Kertokaapa naiset: miksi niin moni nainen haluaa erota 40-50 -vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Arvaan, että kun lapset alkaa olla niin isoja, että niiden hoitamiseen ei mene enää kaikki aika, niin sitten huomataan, että se ukko joka sohvalla istuu on tässä ruuhkavuosien aikana muuttunut joksikin vieraaksi tyypiksi, eikä sen kanssa enää keksi mitään juteltavaa. Toisaalta tajutaan että tässä ei enää ole hirveästi aikaa löytää joku toinen, mutta kuitenkin niin pitkä elämä edessä, ettei jaksa viettää sitä kiusallisessa hiljaisuudessakaan. 

Sitten on tietysti ne, jotka pettyivät siihen kumppaniin ruuhkavuosina ja laittoivat tavoitteen, että "ydinperhe" pidetään koossa kunnes lapsi on esim. 16v, ja sitten saa lähteä. Ja lapsi sitten lopulta täytti 16 vuotta. 

Ja mikäpä siinä jos eroavat. Elämä on liian lyhyt onnettomana olemiseen.

Miksi kukaan järkevä haluaisi uutta miestä, jos edellinenkin oli kelvoton? Mikä pakko mielestäsi on olla joku puoliso? Sinkkuna on kivaa.

No ei sillä miehellä oikein tee sit mitään kun lapset saatu ja on jo isompia... mies vaan vie naisen elämästä asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Minä kun luulin että naisten yleisesti piti olla hyviä ihmisten tuntijoita, että tietävät kuka on selvästi hyvä mies ja niin edelleen. Mutta tätäkin keskustelua selatessa ja lukiessa näyttää siltä, että näin ei olekaan.

Kirotaan haaskattua elämää ja halutaan pois sitte kun lapset lähtee ja ei osata enää keskustella puolen sun toisin. Mihinkä se kasvaminen katosi? Olisiko sittenkin pitänyt miettiä vielä hetken aikaa?

Miksi ihmeessä? Suurin osa naisista jotka eroaa on miettineet sitä asiaa jo vuosia. Usein se perhe vaan perustetaan kohtuullisen nuorena ja silloin monet on vielä epäkypsiä ja aina ei edes tajua millainen hyvä suhde on. Etenkin jos omien vanhempien suhde on ollut hampaiden kiristelyä ja sinnittelyä, niin monet kuvittelee että tällaista se nyt vaan on. Sit kun elämänkokemus ja itsetuntemus karttuu, niin tajuaa, että ei tämä ollutkaan hyvä ratkaisu. Sitten kuitenkin usein jatketaan lasten takia vielä muutama vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Minä kun luulin että naisten yleisesti piti olla hyviä ihmisten tuntijoita, että tietävät kuka on selvästi hyvä mies ja niin edelleen. Mutta tätäkin keskustelua selatessa ja lukiessa näyttää siltä, että näin ei olekaan.

Kirotaan haaskattua elämää ja halutaan pois sitte kun lapset lähtee ja ei osata enää keskustella puolen sun toisin. Mihinkä se kasvaminen katosi? Olisiko sittenkin pitänyt miettiä vielä hetken aikaa?

Ja sinulla ei äly riitä tajuamaan, että ihminen muuttuu vuosien varrella. Valitettavasti nämä mieslapset ovat muuttuneet pahempaan suuntaan, ehkä vuosikymmentenkin jälkeen. Siinä ei ihmistuntemus auta vaan pitäisi olla kristallipallo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidän miehet panee siinä kohtaa jo 25-vuotiaita ja naisen rooliksi jää ruuanlaitto ja imurointi. Ei sitä kaikki jaksa, joten menevät ja eroavat. 

Eivät pane. Usko jo viimeinkin, että nuoria naisia ei kiinnosta taatat.

Niinhän sinä luulet. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Samantapaisia taattoja ne naiset joutuvat uuteenkin suhteeseen hakemaan elleivät ole varakkaita tai julkkiksia.

