteensa saneli kaiken.

Tuo oli raivostuttavaa omassa teinissä. Se vain luki luki luki koko ajan jotain koulujuttuja, menee elämä ihan ohi. Vähempikin rittäis, ainakin meillä riitti amiksessa. Onneksi priorisoi ajankäyttönsä paremmin yliopistossa ja jäi opinnot kesken.