Kertokaapa naiset: miksi niin moni nainen haluaa erota 40-50 -vuotiaana?

Vierailija kirjoitti:

Kertoo aika paljon, jos mies luulee eron syyksi hammastahnatuubia. Eiköhän siinä ole ollut aika monta asiaa pielessä aika pitkään, ja lopulta se räjähdys tulee siitä, kun ei prkl _edes_ hammastahnaa osata laittaa hyllylle.

Tämä. Meillä ex luuli riidan syyksi aina hänen viimeisintä mokaansa, eikä millään tajunnut että kyse on kokonaisuudesta - alati pahenevasta sellaisesta. Jos otin puheeksi jonkun aikaisemman typeryyden, hän kuittasi asian "ei liity nyt tähän". Kyllä se liittyi, koska kyse oli asenteesta ja siitä, että hän ei koskaan oppinut kuuntelemaan toiveitani, aina vaan toisti välinpitämättömänä tapojaan, ja loukkasi sillä. Itse hän kyllä raivosi väärässä paikassa olevasta juustohöylästä, vaikka yritin kyllä huomioida hänen toivettaan siinäkin.

Tuossahan se myös tuli. Mies ei oikeasti kuuntele vaimoaan, vaan luulee voivansa päättää senkin, mikä on vaimon eropäätöksen syy. Syyksi mies valitsee jotain turhan kuuloista, koska hän on päättänyt, että muut naisen sanomat asiat ovat turhia tai eivät liity eropäätökseen.

Sitten päivitellään, miten pienestä syystä se eropäätös syntyikään.

Vierailija kirjoitti:

Heidän miehet panee siinä kohtaa jo 25-vuotiaita ja naisen rooliksi jää ruuanlaitto ja imurointi. Ei sitä kaikki jaksa, joten menevät ja eroavat. 

Eivät pane. Usko jo viimeinkin, että nuoria naisia ei kiinnosta taatat.

Vierailija kirjoitti:

Itse rakastuin oikeasti ekaa kertaa elämässäni vasta noin 50-vuotiaana. Mulle seksi oli aiemmin ollut vähän välttämätön pakko parisuhteessa ja olinkin sinkkuna vuosia ihan ilman ja se oli ihanaa. Siksi mulle tulikin aikamoisena yllätyksenä se että kun rakastuin, halusinkin kumppaniani ihan koko ajan. Eikä se tunne ole mihinkään muutamassa vuodessa kadonnut. Tälle on varmaan joku nimikin (demiseksuaali?) mutta en olisi itsestäni aiemmin uskonut. 

Itselle kävi sama 42-vuotiaana. Nyt olemme olleet yhdessä 11 vuotta, ja edelleen haluamme toisiamme. Tosi paljon omiin haluihin vaikuttaa molemminpuolinen kunnioitus ja päivittäinen ilo ja kiitollisuus siitä, että noin ihanan ja hienon ihmisen on elämäänsä saanut. Aiemmassa pitkässä suhteessa oli aina jonkinlaista tyytymättömyyttä, vaatimuksia ja hankausta, puolin ja toisin. Arvostelua ja ymmärtämättömyyttä. Ja näistä johtuvaa haluttomuutta. Toisin sanoen emme sopineet kovin hyvin yhteen. Silloin kuitenkin olin siinä uskossa, että parisuhde vaatii vain paljon työtä ja sinnikkyyttä tullakseen hyväksi, joten vuosia kitkuteltiin, ja perhekin perustettiin. No, ei se ihan niin mene sitten kuitenkaan, että ketkä tahansa voivat muodostaa hyvän suhteen pelkästään näkemällä vaivaa, pitää siinä olla kemiaakin. Ja sitä toisen arvostusta.

Vierailija kirjoitti:

40vuotta yhessä.   Ylä ja alamäet koettu.  Silti yhdessä.   Miksi  erota... hmm..  Nykyään jotkut akat  haluavat bailata vielä ni siksi eroavat.    Itse en näe siinä mitään järkeä.    Syitähän löytyy aina eroon  naisilla,  tekosyitä.    -   mummeli 

Olisitko sä siis ollut 40 v yhdessä kenen tahansa kanssa? Vai sattuuko asiaan liittymään se, että olet löytänyt itsellesi sopivan kaverin? Toki on niitäkin, jotka pysyvät väkisin yhdessä, vaikka elo olisi yhtä kurjuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo aika paljon, jos mies luulee eron syyksi hammastahnatuubia. Eiköhän siinä ole ollut aika monta asiaa pielessä aika pitkään, ja lopulta se räjähdys tulee siitä, kun ei prkl _edes_ hammastahnaa osata laittaa hyllylle.

