Seksuaalisesti tukahdutetut, kysymys teille

Kuulostat aika lailla minulta, itse vaan mies ja ikää 30v.

Haluamatta nyt kuulostaa miltään saalistajalta, niin itse toivoisin, että löytäisin kaltaisesi naisen. Oltaisiin sitten ahdistuneita yhdessä ja kun kummallakaan ei ole mitään todistettavaa niin ei tarvitse esittääkään. Edettäisiin juuri niin hitaasti kuin on tarve.

Joo olen itsekin miettinyt että voi kunpa voisin tavata jonkun yhtä traumatisoituneen ja estyneen kuin minä. Ja sitten koen huonoa omaatuntoa koska en oikeasti toivo kenellekään tällaista. Mutta ainakin sitten voisi ymmärtää mistä ahdistus ja asian vaikeus johtuu.

En vaan keksi miten voisin ikinä tavata sellaisen miehen, kun en nyt kuitenkaan ajatellut mihinkään Tinderiin kirjoittaa traumojani kaiken kansan nähtäville (sitä paitsi kyllähän sen jo tietää millaisia yhteydenottoja tuollaiseen tulisi - ei ainakaan rakentavia ja ymmärtäviä).

Ja jos kaksi traumatisoitunutta ja asian suhteen sulkeutunutta tapaa joskus jossain, eihän siitä mitään tule kun kumpikaan ei tee aloitetta eikä ehkä edes uskalla katsoa pitempään (minä ainakaan). 

Toivon kuitenkin sinullekin sitä jotain yliluonnollista onnea matkaan, josko joku ihme vielä voisi tapahtua :).

Jatkuva kiusatuksi ja nöyryytetyksi joutuminen kouluaikoina johti siihen että olen sisältä täysin kuollut. En saa mistään mielihyvää enkä pysty innostumaan.

Muutamia parisuhdeviritelmiä oli myöhemmin mutta ne kaatuivat aina kylmyyteeni. En ole sittemmin jaksanut edes yrittää.

Nyt asetelma on kääntynyt päälaelleen sillä naiset suorastaan änkeytyvät seuraani. Ei siinä mitään, mutta olisi kiva nauttiakin välillä näistä kohtaamisista ja elämästä ylipäänsä. Todennäköisesti näillä mennään loppuelämä.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva kiusatuksi ja nöyryytetyksi joutuminen kouluaikoina johti siihen että olen sisältä täysin kuollut. En saa mistään mielihyvää enkä pysty innostumaan.

Muutamia parisuhdeviritelmiä oli myöhemmin mutta ne kaatuivat aina kylmyyteeni. En ole sittemmin jaksanut edes yrittää.

Nyt asetelma on kääntynyt päälaelleen sillä naiset suorastaan änkeytyvät seuraani. Ei siinä mitään, mutta olisi kiva nauttiakin välillä näistä kohtaamisista ja elämästä ylipäänsä. Todennäköisesti näillä mennään loppuelämä.

Mulla myös kiusaamistausta ja suhteiden alut aina kaatuvat kun miehet valittavat kylmyydestäni. En tiedä voiko tällaisesta päästä koskaan yli. Kiusaaminen todella taisi tuhota isoja osia elämästäni.

Miehet alkoivat ahdistelemaan kun täytin 14 v. Siinä tukahtui kaikki halut.

Vierailija kirjoitti:

Miehet alkoivat ahdistelemaan kun täytin 14 v. Siinä tukahtui kaikki halut.

Jep. Minusta olisi ihanaa kokea puhdasta, herkkää ja intohimoista seksuaalisuutta mutta tarjolla on pornon vääristämää ja pervoa hyväksikäyttöä jossa minulla ei ole väliä. Olen vain nukke jonka voi sitten heittää pois. Ja tämän tyylinen objektisoiva huomio alkoi reilusti alaikäisenä (ja miehet 10-40 v minua vanhempia) ja oksetti jo silloin ja oksettaa edelleen. Valitettavasti olen hetero eli elän ilman seksiä sitten.

Mulla johtuu lapsuudesta kanssa ja kasvatuksesta, piti olla niin kiltti ja kunnollinen tyttö. Häpeän seksuaalisuuttani. En osaa olla alasti toisten läsnä ollessa, tästä poikkeuksena omat lapset mutta ei sekään mukavalta tunnu. Voin harrastaa seksiä ja haluan sitä mutta en nauti siitä merkittävästi enkä saa orgasmia koskaan, edes yksin ja olen yrittänyt. Uskon että tämä ei onnistu sen sisäisen häpeän takia, en saisi olla seksuaalinen, nauttia seksistä. Mulla on myös  diagnosoitu yleinen ahdistuneisuushäiriö.

Olen yrittänyt ihan tietoisesti ajatuksin päästä eroon tästä häpeästä mutta en ole onnistunut. Sooloseksi tuntuu jo näin päälle nelikymppisenä todella hyvältä, se on suuri edistys, mutta en vieläkään pääse orgasmiin asti.

