Jotenkin ärsyttävää jos ihmiset ei käytä yhtään emojeita vapaassa viestittelyssä, antaa töykeän kuvan

Vierailija kirjoitti:

Emojit antaa usein naivin ja joskus jopa tyhmän kuvan lähettäjästään. Ehkä sukupolvikysymys, mutta en voi olla pitämättä hymiöviestin lähettäjää virallisissa työkuvioissa vähintään jotenkin kirjoitustaidottomana.

Kirjoitus- tai muihin taitoihin se ei liity mitenkään. Ehkä sitten jonkinlainen sukupolvikysymys, mutta toisaalta yli kasikymppisetkin käyttää niitä nykyään. Ne, jotka heistä osaavat käyttää älypuhelinta yms. ja muutenkin pysyvät ajan hermolla.

Hymiöt kuvastavat tätä aikaa, ja keventävät jopa ankeaa työkulttuuria. Kaikkeen ei tarvitse suhtautua kuolemanvakavasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emojit antaa usein naivin ja joskus jopa tyhmän kuvan lähettäjästään. Ehkä sukupolvikysymys, mutta en voi olla pitämättä hymiöviestin lähettäjää virallisissa työkuvioissa vähintään jotenkin kirjoitustaidottomana.

Kirjoitus- tai muihin taitoihin se ei liity mitenkään. Ehkä sitten jonkinlainen sukupolvikysymys, mutta toisaalta yli kasikymppisetkin käyttää niitä nykyään. Ne, jotka heistä osaavat käyttää älypuhelinta yms. ja muutenkin pysyvät ajan hermolla.

Hymiöt kuvastavat tätä aikaa, ja keventävät jopa ankeaa työkulttuuria. Kaikkeen ei tarvitse suhtautua kuolemanvakavasti. 

kyllä ne keventävät, kun niitä käytetään oikeassa asiayhteydessä, eli vaikka kerrottaessa sisäpiirivitsiä. Samaan tapaan, kun peukuttaa jotain. 

 

jos työkulttuuri on ankea, niin ei sitä hymiöillä paranneta. Lisätään vain ärsytystä.

🙈🙉🙊

Emojit antaa aina käyttäjästään vähä-älyisen ja kakaramaisen kuvan. Etenkin sellaista ihmistä on mahdoton ottaa millään tasolla vakavasti, joka tuuttaa niitä rivin kuin omaa ääliömäisyyttään alleviivaten.

Enpä nyt tiedä kannattaako emojeita enää käyttää kun ikä lähenee viittäkymppiä, luo ehkä vähän lapsellisen mielikuvan?

oho, en tiennytkään, että jotkut käyttävät niitä päivittäin tai jopa useimmissa viesteissään. Niiden tehohan laimenee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua taas ärsyttää. Emojit. Töissä pyydän harjoittelijaa tekemään jonkun homman, niin paluupostissa tulee kuittaus tehty + hymy. MITÄ JÄRKEE? Tehtävien tekemisessä ei ole mitään hymyilyttävää.

n55

Ilman hymiötä se olis töykeä. Tule sinäkin vaan tälle vuosituhannelle äläkä haraa turhaan vastaan.

Pointti on, että se ei ole töykeä.

vrt. Kiherrätkö aina ihmisten edessä, kun sanot heille jotain, jotta et olisi töykeä? Pitäisikö hoitaa tämä homma, hihii? Sovitaanko palaveri, hihii? Tavataan perjantaina, hihiii!

viesteissä on sama juttu. Ne ovat samaa vuorovaikutusta kirjallisessa muodossa.

Ei todellakaan ole "sama juttu". Livenä sanallisen ilmaisun tukena on ilmeet ja eleet, ja viestinnästä ylipäänsä noin 80 % on muuta kuin puhetta tai kirjoitusta. Oletko koskaan huomannut, että esim. videomiiteissä on pikkuisen erilainen fiilis esittää asiaa, kun kun kuuntelijoiden kamerat ovat pois päältä, eikä yhtään tiedä, minkälaisen vastaanoton saa. En kiherrä yhtään missään, mutta usein hymyilen ystävällisesti kuunnellessani kollegaa.

