Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voiko rakastuneelle ehdottaa kaverisuhdetta?
27.11.2023 |
Tilanne se, että törmäsin tinderissä ikäiseeni mieheen, joka asuu vieläpä melko lähellä. Erittäin mielenkiintoinen tyyppi, olemme treffailleet pari kuukautta. Käyneet elokuvissa, syömässä, lenkillä, teatterissa, ja varsinkin käyneet tosi hyviä keskusteluita. Mies on minuun hyvin ihastunut, sanoi kerran viinipäissään olevansa rakastunutkin. Vähän vierastan näin nopeaa tunteiden tunnustamista ja sitä että mies tuntuu lähestulkoon palvovan minua.
Tämän ja muutaman muun painavan syyn vuoksi (toinen liittyy arvoihin, minä esim. teen työtä jota hänen arvomaailmansa ei kestä, tyyliin toinen on vegaani ja toinen kasvattaa lihakarjaa, ja toinen haluaa lapsia, toinen ei) en näe meitä yhdessä. Miestä tämä arvoristiriita ei näytä haittaavan, ja kuulemma lasten hankkimattajääminenkään ei haittaisi, mutta olen itse melko varma että näistä tulisi isoja ongelmia tulevaisuudessa.
Ehdotin miehelle, että voisimmeko olla kavereita, ja siis ihan oikeasti kavereita, eikä vaan pehmeänä tekosyynä esitettynä. Olisin todella iloinen näin fiksusta uudesta ystävästä elämässäni.
Mies suostui tähän, mutta luulen että osaksi sen vuoksi, että toivoo meistä tulevan vielä joskus jotain. Vähän sinnepäin lipsauttikin "ehkä joskus sitten muutakin..."
Onko eettisesti väärin pitää "friendzonella" ihmistä, joka on rakastunut sinuun ja toivoo enemmän, jos olet itse 99% varma ettette ikinä ala pariskunnaksi?
Vai voinko ajatella niin, että minä hänelle olen melko selvästi kantani ilmaissut (ok, jätin prosentin mahdollisuuden, mistäs ikinä varmaksi tietää mitään elämässä) mutta että hän siis pitäköön huolen itsestään ja lopettakoon ystävyytemme, jos se käy hänelle vaikeaksi?
N37
Kommentit (85)
Toimii se niinkin. Itse olen ollut naiseen ihastunut ja hommaa jatkettiin kaveripohjalta. Todennäköisesti se olikin paras vaihtoehto. Mahtava tyyppi, mutta erinäisten asioiden takia meistä ei ehkä unelmaparia olisi koskaan tullut. Kyllähän se toisinaan on vaikeaa kun eksyy miettimään toista siinä mielessä, mutta hyvin on mennyt. Ihan kiva näinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräs mies esitti ystävää vuosia, kunnes normi kaverijuhlien yönä heräsin, kun kähmi rintojani. En ollut ikinä tajunnut että niin fiksua esittävä onkin vain elukka. Lääkäri on. Terveisiä päijät-hämeen sairaanhoitopiiriin.
Ai? Tunnetaanko me sama kaveri?
Mitkä oli nimen alkukirjaimet?
Aikuisten ihmisten välisissä suhteissa ei ole väärin mikään sellainen, jonka molemmat täydestä sydämestään hyväksyvät.
Itse olen kuitenkin viettänyt vuosia elämästäni sellaisessa kissa-hiiri-leikissä, joka ap:n kuvailemasta kaverisuhteesta mahdollisesti muodostuisi. Ei voi sanoa että ne olisivat turhia vuosia, mutta tavallaan myös näen että elämä alkoi kunnolla vasta sitten, kun päästin siitä irti.
