Kertokaapa naiset: miksi niin moni nainen haluaa erota 40-50 -vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikea erota kun lapset on pieniä, ja yhteiskunta opettaa, että silloin pitää vain yrittää ja tsemapta, että se on lasten etu. Kyllä siinä sitten lopulta huomaa, että ei toimi. Oikeastihan naiset eroaisi vielä aikaisemmin, jos sitä ei paheksuttaisi ja jos siitä ei seurasi taloudellisia ongelmia. Ulkoapäin kaikki näyttää usein hyvältä, kotona täysi helvetti.

Yleensä se helvetti johtuu niistä lapsista, ei puolisosta.

Melko usein ihmisen helvetti johtuu hänestä itsestään, ei puolisosta tai lapsista.

 

Joka tapauksessa helvetti lakkasi kun erosin ja rupesin yksinhuoltajaäidiksi, sama kai se mistä ja kenestä se pohjimmiltaan johtui. Paljon sitä mietin avioliitoss

No en kyllä nyt ymmärrä että mikä tuomioistuin tämä on, että täällä pitää päättää syy. Voidaan ihan vaikka sopia että perhehelvetin syy oli minä itse, jos sinulle tulee nyt siitä hyvä mieli. Kaikkeni yritin, ei onnistunut. Oli viisautta, että lopetin sen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikea erota kun lapset on pieniä, ja yhteiskunta opettaa, että silloin pitää vain yrittää ja tsemapta, että se on lasten etu. Kyllä siinä sitten lopulta huomaa, että ei toimi. Oikeastihan naiset eroaisi vielä aikaisemmin, jos sitä ei paheksuttaisi ja jos siitä ei seurasi taloudellisia ongelmia. Ulkoapäin kaikki näyttää usein hyvältä, kotona täysi helvetti.

Mihin tuo vuodatuksesi perustuu? Mutuiluun vai pienen vääristyneen piirin tarinointiin ja sepittelyyn?

Omiin ja toisten kokemuksiin ja yhteiskuntatieteisiin. Tosiaankin täällä meillä Suomessakin on rakenteellisia ja kulttuurisia seikkoja, jotka tekevät perhe-elämästä ja vaimon paikasta naisille todella kusista hommaa. Kauhea propagandakoneisto rakkaustarinoineen ja hyvän äidin myytteineen tarvitaan siihen, että nuoret naiset koskisivat sellais

Mitä nämä rakenteelliset ja kulttuuriset seikat johon viittaat? Enemmänkin nykypäivänä on liikaa narsistiseen ajatteluun perustuvaa tarinointia ja eromyyttejä kuinka ero parantaa aina kaiken.

Oma avokkini kuoli noin vuosi sitten yllattaen sairaskohtaukseen. Suhde oli hyva ja olimme yhdessa vuosia. Vaan nyt kun suruaika on takanpain niin paatoksen olen tehnyt etta en koskaan enaa miehen kanssa asu. Jestas kun on ihanaa kun asunto on siina kunnossa mihin sen jatin toihin lahtiessa. Eika kukaan natkuta rahan kaytosta. Mina siis meista se hyvatuloinen puolisko. Se oli ehka ainoa asia josta han kunnolla natkutti vuosien aikana koska kuulemma "en ansainnut palkaani".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikea erota kun lapset on pieniä, ja yhteiskunta opettaa, että silloin pitää vain yrittää ja tsemapta, että se on lasten etu. Kyllä siinä sitten lopulta huomaa, että ei toimi. Oikeastihan naiset eroaisi vielä aikaisemmin, jos sitä ei paheksuttaisi ja jos siitä ei seurasi taloudellisia ongelmia. Ulkoapäin kaikki näyttää usein hyvältä, kotona täysi helvetti.

Mihin tuo vuodatuksesi perustuu? Mutuiluun vai pienen vääristyneen piirin tarinointiin ja sepittelyyn?

