Kertokaapa naiset: miksi niin moni nainen haluaa erota 40-50 -vuotiaana?

+40v naisena alkaa kiinnostamaan niin moni asia ja alkaa olla aikaa haaveiden toteutteluun.

Kaipaa vapautta ja rauhaa. 

Omalla kohdalla olemme mieheni kanssa risteystilanteessa.

Mies kulkee vielä hormoneilla. Seksiä pitäisi jatkuvasti harrastaa. Ikäkriiseilee siten, että ajatuksissaan vain seksiin liittyvät asiat ja vastakkainen sukupuoli. 

Oma ikäkriiseily liittyy enemmän siihen mitä kaikkea sitä vielä ehtiikään tehdä. Mielessä siintää matkailu ja uusi harrastus. Haluaisin oppia vielä tanssimaan ja soittamaan pianoa 😁

On pikkuisen eri suunnat meillä mieheni kanssa ja tämä todellakin aiheuttaa vääntöä ja todennäköisesti eron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-iän kriisi ja sen mukana tuleva nuoren kyrvän himo iskee. Yhtäkkiä se mies jonka kanssa on 10-20 vuotta seurusteltu ei kelpaakaan.

Hei

Naiset ei tee kyrbällä mitään. Harva nainen edes saa yhdysnässä.Tietäisit tämän jos tuntisit edes vähän naisten seksssuaalisuutta.Mutta kun sinulla ei ole kokemusta, vaikka olet jo keski- ikäinen setämies, etkä kykene ajattelemaan kuin pipelilläsi ja itseäsi, nii on liikaa vaadittu.

Normaali nainen saa yhdynnässä useita orkkuja.

Et siis tiedä normaaleista naisista mitään. Maksulliset sen sijaan esittävät. Saavat siitä maksun.

Eiköhän mies puhu tässä p*rnon kuluttajana, ei edes maksullisen naisen käyttäjänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kun luulin että naisten yleisesti piti olla hyviä ihmisten tuntijoita, että tietävät kuka on selvästi hyvä mies ja niin edelleen. Mutta tätäkin keskustelua selatessa ja lukiessa näyttää siltä, että näin ei olekaan.

Kirotaan haaskattua elämää ja halutaan pois sitte kun lapset lähtee ja ei osata enää keskustella puolen sun toisin. Mihinkä se kasvaminen katosi? Olisiko sittenkin pitänyt miettiä vielä hetken aikaa?

Nyt yrität käyttää oletuksiasi naisten ominaisuuksista vastuuttamaan naisia miesten tekemättä jättämisistä. Jos lasten ollessa pieniä mies olisi suostunut keskustelemaan avoimesti tilanteesta ja ottamaan oman osuutensa perheen ja kodin vastuista kannettavakseen, mitään "kommunikaatio-ongelmaa" ei olisi. Se, ettei toinen kanna vastuuta omasta perheestään ja jättää kaikki vastuut puolison harte

Me kyllä puhuttiin. Ja paljon. Veljeni perhe oli esimerkkinä, heidän lapsia hoidettiin ja puhuttiin. Kun omien lapsien aika tuli, unohtui kikki puheet ja sopimukset. Luuletko, että ne etukäteiskeskustelut ovat jotain työehtosopimuksia, joita lain avulla valvotaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja naiset, tässä yksi vakava vinkki! puhukaa miehillenne suoraan eikä arvoituksin. Jos jätät imurin lattialle ja alat odottamaan että mies ymmärtää "ihan selvän vinkin" niin tulette pettymään. Miksi ette vaan sano että "stressaa toi pöly mutta selkä on ihan sökönä. Voisitko rakas imuroida". Turha pelata jotain ihme peliä ja loukkaantua verisesti jos mies ei ymmärrä tehdä jotain oikein jonkun mystisen vinkin perusteella. Mies ei vain ajattele samoja asioita kuin nainen eikä usein samoistakaan asioista samoin kuin nainen. Kumpi sitten on oikeassa ja kumpi väärässä?

 

No omassa suhteessa ei auttanut suora pyyntö käydä kaupassa/laittaa ruokaa, ei edes vaikka oli todella sairaana. Siinä alkaa tuntea aikamoista katkeruutta puolisoa kohtaan kun joutuu sairaalasta suoraan kotiin tullessa raahautumaan ensimmäisenä kauppaan, koska jääkaappi on tyhjä ja miestä ei vaa

Minäkään en tuollaisen puolison kanssa olisi.