Jos jommalla kummalla on parisuhteeseen voimaakkaasti keskittyviä tulevaisuuden toiveita, esim. juuri lapsien hankkiminen (tai vaikka se emännän saaminen maatilalle, jossa elämä ja yritystoiminta voi muuten olla aika yksinäistä), niin osittainen läsnäolo ja toisen puolivillainen varaaminen itselle ovat ehkä aika itsekkäitä temppuja, etenkin kun ikää alkaa olla. Pahimmillaan voi viedä toiselta mahdollisuuden koskaan saada sitä omaa unelmaansa täytettyä. Jos on ihan selvää, että ei voida edetä koskaan sinne mitä jommankumman onnellisuus edellyttäisi, niin on kivuttomampaa päästää irti heti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan rupea olemaan friendzonella ja kun sanon tän ääneen niin naiset loukkaantuu koska enkö muka voi olla heidän kaveri. Ne miettiikin, että olen tällainen sika.
En ymmärrä naisten logiikkaa. Saan kai minä valita omat ystäväni?
Mä en taas jaksa ymmärtää tätä, että jos löydetään niin hyvä tyyppi jota voisi ajatella parisuhteeseenkin, niin miksi ihmeessä ei pitäisi sellaista ihmistä sitten edes ystävänä, jos suhde ei onnistu? Jos on joku, jonka kanssa ajatusmaailma natsaa, ja on hauskaa yhdessä. Kuinka monella on liikaa ystäviä?
Tuntuu että ne jotka eivät kelpuuta naista itselleen ystäväksi, eivät näe naiselle muuta käyttöä kuin reiän...? Vähän kärjistetysti sanottu, mutta siltä tuntuu.
Ap
Olen mies, ja olen yhden minuun ihastuneen kanssa ollut ystävä, ja muutaman kanssa ystävä tai kaveri joihin itse olen ollut ihastunut. Joskus ne kestää minnkä kestää, ja yhden kerran nainen halusi päättää kaveruuden.
Yhtään noista en kadu, vaikka eräässä tapauksessa koin, että minua käytettiin hyväksi. Ratkaisin sen asettamalla vähän omia rajojani, ja hyväksymällä, että nainen nyt vain kohteli useampiakin exiä samalla tavalla.
Minulla kävi noin nuorena. Olin ihastunut naiseen, joka halusi olla vain kaveri. Kun nainen hankki itselleen miehen, niin ghoustasin naisen ja ajattelin, että hänet on pakko unohtaa elämästäni. Mutta nainen jäi roikkumaan kaverina vaikka yritin pysyä erossa hänestä enkä viitsinyt sanoa hänelle rumasti, että en pysty olemaan pelkkä kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se voi toimia maksimissaan niin pitkään kun pysyt erossa muista miehistä. Jos se mies saa tietää, että sinulla romanttista säpinää jonkun toisen miehen, mies raivostuu siitä. Mies kokee tällöin samanlaista mustasukkaisuutta kuin olisi oikeasti suhteessa. Tilanne voi päättyä todella huonosti.
Itse koin sen helpotuksena, kun nainen löysi uuden pitkäaikaisen suhteen, ja vielä tyypin, jota itsekin pystyin arvostamaan. Yhteydenpito väheni, ja toivoin, että heidän juttunsa kestäisi.
Olin miehenä taannoin samantyylisessä tilanteessa. Fiksun oloinen, suunnilleen ikäiseni nainen. Harvinaista kyllä, hän oli se joka haki kontaktia ja alkoi viestittelemään. Kuitenkaan hän ei koskaan avannut ajatuksiaan, tai kertonut elämästään tai tuntemuksistaan. Hän ei koskaan soittanut minulle. Viikonloppuisin, kun meillä kummallakaan ei ollut töitä, laskeutui merkillinen radiohiljaisuus, erityisesti jos olin viikolla kertonut että esim. kaipasin häntä, tai että tykkäsin hänestä. Muutamat treffiehdotukseni saivat kieltävän vastauksen, tai sitten ei vastannut ollenkaan. Aloin tuntea itseni kertakaikkiseksi tyrkyksi, ja mietin asiaa jonkin aikaa. Totesin että nyt saa riittää. Jos neito haluaa pitää yhteyttä, niin tästälähin se on hän joka yhteyttä ottaa, en minä. Yhteyttä ei sen jälkeen ole ollut.
