Kertokaa tarinoita, miten olette löytäneet rakkauden juuri silloin kun ette ole sitä etsineet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisko ketjusta nyt tehtävissä päätelmä, että kun päättää ettei halua seurustella eikä katso miehiä päinkään, niin silloin löytyy paras mahdollinen mies? :D Kaava toistuu monessa tarinassa. Aloittajalle vinkiksi :D

Pitää myös huomioida se, että kaikki nämä kommentoijat ovat ns. suosittuja henkilöitä ja suurin osa vaihtanut vaan parisuhteesta melkein heittämällä toiseen. Heidän on äärettömän helppoa löytää uusi kumppani tekemättä mitään asian eteen, ehdokkaita kun vaan tupsahtelee jatkuvasti.

Mistä keksit tuon, että vastaajille tupsahtelee ehdokkaita jatkuvasti? Jos rakkaus on löytynyt sattumalta, eihän sillä ole mitään tekemistä tuollaisen väitteen kanssa.

Tämä koko aloitus perustui päin vastoin siihen, että ihmisten piti kertoa kuinka rakkaus löytyi yllätten, juuri kun

Ei tässä ole tullut yhtään tarinaa vastaan miten olin ollut sinkku 10v ja yhtäkkiä parkkihallissa törmäsin elämäni mieheen. Vaan tyyliä erosin 2vk sitten enkä miettinyt seurustelua.

Asuin ulkomailla ja olin ollut sinkkuna viisi vuotta, olin aika pitkälti luovuttanut kenenkään tapaamisen suhteen. Kantispubissani huomasin että siellä kävi välillä myös pitkä, komea mies. Häntä usean viikon ajan tuijoteltuani uskaltauduin esittelemään itseni ja päädyimme lumisotaan harvinaisena lumisena iltana (Englannissa harvoin sataa niin paljon lunta). Nyt 13 vuotta takana ja on se vieläkin yhtä komea ja muutenkin ihan mahtava tyyppi :)

Olin ollut sinkkuna noin 5 vuotta ja kolunnut tinderit ja baarit. Etsimällä etsin ja pidin silmät auki. Jotain lyhyitä juttuja oli. Mutta ne eivät edenneet. 

Sitten vaihdoin alaa työelämässä. Päätin, että keskityn vain opiskeluun ja uuteen ammattiin. Menin ensin kouluun, jossa oli monia kiinnostuneita miehiä, mutta en halunnut suhdetta enkä tutustua. Halusin vain keskittyä opiskeluun ja itseni kehittämiseen.

Pääsin nopeasti työelämään jossa eräs kollega pyysi treffeille. Hän oli niin mielenkiintoinen tapaus, että suostuin. Rakastuin ihan täysillä ja meillä oli lyhyt suhde, joka ei valitettavasti kestänyt erilaisten tulevaisuuden suunnitelmien tähden.

Siitä on jo pari vuotta. Nyt tuntuu että olisin valmis uudelle rakkaudelle. 

Tein treffipalstalle profiilin kaverin painostuksesta. Mulla ei kuitenkaan ollut tarvetta eikä halua alkaa touhuamaan mitään. Viestejä tuli paljon, mutta en jaksanut vastailla vaikka viestin lähettäjä olisikin ollut hyvännäköinen ja profiili hyvä.

Kuukausia meni näin kun sitten jostain syystä vastasin yhdelle miehelle. En vieläkään tiedä miksi, ja aloitusviestinsäkin oli vain "Moi mitä kuuluu?" Siihen aikaan oli vielä messenger olemassa ja lisättiin toisemme. Meni muutama päivä ja olin jo unohtanut koko miehen kun yhtenä päivänä hän avasi keskustelun messengerissä.

Alettiin sitten kuitenkin jutella ja tavattiinkin aika nopeasti. Nyt ollaan oltu yhdessä 12 vuotta ja lapsiakin on.

Mies kertoi myöhemmin, että oli selaillut satunnaisia profiileja ja mun kohdalla katsonut, että ompa hyvännäköinen, ja mennyt vain ohi kun ajatteli, etten kuitenkaan vastaa. Jostain syystä kuitenkin oli jonkun ajan päästä etsinyt historiasta mun profiilin uudestaan ja päätti kirjoittaa tuon moimitäkuuluun, ettei sitten voisi syyttää itseään, ettei edes yrittänyt. Lopun tiedämmekin.

