Kertokaa tarinoita, miten olette löytäneet rakkauden juuri silloin kun ette ole sitä etsineet?

Juuri niin kuin otsikossa, ei etsien vaan eläen. Nauttimalla ja pitämällä nuorena ravintolassa hauskaa. Ei ollut epätoivoinen olo, enkä etsinyt, päinvastoin. 

Bussista löysin mieheni. Siinä takanani istui mies ja sen kaveri toisella puolella ja niillä tuntui olevan hauskaa kun joivat salaa lonkeroa bussikuskilta. Ei kai bussissa saa juoda  mutta joivat ja katselin miestä takanani joka sanoi moi. Sitten kysyin että onko sillä myydä yhtä siideriä ja se antoi ilmaiseksi minulle sen siiderin. Siitä alettiin juttelee ja miehet oli laivalle menossa juhlimaan. Tulin niin hyvin juttuun sen miehen kanssa että kysyin että pääsisikö laivalle äkkilähdöllä koska halusin yhtäkkiä mukaan. Turkuun oltiin menossa koska asuin siellä ja mies kehotti soittamaan viking linen asiakaspalveluun. 10 minuutin päästä minulla oli hytti, maksoin hytin satamassa. Sitten vietin niitten kahden miehen kanssa laivareissua ja olin sen jälkeen jo rakastunut. Pyysin miestä turkuun luokseni risteilyn jälkeen mutta se ei tullut kun vasta seuraavana viikolla.

Siskoni kuoli äkillisesti kun olin parikymppinen. Se oli monella tavalla itselleni maailmankuvaan vaikuttava kokemus. Toki menetys, mutta samalla tajusin todella sen, että tulevaisuus ei ole koskaan varmaa, mikään ei ole.

Tapasin siskon hautajaisissa mieheni. Tavallaan kuitenkin tiesin hänet jo aiemmin, koska vanhempamme ovat tuttuja keskenään, mutta siskon hautajaisissa juteltiin ensimmäistä kertaa enemmän. Vaihdettiin hautajaisten jälkeen yhteystietoja, nykyään meillä on kaksi yhteistä lasta.

En todellakaan millään tavalla etsinyt rakkautta tai parisuhdetta silloin siskon kuoleman ja hautajaisten aikaan, mutta niin vaan kävi. Tosin ehkä siskon kuolema sai ajattelemaan elämästä myös niin että hetkeen kannattaa tarttua silloin kun siltä tuntuu.

Netin kautta mies kirjoitteli minulle, mutta  minua ei kiinnostanut, koska hän oli niin "vanha". Kirjoitin kaiken suoraan hänelle, mutta hän vain jatkoi kirjoittelua js halusi tavata. Tätä kirjoittelua jatkui yli kuukauden. Hermostuin jo todella häneen. Mutta sitten tapahtui, jotain? Suostuin tapaamiseen... Ja kun näimme toisemme bensa asemalla, se oli menoa samantien. Tapaamisesta ja unohtumaton ihana muisto. Nyt olemme naimisissa ja olemme oleet 10 vuotta yhdessä. Ja näyttihän se mies minulle sen vanhan, on ollut perässä pysymistä ja ihana touhuta yhdessä. 

Tuntuu niin erikoiselta kun ootte löytänyt baarista kumppanit. Mun vanhemmat tapasi kans baarissa. Tuntuu ihan mahdottomalta, että minä löytäisin baarista miestä. Toki varmaan ikäkin tekee sen, kun olen vasta 21 :) Mut ihania tarinoita!

Olin avomieheni kanssa yhteisellä lomamatkalla hänen siskonsa perheen kanssa. Huomasin loman aikana, että puolisoni siskon mies onkin aivan ihana. Tuntui ihan hirveeltä, että ihastuin varattuun mieheen, joka on minua lähes kymmenen vuotta vanhempi. Mutta niin siinä vaan kävi, että halusimme tutustua toisiimme paremmin, aloimme tapailemaan ja erosimme puolisoistamme muutaman kuukauden kuluttua voidaksemme perustaa perheen. Ollaan oltu yhdessä yli 40 vuotta. 