Omiin ja toisten kokemuksiin ja yhteiskuntatieteisiin. Tosiaankin täällä meillä Suomessakin on rakenteellisia ja kulttuurisia seikkoja, jotka tekevät perhe-elämästä ja vaimon paikasta naisille todella kusista hommaa. Kauhea propagandakoneisto rakkaustarinoineen ja hyvän äidin myytteineen tarv

En ehdi nyt opastaa sinua, mutta voit perehtyä naisten historiaan ja nykypäivään lukemalla tilastoja esimerkiksi rahan, kotitöiden ja perheväkivallan jakautumisesta, lasten saamisen vaikutukseen kehoon, terveyteen, uraan, myöhempään eläkkeeseen, omaishoitajuuden jakautumiseen sukupuolittain, ilmaisen hoivatyön jakautumiseen sukupuolittain jne. Perhe-elämä ja vaimon työ on usein niin huono diili naiselle, että siinä tarvitaan kyllä aika iso rakkaustarinoiden ja prinsessahäiden tykitys, että nuoret naiset siitä millään tavalla innostuisivat. Naisetkin haluavat monesti elää omaa elämää siinä missä miehet. Lapsiakin monet haluavat. Ennenhän äpärälasten äitejä häpäistiin ja heidät laitettiin yhteisön ulkopuolelle. Panee miettimään, että aika kova rangaistus... ettei vaan naiset huomaisi, että äitiyskin voi olla aika mukavaa ilman miestä. Kaikki nämä rakenteet suojelevat vain miestä, ja nyt kun he alkavat murtua niin tottakai naiset haluavat elää vapaammin. Ei ole mitään voimauttavia erotarinoita, vaan se on oikeasti voimauttavaa.

Toi on ihan tuttua juttua joka on huomattu kaikilla työpaikoilla joissa on paljon tuon ikäpolven naisia. Esim koulut. 

Huomataan ettei olla tyytyväisiä omaan elämään ja/tai mieheen ja todetaan, että jos haluaa omalla ulkonäöllä ja seksikkyydellä vielä hurmata uuden miehen, sen viimeiset hetket alkaa olemaan käsillä. 

Sitten jossain kohtaa, kun alkuhuuma uuden miehen kanssa on haihtunut, huomataankin että se oma aviomies olikin ihan hyvä. Huonolla tuurilla sillä onkin jo uus eukko, niin mitäs nyt sitten. Pieree se uusikin mies eikä sekään jaksa alun jälkeen olla romanttinen.

Usein isojen elämänmuutosten ja ikäkriisien takana on vain tyytymättömyys omaan itseen. Se ei korjaannu uudella sisustuksella, ikkunaremontilla, muutolla saati sitten miestä vaihtamalla. 

Ja naiset, tässä yksi vakava vinkki! puhukaa miehillenne suoraan eikä arvoituksin. Jos jätät imurin lattialle ja alat odottamaan että mies ymmärtää "ihan selvän vinkin" niin tulette pettymään. Miksi ette vaan sano että "stressaa toi pöly mutta selkä on ihan sökönä. Voisitko rakas imuroida". Turha pelata jotain ihme peliä ja loukkaantua verisesti jos mies ei ymmärrä tehdä jotain oikein jonkun mystisen vinkin perusteella. Mies ei vain ajattele samoja asioita kuin nainen eikä usein samoistakaan asioista samoin kuin nainen. Kumpi sitten on oikeassa ja kumpi väärässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikea erota kun lapset on pieniä, ja yhteiskunta opettaa, että silloin pitää vain yrittää ja tsemapta, että se on lasten etu. Kyllä siinä sitten lopulta huomaa, että ei toimi. Oikeastihan naiset eroaisi vielä aikaisemmin, jos sitä ei paheksuttaisi ja jos siitä ei seurasi taloudellisia ongelmia. Ulkoapäin kaikki näyttää usein hyvältä, kotona täysi helvetti.

Mihin tuo vuodatuksesi perustuu? Mutuiluun vai pienen vääristyneen piirin tarinointiin ja sepittelyyn?

Omiin ja toisten kokemuksiin ja yhteiskuntatieteisiin. Tosiaankin täällä meillä Suomessakin on rakenteellisia ja kulttuurisia seikkoja, jotka tekevät perhe-elämästä ja vaimon paikasta naisille todella kusista hommaa. Kauhea propagandakoneisto

 

Niin. FOMO ja YOLO on kaiken keskiössä. Itsekkyys ja narsistisuus kukoistaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekee (avio)miehellä 40-50-vuotiaana?

Entä mitä tekee kriiseilevällä ja tyytymättömällä naisella tuossa samassa iässä? Paitsi tietysti jos se on sellainen täyden palvelun kodinkone. Sittenhän sen konseptin ymmärtää, mutta että muuten? 