Ensi kesänä tulee 50 vuotta, kun kiinnitin huomiotani erääseen mieheen lavatansseissa. Tanssimme paljon, mutta eri mies lähti minua saatille. Tämälle kiinnostuksen kohteelle olin kertonut harrastuksestani ja hän kiinnostui myös. Niissä merkeissä vierähti aikaa, hän oli vain rinnallani rauhassa, mutta tiiviisti. Itse en tajunnut mitään. Kunnes hän rohkeni pyytää minua treffeille. Siitä se lähti rauhallisesti liikkeelle. Juuri vietettiin 46 v. hääpäivää, vanhempina ja isovanhempina.

Olin tavannut esikoiseni isän hyvin nuorena ja hyvin nuorena saimme myös lapsemme. Parisuhde ei kestänyt, mies petti ja jätti muutama kuukausi lapsen syntymän jälkeen. 

Eron jälkeen kävin joitakin kertoja treffeillä ja ajauduin seksisuhteeseen, joka päättyi vastapuolen alettua seurustelemaan toisen kanssa. Tämän jälkeen tapailin kuukausia kivan ja tasapainoisen oloista miestä, joka paljastui aikamoiseksi auervaaraksi Hänellä olikin samaan aikaan tyttöystävä (ilmeisesti parikin), kun hän tapaili minua. Tästä huolimatta hän oli esitellyt minut ja lapseni lähes koko suvulle, puhunut tulevaisuudesta ja vienyt katsomaan unelmien taloaan. Koko kuvio oli lopulta todella sairas. 

Tämän jälkeen päätin, etten tapailee ketään hetkeen. Tämä auervaara oli tosiaan tavannut lapsenikin ja mietin kovasti miten haitallista lapselle olisi jatkuvasti tutustua uusiin ihmisiin, jotka eivät sitten pysyisikään elämässä. Lapseni oli vasta reilu vuosikas ja päätin tuolloin, etten tapaile ketään hetkeen, vaan keskityn lapseen ja harrastuksiin. 

Myös kaverini oli eronnut hiljattain ja ottanut itselleen vanhan lukiokaverin kämppikseksi. Olin joskus nähnyt tämän miehen vilaukselta, mutta en varsinaisesti tuntenut häntä. 

Tämä kaverini kutsui minut ja muutaman muun kaverimme saunomaan eräänä sunnuntaina. Tämä uusi komea kämppis oli myös paikalla ja mukana ollut lapseni tykästyi kovasti tähän mieheen ja he riehuivat ja leikkivät siinä yhdessä. Lähtiessämme yksi kavereistani kysyi, että mites tämä kämppis, hän on tosi hyvä tyyppi. Totesin, että ei kiitos, en jaksa mitään sekoilua juuri nyt.

Kaverini järjesti muutaman viikon kuluttua illanistujaiset, ja koska lapseni oli viikonlopun isällään, lähdin minäkin kuitenkin sinne syömään ja saunomaan. Illan aikana katselimme tämän kämppiksen kanssa toisiamme, mutta vasta loppuillasta aloimme jutella niinkin hölmöstä asiasta, kuin karkkikulhon karkeista. Illan mittaan saunoimme ja juttelimme ja lopulta jäin hänen viereen nukkumaan yöksi. Aamulla hipsin aikaisin pois, kun oli pakottava tarve olla kotona heti aamusta. Pyysin kaveriani antamaan miehen numeron ja viestillä pahoitteli, että jouduin lähtemään kun hän nukkui ja että olisi kiva nähdä uudestaan. Hän alkoi sitten kyläillä luonani, ensin niin että lapseni ei ollut paikalla ja melko pian niin että lapsikin oli kotona. Ajattelin että he olivat kuitenkin tavanneet jo ennen kuin meidän välillä oli mitään, niin kyllä hän voi vastakin äidin kaveria nähdä. Homma syveni nopeasti parisuhteeksi. Puolisoni on kasvattanut poikaa niin kuin omaansa ja  perheemme on kasvanut kolmentoista vuoden aikana viisihenkiseksi. 

Myöhemmin puolisoni on sanonut, että ihastui minuun jo silloin ekalla kerralla, kun olin siinä saunanraikkaana, meikittömänä ja jotenkin niin aitona. Myös se oli tehnyt vaikutuksen, että pysyin todella rauhallisena, vaikka parivuotias poikana sai uhmaraivarit lähtiessä ja potkaisi minua vahingossa kuomasaappaalla silmään.Tämä oli hauska, koska itsehän muistan kuinka minua hävetti koko lähtörumba ja lapsen raivarit. :D

Eli kyllä, rakkaus löytyi silloin kuin sitä vähiten odotin ja suojukset oli jotenkin alhaalla. En ollut tietoisesti menossa tapaamaan ketään keneen olisin ollut tekemässä vaikutusta. Olimme molemmat siinä hetkessä ihan vain sitä mitä oikeasti olemme. Ehkä siinä on jotain perää, että rakkaus ei aina tule etsien...