Vastaus AP:n kysymykseen on, että rakastuneelle kyllä voi ehdottaa kaverisuhdetta. Ei kuitenkaan kannata yllättyä jos moinen ehdotus ei saa vastakaikua. Se kaverisuhteessa olokin kun edellyttää tahtoa ja vapaaehtoisuutta.
Itse haen ja hain muutakin kuin vatsapp- viestien vaihtoa aiheesta "millainen ilma siellä on?". Jos tarjolla on kuvio, jossa eroottisin asia on vierekkäin istuminen kauneimmat joululaulut- konsertissa, niin antaapa olla. Näillä kilometreillä tiedän että pärjään aivan mainiosti myös yksikseni. Mitään löysässä hirressä "ole nyt siinä varalla jos en satu parempaa löytämään" oloa en halua, ja tiedän että kaverini ovat miehiä, tuttavia on sitten myös naisia. Kaverit ovat kavereita, tuttavat ovat tuttavia, mutta kumppani tai puoliso on sitten jotakin muuta.
Minulla tämä menee näin, jollakin toisella ehkä toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten tätä ystävyyttä toteuttaisit käytännössä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat sitä mieltä, että voivat olla miesten kavereita. Täydentääkseen omaa osaamattomuuttaan tai muita puutteita. Miehet eivät koskaan katso hyvällä naistensa mieskavereita, eivätkä päästä muita miehiä omalle 'tontilleen'. Miksiköhän? Ehkä miehet tietävät mitä 'kaveri'miesten mielessä liikkuu. Eli se ei suinkaan ole kaveruus :D
Jaa, riippuu varmaan siitä onko mies keskenkasvuinen paviaani vai oikeasti aikuinen ja sivistynyt ihminen. Ei minun miehelläni ole ikinä ollut mitään miespuolisia kavereitani vastaan.
Entä tilanne toisinpäin? Miehesi kauniit ja sinkut naiskaverit ovat sinulle tervetulleita. Älä nyt naurata, paviaaniksi muutut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ovat sitä mieltä, että voivat olla miesten kavereita. Täydentääkseen omaa osaamattomuuttaan tai muita puutteita. Miehet eivät koskaan katso hyvällä naistensa mieskavereita, eivätkä päästä muita miehiä omalle 'tontilleen'. Miksiköhän? Ehkä miehet tietävät mitä 'kaveri'miesten mielessä liikkuu. Eli se ei suinkaan ole kaveruus :D
Jaa, riippuu varmaan siitä onko mies keskenkasvuinen paviaani vai oikeasti aikuinen ja sivistynyt ihminen. Ei minun miehelläni ole ikinä ollut mitään miespuolisia kavereitani vastaan.
Entä tilanne toisinpäin? Miehesi kauniit ja sinkut naiskaverit ovat sinulle tervetulleita. Älä nyt naurata, paviaaniksi muutut.
Ovat tervetulleita jos sellaisia jostain löytää.
Ei saa viedä toiselta tehokasta peliaikaa, varsinkaan jos hän haluaa lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen parikin kertaa jäänyt ystäviksi miehen kanssa, joka olisi ollut kiinnostunut enemmästäkin. Miehille tämä kävi todella hyvin ja arvostivat ystävyyttä. Kunnes sitten aloin tapailla itseäni kiinnostavaa miestä ja tämä kävi ilmi näille ystävämiehille.
Toinen suuttui, laittoi litanian solvausviestejä ja katkaisi yhteydenpidon. Myöhemmin pahoitteli ja halusi jatkaa ystävyyttä, mutta vastasin kohteliaasti että tämä oli tässä.