Se petos tapahtuu yleisimmin siinä kohtaa, kun osallistuvasta nuoresta miehestä tulee isä, ja hän yhtäkkiä yllättäen taantuu kivikaudelle ja lopettaa kotitöiden tekemisen. Unohtaa sopimukset tasa-arvoisesta lasten hoidosta. Alkaa nähdä vaimonsa kodinkoneena ja piikana. Pidentää mystisesti työpäiviä, ehkä lisää harrastamistakin. Vaikka etukäteen oli puhuttu, miten vastuu perheestä jaetaan tasan puoliksi, mitään muistijälkeä niistä keskusteluista ei tunnu enää olevan.



Siinä on naisella vaikea paikka, kun pienen vauvan äitinä on hyvin sidottu kotiin ja siihen parisuhteeseenkin. Moni jää siinä vaiheessa liittoon, vaikka pettymys ja turhautuminen mieheen on suunnaton.

Sitten, kun lapset ovat isoja tai jopa jo aikuisia, tämän pettymyksen hinta pintautuu. Joku eroaa, toinen ottaa rakastajan. Kolmas vaan omistautuu harrastuksilleen ja ystävilleen ja mies, tuo turhakkeeksi osoittautunut, saa pärjäillä miten parhaiten taitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Entä mitä tekee kriiseilevällä ja tyytymättömällä naisella tuossa samassa iässä? Paitsi tietysti jos se on sellainen täyden palvelun kodinkone. Sittenhän sen konseptin ymmärtää, mutta että muuten? 

Miten olisi elämäänsä tyytyväinen, sosiaalinen, mukava ja iloinen nainen? Ei ole pakko tyytyä sinun mainitsemaan naiseen.

Vierailija kirjoitti:

Toi on ihan tuttua juttua joka on huomattu kaikilla työpaikoilla joissa on paljon tuon ikäpolven naisia. Esim koulut. 

Huomataan ettei olla tyytyväisiä omaan elämään ja/tai mieheen ja todetaan, että jos haluaa omalla ulkonäöllä ja seksikkyydellä vielä hurmata uuden miehen, sen viimeiset hetket alkaa olemaan käsillä. 

Sitten jossain kohtaa, kun alkuhuuma uuden miehen kanssa on haihtunut, huomataankin että se oma aviomies olikin ihan hyvä. Huonolla tuurilla sillä onkin jo uus eukko, niin mitäs nyt sitten. Pieree se uusikin mies eikä sekään jaksa alun jälkeen olla romanttinen.

Usein isojen elämänmuutosten ja ikäkriisien takana on vain tyytymättömyys omaan itseen. Se ei korjaannu uudella sisustuksella, ikkunaremontilla, muutolla saati sitten miestä vaihtamalla. 

Ja naiset, tässä yksi vakava vinkki! puhukaa miehillenne suoraan eikä arvoituksin. Jos jätät imurin lattialle ja alat odottamaan että mies

Miksi miestä pitää erikseen pyytää imuroimaan ja perustella se vielä omalla kipeällä selällä? Miksi se ei ole asia, joka vaan hoidetaan, kumpikin vuorollaan? Ymmärrän kyllä, että kyse on esimerkistä, mutta tämä esimerkki on hyvin kuvaava. Jotenkin naisen syy, jos mies ei ymmärrä imuroida.

Vierailija kirjoitti:

Se petos tapahtuu yleisimmin siinä kohtaa, kun osallistuvasta nuoresta miehestä tulee isä, ja hän yhtäkkiä yllättäen taantuu kivikaudelle ja lopettaa kotitöiden tekemisen. Unohtaa sopimukset tasa-arvoisesta lasten hoidosta. Alkaa nähdä vaimonsa kodinkoneena ja piikana. Pidentää mystisesti työpäiviä, ehkä lisää harrastamistakin. Vaikka etukäteen oli puhuttu, miten vastuu perheestä jaetaan tasan puoliksi, mitään muistijälkeä niistä keskusteluista ei tunnu enää olevan.



Siinä on naisella vaikea paikka, kun pienen vauvan äitinä on hyvin sidottu kotiin ja siihen parisuhteeseenkin. Moni jää siinä vaiheessa liittoon, vaikka pettymys ja turhautuminen mieheen on suunnaton.

Sitten, kun lapset ovat isoja tai jopa jo aikuisia, tämän pettymyksen hinta pintautuu. Joku eroaa, toinen ottaa rakastajan. Kolmas vaan omistautuu harrastuksilleen ja ystävilleen ja mies, tuo turhakkeeksi osoittautunut, saa pärjäillä miten parhaiten taitaa.&nb

Toki noin käy kun ei saa suutaan auki vaan jää hautomaan katkeruuttaan asioita. Oma syy silloin.