Toisaalta en alun perinkään valitsi sellaista. Esimerkiksi juuri tällainen huomaavaisuus on helppo nähdä ihmisestä, eikä sitä pysty kovin pitkään feikkaamaan. Valitettavasti nämä asiat eivät ole niitä, joiden perusteella puoliso valitaan, vaan ulkoisten asioiden perusteella. Näihin luen myös esimerkiksi sulavat käytöstavat, karismaattisuuden ja keskustelutaidot, jotka eivät kerro ihmisen luonteesta ja todellisista ajatuksista mitään, vaan ovat monelle ainoastaan välineitä menestykseen sosiaalisessa pelissä.

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden lapsi- ja talounelma on täytetty kätevästi jonkun muun piikkiin.

Sitten on hyvä ottaa puolet omaisuudesta ja alkaa elää uutta munomaelämä- unelmaa.

Miten jonkun toisen piikkiin? Onko jossain olemassa joku joukko ihmisiä, jotka ovat valmiita elättämään minua niin kauan, et saan lapeni kasvatettua? Minne voin laittaa anomuksen?

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät tajua että pitkässä parisuhteessa muututaan, toisenkin kasvu on ymmärrettävä. Moni uskoo että elämä paranee totutusta lähtemällä eikä näe omaa osuuttaan siihen, miksi parisuhde on niin jumissa. Alta kymmenen vuotta niin samaa ihmetellään seuraavan kanssa. Ei se suhde teille täyttymystä tuo jos ette voi tarkastella itseänne rehellisesti.

Mites on, kun tässä ketjussa niin moni on tarkastellut itseään ja päätyneet siihen, etteivät edes halua uutta suhdetta? Et kenelle tuo moite on nyt suunnattu?

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti siksi, ettei miestä kiinnosta enää mikään ja kaikkein vähiten seksi.

Aamen. Todennäköisesti mies on suurin piirtein samanikäinen tai vähän vanhempi ja hormonitasojen laskun vuoksi muuttuu haluttomaksi ja riidanhaluiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä mies oikeestaan enää edes tekee +40 vuotiaalla naisella? Hyvin oppinut mies osaa tehdä kaiken tarvittavan itsekin ja pärjää oikein hyvin elämässä ilman naisiakin. Huomasin tämän faktan kun erosin itse 49 vuotiaana miehenä. Olisin eronnut jo aikasemmin, mutta ajattelin odottaa että lapset lentää ensin pesästä.  En keksi vakituiselle naiselle minun elämässä enää mitään käyttöä. Eikä keksi moni muukaan.

Kyllä se on niin että siinä vaiheessa nainen yleensä vaan ottaa enempi kuin antaa ylipäätään yhtään mitään lisäarvoa miehen elämään.

Niin no, mitäpä sitä tekee ihmisellä, josta ei välitä, pidä, rakasta tai edes kunnioita. Jos toisella ihmisellä on vain välinearvo, on vähintään inhimmillistä päästää hänet elämään ilman itseä. Silloin toisell on mahdollisuus elää hänen arvoista elämää. Yksin, tai jonkun toisen kanssa. Sellaisen, joka pitää, rakastaa ja kunnioittaa. Näkee puolisonsa muutenkin, kuin lisäarvon tuojana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja naiset, tässä yksi vakava vinkki! puhukaa miehillenne suoraan eikä arvoituksin. Jos jätät imurin lattialle ja alat odottamaan että mies ymmärtää "ihan selvän vinkin" niin tulette pettymään. Miksi ette vaan sano että "stressaa toi pöly mutta selkä on ihan sökönä. Voisitko rakas imuroida". Turha pelata jotain ihme peliä ja loukkaantua verisesti jos mies ei ymmärrä tehdä jotain oikein jonkun mystisen vinkin perusteella. Mies ei vain ajattele samoja asioita kuin nainen eikä usein samoistakaan asioista samoin kuin nainen. Kumpi sitten on oikeassa ja kumpi väärässä?

 

No omassa suhteessa ei auttanut suora pyyntö käydä kaupassa/laittaa ruokaa, ei edes vaikka oli todella sairaana. Siinä alkaa tuntea aikamoista katkeruutta puolisoa kohtaan kun joutuu sairaalasta suoraan kotiin tullessa raahautumaan ensimmäisenä kau

Ja taas onkin naisen syy, kun on huonosti valinnut😅. Tää on kyl uskomattomin selitys, miten miehen tekemättömyyttä selitellään. Eihän se mies sille mitään voi, että hänet on valittu!! Ei hän ole syy omaan kyvyttömyyteen ottaa toinen huomioon. Aina pitäis koeajaa rnnen valintaa. Sairastaa ym. yhdessä, ennenkuin ees seurustelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti siksi, ettei miestä kiinnosta enää mikään ja kaikkein vähiten seksi.

