Kertokaa tarinoita, miten olette löytäneet rakkauden juuri silloin kun ette ole sitä etsineet?
Tai siis ei tarinoita, vaan teille oikeasti tapahtuneita juttuja. Kaipaan romantiikkaa ja vähän toivoakin tähän iltaan!
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Olin muuttamassa Lontoosta takaisin Suomeen. Viimeisenä iltapäivänä opiskelukaverini kirjoitti servettiin: "Woud you go out with me?"
Niinpä menimme ulos ja kahvittelu muuttui treffeiksi, yhteiseksi yöksi ja avioliitoksi. Siitäkin on jo neljännesvuosisata.
Lähditkö seuraavana päivänä Suomeen?
Näitä on ihana lukea!
Vierailija kirjoitti:
Olin muuttamassa Lontoosta takaisin Suomeen. Viimeisenä iltapäivänä opiskelukaverini kirjoitti servettiin: "Woud you go out with me?"
Niinpä menimme ulos ja kahvittelu muuttui treffeiksi, yhteiseksi yöksi ja avioliitoksi. Siitäkin on jo neljännesvuosisata.
Onko miehesi lukihäiriö periytynyt lapsille?
Istuin yksin kotona, neljän seinän sisällä ja sieltä se unelmien prinssi tuli ratsullaan ovelta hakemaan, vaikkei koskaan oltu nähtykään.
"Vähän tuli kyllä nyt paha mieli Mikon puolesta :( Ensin pakit ja sitten katsoa kun kaveri onkin sen oman ikuisuusrakkauden kanssa. Eihän sille tietty mitään voi. Silti kiinnostaa mitä Mikolle kävi?"
Ei onneksi ihan ikuisuusrakkaus kuitenkaan, oltiin tunnettu alle 2 v Mikon kanssa mutta kuitenkin. Mutta otti raskaasti ja piti tottakai törkeänä temppuna kaveriltaan. Teki sitten jonkun ajan päästä oman törkeän temppunsa, ja yritti melko törkeästi valehtelemalla saada meidät riitoihin ja eroamaan. Se ei onnistunut, sen sijaan heillä meni välit poikki. Ei olla sen koommin nähty eikä kuultu hänestä mitään, kun muutimme lisäksi toiselle paikkakunnalle.
Ei ollut kivasti tehty, mutta ei voi mitään. Oli tässä silti hyvää tuuriakin vähän matkassa. Mikosta paljastui myöhemmin hyvin ikäviä asioita, esimerkiksi monesti kun vei minut kotiin, oli ollut lääkkeiden+viinan vaikutuksen alainen... Jne. Muttei siitä sen enempää.
Vierailija kirjoitti:
Istuin yksin kotona, neljän seinän sisällä ja sieltä se unelmien prinssi tuli ratsullaan ovelta hakemaan, vaikkei koskaan oltu nähtykään.
Serkulla kävi näin. Tapasi joskus baarissa miehen ja ihastuivat vähän toisiinsa mutta kertoi miehelle olevansa naimisissa. Kuten olikin. Eivät olleet enää yhteyksissä. Vuoden päästä tämä mies oli kuullut serkkuni eronneen. Ja kyllä, serkku oli ystävänpäivänä yksin kotona, sohvalla verkkareissa katsomassa telkkaria kun ovikello soi ja tämä vuosi sitten baarissa tapaamansa mies oli oven takana kukkapuskan kanssa 😍 Oli aikana ennen kännyköitä ja lankapuhelinta serkullani ei ollut eli mies oli vaan päättänyt testata onko hän kotona.
Olin huonossa suhteessa, silloinen kumppani teki oharit, joten lähdin yksin baariin mikä tuntui turhalta. En uskaltanut edes ajatella mitään suhdetta tai yhden yön juttua, rakkaus oli kohdaltani poissuljettu ajatus. Olin jo lähdössä kotiin, kunnes näin kivan näköisen miehen ja se oli siinä. En kyllä meinannut alkuun lähteä sen matkaan ja aamulla mietin miten pääsisin kotiin, mutta yllättäen ei ollutkaan mikään kiire pois toisen luota. Ajattelin että juttu kestäisi muutaman päivän, en oikein voisi aloittaa uutta suhdetta kun vanha oli käsittelemättä. Oltiin tunnettu noin kymmenen päivää kun rakastuin. Ajoitus suhteen alulle ei ollut ehkä ihanteellisin, mutta tässä sitä ollaan oltu kohta vuosikymmen ja lapsiakin on ja uskon, että jos ei vanhettaisikaan yhdessä rakastaisin aina.
