Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Tuttava saamassa lapsen. Hänellä ei ole yhtään ystävää. Huolestuttaa miten tuo vaikuttaa vauvaan?
29.11.2023 |
Olen yrittänyt patistaa sosiaalisiin menoihin mutta ei kuulemma jaksa. Onko pahaksi vauvalle jos näkee vain perhettä ja isovanhempia?
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Verkostoituminen opitaan.
Mun lapsi on kyllä hyvin verkostoitunut, vaikka mulla itselläni ei olekaan mitään vilkasta sosiaalista elämää. Kato, kun päiväkodissa ja koulussa saa kavereita. Ja tuota kautta itsekin tutustuu sen verran niihin lapsen kaverihin, että pystyy lapsen takia pitämään yhteyttä (vaikka ei olisikaan muuten tekemisissä). Ja tämä lapseni on jo 19-vuotias.
Aistin uuden palstahullun. Näitä ystävän/tutun lapsi/vauva -aloituksia on ollut täällä koko päivän.
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Verkostoituminen opitaan.
Lapset löytää kyllä luonnostaan kaverinsa, jos on sellainen joka niitä kaipaa. Päiväkoti, koulu, harrastukset, jne.
t. kahden äiti jonka toinen lapsista on perinyt minun suvun piirteen oman tilan tarpeeseen. Toinen on sitten taas perinyt isänsä puolelta sosiaalisuutensa, vaikka isä ei ole juurikaan ollut läsnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ehtiihän sitä sitten kun lapsi on syntynyt: vauvamuskariin, vauvauintiin, vauvakerhoon jne. Niistä minä ainakin sain ystäviä, jotka edelleen yli 30 vuoden jälkeen elämässä.
Se on vain hyvä asia, koska silloin äiti voi keskittyä enemmän vauvan hoitamiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ehtiihän sitä sitten kun lapsi on syntynyt: vauvamuskariin, vauvauintiin, vauvakerhoon jne. Niistä minä ainakin sain ystäviä, jotka edelleen yli 30 vuoden jälkeen elämässä.
Ne todelliset aikuisiän ystävät minäkin löysin vasta saatuani lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Verkostoituminen opitaan.
Mun äidillä ja isällä oli tosi paljon ystäviä ja sosaalista elämää, minusta itsestäni tuli syrjäytynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai että vaikuttaa vauvaan? Jos se johonkin vaikuttais, niin lapseen. Ja some, eihän siitä ole hyötyä lapsen kannalta mitenkään, päinvastoin vie vaan sitä huomiota pois häneltä. Sitä paitsi, kaveritilanteet voi muuttua
Tositarina: tuttuni jätti miesystävältään salaa pillerit veks ja tuli raskaaksi. Mies kauhistui ja jätti naisen. Sit nainen soitti mulle itkua tursuten "mä haluun tän lapsen, mulla ei oo muuten ketään!"
Minutkin hän oli ghostannut pari vuotta takaperin, mutta hädän tullen sitä näköjään kaivellaan hylättyjä kavereita puhelinmuistioista. No, en ollut kiinnostunut virittämään mitään kaveruutta tän tyypin kanssa. Lapsi syntyi, ja hänellä on tehtävä: olla äitinsä elämän sisältö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vai että vaikuttaa vauvaan? Jos se johonkin vaikuttais, niin lapseen. Ja some, eihän siitä ole hyötyä lapsen kannalta mitenkään, päinvastoin vie vaan sitä huomiota pois häneltä. Sitä paitsi, kaveritilanteet voi muuttua
Mistä sä Suomen tähän repäsit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lapsi tarvitse pariin vuoteen ympärillensä kuin omat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Ei se lapsi tarvitse pariin vuoteen ympärillensä kuin omat vanhemmat.
Lapselle riittää yksi kyllin hyvä aikuinen, joka on läsnä. Aivojen kehitys on ensimmäisen vuoden aikana niin huimaa, että se vaikuttaa koko persoonallisuuden kehittymiseen ja silloin lapsi tarvitsee sen kiintymyssuhteen, eikä tosiaan mitään joka puolella kohkaamista.
Minä olen ollut lähes yksin kokoajan lapsen kanssa. Jotenkuten ollaan selvitty. Minulla ei ole vertaisryhmää mistään, ei töistä, eikä harrastuksista. Kaverit eivät auta. Lapsen isä ei ole kuvioissa. Sukulaiset asuvat kaukana.
Muutenkaan ei ole kavereita. Nyt ei ole sitäkään vähää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huonosti. Verkostoituminen opitaan.
Lapset löytää kyllä luonnostaan kaverinsa, jos on sellainen joka niitä kaipaa. Päiväkoti, koulu, harrastukset, jne.
t. kahden äiti jonka toinen lapsista on perinyt minun suvun piirteen oman tilan tarpeeseen. Toinen on sitten taas perinyt isänsä puolelta sosiaalisuutensa, vaikka isä ei ole juurikaan ollut läsnä.
Ainakin mun aikaan koulussa joutui silmätikuksi jos ei ollut kavereita. Inhottavaa.
Kymmenen vuotta lapsi nukkui vieressäni. Olen joka ilta kiinni kotona. Ei omas elämää, ei harrastuksia. En käy missään.
Vielä viisi vuotta koitan jaksaa. Sitten lapsi on niin iso, että voin matkustaa yksin ulkomaille.
Alue: Aihe vapaa
Äitiys on maailman yksinäisin rooli.