Esitteletkö itsesi maisterina/tohtorina työn ulkopuolella?
Esimerkiksi jos varaat hotellista huoneen, ravintolasta pöydän tai illanistujaisissa?
Kommentit (76)
Kyllä se on vanhan polven asia. Vanhempieni viettivät vielä kesää ylioppilaslakki päässä ja heitä tituleerattiin "ylioppila möttöseksi".
Yleensä esittäydyn tyyliin moi, mä oon maija möttönen. Työ asioissa olen maija möttönen yritys oy:stä.
CV:ssä nuo oppiarvot merkkaa ja Linkedinissä.
Tohtori Sykeröksi esittelen itseni.
En todellakaan tee mitään muuta kuin työni oppiarvoni määreenäni. Eri tarina on se, mitä sen kertomatta jättämisestä taas joskus seuraa, mutta niin kyllä seuraa esiin tulemisestakin.
En todellakaan, ellei joku erikseen kysy koulutukseni perään, mitä ei siis lähestulkoon ikinä tapahdu.
itse esittelen itseni aina kolmiloikan Etelä-Suomen piirimestaruuskisojen viitosena.
"Anteeksi, puhuttelitteko meitä juuri vain Möttöseksi? Väitätekö, ettette muka todellakaan huomanneet arvonimeämme _maisteri_? Moukka! Emme asioi tällaisessa sivistymättömyyden tyyssijassa enää koskaan! Hyvästi!"
En. Sekä isäni että äitini ovat tohtoreita - väitelleet 80-luvulla ns. kovista tieteistä. Minulle akateemiset oppiarvot on olleet se normaali, jonka ympäröimänä olen koko lapsuuteni elänyt.
Nykyään kun puolet ikäluokasta halutaan kouluttaa akateemiseksi on ennemminkin ihmettelyn aihe, jos joku on suorittanut jonkin ammatillisen tutkinnon. Se herättää enemmän kiinnostunutta keskustelua.
En ole ylimielinen juntti, joten en. Kysyttäessä voin toki kertoa koulutuksestani.
Yksi kuvatuttaa valokuvaajalle itseään tohtorihattu ja farkkupuku päällä. Esittelee itsensä aina tohtoriksi.
Hänen lapsensakin piirtävät vain tohtorihattuisia tikku ukkoja.
Kyllä, aina.
Olen tosin vain kandidaatti, mutta esittelen aina itseni nimellä Oikeustieteiden kandidaatti Heikkinen.
Todellakin.
T. Wannabe-tohtori Törhönen
Miksi kukaan olisi niin uuvatti että toimisi noin?
Yksi istuu ratikassa tohtorihattu päässä. Kerran metrossa näin yhden törtön tohtorihattu päässä ja tavalliset vaatteet päällä! Espoon metrossa.
En, mutta vielä vanhempieni sukupolvelle tuo oli täysin normaalia esim. puhelimella soitettaessa. Myös henkilökohtaisiin kirjeisiin laitettiin vastaanottajalle titteli. Puhuttelussa jos ei ollut titteliä käytettiin herra/rouva. Huippu oli veljeni kaverin äiti, joka vieraiden läsnäollessa puhutteli miestään maisteriksi.
Heh.