Toinen sai aivan järkyttävän raivokohtauksen päin naamaa, ihan fyysisesti töni minua, haukkui ulkonäköni ja luonteeni ja kaiken mitä keksi. Perässä tuli kymmeniä haukkuviestejä ja kun estin hänet, alkoi pommittaa toista kautta. Myös hän pahoitteli myöhemmin käytöstään ja jonkin kerran kadulla tavatessa puhuimme ihan leppoisasti hyvänpäivän tuttuina, mutta sitten taas jonakin iltana hänen ehkä ollessaan humaltunut alkoi kauhea haukkuviestien tulva. Oli joillekin tuttaville myös puhunut, miten olen hänen mielestään pettänyt häntä. Ei olla enää edes hyvänpäivän tuttuja.
Joten omasta kokemuksesta vastaan, että ei onnistu ystävinä jatkaminen. Ehkä vuosia myöhemmin, kun molemmilla on elämä edennyt eri suuntiin ja tunteet ovat muisto vain.
On käynyt joo. Ei siinä sen kummempaa. Enpä älynnyt asiayhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli minäkö olen vastuussa toisen tunteista? Vaikka olisin suoraan sanonut, että haluan vain ystävyyttä?
Aika paha paikka. Oikeasti pidän hänestä ja näkisin meissä loistavat kaverukset, mutta 99% varma olen siitä, ettei meidän suhde toimisi. Miettikää nyt itse, jos toinen hautaa lapsihaaveensa, tuloksena on karvasta katkeruutta. Eikä tämä ollut edes ainoa syy miksei meistä voisi tulla mitään.
Ap
No nytkun pysytte ns kavereina, niin ongelma ratkeaa ajan kanssa itsestään. Vuoden kuluttua tuskin ootte enää usein yhteyksissä... Tosin tuo mies saattaa useita kertoja vielä yrittää jotakin, rakastunut kun raukka on. Mutta ap sen verran kylmähermoinen, että tuskin muodostuu ongelmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen parikin kertaa jäänyt ystäviksi miehen kanssa, joka olisi ollut kiinnostunut enemmästäkin. Miehille tämä kävi todella hyvin ja arvostivat ystävyyttä. Kunnes sitten aloin tapailla itseäni kiinnostavaa miestä ja tämä kävi ilmi näille ystävämiehille.
Toinen suuttui, laittoi litanian solvausviestejä ja katkaisi yhteydenpidon. Myöhemmin pahoitteli ja halusi jatkaa ystävyyttä, mutta vastasin kohteliaasti että tämä oli tässä.
Toinen sai aivan järkyttävän raivokohtauksen päin naamaa, ihan fyysisesti töni minua, haukkui ulkonäköni ja luonteeni ja kaiken mitä keksi. Perässä tuli kymmeniä haukkuviestejä ja kun estin hänet, alkoi pommittaa toista kautta. Myös hän pahoitteli myöhemmin käytöstään ja jonkin kerran kadulla tavatessa puhuimme ihan leppoisasti hyvänpäivän tuttuina, mutta sitten taas jonakin iltana hänen ehkä ollessaan humaltunut alkoi kauhea haukkuviestien tulva. Oli joillekin tuttaville myös puhunut,
Nuo miehet eivät osanneet etukäteen arvioida omia tunteitaan ja reaktioitaan, varsinkin kun toinen otti vielä vauhtia alkoholista. Ei se aina mene niin kun kysyy toiselta, että sopiiko, että tehdään näin, nyt ollaan kavereita ja kohta seurustelen toisen kanssa, että se sitten tosi tilanteessa tuntuisi hyvältä sen sinuun ihastuneen mielestä. Tunteet voi nousta pintaan ja hän vihaa siinä hetkessä itseään, että antoi roikottaa itseään. Kokemus hyväksikäytetyksi tulemisesta voi herätä vasta tuossa hetkessä. Karvas pettymys ja loukkaus sekin, ettei hän kelvannut sinulle seksuaalisesti, mutta kohta joku toinen kelpaakin. Mielestäni raivo on aivan normaali ja ymmärrettävä tunne tuossa kohtaa, mutta koko tilanteen olisi voinut välttää sillä, ettei olisi ryhtynyt mihinkään typerään kaverisuhteeseen.