Vakkari illanviettopaikka, siellä jonkinlaista kissa ja hiiri-peliä monena iltana, ei kuitenkaan oltu puhuttu mitään. Sitten eräänä kertana kun en ollut kovin biletuulella, nojailin ajatuksissani korkeaan pöytään ja juuri silloin päätti tulla juttelemaan mulle. Ei ollut heti sellainen olo, että nyt tämä on menoa, mutta päätin antaa mahdollisuuden. Lopulta rakastuttiin, yhteiseloa takana jo yli 30v.
Oisko ketjusta nyt tehtävissä päätelmä, että kun päättää ettei halua seurustella eikä katso miehiä päinkään, niin silloin löytyy paras mahdollinen mies? :D Kaava toistuu monessa tarinassa. Aloittajalle vinkiksi :D
En ole kohdannut. Tai no jotain ihastuksia on ollut mutta ei niistä koskaan tule mitään. Tavallinen rutiinielämä on just niin köyhää ja kuivaa miltä se kuulostaa.
Menin yksinäni baariin katsomaan yhtä bändiä. Siellä sattui olemaan myös samassa rapussa asuva poika, jonka olin noteerannut jo aiemmin kotikulmillani. Katselin häntä aikani ja näytti niin ujolta, ettei varmaan tulisi juttelemaan. Hänellä oli myös kaveri seuraa. Kun bändi lopetti soittamisen, menin juttelemaan pojalle ja päädyimme luontevasti samalle kotimatkalle. Siitä seurustelumme alkoi ja oli hauskaa, kun asuimme vain neljän kerroksen päässä toisistamme. Nyt ollaan asuttu kohta 40 v yhdessä. Halusin kertoa tämän kannustukseksi tytöille. En ole katunut hetkeäkään, että olin aloitteellinen ja löysin elämäni miehen.
Olin vaihdossa Australiassa ja olin etukäteen päättänyt, että en rakastu kehenkään ulkomaiseen. Tapasin kämppikseni kautta erään ruotsalaisen, jonka kanssa lähdimme porukalla road tripille ja vietimme tunteja porukalla autossa. Pian sen jälkeen hän pyysi mua treffeille, sanoin kyllä, ja nyt oon asunut Ruotsissa kohta 10 vuotta :D
Toisiimme törmäämättä pyörimme samoissa paikoissa monta vuotta, kunnes puolisoni elämässä tapahtui muutos ja aloimme olla samoissa paikoissa myös samoihin aikoihin. Itse elin parasta elämääni yksin enkä etsinyt saati halunnut yhtään mitään, mutta puolisolleni olin rakkautta ensisilmäyksellä, ja hän alkoi tehdä tuttavuutta. Aika pian tuli selväksi, millaisesta tuttavuudesta hän oli kiinnostunut, mutta itse en ollut innostunut aiheesta ja kerroin, että kiitos mutta ei kiitos. Tämä kuvio toistui pidemmän aikaa, mutta lopulta suostuin treffeille ennen kaikkea lopettaakseni treffitpyynnöt. Puolisollani oli erilainen idea, ja jossain vaiheessa päätin kunnioittaa puolisoni halua olla minun kanssani enemmän kuin omaa haluani olla yksin. Tiesin, että jos joskus vielä haluaisin olla jonkun kanssa, tämä henkilö olisi parhaasta päästä siihen touhuun, mutta en ollut varma, tulisiko tuota halua. Puolisoni taas kunnioitti omaa tilaani ja aikaani, ja se on kantanut lähemmäs vuosikymmenen.