Tämä. Meillä ex luuli riidan syyksi aina hänen viimeisintä mokaansa, eikä millään tajunnut että kyse on kokonaisuudesta - alati pahenevasta sellaisesta. Jos otin puheeksi jonkun aikaisemman typeryyden, hän kuittasi asian "ei liity nyt tähän". Kyllä se liittyi, koska kyse oli asenteesta ja siitä, että hän ei koskaan oppinut kuuntelemaan toiveitani, aina vaan toisti välinpitämättömänä tapojaan, ja loukkasi sillä. Itse hän kyllä raivosi väärässä paikassa olevasta juustohöylästä, vaikka yritin kyllä huomioida hänen toivettaan siinäkin.

Kyllä on herkässä eron syyt, sitten kun käytte elämän todelliset vaikeudet läpi niin mietipä. Rankat Syöpähoidot siinä ei hammastahnat paljon paina

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo aika paljon, jos mies luulee eron syyksi hammastahnatuubia. Eiköhän siinä ole ollut aika monta asiaa pielessä aika pitkään, ja lopulta se räjähdys tulee siitä, kun ei prkl _edes_ hammastahnaa osata laittaa hyllylle.

Tämä. Meillä ex luuli riidan syyksi aina hänen viimeisintä mokaansa, eikä millään tajunnut että kyse on kokonaisuudesta - alati pahenevasta sellaisesta. Jos otin puheeksi jonkun aikaisemman typeryyden, hän kuittasi asian "ei liity nyt tähän". Kyllä se liittyi, koska kyse oli asenteesta ja siitä, että hän ei koskaan oppinut kuuntelemaan toiveitani, aina vaan toisti välinpitämättömänä tapojaan, ja loukkasi sillä. Itse hän kyllä raivosi väärässä paikassa olevasta juustohöylästä, vaikka yritin kyllä huomioida hänen toivettaan siinäkin.

Kyllä on herkässä eron syy

Sepä siinä onkin, kun se välinpitämättömyys ja itsekkyys näkyy kaikessa. Minunkin roskia ympäriinsä sirotteleva eksä teki katoamistempun, kun puolikuntoisena palasin lyhyeltä sairaalareissulta. En uskalla edes kuvitella, millaista meno olisi, jos olisin oikeasti sairastunut vakavasti.

-eri

Osa ei sitten ymmärrä lukemaansa millään. Ja miten ihmeessä ne rankat syöpähoidot liittyvät mihinkään? Pointtihan on just siinä, että jos parisuhde olisi siinä(kin) tilanteessa vain ylimääräinen taakka ja rasite, niin mieluummin eroaa jo ennen kuin on vielä syöpähoidot(kin) päällä. Jos taas ajatus omasta rakkaasta puolisosta siinä tukena on ihana, jos jotain tuommoista sattuisi, niin eihän sitä sitten eroa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekee (avio)miehellä 40-50-vuotiaana?

Nyt sillä ekan kerran alkaa jotain tehdä, kun keho alkaa krempata. Aiemmin terveempänä ei tarvetta, nyt tois turvallisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertoo aika paljon, jos mies luulee eron syyksi hammastahnatuubia. Eiköhän siinä ole ollut aika monta asiaa pielessä aika pitkään, ja lopulta se räjähdys tulee siitä, kun ei prkl _edes_ hammastahnaa osata laittaa hyllylle.

Tämä. Meillä ex luuli riidan syyksi aina hänen viimeisintä mokaansa, eikä millään tajunnut että kyse on kokonaisuudesta - alati pahenevasta sellaisesta. Jos otin puheeksi jonkun aikaisemman typeryyden, hän kuittasi asian "ei liity nyt tähän". Kyllä se liittyi, koska kyse oli asenteesta ja siitä, että hän ei koskaan oppinut kuuntelemaan toiveitani, aina vaan toisti välinpitämättömänä tapojaan, ja loukkasi sillä. Itse hän kyllä raivosi väärässä paikassa olevasta juustohöylästä, vaikka yritin kyllä huomioida hänen toivettaan siinäkin.