Vierailija kirjoitti:

usafeministien metkut levinnyt suomeen. kohta täyttyy somet vanhoista naisista valittamassa yksinäisyyttään, kun huomaavat, että jos yksin hoitaa talouden laskut, niin ei ollutkaan järkevää erota. kukaanhan ei heitä enää kelpuuta, kun naisen myyntivaltti on kauneus, ja maan vetovoima vei voiton kropasta jo parivuosikymmentä sitten. ostaa kissan, kuolee yksin.

Erona usaan suomalainen nainen ei ole kotirouva. Siksi ne laskut eivät ole ongelma. Kauneuden merkitys on täällä paljon pienempi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On vaikea erota kun lapset on pieniä, ja yhteiskunta opettaa, että silloin pitää vain yrittää ja tsemapta, että se on lasten etu. Kyllä siinä sitten lopulta huomaa, että ei toimi. Oikeastihan naiset eroaisi vielä aikaisemmin, jos sitä ei paheksuttaisi ja jos siitä ei seurasi taloudellisia ongelmia. Ulkoapäin kaikki näyttää usein hyvältä, kotona täysi helvetti.

Mihin tuo vuodatuksesi perustuu? Mutuiluun vai pienen vääristyneen piirin tarinointiin ja sepittelyyn?

Omiin ja toisten kokemuksiin ja yhteiskuntatieteisiin. Tosiaankin täällä meillä Suomessakin on rakenteellisia ja kulttuurisia seikkoja, jotka tekevät perhe-elämästä ja vaimon paikasta naisille todella kusista hommaa. Kauhea propagandakoneisto

 

Millä tavalla lasten pahoinvoinnin tahallinen llsääminen voimaannuttaa? Saa olla kyllä aika kiero ja tunnekylmä ihminen joka noin ajattelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se petos tapahtuu yleisimmin siinä kohtaa, kun osallistuvasta nuoresta miehestä tulee isä, ja hän yhtäkkiä yllättäen taantuu kivikaudelle ja lopettaa kotitöiden tekemisen. Unohtaa sopimukset tasa-arvoisesta lasten hoidosta. Alkaa nähdä vaimonsa kodinkoneena ja piikana. Pidentää mystisesti työpäiviä, ehkä lisää harrastamistakin. Vaikka etukäteen oli puhuttu, miten vastuu perheestä jaetaan tasan puoliksi, mitään muistijälkeä niistä keskusteluista ei tunnu enää olevan.



Siinä on naisella vaikea paikka, kun pienen vauvan äitinä on hyvin sidottu kotiin ja siihen parisuhteeseenkin. Moni jää siinä vaiheessa liittoon, vaikka pettymys ja turhautuminen mieheen on suunnaton.

Sitten, kun lapset ovat isoja tai jopa jo aikuisia, tämän pettymyksen hinta pintautuu. Joku eroaa, toinen ottaa rakastajan. Kolmas vaan omistautuu harrastuksilleen ja ystävilleen ja mies, tuo turhakkeeksi osoitt

Tutkimusten mukaan naiset yrittävät saada sitä keskustelua aikaan, ja ottaa esiin ne parisuhteen ongelmat. Nainen on se, joka havaitsee ne ongelmat. Miehet eivät suostu keskustelemaan. Naiset turhautuvat, ja ottavat sen eron.

Vierailija kirjoitti:

usafeministien metkut levinnyt suomeen. kohta täyttyy somet vanhoista naisista valittamassa yksinäisyyttään, kun huomaavat, että jos yksin hoitaa talouden laskut, niin ei ollutkaan järkevää erota. kukaanhan ei heitä enää kelpuuta, kun naisen myyntivaltti on kauneus, ja maan vetovoima vei voiton kropasta jo parivuosikymmentä sitten. ostaa kissan, kuolee yksin.

Tämähän se on teidän nykypäivän voimaantuneiden miesten märkä uni, et naiset joutuis katumaan elää yksin. Kun miehet vois maksaa elämisestä. Siis oikeesti! Haluatte uskoa siihen, et naisen tärkein motivaatio olla miehen kanssa on raha. Teillä sekoittuu joku kummallinen harha jostain menneistä ajoista, jolloin naisen asema oli niin huono, et olivat oikeasti taloudellisesti riippuvaisia puolisoistaan. Nyt te olette kääntäneet sen naisten syyksi (ilman mitään perusteluita). Naisten työllisyys on korkeampi, kuin miesten. 