Sanon suoraan, että mielestäni se ei ole mitään oikeaa ystävyyttä, että alkaa kaveriksi sinuun rakastuneen ihmisen kanssa. Elämässä kannattaa muutenkin osata tehdä selkeitä päätöksiä ja rajanvetoja, eikä jättää asioita roikkumaan.
Törkeää laskelmointia tuollainen prosentin mahdollisuuden antaminen, josta AP mainitsi aloituksessaan. Tuollainen jo kertoo itsekkyydestä ja kunnioituksen puutteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen parikin kertaa jäänyt ystäviksi miehen kanssa, joka olisi ollut kiinnostunut enemmästäkin. Miehille tämä kävi todella hyvin ja arvostivat ystävyyttä. Kunnes sitten aloin tapailla itseäni kiinnostavaa miestä ja tämä kävi ilmi näille ystävämiehille.
Toinen suuttui, laittoi litanian solvausviestejä ja katkaisi yhteydenpidon. Myöhemmin pahoitteli ja halusi jatkaa ystävyyttä, mutta vastasin kohteliaasti että tämä oli tässä.
Toinen sai aivan järkyttävän raivokohtauksen päin naamaa, ihan fyysisesti töni minua, haukkui ulkonäköni ja luonteeni ja kaiken mitä keksi. Perässä tuli kymmeniä haukkuviestejä ja kun estin hänet, alkoi pommittaa toista kautta. Myös hän pahoitteli myöhemmin käytöstään ja jonkin kerran kadulla tavatessa puhuimme ihan leppoisasti hyvänpäivän tuttuina, mutta sitten taas jonakin iltana hänen ehkä ollessaan humaltunut alkoi kauhea haukkuvie
Meihissä on monesti se tyyppivika, etteivät ole tottuneet hillitsemään tunteitaan suhteessa naisiin. Ovat tottuneet, että naisille voi raivota, siitä ei seuraa mitään oikeasti pahaa takaisin. Jos nainen raivokohtauksen päälleen saadessaan antaisi samalla mitalla takaisin ja vähän vielä ekstraa päälle, niin jopa miehetkin oppisivat, että omaa pskaa ei kaadeta toisten päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en ainakaan rupea olemaan friendzonella ja kun sanon tän ääneen niin naiset loukkaantuu koska enkö muka voi olla heidän kaveri. Ne miettiikin, että olen tällainen sika.
En ymmärrä naisten logiikkaa. Saan kai minä valita omat ystäväni?
Mä en taas jaksa ymmärtää tätä, että jos löydetään niin hyvä tyyppi jota voisi ajatella parisuhteeseenkin, niin miksi ihmeessä ei pitäisi sellaista ihmistä sitten edes ystävänä, jos suhde ei onnistu? Jos on joku, jonka kanssa ajatusmaailma natsaa, ja on hauskaa yhdessä. Kuinka monella on liikaa ystäviä?
Tuntuu että ne jotka eivät kelpuuta naista itselleen ystäväksi, eivät näe naiselle muuta käyttöä kuin reiän...? Vähän kärjistetysti sanottu, mutta siltä tuntuu.
Ap
Olen samoilla linjoilla ap:n kanssa. Jos aikeesi on vilpitön ystävyys, niin älä välitä mitä muut sanoo, vaan tee niinkuin itsestä tuntuu oikealta. Eihän tässä kukaan ole pakottamassa miestä ystäväksi.
Voisin itsekin olla sellaisen miehen kaveri, johon olen ihastunut. Mutta miehet eivät usein arvosta naisia ihmisinä samalla lailla kun naiset arvostavat miehiä.
Kyllä se on miehen omalla vastuulla, haluaako lähteä mihinkään ystävyyskuvioon vai ei.
Alue: Aihe vapaa
Jaa, riippuu varmaan siitä onko mies keskenkasvuinen paviaani vai oikeasti aikuinen ja sivistynyt ihminen. Ei minun miehelläni ole ikinä ollut mitään miespuolisia kavereitani vastaan.