Miksi ottaa vanha taatta taakakseen ja alkaa parisuhteeseen, kun nuoret miehet tarjoavat tinderissä kehoaan keski-ikäisille naisille pantavaksi tarpeen tullessa? Kuka samaan p*skaan kahta kertaa astuisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvaan, että kun lapset alkaa olla niin isoja, että niiden hoitamiseen ei mene enää kaikki aika, niin sitten huomataan, että se ukko joka sohvalla istuu on tässä ruuhkavuosien aikana muuttunut joksikin vieraaksi tyypiksi, eikä sen kanssa enää keksi mitään juteltavaa. Toisaalta tajutaan että tässä ei enää ole hirveästi aikaa löytää joku toinen, mutta kuitenkin niin pitkä elämä edessä, ettei jaksa viettää sitä kiusallisessa hiljaisuudessakaan. 

Sitten on tietysti ne, jotka pettyivät siihen kumppaniin ruuhkavuosina ja laittoivat tavoitteen, että "ydinperhe" pidetään koossa kunnes lapsi on esim. 16v, ja sitten saa lähteä. Ja lapsi sitten lopulta täytti 16 vuotta. 

Ja mikäpä siinä jos eroavat. Elämä on liian lyhyt onnettomana olemiseen.

Miksi kukaan järkevä haluaisi uutta miestä, jos edellinenkin oli kelvoton? Mikä pakko mielestäsi on oll

Toki jos hyvää ei löydy, niin turha sitten on ottaa ja parempi yksin. Mutta oma äitini löysi nykyisen kumppaninsa +50-vuotiaana ja oikein hyvän löysikin. 

Mies alkaa pitämään itsestäänselvyytenä ja kodinkoneena. Siksi. 

Hei nyt kuunnelkaa miehet tarkkaan: nainen ei tarvitse tyydyttävään seksielämään miestä. Joten jos voin saada sooloseksillä niin monta orgasmia kuin vain haluan ja niin usein kuin haluan... mihin tarvitsen miestä muka? Ja ennen kuin joku sanoo että no läheisyyteen... minä en tarvitse sellaista ollenkaan. Käynti kampaajalla, naishierojalla, jalkahoidossa riittää. 

Olen taloudellisesti riippumaton, kotona on rauhallinen ja hyvä tunnelma lapsen kanssa, hallinnoin kaukosäädintä ja jääkaapin sisältöä. Nautin ystävieni kanssa kulttuuririennoista. Koirat vievät ulkoilemaan monta kertaa päivässä.

Elämä on ihanaa eron jälkeen. 

Tinderit yms ei voisi vähempää kiinnostaa. Nyt on mun aika <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat olleet naimisissa laiskojen lapsimiesten kanssa, hoitaneet yksin kodin, ja koska kavereina vain toisia naisia, näiden naiskaverien erotessa ottaneet mallia. Miettineet että huono tämä omakin liitto ja eronneet. Nyt hokevat ettei ikinä uutta miestä koska leipova, kokkaava ja pyykkäävä mies on näille naisille mielikuvitusolento.

Ne leipovat, kokkaavat ja pyykkäävät ovat varattuja keski-iässä. Tarjolla on ulkoruokintaan siirrettyjä vapaamatkustajia.

Entä jos nainen ei leivo ja kokkaa. Laitanko menemään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kun luulin että naisten yleisesti piti olla hyviä ihmisten tuntijoita, että tietävät kuka on selvästi hyvä mies ja niin edelleen. Mutta tätäkin keskustelua selatessa ja lukiessa näyttää siltä, että näin ei olekaan.

Kirotaan haaskattua elämää ja halutaan pois sitte kun lapset lähtee ja ei osata enää keskustella puolen sun toisin. Mihinkä se kasvaminen katosi? Olisiko sittenkin pitänyt miettiä vielä hetken aikaa?

Nyt yrität käyttää oletuksiasi naisten ominaisuuksista vastuuttamaan naisia miesten tekemättä jättämisistä. Jos lasten ollessa pieniä mies olisi suostunut keskustelemaan avoimesti tilanteesta ja ottamaan oman osuutensa perheen ja kodin vastuista kannettavakseen, mitään "kommunikaatio-ongelmaa" ei olisi. Se, ettei toinen kanna vastuuta omasta perheestään ja jättää kaikki vastuut puolison harteille, ei ole kommunikaatio-ongelma, vaikka höpöhö

Luulis, että noista asioista voisi puhua ennen kuin on pullat uunissa tai napero(t) tähän maailmaan tupsahtunut? Vai onko parempi mennä oletuksella, että kyllä se sitten ottaa vastuuta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat olleet naimisissa laiskojen lapsimiesten kanssa, hoitaneet yksin kodin, ja koska kavereina vain toisia naisia, näiden naiskaverien erotessa ottaneet mallia. Miettineet että huono tämä omakin liitto ja eronneet. Nyt hokevat ettei ikinä uutta miestä koska leipova, kokkaava ja pyykkäävä mies on näille naisille mielikuvitusolento.

