Lapsi on mummon mielestä liikaa sylissä

Nuo entisajan kasvatuskäsitykset on ihan pimeitä. 

Pois, pois sieltä sylistä tai lapsesta tulee vätys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jassoo...

Niin. Asiasta kommenttia? Onko se jotenkin väärin että 5-vuotias on sylissä?

Ei oo ja niin oli meidänkin mukula paljon sylissä ja lähellä tuolloin 5v. Ei se enää teininä tule. Samoin äiti ja isä aikanaan sulki korvat mummin varoittelulta että vauvaa ja lasta ei liikaa saisi ottaa syliin. No, meitä lastenlapsia kyllä sylitteli kumminkin. 

Mihin tämä uskomus perustuu, että lasta ei saisi pitää "liikaa" sylissä?

No ettei lapsi vaan liikaa saisi huomiota ja hyvää mieltä. Ihan samaa itsekin kuulin vuosia sitten äidiltäni. Kun ei ne 40-luvulla syntyneet saaneet läheisyyttä eikä välittämistä vanhemmiltaan eivätkä osanneet sitä itsekään antaa, niin ei sitä pidä sitten edelleenkään lapsille antaa. Jotain tällaista kummaa taustalla on. Minulle tuli joskus tunne, että oma äiti on kateellinen siitä, miten näytän lapselleni välittämistä ja rakkautta ja ylipäätään olen lapsen kanssa. Aina hänen piti jotakin ikävää tölväistä, jos meillä lapsen kanssa oli mukavaa.

Otsikosta päättelin, että kyseessä on vauva. Ennen nimittäin neuvottiin, että vauvaa ei pidä ottaa usein syliin, koska se oppii siihen eikä enää suostu olemaan itsekseen esim. sängyssä hereillä. Mutta kysehän olikin 5-vuotiaasta. Tuli kyllä mieleen, että onko nynny tenava, kun kiehnaa vanhempien sylissä jatkuvasti. Vai onko siitä huolimatta reipas ja rohkea itsenäinen lapsi?

Taas näitä anoppijuttuja! Asutteko samassa taloudessa vai mistä edes tietää sylissä pitämisestä?

Ja sitten joku päivä se lapsi on 20 vuotias ja kuulet toteamuksen, että kukaan ei muista koska nosti lapsensa syliin viimeisen kerran ja se pistää kuin tikari läpi sydämen. Pitäkää sylissä ja painakaa mieleen niitä hetkiä.

Kuulin saman kommentin anopilta, kun esikoinen oli pari kk. Oli syntynyt vielä keskosena, ja olimme juuri päässeet kotiin.  Vastasin vain hänelle, että sitä varten se on tehtykin. Sylissä pidettäväksi. Ei sanonut siitä asiasta enää koskaan. 

13- vuotias poika istui pari kertaa polvilla, samalla juteltiin että nyt vielä kun on sen verran pieni ja on viimeisiä kertoja kun vielä mahtuu sylissä istumaan. Oli samaa mieltä, isoveljet olivat isoja äijiä.

Tulikin ihan reipas ja aikaansaava poika, muutti jo 16- vuotiaana omilleen ja on pärjännyt. 

Mumma 👵🏻

Niin.

Voisiko olla että läheisyys ja läheisyyden tarve isomman lapsen kanssa tuntuu mummosta kiusalliselta koska sitä ei suvaittu hänen äitiaikanaan tai lapsuudessa? 5v on varmasti pitänyt olla reipas jne ja pyrkiä käyttäytymään seurassa jotenkin turhankin asiallisesti. Mummo omia epämiellyttäviä tunteita siinä tuulettaa kun ei osaa suhtautua lapsellisuuteen ja siihen vastaamiseen

Itse vain hymyilin kommentoijalle ja tein edelleen oman lapseni kanssa kuten parhaaksi näin. Esim mieheni sisko olisi jättänyt 1-vuotiaan huutamaan sänkyyn illalla vieraaseen paikkaan. Hänen mielestään lapsi lopulta rauhoittuu. No kiitos ei ja minä vietin illan lapseni kanssa kunnes nukahti. Meitä on moneen junaan...