Kaksikymmentä vuotta kesti suhde eksän kanssa joka manipuloi seksillä. Pihtasi, mollasi, haukkui, syyllisti, uhkaili ja lopulta toteutti eli kävi vieraissa. Olen erittäin seksuaalinen ja sain kuulla olevani h tai sitten surkea koska olin/olen aina valmis seksiin. Ja mitään uutta hän ei halunnut kokeilla ja kun jätti minut niin yksi syy oli kuinka tylsä olen ollut seksissä :(

Nyt uuden miehen tavattuani ja vihdoin kun uskalsin edes miettiä seksiä jonkun uuden kanssa hän lopetti sen myös muutaman kk jälkeen. Ei hauku, mollaa tms mutta ei halua. Ei halua mitään tai mitenkään ei suostu edes puhumaan. Olen täysin solmussa että mitä teen väärin, miksi en kelpaa, kehonkuvaani vääristän ja tarkkailen käytöstäni aivan liikaa. En enää edes halua haaveilla mistään läheisyydestä. 

Vierailija kirjoitti:

Kaksikymmentä vuotta kesti suhde eksän kanssa joka manipuloi seksillä. Pihtasi, mollasi, haukkui, syyllisti, uhkaili ja lopulta toteutti eli kävi vieraissa. Olen erittäin seksuaalinen ja sain kuulla olevani h tai sitten surkea koska olin/olen aina valmis seksiin. Ja mitään uutta hän ei halunnut kokeilla ja kun jätti minut niin yksi syy oli kuinka tylsä olen ollut seksissä :(

Nyt uuden miehen tavattuani ja vihdoin kun uskalsin edes miettiä seksiä jonkun uuden kanssa hän lopetti sen myös muutaman kk jälkeen. Ei hauku, mollaa tms mutta ei halua. Ei halua mitään tai mitenkään ei suostu edes puhumaan. Olen täysin solmussa että mitä teen väärin, miksi en kelpaa, kehonkuvaani vääristän ja tarkkailen käytöstäni aivan liikaa. En enää edes halua haaveilla mistään läheisyydestä. 

Se, mitä "teet väärin" on se, että suostut suhteisiin haitallisten ihmisten kanssa etkä ole hakenut itsellesi apua. Olet luultavasti kasvanut "vinoon" jo lapsuuskodissasi ja sinun itsesi takia, sinun pitäisi yrittää oikaista se. Sinä et tee tuollaisilla miehillä mitään, jätä ne ja keskity itseesi ja omaan kasvuusi, riman asetteluun oikealle korkeudelle ja sitten voi olla jo sen kunnollisen suhteen vuoro, mikäli sellaisen onnistuu löytämään, mutta ainakin välttyy noilta huonoilta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva kiusatuksi ja nöyryytetyksi joutuminen kouluaikoina johti siihen että olen sisältä täysin kuollut. En saa mistään mielihyvää enkä pysty innostumaan.

Muutamia parisuhdeviritelmiä oli myöhemmin mutta ne kaatuivat aina kylmyyteeni. En ole sittemmin jaksanut edes yrittää.

Nyt asetelma on kääntynyt päälaelleen sillä naiset suorastaan änkeytyvät seuraani. Ei siinä mitään, mutta olisi kiva nauttiakin välillä näistä kohtaamisista ja elämästä ylipäänsä. Todennäköisesti näillä mennään loppuelämä.

Mulla myös kiusaamistausta ja suhteiden alut aina kaatuvat kun miehet valittavat kylmyydestäni. En tiedä voiko tällaisesta päästä koskaan yli. Kiusaaminen todella taisi tuhota isoja osia elämästäni.

Ikävä kuulla. Muistan vielä erään lukion psykologian tunnin. Opettaja kysyi onko parempi ajatella asioita tunteella vai järjellä. Olin ainoa joka kallistui järjen kannalle. Opettaja ja muut luokkalaiset sanoivat että siinä on vaarana tulla kylmäksi. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa

T. Sama

Seksi on loppunut, kun kokeiluina ja satunnaisina leikkeinä harrastetut puolison mieltymykset ja fetissit saivat pikkuhiljaa jonkinlaisen erityisaseman seksissä. Kyllästyin siihen kaikkeen ja kaipaan vaan intohimoa, mutta miehestä sellanen tavallisempi touhu ei vissiin oikein tunnu enää miltään. Umpikujassa ollaan.

En ole enää vuosiin osannut tai jaksanut puhua aiheesta. Koen seksuaalisuuteni jotenkin huijatuksi. Avoimuuttani uuteen vietiin liian pitkälle, odotukset kasvoi toisella liian isoiksi ja kun en ollutkaan 100% sitä mitä välillä leikin olevani, niin en ollutkaan enää haluttava.