Ne leipovat, kokkaavat ja pyykkäävät ovat varattuja keski-iässä. Tarjolla on ulkoruokintaan siirrettyjä vapaamatkustajia.

Entä jos nainen ei leivo ja kokkaa. Laitanko menemään?

Ei sun tarvi pyytää AV:lta lupaa eroamiseen, ole aikuinen mies ja ota vastuu omasta elämästäsi. Jos puoliso ei miellytä, niin eroa. Ei siinä sen kummempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kun luulin että naisten yleisesti piti olla hyviä ihmisten tuntijoita, että tietävät kuka on selvästi hyvä mies ja niin edelleen. Mutta tätäkin keskustelua selatessa ja lukiessa näyttää siltä, että näin ei olekaan.

Kirotaan haaskattua elämää ja halutaan pois sitte kun lapset lähtee ja ei osata enää keskustella puolen sun toisin. Mihinkä se kasvaminen katosi? Olisiko sittenkin pitänyt miettiä vielä hetken aikaa?

Nyt yrität käyttää oletuksiasi naisten ominaisuuksista vastuuttamaan naisia miesten tekemättä jättämisistä. Jos lasten ollessa pieniä mies olisi suostunut keskustelemaan avoimesti tilanteesta ja ottamaan oman osuutensa perheen ja kodin vastuista kannettavakseen, mitään "kommunikaatio-ongelmaa" ei olisi. Se, ettei toinen kanna vastuuta omasta perheestään ja jättää kaikki vastuut puolison harte

 

No miksi miehet ei puhu näistä asioista enemmän? 

Keski-iän kriisi ja sen mukana tuleva nuoren kyrvän himo iskee. Yhtäkkiä se mies jonka kanssa on 10-20 vuotta seurusteltu ei kelpaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat olleet naimisissa laiskojen lapsimiesten kanssa, hoitaneet yksin kodin, ja koska kavereina vain toisia naisia, näiden naiskaverien erotessa ottaneet mallia. Miettineet että huono tämä omakin liitto ja eronneet. Nyt hokevat ettei ikinä uutta miestä koska leipova, kokkaava ja pyykkäävä mies on näille naisille mielikuvitusolento.

Ne leipovat, kokkaavat ja pyykkäävät ovat varattuja keski-iässä. Tarjolla on ulkoruokintaan siirrettyjä vapaamatkustajia.

Ei se nyt ihan näin yksinkertaista ole. Mun isä on ollut monin tavoin ihan hanurista koko lapsuuteni, ja erityisesti oli silloin kun oli vielä äitini kanssa yhdessä. Äitini on myös ihan omaa luokkaansa, mutta eri tavalla.



51-vuotiaana isäni löysi ikäisensä naisen ( äiti oli isää 8v nuorempi), jonka kanssa heillä vaan kerta kaikkiaan synkka

Kokemukseni mukaan miehille sopii että nainen on hieman vanhempi kuin mies tai samanikäinen. Ne osaa vaatia ja sanoa että tuo ja tuo ja tuo mitä olet ei kelpaa, eikä kelpaa tuokaan mitä teet tai jättää tekemättä. Sitten ne korjaa käytöstään niin pitkään että kotona tulee rauha ja lopulta itsekin tykkäävät siitä muuttuneesta minästään kun huomaa miten paljon kaikkea hyvää se tuo heidän kaikille elämänsä osa-alueille. Itse en jaksa vaatia ja kouluttaa eikä se suhdekaan sitten kestä minun puoleltani kun minä voin tosi huonosti ja mies tosi hyvin, koska saa elää miten huvittaa välittämättä minusta ja tarpeistani mitenkään kaiken pyöriessä hänen ympärillään. Pitkässä juoksussa se ei tee miehellekään hyvää elää niin kuin haluaa, koska rajaton ihminen ei ole tyytyväinen mihinkään vaan vaatii toiselta jatkuvasti lisää.

