Ulkomailla asuneet, mikä on ollut parasta siellä ja asuitko yksin vai perheen kanssa?

Muutin yksin alunperin, sittemmin tapasin puolison ja perustin perheen. 

Parasta:

-uudet kokemukset, kulttuurit ja ihmiset, on oikeasti tosi kivaa kun on ystäviä ja tuttuja ympäri maailmaa ja ymmärtää heidän tapojaan ja maailmaansa.

-kielitaidon ja itseluottamuksen kasvu kun tajuaa pärjäävänsä yksin maailmalla

-uramahdollisuudet

-lasten kasvaminen suvaitsevaisiksi ja kansainvälisiksi tyypeiksi

-oma kasvu sopeutuvaksi ja joustavaksi tyypiksi joka on kuin kala vedessä missä vaan

-itsensä "luominen" kun muutat maahan josta et tunne ketään, ei ole minkäänlaista menneisyyden painolastia, eikä kenelläkään ole mitään ennakkokäsitystä sinusta, aloitat tavallaan ihan puhtaalta poydältä. Se on ihanan vapauttavaa.

Olen nyt ollut ulkomailla 27 vuotta ja asunut Italiassa, Ranskassa, USA:ssa ja nyt jo pitkään Britanniassa.

Se on normaalia elämää, eikä kaikki "parhaat" asiat liity ulkomailla asumiseen varsinaisesti. Kysymykseesi on siis hankala vastata, että mikä ulkomaassa tuo onnea, kun kyse ei ole lomamatkasta Italiaan, johon voisi sanoa, että ihanat pitsat. 

Palkka ja verotuksen taso. Yksin 2 vuotta, perheen kanssa 4 vuotta.

Palkka ja ilmasto. 

Oikeastaan parasta oli juuri se että huomasi miten arki muuttuu arjeksi asuinpaikasta huolimatta ja se arki on mukavaa myös siellä. Perheineni asuin.

Palkan takia tänne lähdin, mutta tykästyin myös maahan, mutta asun nyt yksin eron jälkeen. 

Olen asunut ulkomailla reilun vuosikymmenen suomalaisen mieheni kanssa. Parasta on ilmasto sekä huomattavasti korkeampi elintaso. Pidän myös siitä että asuinmaassani ei ole holhouskulttuuria vaan ihmiset ottavat vastuun omasta elämästään. Myös palvelut kuten terveydenhuolto, posti sekä julkinen liikenne on huomattavasti paremmat.

Rakastan Britannian ilmastoa. Kevät alkaa suht aikaisin verrattuna Suomeen, ekat krookuksia näkyi tänä vuonnakin helmikuun alkupuolella tai puolivälissä. Maaliskuussa alkaa olla lämpimiä päiviä ja huhtikuun alkupuolella tulee lehdet puihin. Kesä on pitkä ja yleensä lämmin, syyskuu on vielä hyvin kesäinen kuukausi. Yleisesti lyhyt talvi tuntuu kivalta.

Mieheni kanssa olemme asuneet Keski-Euroopassa pari vuotta ja Amerikassa pari vuotta. Siellä syntyi meille myös lapsi. 

Ulkomailla asuminen oli loppujen lopuksi ihan normaalia tavallista arkea 85% ajasta. Keski-Euroopassa olin itsekin osan aikaa töissä kodin ulkopuolella ja jonkun verran työskentelin kotoa käsin. Asuimme väljästi ja mukavilla asuinpaikoilla, reissasimme sieltä käsin aika paljon lähistöllä ja kauempanakin, joten se oli erilaista. Tutustuimme siis ihan ajan kanssa ympäristöön, luontoon ja paikallisiin tapahtumiin sekä esimerkiksi ruokapaikkoihin. 

En osaa mitenkään suitsuttaa niitä vuosia, mutta tottakai olen niistäkin onnellinen ja mukavia muistoja sai roppakaupalla. Emme pelänneet ennen lähtöä pärjäämistämme, sillä miksi ihmeessä emme olisi pärjänneet? Enää en kyllä viitsisi lähteä yhtään minnekään, mutta nuorille aikuisille kokemukset olivat mukavia. 