Aamen. Todennäköisesti mies on suurin piirtein samanikäinen tai vähän vanhempi ja hormonitasojen laskun vuoksi muuttuu haluttomaksi ja riidanhaluiseksi.

Tähänkin saattaa syynä olla puhtaasti teston lasku, johon apua saa helposti purkista. Sen tutkiminen onnistuu kans helposti labrassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia että miehestä on tullut vanha, lihava, riitaisa ja kyyninen? Mikään ei kiinnosta paitsi syöminen ja juominen. Ei ole mitään yhteistä tekemistä koska mies ei jaksa tehdä mitään. Mikään ei kiinnosta, ei huvita puhua mistään ja  hävitään paikalta kun tilaisuus tulee. Siksi.

Tää on kyllä niin keski-iän ylittäneiden miesten ominaisuus. Miksi siitä urheilullisesta komeasta ja hauskasta miehestä muuttuu riidanhaluinen juoppo, joka ei halua tehdä yhtään mitään, mutta odottaa täyshoitoa. Istutaan sohvalla juomassa kaljaa ja tapitetaan telkkaria. Hauskaa.

Kiinnostaisi kyllä tietää, mikä tuohon johtaa. Onhan se surullista ennenkaikkea tän ihmisen itsensä takia.

Se oli koko ajan juoppo, ja alkoholin pitkäaikaisvaikutus on sitten se riidanhalu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä mies oikeestaan enää edes tekee +40 vuotiaalla naisella? Hyvin oppinut mies osaa tehdä kaiken tarvittavan itsekin ja pärjää oikein hyvin elämässä ilman naisiakin. Huomasin tämän faktan kun erosin itse 49 vuotiaana miehenä. Olisin eronnut jo aikasemmin, mutta ajattelin odottaa että lapset lentää ensin pesästä.  En keksi vakituiselle naiselle minun elämässä enää mitään käyttöä. Eikä keksi moni muukaan.

Kyllä se on niin että siinä vaiheessa nainen yleensä vaan ottaa enempi kuin antaa ylipäätään yhtään mitään lisäarvoa miehen elämään.

Niin no, mitäpä sitä tekee ihmisellä, josta ei välitä, pidä, rakasta tai edes kunnioita. Jos toisella ihmisellä on vain välinearvo, on vähintään inhimmillistä päästää hänet elämään ilman itseä. Silloin toisell on mahdollisuus elää hänen arvoista elämää. Yksin, tai jonkun toisen kanssa.

Niin. Ei toiset ihmiset ole mitään esineitä. Poytiä saa Ikeasta jos esineitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime vuonna julkaistiin tutkimus, jonka mukaan vanhempien miesten keho on ikääntynyt 3-4 vuotta nopeammin kuin naisten. Eli ei ne vanhat miehet kovin sulokkaita ole. 

Tämä on totta. Miehen keho vanhenee nopeammin mitä naisen. Tämä johtuu miehen heikommasta genetiikasta. Kirja nimeltä The Better Half - On the Genetic Superiority of Women kannattaa lukea jossa lisää tietoa tästä.

 

The book is based on scientific research and data, but it also presents a controversial and provocative perspective that may not be shared by all experts or readers. Some of the reviews of the book are positive and praise its originality and insight, while others are critical and question its validity and necessity. 

Sitä lukee mitä haluaa, eikö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset eivät tajua että pitkässä parisuhteessa muututaan, toisenkin kasvu on ymmärrettävä. Moni uskoo että elämä paranee totutusta lähtemällä eikä näe omaa osuuttaan siihen, miksi parisuhde on niin jumissa. Alta kymmenen vuotta niin samaa ihmetellään seuraavan kanssa. Ei se suhde teille täyttymystä tuo jos ette voi tarkastella itseänne rehellisesti.

Mistä ihmeestä sait päähäsi, etteivät naiset nimenomaan ole ensimmäiseksi ja pitkään tarkastelleet omaa toimntaansa ja sitä muuttamalla yrittäneet saada muutoksia parisuhteeseen?

Itse yritin vaikka mitä ja yritin saada exäni mukaan myös. Parisuhdeterapiankin mies lopetti yhden käyntikerran jälkeen.