Kyllä on herkässä eron syy

Olisi ollut painajaista käydä läpi syöpähoitoja exän kanssa ollessa. Hän olisi varmaan valittanut, kun olen niin väsynyt enkä jaksa mitään. Olisi pitänyt marttyyrimäisesti meteliä siitä, kuinka takiani joutuisi tekemään enemmän kotitöitä, ja elämään luultavasti puutteessa. Korostaakseen uhrautumistaan, hän jättäisi entistä enemmän kinaa aiheuttaneita sotkuja (koska on niin kiireinen kotitöiden kanssa), nollaisi päätään ryyppäämällä useammin, kun on niin paljon kestämistä, sössisi työ- ja raha-asioitaan, kun ei muka voisi takiani keskittyä niihin kunnolla (sen sijaan katsoisi jotain väkivaltaleffamaratoneja sohvalla). Ja kaikin tavoin osoittaisi, että hänellä on vaikeaa. Mieleenkään ei tulisi kysyä miten minä voin.

Ovat olleet naimisissa laiskojen lapsimiesten kanssa, hoitaneet yksin kodin, ja koska kavereina vain toisia naisia, näiden naiskaverien erotessa ottaneet mallia. Miettineet että huono tämä omakin liitto ja eronneet. Nyt hokevat ettei ikinä uutta miestä koska leipova, kokkaava ja pyykkäävä mies on näille naisille mielikuvitusolento.

Ei se mikään kansalaisvelvollisuus ole passata aikuista miestä. Jos mies on hyödytön ja aiheuttaa pelkkää pahaa mieltä, niin eihän sen kanssa tarvitse olla siksi, että se on tottunut palveluihin.

Vierailija kirjoitti:

Ovat olleet naimisissa laiskojen lapsimiesten kanssa, hoitaneet yksin kodin, ja koska kavereina vain toisia naisia, näiden naiskaverien erotessa ottaneet mallia. Miettineet että huono tämä omakin liitto ja eronneet. Nyt hokevat ettei ikinä uutta miestä koska leipova, kokkaava ja pyykkäävä mies on näille naisille mielikuvitusolento.

Ne leipovat, kokkaavat ja pyykkäävät ovat varattuja keski-iässä. Tarjolla on ulkoruokintaan siirrettyjä vapaamatkustajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat olleet naimisissa laiskojen lapsimiesten kanssa, hoitaneet yksin kodin, ja koska kavereina vain toisia naisia, näiden naiskaverien erotessa ottaneet mallia. Miettineet että huono tämä omakin liitto ja eronneet. Nyt hokevat ettei ikinä uutta miestä koska leipova, kokkaava ja pyykkäävä mies on näille naisille mielikuvitusolento.

Ne leipovat, kokkaavat ja pyykkäävät ovat varattuja keski-iässä. Tarjolla on ulkoruokintaan siirrettyjä vapaamatkustajia.

Jep. Isänikin on tuollainen mielikuvitusolento ja äitini kanssa edelleen. Minulle ei tarjoutunut omasta ikäluokastani valioyksilöä nuorena, joten miksi ihmeessä nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat olleet naimisissa laiskojen lapsimiesten kanssa, hoitaneet yksin kodin, ja koska kavereina vain toisia naisia, näiden naiskaverien erotessa ottaneet mallia. Miettineet että huono tämä omakin liitto ja eronneet. Nyt hokevat ettei ikinä uutta miestä koska leipova, kokkaava ja pyykkäävä mies on näille naisille mielikuvitusolento.

Ne leipovat, kokkaavat ja pyykkäävät ovat varattuja keski-iässä. Tarjolla on ulkoruokintaan siirrettyjä vapaamatkustajia.

Ei se nyt ihan näin yksinkertaista ole. Mun isä on ollut monin tavoin ihan hanurista koko lapsuuteni, ja erityisesti oli silloin kun oli vielä äitini kanssa yhdessä. Äitini on myös ihan omaa luokkaansa, mutta eri tavalla.