Muutin yhdessä puolison kanssa, olemme asuneet parissa Euroopan maassa. Talvi on paljon lyhyempi eikä yhtä pimeä, kevät on pitkä, ei tule vastaan päihtyneitä juuri koskaan, palkat ovat hyvät, hyviä työmahdollisuuksia on paljon, lääkäriin pääsee, asunnot isohkoja, on vähintään joko paljon laadukkaita museoita tai sitten todella vaikuttavia luontokohteita lähellä, junalla voi liikkua helposti maasta toiseen, oppii vähintään englantia todella hyvin (kun työkieli on englanti), kansainvälisessä työympäristössä tutustuu ihmisiin suunnilleen kaikkialta maailmasta, tulee mm. uusia ruokia ja perinteitä arkeen, näkee paljon ja oppii paljon melkein itsestään, oppii tuntemaan itsensä ehkä nopeammin paremmin, löytää ne paikat, joissa on kuin kotonaan.

Parasta

- parempi palkka ja matalammat verot

- miellyttävämpi ilmasto, ei räntää, lunta eikä kaamosmasennusta

- upeita maisemia ja paljon nähtävää

Kaikki muu olikin sitten enemmän tai vähemmän paskaa. Parhain oppi olikin se että opin arvostamaan Suomea. Ja arki on muuten ihan tasan samanlaista puurtamista missä tahansa. Jokaisen ulkomailla asumista haaveilevan tai suunnittelevan tulisi ymmärtää että ruoho ei välttämättä ole vihreämpää aidan toisella puolella, vaan todellisuus voi olla todella karu.

Muutin yksi, asuin yksin. 

Parasta oli:

-ruoka

-kokemus siitä, että pärjää

-yksi hyvä ystävä, jonka kanssa ystävyys on jatkunut vielä 10 vuotta Suomeen paluun jälkeen

-uramahdollisuuksien parantuminen (lähdin ulkomaille, koska en saanut vastavalmistuneena töitä Suomesta ;ulkomaankokemuksen jälkeen sain) 

Elintaso

Asuin saksassa noin neljä vuotta ja se parempi elintaso kyllä näkyi ja tuntui.

Eläminen rutkasti halvempaa ja samasta työstä kun suomessa maksetaan enemmän palkkaa. Noina aikoina tuntui että pystyi oikeasti ostamaan muutakin kun kaupasta ruokaa ja maksamaan laskut.

Asuin Saksassa.

Palkka oli parempi, oli lämpimämpää -joskus helmikuussakin melkein 20 astetta jo. Lyhyt matka joka paikkaan -aamulla kun lähti autolla niin illalla oli jo Pariisissa tai Gardajärvellä tms.

Väkeväkin alkoholi oli tarjouksessa supermarketissa -Suomen holhoumentalitetti on herättänyt huutonaurua sen jälkeen.

Kielitaito kehittyi huimasti, englannilla ei pärjännyt.

Nautin olostani.

Perheen kannsa, pariin otteeseen, kolmessa eri maassa.

Parasta se, että ihmeteltävää ja katsottavaa riitti. Paljon tekemistä siis. 

Parasta: täydellinen anonyymiys, ei tuttuja pällistelemässä joka kulmalla ja mahdollisuus aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä

Huonointa: erilainen työkulttuuri, jossa vaatimukset välillä älyttömiä, lisäksi joissakin asioissa turhan vanhanaikainen meno.

Saksa.

Vierailija kirjoitti:

Elintaso

Asuin saksassa noin neljä vuotta ja se parempi elintaso kyllä näkyi ja tuntui.

Eläminen rutkasti halvempaa ja samasta työstä kun suomessa maksetaan enemmän palkkaa. Noina aikoina tuntui että pystyi oikeasti ostamaan muutakin kun kaupasta ruokaa ja maksamaan laskut.

Eikös niillä oo suuri osa työikäisistä tuottamattomia kotiäitinä? Eli perhepalkkaa maksavat. 

Vierailija kirjoitti:

Parasta: täydellinen anonyymiys, ei tuttuja pällistelemässä joka kulmalla ja mahdollisuus aloittaa uudestaan puhtaalta pöydältä

Huonointa: erilainen työkulttuuri, jossa vaatimukset välillä älyttömiä, lisäksi joissakin asioissa turhan vanhanaikainen meno.

Saksa.

joo, aika vaikeaa sopeutua ulkomaiseen työkulttuuriin. Kuka sitä hierarkiaa ja työtunteja jaksaa.

Yksin lähdin ihan vaan palkan takia ja halusin vaihtelua elämään. No ilmasto on hyvä ja myös terveydenhuolto, tosin tuon tajusin myöhemmin. Nyt mietin tuota terveydenhuoltoa, että uskallanko sen takia enää Suomeen muuttaa takaisin. 

Onko Kuopio jo ulkomaata?