Vierailija kirjoitti:
Oisko ketjusta nyt tehtävissä päätelmä, että kun päättää ettei halua seurustella eikä katso miehiä päinkään, niin silloin löytyy paras mahdollinen mies? :D Kaava toistuu monessa tarinassa. Aloittajalle vinkiksi :D
Pitää myös huomioida se, että kaikki nämä kommentoijat ovat ns. suosittuja henkilöitä ja suurin osa vaihtanut vaan parisuhteesta melkein heittämällä toiseen. Heidän on äärettömän helppoa löytää uusi kumppani tekemättä mitään asian eteen, ehdokkaita kun vaan tupsahtelee jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oisko ketjusta nyt tehtävissä päätelmä, että kun päättää ettei halua seurustella eikä katso miehiä päinkään, niin silloin löytyy paras mahdollinen mies? :D Kaava toistuu monessa tarinassa. Aloittajalle vinkiksi :D
Pitää myös huomioida se, että kaikki nämä kommentoijat ovat ns. suosittuja henkilöitä ja suurin osa vaihtanut vaan parisuhteesta melkein heittämällä toiseen. Heidän on äärettömän helppoa löytää uusi kumppani tekemättä mitään asian eteen, ehdokkaita kun vaan tupsahtelee jatkuvasti.
No ei pidä paikkaansa mun kohdalla. Halusin löytää rakkauden kauan mutta se löytyi silloin, kun osasin vähiten sitä odottaa, itse asias olin jo manannut mielessäni vastakkaisen sukupuolen edustajat. Ja sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta
Työpaikkani kaikki pääkaupunkiseudun toimipisteet päätettiin yhdistää ja kaikkien meidän (etätyöläistenkin) toivottiin tulevan paikalle ensimmäisenä yhteisenä päivänä. Olin eronnut pari vuotta aiemmin pitkästä suhteesta ja elin tyytyväisenä sinkkuna etsimättä mitään. Tuona yhteisenä päivänä sitten tapasin yhden työkaverin, jonka kanssa meillä synkkasi heti. Vietimme käytännössä koko päivän yhdessä jutellen.
Tästä alkoi yhteydenpito, joka alkoi hiljalleen lipsumaan enemmän ja enemmän työasioista pois. Lopulta aloimme viestittelemään päivittäin, kulkemaan keikoilla yhdessä ja lopulta soittelemaan joka päivä ja puhelut venyivät tunteihin. Meni kuusi kuukautta ja sitten oli myönnettävä, että onhan tässä aika paljon enemmän.
Nyt ollaan oltu jo tovi yhdessä ja edelleen umpirakastuneita.
yleensä käynyt nussimassa kavereita kun olen ollut sinkku. joidenkin kanssa päätynyt pidempiin suhteisiin. yleensä kaverien kanssa vietetty aika päätyy siihen että jonkun kanssa naidaan illan päätteeksi. toisinaan se johtaa siihen että aletaan seurustelemaan tai sitten vaan pidetään hauskaa hetken.
mutta yleensä olen päätynyt sitä kautta pitkiin parisuhteisiin kun olen mennyt illanviettoon kaveriporukalla, ja sitten sinne saapuu kaverien kavereita ja heidän kavereita. juodaan viiniä ja keskustellaan sekä syödään hyvää ruokaa.
siinä vaiheessa iltaa kun joku huikkaa "sauna olis valmis" nii jokainen lähtee sinne. saunassa tietenkin pakko olla alasti, niin kyllä siinä pienessä nousuhumalassa alkaa halut heräämään ja saattaa olla härskiä menoa luvassa kun monta kiimaista naista ja miestä pääsee tosi toimiin..
oi että niitä aikoja.. nykyään pitkässä parisuhteessa ja jos tää loppuu joskus, niin soitan frendeille että eiköhän järkätä saunailta hyvällä porukalla. :D
Vähän tuli kyllä nyt paha mieli Mikon puolesta :( Ensin pakit ja sitten katsoa kun kaveri onkin sen oman ikuisuusrakkauden kanssa. Eihän sille tietty mitään voi. Silti kiinnostaa mitä Mikolle kävi?