51-vuotiaana isäni löysi ikäisensä naisen ( äiti oli isää 8v nuorempi), jonka kanssa heillä vaan kerta kaikkiaan synkkasi, ja tuo nainen on saanut isästäni ihan erilaiset puolet esille. ON siis vaan kertakaikkiaan ihana tyyppi. Luulen että vasta tuossa suhteessa isänikin sai tietää mitä rakkaus ja kumppanuus todella on.



Ja ovat olleet yhdessä jo yli 30 vuotta, ja onnellisia edelleen. Että kyllä näinkin voi käydä.

Minä kun luulin että naisten yleisesti piti olla hyviä ihmisten tuntijoita, että tietävät kuka on selvästi hyvä mies ja niin edelleen. Mutta tätäkin keskustelua selatessa ja lukiessa näyttää siltä, että näin ei olekaan.

Kirotaan haaskattua elämää ja halutaan pois sitte kun lapset lähtee ja ei osata enää keskustella puolen sun toisin. Mihinkä se kasvaminen katosi? Olisiko sittenkin pitänyt miettiä vielä hetken aikaa?

Vierailija kirjoitti:

Siinä iässä tajuaa, että sinut on manipuloitu myymään elämäsi jonkun palkattoman työeleirin vuoksi josta ei loppujenlopuksi ole sinulle mitään iloa eikä hyötyä.

ja kuitenkin, jos vaihdat toiseen suhteeseen, vaihdat vastaavaan.

Arvaan, että kun lapset alkaa olla niin isoja, että niiden hoitamiseen ei mene enää kaikki aika, niin sitten huomataan, että se ukko joka sohvalla istuu on tässä ruuhkavuosien aikana muuttunut joksikin vieraaksi tyypiksi, eikä sen kanssa enää keksi mitään juteltavaa. Toisaalta tajutaan että tässä ei enää ole hirveästi aikaa löytää joku toinen, mutta kuitenkin niin pitkä elämä edessä, ettei jaksa viettää sitä kiusallisessa hiljaisuudessakaan. 

Sitten on tietysti ne, jotka pettyivät siihen kumppaniin ruuhkavuosina ja laittoivat tavoitteen, että "ydinperhe" pidetään koossa kunnes lapsi on esim. 16v, ja sitten saa lähteä. Ja lapsi sitten lopulta täytti 16 vuotta. 

Ja mikäpä siinä jos eroavat. Elämä on liian lyhyt onnettomana olemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Minä kun luulin että naisten yleisesti piti olla hyviä ihmisten tuntijoita, että tietävät kuka on selvästi hyvä mies ja niin edelleen. Mutta tätäkin keskustelua selatessa ja lukiessa näyttää siltä, että näin ei olekaan.

Kirotaan haaskattua elämää ja halutaan pois sitte kun lapset lähtee ja ei osata enää keskustella puolen sun toisin. Mihinkä se kasvaminen katosi? Olisiko sittenkin pitänyt miettiä vielä hetken aikaa?

Nyt yrität käyttää oletuksiasi naisten ominaisuuksista vastuuttamaan naisia miesten tekemättä jättämisistä. Jos lasten ollessa pieniä mies olisi suostunut keskustelemaan avoimesti tilanteesta ja ottamaan oman osuutensa perheen ja kodin vastuista kannettavakseen, mitään "kommunikaatio-ongelmaa" ei olisi. Se, ettei toinen kanna vastuuta omasta perheestään ja jättää kaikki vastuut puolison harteille, ei ole kommunikaatio-ongelma, vaikka höpöhöpöparisuhdeterapeutit youtubessa niin väittäisivätkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Heidän miehet panee siinä kohtaa jo 25-vuotiaita ja naisen rooliksi jää ruuanlaitto ja imurointi. Ei sitä kaikki jaksa, joten menevät ja eroavat. 

Eivät pane. Usko jo viimeinkin, että nuoria naisia ei kiinnosta taatat.

Niinhän sinä luulet. Rahalla saa ja hevosella pääsee. Samantapaisia taattoja ne naiset joutuvat uuteenkin suhteeseen hakemaan elleivät ole varakkaita tai julkkiksia.