Lue keskustelun säännöt.
Esitteletkö itsesi maisterina/tohtorina työn ulkopuolella?
25.11.2023 |
Esimerkiksi jos varaat hotellista huoneen, ravintolasta pöydän tai illanistujaisissa?
Kommentit (76)
Nimenomaan työn ulkopuolella. Töissä ei kukaan uskoisi kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Sekä isäni että äitini ovat tohtoreita - väitelleet 80-luvulla ns. kovista tieteistä. Minulle akateemiset oppiarvot on olleet se normaali, jonka ympäröimänä olen koko lapsuuteni elänyt.
Nykyään kun puolet ikäluokasta halutaan kouluttaa akateemiseksi on ennemminkin ihmettelyn aihe, jos joku on suorittanut jonkin ammatillisen tutkinnon. Se herättää enemmän kiinnostunutta keskustelua.
Puolelle kustakin ikäluokasta halutaan korkeakoulutus. Akateemisuus on ihan eri juttu.
En esittele, mutta yksi herra puhuttelee minua maisterina ja kolmannessa persoonassa. Hän on tosi mukava tyyppi, joten en ota sitä v*ttuiluna, vaikka joltakulta muulta se voisi sitä ollakin.
"Ottaakos maisteri pullaa?" :)
Tuli mieleen 60-luku. Lähetin neulekerhon pikkujouluun kutsuja ( työnantajan luettelo) ja kirjoitin kuoreen merkonomi N.N
Kireä nainen kysellyt keskukselta kuka kutsut on lähettänyt ja soitti minulle että hän on kyllä yo-merkonomi. Pistää nyt konttoristi asian mieleensä ja korjaa listan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sekä isäni että äitini ovat tohtoreita - väitelleet 80-luvulla ns. kovista tieteistä. Minulle akateemiset oppiarvot on olleet se normaali, jonka ympäröimänä olen koko lapsuuteni elänyt.
Nykyään kun puolet ikäluokasta halutaan kouluttaa akateemiseksi on ennemminkin ihmettelyn aihe, jos joku on suorittanut jonkin ammatillisen tutkinnon. Se herättää enemmän kiinnostunutta keskustelua.
Puolelle kustakin ikäluokasta halutaan korkeakoulutus. Akateemisuus on ihan eri juttu.
Myös ammattikorkeakoulusta valmistuneet mieltävät itsensä usein akateemisiksi - eri juttu tai ei.
Mutta onhan se ihan mukavaa kun työläisten lapset - vaikkapa merkonomin ja teknikon jälkeläiset, saavat AMK- tai jopa maisterin tutkinnon. Uskon että tuntuu suurelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sekä isäni että äitini ovat tohtoreita - väitelleet 80-luvulla ns. kovista tieteistä. Minulle akateemiset oppiarvot on olleet se normaali, jonka ympäröimänä olen koko lapsuuteni elänyt.
Nykyään kun puolet ikäluokasta halutaan kouluttaa akateemiseksi on ennemminkin ihmettelyn aihe, jos joku on suorittanut jonkin ammatillisen tutkinnon. Se herättää enemmän kiinnostunutta keskustelua.
Puolelle kustakin ikäluokasta halutaan korkeakoulutus. Akateemisuus on ihan eri juttu.
Myös ammattikorkeakoulusta valmistuneet mieltävät itsensä usein akateemisiksi - eri juttu tai ei.
Mutta onhan se ihan mukavaa kun työläisten lapset - vaikkapa merkonomin ja teknikon jälkeläiset, saavat AMK- tai jopa maisterin tutkinnon. Uskon että tuntuu suurelta.
Purskahdin nauruun kommentistasi. Terv merkonomi-mummu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sekä isäni että äitini ovat tohtoreita - väitelleet 80-luvulla ns. kovista tieteistä. Minulle akateemiset oppiarvot on olleet se normaali, jonka ympäröimänä olen koko lapsuuteni elänyt.
Nykyään kun puolet ikäluokasta halutaan kouluttaa akateemiseksi on ennemminkin ihmettelyn aihe, jos joku on suorittanut jonkin ammatillisen tutkinnon. Se herättää enemmän kiinnostunutta keskustelua.
Puolelle kustakin ikäluokasta halutaan korkeakoulutus. Akateemisuus on ihan eri juttu.
Myös ammattikorkeakoulusta valmistuneet mieltävät itsensä usein akateemisiksi - eri juttu tai ei.
