Minua raivostuttavat ihmiset, jotka kohtelevat elukoitaan kuin ihmisiä!
Etenkin koiria.
Meillä on tuttavaperhe, jossa on kaksi koiraa ja meidän poika pelkää niitä jostain syystä. Ovat melko isoja ja semmoisa hieman " päällekäyviä" , ei mitenkään vihaisia silti, uteliaita.
Aina kun olemme oleet kylässä, on homma mennyt siihen, että poika istuu peläten sylissä, kun koirat kohnottaa sinä ympärillä. Mihinkään toiseen huoneeseen niitä ei voi sulkea, kun niille tulisi paha mieli! Emäntä on minulle sanonutkin, että hän kohtelee koiriaan kuin ihmisiä, eikä siedä ihmisä, jotka eivät tajua miten rakkaita ne lemmikit ovat.
Tottahan minä sen tajuan, mutta silti minusta koira on koira, ja kaikkien ei pidä niitä rakastaa yli kaiken, saati jos pelkää.
Turha kai sanoakaan, että välttelemme jo heille menoa. Kurja juttu kaiken kaikkiaan, mutta mitä muutakaan voi?
Ah, kiitos kun sain purkaa!
juuri tuota taktiikkaa se meidän tuttavakin käyttää lapseemme. " Koittaa totuttaa" .
Lapsi ei kuitenkaan ole mikään tottumisautomaatti, joka tottuu ilman muuta kun lässyttävä aikuinen koittaa sitä suurta pelottavaa koiraa hänelle tyrkyttää.
Ja sanottakoon, että minullakin on ollut koiria, mutta en voi sietää, että ne nuolevat ihmistä, saati pikkulasta!
En ole koirien vihaaja, pikemminkin niiden omistajien vihaaja. Toinen ryhmä heissä on sitten nämä, joilla on vihaisia ja luonnevikaisia koiria. Tällaiset ihmiset pitävät koiriaan vapaana ulkona, ja kokevat ilmeisesti jonkinlaista ylpeyttä, kun heidän koiransa on pelottava ja vihainen muille kuin heille itselleen. Ei nyt varsinaisesti liity asiaan, mutta kyllä se vika tosiaan yleensä on niissä kaistapäisissä omistajissa, ei koirissa itsessään.
ap