Mulla just sellainen puoliso, joka verbaalisesti on todella taitava vääntämään kaiken jotenkin niin, et ei ole hänen syy, jos hän ei ole tehnyt asioita, kuten olen toivonut. Ensinnäkin, ei ole hänen tehtävä vain totella muo. Se on väärin kohdella häntä, kuin käskytettävää. Toisaalta mun pitää sanoa riittävän selkeästi, mitä haluan. Hän ei ole ajatusten lukija. Eikä hän voi oikeasti jaksaa aina tehdä kaikkea, mitä toivon ja oletan. Kiltisti pyytämistä ei voi sietää. Ärsyyntyy siitä silmin nähden. Yhtenä jouluna huusi, että hänhän tekee ne ihan samat jutut, kuin joka joulu (eli jätti tekemättä), mut seuraavana jouluna ei hänellä ollut enää käsitystä, mitä oli tarkoittanut.

Tätä peliä oli aika monta vuotta. Hän oli voittja, kun verbaalisesti "voitti". Ja lasten takia en halunnut loputtomasti riidella, etenkään juhlien alla. 

Lopetin yrittämisen. Huomasi kyllä, etten ollut onnellinen. Alkoi pelätä eroa. Sitten muuttui asenne. Alkoi tehdä, monia juttuja. Edelleen ei hänen kanssaan voi neuvotella siitä, mitä kukin tekee, mutta tekee kyllä osuutensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viime vuonna julkaistiin tutkimus, jonka mukaan vanhempien miesten keho on ikääntynyt 3-4 vuotta nopeammin kuin naisten. Eli ei ne vanhat miehet kovin sulokkaita ole. 

Tämä on totta. Miehen keho vanhenee nopeammin mitä naisen. Tämä johtuu miehen heikommasta genetiikasta. Kirja nimeltä The Better Half - On the Genetic Superiority of Women kannattaa lukea jossa lisää tietoa tästä.

 

The book is based on scientific research and data, but it also presents a controversial and provocative perspective that may not be shared by all experts or readers. Some of the reviews of the book are positive and praise its originality and insight, while others are critical and question its validity and necessity. 

Sitä lukee mitä haluaa, eikö?

No se nyt on ihan banaali perusasia, että naisella on kaksi X-kromosomia, miehellä toisen niistä korvaa surkastunut pieni Y. Ja tämän takia mikä tahansa vika siinä ainokaisessa miehen X-kromosomissa näkyy isosti, kun naisilla on normaali kompensointimahdollisuus toisen X:n avulla.

Tekeehän se ilman muuta miessukupuolesta eräänlaisen maanantaikappaleen, onhan se ihan selvää. Osa miehistä pärjää kuitenkin ihan hyvin siitä Y-kromosomistaan huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikea erota kun lapset on pieniä, ja yhteiskunta opettaa, että silloin pitää vain yrittää ja tsemapta, että se on lasten etu. Kyllä siinä sitten lopulta huomaa, että ei toimi. Oikeastihan naiset eroaisi vielä aikaisemmin, jos sitä ei paheksuttaisi ja jos siitä ei seurasi taloudellisia ongelmia. Ulkoapäin kaikki näyttää usein hyvältä, kotona täysi helvetti.

Mihin tuo vuodatuksesi perustuu? Mutuiluun vai pienen vääristyneen piirin tarinointiin ja sepittelyyn?

Omiin ja toisten kokemuksiin ja yhteiskuntatieteisiin. Tosiaankin täällä meillä Suomessakin on rakenteellisia ja kulttuurisia seikkoja, jotka tekevät perhe-elämästä ja vaimon paikasta naisille todella kusista hommaa. Kauhea propagandakoneisto rakkaustarinoineen ja hyvän äidin myytteineen tarvitaan siihen, että nuoret naiset koskisivat sellaiseen pitkällä tikullakaan. Tottakai hyvän kumppanin kanssa on hyvä olla perheessä, mutta jos kumppani on huono, niin sehän vain haittaa. Moni tähän sitten havahtuu.

Nyt vaatisin hiukan konkretiaa tämän väitteen ympärille.

Samassa kappaleessa kuitenkin todetaan että hyvän kumppanin kanssa on hyvä olla perheessä??