Tapasin mieheni mun ystävän luona. Oli siellä käymässä moikkaamassa ystäväni miestä.

Siitä päivästä parin kuukauden päästä asuttiin jo yhdessä ja yhteiselo jatkuu kohta neljättätoista vuotta.

Sinkkuna pyörin baareissa eikä löytynyt seuraa...sitten lähdin työkaverin kanssa baariin keskellä työviikkoa. Työkaverilla vapaapäivä seuraavana päivänä  ja mulla aamuvuoro. Siellä kohtasin vanhan koulukaverin ja heti molemmilla sama tunne että tästä se rakkaustarina alkaa. Ja ei oltu edes humalassa.  Yli 30 vuotta oltu yhdessä ja aina vaan jatkuu. Lapset jo maailmalla ja eletään vähän kuin uutta seurusteluvaihdetta. 

Olimme museo vierailulla lukioaikana kun huomasin, että siellä museossa oli myös lukiosta yksi vuotta vanhempi poika. Menin juttelemaan ja siitä se kipinä lähti. Olin seitsemäntoista ja elämä edessä. Olo on kiitollinen kun olen hänen kanssaan voinut elää ja kasvaa yhdessä siitä lähtien. Onneksi olin rohkea, en olisi ikinä antanut itselleni anteeksi jos tämä mahdollisuus olisi mennyt ohi.

Tavattiin järjestön pikkujouluissa, jään onnistuimme rikkomaan tutustumisleikin johdosta ja loppuilta menikin yhdessä juhlissa härnäten toisiamme. Kemiat kohtasivat sen verran hyvin, että moni yllättyi kuullessaan meidän tapaavan ensimmäistä kertaa. Juhlien loputtua lähdimme junalla kumppanini kotikaupunkiin jatkoille. Lahjoin ystäväni mukaan maksamalla hänen lippunsa, en siis uskonut että mies olisi lähtenyt kahdestaan kanssani minnekään silloisen huonon itsetuntoni vuoksi, joka oli estää lähtöni koko juhliin. Yö meni seikkaillessa kolmistaan kaupungilla ja erkaannuimme tajuamatta vaihtaa mitään yhteystietoja. Ystävälläni sattui olemaan onneksi miehen numero järjestötoiminnan takia, pistin joulupäivänä niin ympäripyöreän viestin yksille lähdöstä että mies luuli tulleensa torjutuksi, kuten minäkin hänen vastauksensa johdosta. 

Meni useampi kuukausi ja törmäsimme sattumalta toisessa tapahtumassa, pahoittelin viestiäni ja tajusimme kummatkin väärinkäsitykset. Sovimme lähteä jonain päivänä niille yksille, se sitten sattui olemaan samana iltana jolloin jäimme muusta porukasta kahdestaan baariin istumaan ja lopulta nukkumaan kaverin pienelle sohvalle, tästä tulee ensi keväänä kaksi vuotta.

Olin töissä ja hän käveli eteeni.

Vierailija kirjoitti:

Olin seurustellut lyhyitä aikoja muutaman miehen kanssa vuoden aikana ja kaikki suhteet meni pieleen. Sydän oli aika särkynyt ja päätin etten ala seurustelemaan nyt pitkään aikaan. Kerään itseni kasaan ja nautin tulevasta kesästä ja elämästä ystävien kanssa. 

Ravintolassa yksi miespuolinen kaverini, sanotaan vaikka Mikko, tuli tunnustamaan että hän on aina rakastanut minua, ja haluaisi alkaa seurustella kanssani. Olin aika järkyttynyt, ja pahoitellen sanoin ettei mulla ole mitään tuollaisia tunteita häntä kohtaan, ei mitään Hän pettyi pahasti ja meni baaritiskille vetämään päätä täyteen. 