Jos yksinäisten naisten on vaikea taloudellisesti elää yksin, voivat he perustaa myös yhteiskoteja, toisten yksinäisten kanssa. Sukupuolesta riippumatta.

No joo. Suhde vaikuttaa varmasti tasapainoiselta ja hyvältä. Puolisokin on kaikkien mielestä niin hyvä. Paitsi että kotona ei puhu mistään, vahtaa aina televisiota tai kännykkää, kaikesta pitää riidellä ja vastauksia yhteisiin asioihin pitää vaatia. Olen helpottunut aina kun hän lähtee työmatkalle. Lasten mielestäkin meillä on silloin mukavampaa. Yhdessä ollaan taloudellisista syistä ja toistaiseksi elämäntilanteen vuoksi. Mutta en yhtään ihmettele, miksi niin monet eroaa.

Ei saa suutaan auki???

Kyllä jokainen nainen ihan varmasti sanoo, että nyt sinä teet liian vähän asioita x, y ja z.

Silti löytyy näitä, jotka syyttävät, että nainen ei niinku saanut suutaan auki. Tai ei sanonut oikealla tavalla. Olisi niinku ollut olemassa joku maaginen ja mystinen oikea sanomisen tapa, jolla miehestä olisi taas tullut hyvä ja ahkera, ja miehen lusmuilu onkin naisen vika, koska tämä ei sanonut, ainakaan sillä mystisellä oikealla tavalla.

Miten olisi miehen oma vastuu? Kai sitä nyt pitäisi aikuisen ihmisen ihan sanomattakin ymmärtää, että kun perheeseen syntyy lapsia, niin niihin pitää käyttää aikaa ja vaivaa. 

Mitäs mieltä ketjun naiset ovat miehestä joka aloittaa salasuhteen naisen ollessa raskaana ja lapsen syntymän jälkeen hylkää perheensä ja lähtee lennosta salasuhdenaisen matkaan? Onko tällainen tavoiteltava tilanne jota kaikkien tulisi edistää?

Vierailija kirjoitti:

Ja naiset, tässä yksi vakava vinkki! puhukaa miehillenne suoraan eikä arvoituksin. Jos jätät imurin lattialle ja alat odottamaan että mies ymmärtää "ihan selvän vinkin" niin tulette pettymään. Miksi ette vaan sano että "stressaa toi pöly mutta selkä on ihan sökönä. Voisitko rakas imuroida". Turha pelata jotain ihme peliä ja loukkaantua verisesti jos mies ei ymmärrä tehdä jotain oikein jonkun mystisen vinkin perusteella. Mies ei vain ajattele samoja asioita kuin nainen eikä usein samoistakaan asioista samoin kuin nainen. Kumpi sitten on oikeassa ja kumpi väärässä?

No omassa suhteessa ei auttanut suora pyyntö käydä kaupassa/laittaa ruokaa, ei edes vaikka oli todella sairaana. Siinä alkaa tuntea aikamoista katkeruutta puolisoa kohtaan kun joutuu sairaalasta suoraan kotiin tullessa raahautumaan ensimmäisenä kauppaan, koska jääkaappi on tyhjä ja miestä ei vaan kiinnosta "auttaa".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjussa paistaa läpi erojaien katkeruus, viha sekä kyvyttömyyt kantaa vastuuta omista valinnostaan. 

Siis millä tavalla sinusta pitäisi kantaa vastuu omista valinnoistaan, alistumalla loppuelämäksi piian rooliin, jos on nuorena semmoiseen joutunut? Älä nyt naurata. Ei eroaminen osoita vihaa eikä katkeruutta eikä etenkään tuota mainitsemaasi kyvyttömyyttä kantaa vastuuta valinnoistaan. Eroaminen on valinta, josta ihminen itse nimenomaan kantaa vastuun. Ja kun korjaa elämässään sen, mikä on vialla, niin silloinhan ei tarvitse tuntea vihaa eikä katkeruutta, eikös vain!

Tietysti tärkeän ihmissuhteen jättämiseen kuuluu negatiivisia tunteita, myös vihaa, ja nekin tunteet täytyy käydä läpi. Ei niihin silti vellomaan jäädä, kuten kävisi, jos jäisi esimerkiksi sinne alistavaan suhteeseen piikomaan aikuista miestä

Vaikka kuinka niin toivot, niin ei paista. Erittäin terve ja selkeä asenne. Mikä tuossa mielestäsi on katkeraa?