Hymiöiden tarkoitus on viestiä hyväntahtoisesta asenteesta ja ohjata lukijan tulkintaa. Olen vanha pieru, ja tuskin tulen käyttämään hymiöitä virallisemmassa viestinnässä. Mutta en yllättyisi, jos erilaisista emojeista tulisi laajasti käytettyjä myös työyhteyksissä.

On hivenen eri asia saada viesti "Tehty." kuin "Tehty :)". Itse dinosauruksenakin otan mieluummin vastaan jälkimmäisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emojit antaa usein naivin ja joskus jopa tyhmän kuvan lähettäjästään. Ehkä sukupolvikysymys, mutta en voi olla pitämättä hymiöviestin lähettäjää virallisissa työkuvioissa vähintään jotenkin kirjoitustaidottomana.

Kirjoitus- tai muihin taitoihin se ei liity mitenkään. Ehkä sitten jonkinlainen sukupolvikysymys, mutta toisaalta yli kasikymppisetkin käyttää niitä nykyään. Ne, jotka heistä osaavat käyttää älypuhelinta yms. ja muutenkin pysyvät ajan hermolla.

Hymiöt kuvastavat tätä aikaa, ja keventävät jopa ankeaa työkulttuuria. Kaikkeen ei tarvitse suhtautua kuolemanvakavasti. 

kyllä ne keventävät, kun niitä käytetään oikeassa asiayhteydessä, eli vaikka kerrottaessa sisäpiirivitsiä. Samaan tapaan, kun peukuttaa jotain. 

 

jos työkulttuur

Työkulttuurin ankeudesta kertoo juuri se, että jopa hymiöitä katsotaan kieroon. Onneksi kaikki työpaikat ei ole ollenkaan ankeita!

Vierailija kirjoitti:

Miten me pärjättiin ennen aikaa kun emojit tulivat? 

Siis yli 40 vuotta sitten? Silloin ei ollut digiviestintää, etkä sinä olut silloin työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Emojit antaa aina käyttäjästään vähä-älyisen ja kakaramaisen kuvan. Etenkin sellaista ihmistä on mahdoton ottaa millään tasolla vakavasti, joka tuuttaa niitä rivin kuin omaa ääliömäisyyttään alleviivaten.

Muiden tuomitseminen ja nimittely sen sijaan antavat tekijästään hyvin miellyttävän ja kultivoituneen kuvan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten me pärjättiin ennen aikaa kun emojit tulivat? 

Siis yli 40 vuotta sitten? Silloin ei ollut digiviestintää, etkä sinä olut silloin työelämässä.

emojit tuli vasta 15 v sitten. Tai ehkä 20 v

Vierailija kirjoitti:

Enpä nyt tiedä kannattaako emojeita enää käyttää kun ikä lähenee viittäkymppiä, luo ehkä vähän lapsellisen mielikuvan?

Mitä sitten? Onko vaarallista, vaikka antaisi itsestään ysikymppisenä lapsellisen mielikuvan. Se muille annettava mielikuvako on elämän tärkein asia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emojit antaa usein naivin ja joskus jopa tyhmän kuvan lähettäjästään. Ehkä sukupolvikysymys, mutta en voi olla pitämättä hymiöviestin lähettäjää virallisissa työkuvioissa vähintään jotenkin kirjoitustaidottomana.

Kirjoitus- tai muihin taitoihin se ei liity mitenkään. Ehkä sitten jonkinlainen sukupolvikysymys, mutta toisaalta yli kasikymppisetkin käyttää niitä nykyään. Ne, jotka heistä osaavat käyttää älypuhelinta yms. ja muutenkin pysyvät ajan hermolla.

Hymiöt kuvastavat tätä aikaa, ja keventävät jopa ankeaa työkulttuuria. Kaikkeen ei tarvitse suhtautua kuolemanvakavasti. 

kyllä ne keventävät, kun niitä käytetään oikeassa asiayhteydessä, eli vaikka kerrottaessa sisäpiirivitsiä. Samaan tapaan, kun peukuttaa jo

Työkulttuurin ankeudesta kertoo juuri se, että jopa hymiöitä katsotaan kieroon. Onneksi kaikki työpaikat ei ole ollenkaan ankeita!

