Tuttava saamassa lapsen. Hänellä ei ole yhtään ystävää. Huolestuttaa miten tuo vaikuttaa vauvaan?

Mulla ei ole yhtään ystävää. Ei ole ikinä ollut. Teinilläni on ystäviä vaikka kuinka paljon. Ollut pienestä pitäen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huonosti. Verkostoituminen opitaan. 

Lapset löytää kyllä luonnostaan kaverinsa, jos on sellainen joka niitä kaipaa. Päiväkoti, koulu, harrastukset, jne. 

t. kahden äiti jonka toinen lapsista on perinyt minun suvun piirteen oman tilan tarpeeseen. Toinen on sitten taas perinyt isänsä puolelta sosiaalisuutensa, vaikka isä ei ole juurikaan ollut läsnä. 

Ainakin mun aikaan koulussa joutui silmätikuksi jos ei ollut kavereita. Inhottavaa.

Ihminen on siinä määrin peto, että se kiusaa lajitoveriaan kekseliäästi missä ja mistä tahansa.

Ystävät usein katoavat siinä vaiheessa kun vauva tulee. Uusia voi tulla tilalle. Tai sitten ei. Ystävien perusteella ei kannata lapsia hankkia. 

Ehkä hänellä on vaativa maku ja siksi ei halua esim. ap:n ystäväksi. Ap on tietysti yrittänyt ystävystyä, muutenhan hänen huolipuheensa olisi silkkaa ilkeyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Kymmenen vuotta lapsi nukkui vieressäni. Olen joka ilta kiinni kotona. Ei omas elämää, ei harrastuksia. En käy missään. 

 

Vielä viisi vuotta koitan jaksaa. Sitten lapsi on niin iso, että voin matkustaa yksin ulkomaille. 

Ihan oma valinta jos 10 v antaa nukkua vieressä ja tuhoaa kaiken oman harrastamisen...

En nyt ihan ymmärrä aloitusta, että mistä ap on nyt oikeastaan huolissaan? Vauva ei pitkään aikaan tavitse muuta kuin vanhemman/vanhempien hoivaa. 

Ei tuttavien kesken köydä myöskään tuollaisia keskusteluja henk.koht asioista ja jaella neuvoja ja patistella tuttavaa mihinkään, kuten aloitksessa mainitaan. Tuttavien henkilöohtaisista asioista ei tiedä kovin kattavasti ja hyvin ja niihin ei puututa. Joko ap on läheisempi tämän naisen kanssa kuin tuttava tai sitten hän on tuppautuva kaikkitietävä vessewisser-kyylä "huolissaan" tai vaan trollaa.

Ei välttämättä mitenkään. Lapsi tapaa omissa menoissaan muita jos tapaa. Jos lapsi ei pääse harrastuksiin, se voi vaikuttaa. 

Pääasia ettei äiti suhtaudu sosiaalisiin tilanteisiin ja konflikteihin kielteisesti. Kun lapsena kerroin ongelmasta äidilleni, esim. joku käyttäytyi ilkeästi, äitini vastasi vaan, että se on omaa syytäni. "Ei kukaan ilman syytä kiusaa."

En saanut empatiaa vuosien varrella. Kasvoin sosiaalisia tilanteita jännittäväksi ja miellyttämään pyrkiväksi.

Järkyttävä kyylä tuo ap.