Olen eri, mutta tässä jotain listaa omalle kohdalle osuneista rakenteellisista ja kulttuurisista seikoista:

- Raskaana ollessa en saanut palkankorotusta, koska olin kohta jäämässä pois. Katsotaan sitä sitten, kun palaat, sanoi esimies. Palattuani en saanut palkankorotusta, koska olin ollut pois. Nyt on näytön paikka, sanoi hr-päällikkö. Sitten oli väärä vuodenaika, meillä palkka-asiat käsitellään maaliskuussa. Jolloin olinkin taas raskaana. En saanut palkankorotusta viiteen vuoteen, sitten vaihdoinkin työpaikkaa.

- Mies taas koki, että hänen työuransa on perheessä ensisijainen, koska minun palkkakehitykseni oli selvästikin jäissä. Tämä asenne jatkui työpaikanvaihdoksen jälkeenkin.

- Miehen työpaikalla annettiin ymmärtää, että perhevapaa on ammatillinen itsemurha miehelle.

- Tarhasta soitettiin aina minulle, jos lapsi sairastui. Myös isovanhemmat soittivat aina minulle, jos tuli ongelmia. 

- Kodin siisteydestä huomauteltiin aina minulle, ei ikinä miehelleni, vaikka sanoin että hän on vastuussa siivouksesta meillä. Huomautuksia tuli sekä minun että miehen sukulaisilta.

- Isovanhemmat kokivat, että lasten hoitaminen oli apua henkilökohtaisesti minulle. Ei perheelle saati miehelle.

Mieheni ei ollut mitenkään erityisen huono, mutta kun koko ulkopuolinen maailma oli yhtä mieltä siitä, että koti ja lapset olivat minun ongelmani ja hän on mieletön ihana sankari,  jos joskus vähän auttelee, niin kyllähän se häneen vaikutti. Ei kukaan ole täysin immuuni tuollaiselle. 

Olen mies ja jouduin rakenteellisten ja kulttuurillisten seikkojen takia uhraamaan yhden parhaista vuosistani armeijan harmaissa.

Vierailija kirjoitti:

Olen eri, mutta tässä jotain listaa omalle kohdalle osuneista rakenteellisista ja kulttuurisista seikoista:

- Raskaana ollessa en saanut palkankorotusta, koska olin kohta jäämässä pois. Katsotaan sitä sitten, kun palaat, sanoi esimies. Palattuani en saanut palkankorotusta, koska olin ollut pois. Nyt on näytön paikka, sanoi hr-päällikkö. Sitten oli väärä vuodenaika, meillä palkka-asiat käsitellään maaliskuussa. Jolloin olinkin taas raskaana. En saanut palkankorotusta viiteen vuoteen, sitten vaihdoinkin työpaikkaa.

- Mies taas koki, että hänen työuransa on perheessä ensisijainen, koska minun palkkakehitykseni oli selvästikin jäissä. Tämä asenne jatkui työpaikanvaihdoksen jälkeenkin.

- Miehen työpaikalla annettiin ymmärtää, että perhevapaa on ammatillinen itsemurha miehelle.

- Tarhasta soitettiin aina minulle, jos lapsi sairastui. Myös isovanhemmat soittivat aina minulle, jos tuli ongelmia. 

- Kodi

Minulla osin samoja kokemuksia. Ylennykset eivät koske minua, koska koulumaailmassa niitä ei varsinaisesti ole. Mutta kun vaihtui mies rehtoriksi, hän oli pahana, jos lasten takia olin poissa töistä.  

En tiedä, pohdin vaan, onko nämä asenteet edelleen ajalta, jolloin mies julistettiin yksiselitteisesti perheen pääksi. Nyt kun sitä yleisesti kyseenalaistetaan, on noussut uusi sukupolvi miehiä (harvassa ovat onneksi), jotka yrittävät kaikin tavoin dissata naisia. Meillä siis tämä liike aika pientä vielä, mutta maailmalla aika isosti nostanut päätään. Osa miehistä siis panikoitunut, kun menettävät muka jonkun aseman, joka on aika keinotekoinen kaiken kaikkiaan. Ja nyt sit huudellaan, kuin kamalia feministit ovat, kun yrittävät ALISTAA miehet. 

Vierailija kirjoitti:

Olen mies ja jouduin rakenteellisten ja kulttuurillisten seikkojen takia uhraamaan yhden parhaista vuosistani armeijan harmaissa.

Ja edelleen miehen uran kannalta katsotaan miehen hyväksi se armeija. Tiedän monta tapausta, jossa kaksi tasaväkistä hakijaa, mutta vain toisella armeija. Se menee sen armymiehen hyväks.