 

Meillä on hyvä työilmapiiri, vaikka meillä ei hymiöitä käytetä. Ja minä katson niitä kieroon. Silti loistopaikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Emojit antaa aina käyttäjästään vähä-älyisen ja kakaramaisen kuvan. Etenkin sellaista ihmistä on mahdoton ottaa millään tasolla vakavasti, joka tuuttaa niitä rivin kuin omaa ääliömäisyyttään alleviivaten.

Muiden tuomitseminen ja nimittely sen sijaan antavat tekijästään hyvin miellyttävän ja kultivoituneen kuvan.

Niinpä niin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten me pärjättiin ennen aikaa kun emojit tulivat? 

Siis yli 40 vuotta sitten? Silloin ei ollut digiviestintää, etkä sinä olut silloin työelämässä.

emojit tuli vasta 15 v sitten. Tai ehkä 20 v

Hymiöt syntyi 1980-luvulla, niistä aikanaan sitten nämä kuvalliset emojit. Sama viestinnällinen merkitys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten me pärjättiin ennen aikaa kun emojit tulivat? 

Siis yli 40 vuotta sitten? Silloin ei ollut digiviestintää, etkä sinä olut silloin työelämässä.

emojit tuli vasta 15 v sitten. Tai ehkä 20 v

Hymiöt syntyi 1980-luvulla, niistä aikanaan sitten nämä kuvalliset emojit. Sama viestinnällinen merkitys.

missä niitä käytettiin? Hyvin, hyvin harvalla oli kotona mikro, eikä kenkäpuhelimella varmaankaan ollut mahdollista sellaista lähettää.

Vierailija kirjoitti:

Emojit antaa aina käyttäjästään vähä-älyisen ja kakaramaisen kuvan. Etenkin sellaista ihmistä on mahdoton ottaa millään tasolla vakavasti, joka tuuttaa niitä rivin kuin omaa ääliömäisyyttään alleviivaten.

Mutta vain murto-osan siitä, mitä vähä-älyinen ja kapeakatseinen asenne omassa erinomaisuudessaan ja oikeassa olemisessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Enpä nyt tiedä kannattaako emojeita enää käyttää kun ikä lähenee viittäkymppiä, luo ehkä vähän lapsellisen mielikuvan?

Onko nykypäivän ikääntyneet hymiöiden käyttäjät lapsellisia? Ja mitä haittaa siitä mahtaa olla? 

Toisaalta voivat aiheuttaa sekaannusta.

Joku nauruhymiö väärään paikkaan niin jään miettimään mitä toi tarkoitti.

Pyrin ei niin läheisten kanssa käyttämään ihan perus :) tai;)

Eniten ärsyttää,ja idiooteimman kuvan itsestään antaa,jos viljelee vaikka näitä liudan :D :D:D:D :D

Etenkin tuntemattomien kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten me pärjättiin ennen aikaa kun emojit tulivat? 

Siis yli 40 vuotta sitten? Silloin ei ollut digiviestintää, etkä sinä olut silloin työelämässä.

emojit tuli vasta 15 v sitten. Tai ehkä 20 v

Hymiöt syntyi 1980-luvulla, niistä aikanaan sitten nämä kuvalliset emojit. Sama viestinnällinen merkitys.

missä niitä käytettiin? Hyvin, hyvin harvalla oli kotona mikro, eikä kenkäpuhelimella varmaankaan ollut mahdollista sellaista lähettää.

Internet syntyi 1960-luvulla, ystävä hyvä. Heti kun netti yleistyi, syntyi keskustelukanavia, heti kun tekstiviestit tuli käyttöön, niissä alettiin käyttää hymiöitä.

Katso vaikka Iltalehdestä, se on varmaan sun käsityskyvylle sopiva lähde: "Hymiön kehittänyt professori Scott Fahlman lähetti 19. syyskuuta 1982 ensimmäisen virallisen hymiön, jonka hän ehdotti otettavan käyttöön lähettäjän tunnetilan alleviivaamiseksi." Huom, keksijä oli professori, ei mikään teini, joita jostain syystä tunnut vihaavan.

https://www.iltalehti.fi/digiuutiset/a/29586dfe-d9e9-404d-8963-61ae187f…