Mutta onhan se ihan mukavaa kun työläisten lapset - vaikkapa merkonomin ja teknikon jälkeläiset, saavat AMK- tai jopa maisterin tutkinnon. Uskon että tuntuu suurel
:)
Vierailija kirjoitti:
En, mutta vielä vanhempieni sukupolvelle tuo oli täysin normaalia esim. puhelimella soitettaessa. Myös henkilökohtaisiin kirjeisiin laitettiin vastaanottajalle titteli. Puhuttelussa jos ei ollut titteliä käytettiin herra/rouva. Huippu oli veljeni kaverin äiti, joka vieraiden läsnä ollessa puhutteli miestään maisteriksi.
Minkähän ikäisiä sinun vanhempasi mahtavat olla? Minun isoisälleni (syntynyt v. 1905) tittelit olivat vapaa-ajalla lähinnä hyvä läppä. Saattoipa ihan oman väen keskuudessa tituleerata vaimoaan lääkintöneuvoksettareksi. Ja kun isoäitini siihen tuhahti, isoisäni totesi: "Tuollaisia ne naiset ovat. Heidän on todella vaikea hyväksyä, että heidän miehensä on jotain suurta."
Mutta isoisäni akateemisesta suvusta, eikä halunnut korostaa "ylempiarvoisuutta". Hän jätti usein epävirallisissa tilanteissa sukunimestäänkin von-etuliitteen pois.
Ja lääkäri ei yleensä halua leimautua vapaa-ajalla lääkäriksi, joten siksikin hän varmaan piti tittelinsä piilossa työajan ulkopuolella.
Mutta toisaalta, sukunsa ensimmäinen maisteri voi olla ollut vielä 1980-luvullakin vanhemmalle väelle "iso herra".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jossain paikoissa on pakollista laittaa joku titteli (tyylin Ms./Mrs. tai Mr.) niin laitan sinne joskus että Dr. kun kerran sellainen tutkinto löytyy
On tulossa takaisin kuin maa täyttyy ihmisistä joita kutsutaan normaalisti Eng. Singh.
Minua kutsutaan kv-kongresseissa Dr. M. M. joka on ihan kiva.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No en todellakaan, jollain tittelin esittelemisellä kertoo vain omasta epävarmuudestaan. Todella säälittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikös se pidä kaupassakin tuoda titteli esiin jos myyjä kysyy voinko auttaa? Etenkin jos vielä rouvittelee. Minä olen viisaustiet oneen tohtori, x- yrityksen johtaja, ettekö tunne minua. Mikä on esimiehenne nimi ja puhelinnumero.
Minä käytän maisterin titteliä vain töissä, ja sielläkin vain silloin kun en osaa jotain itsestään selvää hommaa, tai tunaroin jossain, minkä oikeasti olisin osannut.
t. maisteri, joka tekee duunarin hommia, eikä ymmärrä edes hävetä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sekä isäni että äitini ovat tohtoreita - väitelleet 80-luvulla ns. kovista tieteistä. Minulle akateemiset oppiarvot on olleet se normaali, jonka ympäröimänä olen koko lapsuuteni elänyt.
Nykyään kun puolet ikäluokasta halutaan kouluttaa akateemiseksi on ennemminkin ihmettelyn aihe, jos joku on suorittanut jonkin ammatillisen tutkinnon. Se herättää enemmän kiinnostunutta keskustelua.
Puolelle kustakin ikäluokasta halutaan korkeakoulutus. Akateemisuus on ihan eri juttu.
Myös ammattikorkeakoulusta valmistuneet mieltävät itsensä usein akateemisiksi - eri juttu tai ei.
Mutta onhan se ihan mukavaa kun työläisten lapset - vaikkapa merkonomin ja teknikon jälkeläiset, saavat AMK- tai jopa maisterin tutkinnon. Uskon että tuntuu suurelta.
Ai niin, nylyaikanahan ei tarvitse olla mitään, kunhan vain mieltää.
En mutta mieli tekisi toisinaan, vaikka läpäisin vain ammattikoulun rimaa hipoen.
Esittelen aika itseni Tohtori Herra Jarmo Virtasen rouvana.
Mieheni puolestaan esittelee itsensä aina "JakkeMOROO!"
Hävettää mieheni rahvaanomainen, vulgaari käytös.
Vierailija kirjoitti:
Esittelen aika itseni Tohtori Herra Jarmo Virtasen rouvana.
Mieheni puolestaan esittelee itsensä aina "JakkeMOROO!"
Hävettää mieheni rahvaanomainen, vulgaari käytös.
Yläluokka ei pärjäisi päivääkään ilman rahvasta.
Ei se nykysin ole tapana. Nimi vain ja ehkä ammattinimike. Joskus 30-luvulla vielä ylioppilaslakki päässä käveltiin pellon laitaa, ja silloin maalaisrahvas nimitti heitä herra maisteriksi.