Vierailija kirjoitti:

Keski-iän kriisi ja sen mukana tuleva nuoren kyrvän himo iskee. Yhtäkkiä se mies jonka kanssa on 10-20 vuotta seurusteltu ei kelpaakaan.

Hei

Naiset ei tee kyrbällä mitään. Harva nainen edes saa yhdysnässä.Tietäisit tämän jos tuntisit edes vähän naisten seksssuaalisuutta.Mutta kun sinulla ei ole kokemusta, vaikka olet jo keski- ikäinen setämies, etkä kykene ajattelemaan kuin pipelilläsi ja itseäsi, nii on liikaa vaadittu.

Moni mies tässä nyt ihmettelee, että on tehty lapsia ja sitten lasten kasvettua laitetaan mies mäkeen. Ikään kuin se mies siinä olisi joku pääasia. Jos on aina halunnut lapsia, niin lapsia tehdään siinä suhteessa, joka on oikeaan aikaan kohdalla. Jos mies ei ole aivan vaarallinen, hän saattaa saada lasten varjolla kymmenkunta vuotta jatkoaikaa, vaikkei olisikaan elämänkumppanimateriaalia. Ja pääsee vielä isäksikin. 

Sitten kun lapikas on heilahtanut, mies kummastelee, että miksi nuo lapset ovat olemassa. No siksi kun niitä haluttiin, höpsö! Nykyään moni tekee lapsensa ilman miestä. Lapsethan ovat ihana asia elämässä, vaikkei kokisikaan lasten isän pyykkejä elämäntehtäväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen tietysti saa tehdä ihan kuten itse haluaa, mutta itse en kyllä yhtään ymmärrä naisten halua erota suhteista, jotka on "ihan hyviä". Itsellänikään ei ole täydellinen suhde, mutta arvostan kyllä esim. turvallisuutta (myös taloudellista) niin paljon etten yksin todellakaan halua olla. Ihan hirveä visio olisi vaikkapa se, että vakavan sairauden joutuisi kohtaamaan ilman puolison tukea.

Oletkos varma, että se puoliso tai kaikki puolisot pystyisivät tukemaan toista vakavassa sairaudessa? Monelle miehelle tällainen tukeminen on kyllä, jos ei nyt mahdotonta, niin ainakin haastavaa. Tätä olen valitettavasti nähnyt, että kun naisesta ei sairauden takia ole huolehtimaan kotiasioista tai muista asioista, joista yleensä on huolehtinut, niin se onkin se onkin mahdoton paikka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keski-iän kriisi ja sen mukana tuleva nuoren kyrvän himo iskee. Yhtäkkiä se mies jonka kanssa on 10-20 vuotta seurusteltu ei kelpaakaan.

Hei

Naiset ei tee kyrbällä mitään. Harva nainen edes saa yhdysnässä.Tietäisit tämän jos tuntisit edes vähän naisten seksssuaalisuutta.Mutta kun sinulla ei ole kokemusta, vaikka olet jo keski- ikäinen setämies, etkä kykene ajattelemaan kuin pipelilläsi ja itseäsi, nii on liikaa vaadittu.

No siellä meni näköjään faktat tunteisiin 😅 on muuten huvittavaa miten te naiset koitatte monesti uskotella, että teillä ei olisi mitään seksuaalisia himoja taikka ette kiihottuisi kyrvistä. Noh, lepakot toki on sellaisia.

Nuoruuden lapsi- ja talounelma on täytetty kätevästi jonkun muun piikkiin.

Sitten on hyvä ottaa puolet omaisuudesta ja alkaa elää uutta munomaelämä- unelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Nuoruuden lapsi- ja talounelma on täytetty kätevästi jonkun muun piikkiin.

Sitten on hyvä ottaa puolet omaisuudesta ja alkaa elää uutta munomaelämä- unelmaa.

No Suomessa se omaisuus on poikkeuksetta yhdessä tienattu ja yhdessä hankittu, niin miksi kummassa siitä EI ottaisi omaa puolikastaan mukaan?