Kun olin lähdössä, kävin huolissani juttelemassa Mikon kaverille ja kerroin mitä tapahtui, ja pyysin että hän katsoisi vähän Mikon perään, ettei vaan satu mitään. Lupasi. Huomasin kyllä miten symppiksen oloinen tyyppi, ja hänen söpöytensä olin huomannut jo aiemmin, mutta ei sen kummempaa.

Parin viikon kuluttu

Kaikki vaan yläpeukuttaa, eikä ketään käy sääliksi kaveripoika Mikko, jonka sydän särkyi ja pääkin tuli kipeäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisko ketjusta nyt tehtävissä päätelmä, että kun päättää ettei halua seurustella eikä katso miehiä päinkään, niin silloin löytyy paras mahdollinen mies? :D Kaava toistuu monessa tarinassa. Aloittajalle vinkiksi :D

Pitää myös huomioida se, että kaikki nämä kommentoijat ovat ns. suosittuja henkilöitä ja suurin osa vaihtanut vaan parisuhteesta melkein heittämällä toiseen. Heidän on äärettömän helppoa löytää uusi kumppani tekemättä mitään asian eteen, ehdokkaita kun vaan tupsahtelee jatkuvasti.

Jep. Tuokin jonkun serkku, jolle vaan tupsahti ystävänpäivänä mies ovelle soittamaan ovikelloa, on takuulla joku kaunotar, joka saisi melkein miehen kuin miehen.

Kaunis nainen tuli kadulla yhtäkkiä pieremään eteeni. Hän käski minun haistella hänen farkkupeppuaan. No tein työtä käskettyä ja painoin naamani hänen pepulleen. Nainen päästeli pitkiä oikein pahanhajuisia rutisevia pieruja suoraan naamaani. Minä kiltisti imppasin nuo polttavat päästöt. Se oli rakkautta ensi haistelulla. Nyt olemme olleet ko. Naisen kanssa yhdessä jo toista vuotta.

Voi ei, tämä jäi nyt vaivaamaan niin kuin kirja, jota ei saa lukea loppuun! Miksi suhde ei edennyt komistuksen kanssa, olitko parisuhteessa vai muusta syystä et näyttänyt vihreää valoa?

Vierailija kirjoitti:

Voi miten ihania, monenlaisia tarinoita.

Itsellä yks: oltiin firman juhlissa, oli hyvä vuosi, meitä palkittiin ja kaikki oli hyvällä tuulella. Firman komistus haki minua tanssimaan usein ja viimein jonkun hitaan aikana tunnusti ihastuneensa minuun. No etkä ole, sanoin ja hupsuttelin jotain. Katsoi totisesti ja toisti sanansa. Seuraavana yönä ei uni tullut silmään, hymyilytti vain. Monet tanssit tanssittiin, tykkäys kesti vuosia. No, mitään lopullista ei tapahtunut, vaihdoin työpaikkaa. Nähtiin joskus sattumoisin, halattiin, hymyiltiin. Mukava muisto.

Siis tähän viittasin yläpuolella. Miksi asiat ei edennyt?

Tinder, 5 vuotta. Todella iso yllätys.

Jaahas, kerääkö joku toimittaja taas juttuvinkkejä?

Käveli töissä eteeni ja olin ihan, että vau! Ikinä eläessäni nähnyt noin komeaa miestä! Harmi että oli varattu.

Puoli vuotta sen jälkeen kun edellinen suhde oli päättynyt huonosti ja olin varma että olen yksin ikuisesti, aloitin uudessa työpaikassa ja ekana päivänä tapasin työkaverin, josta tuli sellainen fiilis kuin olisi tullut kotiin pitkän reissun jälkeen. Tiesin jo silloin, että siinä on tuleva puolisoni. Viiden viikon flirttailun jälkeen oli ekat treffit. Nyt olemme olleet kaksi vuotta naimisissa ja yritämme lasta.