Jos joku tunnistaa meidät tästä, niin terkkuja! :)

Oltiin baarissa vappua viettämässä, 4 nuorta naista. Juhlittiin, tanssittiin ja seuraakin löytyi, mentiin meille jatkoille. Valokuviakin otettiin. Viikkojen päästä yks (ihana) tuli käymään ja jotenkin sit huomattiin, et suudeltiin ja hymyiltiin ihan hämillisenä. Siitä alkoi unelmien kesä, olin 23v, rakas saman ikäinen. Syksyllä erottiin. Itkettää vieläkin. Yhteiltiin vuosikymmenten ajan, kunnes tyttärensä kertoi isänsä kuolleen💕

30-vuoden takainen tyttöystävä laittoi faceen kaveripyynnön ja tavattiin ja nyt ollaan naimisissa onnellisesti.

Vierailija kirjoitti:

30-vuoden takainen tyttöystävä laittoi faceen kaveripyynnön ja tavattiin ja nyt ollaan naimisissa onnellisesti.

Ihanaa! Joskus pitää vaan toimia, eikä epäröidä😏

En ole koskaan tavannut ketään kasvokkain ensin ja lähtenyt siitä tutustumaan niin, että siitä jotain kehkeytyisi. Ikäkään ei kyllä ole paljoa, ehkä joskus. Ihania tarinoita täällä mutta samalla tuntuu vähän haikealta, kun vaikea uskoo omalle kohdalle mitään tuollaista. Kaikki deitit melkeimpä 4v sisään lähtenyt tindermatchista. Max pari miestä baarista, mutta ne jäi kevyeksi.

Menkää ulos nyt on senaatin torilla seuraa ja ehkä sieltä löytyy teillekin sopiva ehdokas.

Voin kertoo mieheni puolesta. Veti huumeita ja oli varma, ettei elä kauaa. Tapasi minut ja nyt on kuivilla.

Tanssipaikassa abivuonna pitkä, komea kaveri haki tanssimaan. Oltiin yhdessä 7 vuotta. Sitten tapasin töissä kaverin, joka vei jalat alta ja nyt oltu jo pitkään aviossa. Välissä oli joitain irtonumeroita mutta vain kaksi suurta rakkautta on elämässäni ollut ja molemmat tulivat eteen sattumalta.

Rakastuin työkaveriin (ja hän minuun) ollessani avioliitossa. Kärsimystähän siitä tuli.

Laitoin 15 vuotta sitten profiilin suomi24:n, luin ensimmäisen vastaantulleen kuvattoman profiilin (jossa oli kuitenkin kiinnostava teksti), laitoin viestiä ja sitä nyt ollaan onnellisesti naimisissa kolmen ihanan lapsen kanssa.

Joskus elämä on yllättää.

Olin samana päivänä jättänyt silloisen poikaystäväni. Hän jauhoi taas rasistisia kommenttejaan ajaessamme Helsingin keskustassa. Pyysin häntä pysähtymään liikennevaloihin Annankadun ja Pohjoisen rautatiekadun kulmassa ja totesin, että tämä suhde oli tässä. Hyppäsin autosta ja menin yksin kotiin murheisin mielin. 

Samana iltana kaverini soitti ja kertoi, että hänen kanssaan samoissa bileissä on 37-vuotias mielenkiintoinen poikamies. En innostunut. Kaverini antoi kännykän tälle mielenkiintoiselle poikamiehelle. En hänen humalaisista jutuista siinäkään vaiheessa niin paljon innostunut, mutta verkkareissani kuitenkin pyöräilin paikalle. Eipä siinä ollut muutakaan tekemistä.

Seurasi elämäni romanttisin ilta merenrannalla, pari suudelmaa, viestien vaihtoa aamuyöllä, seurustelu, kihlaus, yhteinen lapsi ja avioliitto. Tässä järjestyksessä! 

Mitä tästä opimme: huonosta suhteesta kannattaa aina lähteä. Bileisiin voi mennä verkkareissa.