Lue keskustelun säännöt.
Esitteletkö itsesi maisterina/tohtorina työn ulkopuolella?
25.11.2023 |
Esimerkiksi jos varaat hotellista huoneen, ravintolasta pöydän tai illanistujaisissa?
Kommentit (76)
No en todellakaan. En muista että olisi koskaan tarvinnut edes työelämässä tehdä niin. Huvittaa sellaiset ihmiset, jotka esim. LinkedInissa laittavat nimensä eteen Dr. tai vastaavaa :D Näkyyhän se tutkinto sieltä tiedoista jos haluaa katsoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan. En muista että olisi koskaan tarvinnut edes työelämässä tehdä niin. Huvittaa sellaiset ihmiset, jotka esim. LinkedInissa laittavat nimensä eteen Dr. tai vastaavaa :D Näkyyhän se tutkinto sieltä tiedoista jos haluaa katsoa.
Minua huvittaa se, että huvitut siitä että toisilla on ulkomaille kontakteja ja ymmärtävät siihen liittyvät muodollisuudet.
T. Hitsari
Kyllä 60-luvulla, ainakin minun pikkaisen vanhoillisessa työpaikassa titteleillä puhuteltiin ennenkuin vanhempi työntekijä teki sinunkaupat. Saati sitten ylempää johtoa.
(Oli muuten tarkat pukeutumissäännötkin, ei pitkiä housuja, ei minihameita, ei paljon meikkiä, ei hihattomia jne.)
Mutta ihan toimistossa , toimistopäällikölle: rouva Mäkinen, mitenhän tämä asia pitäisi hoitaa. Kunnes Mäkiskä antoi luvan kutsua Liisaksi. Puhelimeen oli tärkeätä vastata esim: laskutus, neiti koivu puhelimessa.
Ei niiko nyt, asiakaspalvelu, jarkko.
Tottakai.
Varaan huoneen Rouva maisteri Niemiselle.
En edes töissä. Yhden tunnen, joka haluaa että häntä puhutellaan tohtori "Virtaseksi", mutta narsku onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sekä isäni että äitini ovat tohtoreita - väitelleet 80-luvulla ns. kovista tieteistä. Minulle akateemiset oppiarvot on olleet se normaali, jonka ympäröimänä olen koko lapsuuteni elänyt.
Nykyään kun puolet ikäluokasta halutaan kouluttaa akateemiseksi on ennemminkin ihmettelyn aihe, jos joku on suorittanut jonkin ammatillisen tutkinnon. Se herättää enemmän kiinnostunutta keskustelua.
Puolelle kustakin ikäluokasta halutaan korkeakoulutus. Akateemisuus on ihan eri juttu.
Näin. Tätä ei tunnuta tajuavan. Eivät kaikki maisterit todellakaan ole akateemisia. Kysymys on paitsi loppuunsuoritetun tutkinnon tuomasta tittelistä myös sivistyneisyydestä. Siitä on puutetta maassamme, ikävä kyllä.
Eikä tämä ole edes luokkakysymys. Aikoinaan oli yleistä, että kansakoulun käynyt perusduunari saattoi olla hyvinkin sivistynyt. Nykyään taas on tusinamaistereita, joille ei ole mennyt mikään sivistys päähän edes yliopistolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Sekä isäni että äitini ovat tohtoreita - väitelleet 80-luvulla ns. kovista tieteistä. Minulle akateemiset oppiarvot on olleet se normaali, jonka ympäröimänä olen koko lapsuuteni elänyt.
Nykyään kun puolet ikäluokasta halutaan kouluttaa akateemiseksi on ennemminkin ihmettelyn aihe, jos joku on suorittanut jonkin ammatillisen tutkinnon. Se herättää enemmän kiinnostunutta keskustelua.
Puolelle kustakin ikäluokasta halutaan korkeakoulutus. Akateemisuus on ihan eri juttu.
Myös ammattikorkeakoulusta valmistuneet mieltävät itsensä usein akateemisiksi - eri juttu tai ei.
Mutta onhan se ihan mukavaa kun työläisten lapset - vaikkapa merkonomin ja teknikon jälkeläiset, saavat AMK- tai jopa maisterin tutkinnon. Uskon että tuntuu suurelta.
Ammattikorkean käynyt ei ole akateeminen, ei missään olosuhteissa. Sen sijaan sillä, että on akateemisen lopputyön suorittanut (maisteri, lisensiaatti, tohtori), ei ole (ollut) mitään tekemistä työläistaustalla. Se toki vaikuttaa yksilöiden taustalla, ja tästä on paljon kirjoitettu mediassa ja tietokirjoissakin viime vuosina (hyvä että on), mutta kysymys on viime kädessä siitä, onko suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon (maisteri yliopistosta) ja onko omaksunut sivistyneen ja akateemisen ihmisen maailmankatsomuksen - jota myös ylläpitää suoritetun tutkintonsa jälkeenkin elämässä.
Alempi korkeakoulututkinto EI ole sama asia kuin ylempi korkeakoulututkinto. Ylemmän korkeakoulututkinnon saa vain yliopistosta. Ammattikorkeakoulusta on mahdollista saada ylempi ammattikorkeakoulututkinto, mutta se on sitten todellakin tuon niminen tutkinto, merkitään tutkintoon aina "(ylempi AMK)".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan. En muista että olisi koskaan tarvinnut edes työelämässä tehdä niin. Huvittaa sellaiset ihmiset, jotka esim. LinkedInissa laittavat nimensä eteen Dr. tai vastaavaa :D Näkyyhän se tutkinto sieltä tiedoista jos haluaa katsoa.
Minua huvittaa se, että huvitut siitä että toisilla on ulkomaille kontakteja ja ymmärtävät siihen liittyvät muodollisuudet.
T. Hitsari
Samaa mieltä Hitsarin kanssa. Saksassa esimerkiksi titteleillä on suuri merkitys, mistä syystä siellä on kaikenkarvaista tutkielmien ja muiden plagiointia huomattavan paljon. Kun tiettyyn ammattiin vaaditaan että on Herr/Frau Doktor, on tyhmemmänkin ja kiinnostumattomammankin pakko saada se tutkinto kasaan.
Ja koko LinkedInin tarkoitus on antaa nopealla vilkaisulla yleiskuva ihmisestä. Onhan sillä aivan ratkaiseva merkitys, onko ihminen tohtori vai amk-taustainen.
Autuaan tietämätön on tuo aiempi kirjoittaja maailmasta. Melkein kateeksi käy.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä 60-luvulla, ainakin minun pikkaisen vanhoillisessa työpaikassa titteleillä puhuteltiin ennenkuin vanhempi työntekijä teki sinunkaupat. Saati sitten ylempää johtoa.
(Oli muuten tarkat pukeutumissäännötkin, ei pitkiä housuja, ei minihameita, ei paljon meikkiä, ei hihattomia jne.)
Mutta ihan toimistossa , toimistopäällikölle: rouva Mäkinen, mitenhän tämä asia pitäisi hoitaa. Kunnes Mäkiskä antoi luvan kutsua Liisaksi. Puhelimeen oli tärkeätä vastata esim: laskutus, neiti koivu puhelimessa.
Ei niiko nyt, asiakaspalvelu, jarkko.
En ole edes kovin vanha, keski-ikäinen, mutta kaipaan tuota aikaa. Silloin kaikki ei tuntunut "ihansama", "millääneimitäänväliä"-tyyppiseltä. Se vaikuttaa hitaasti ja huomaamattomasti, miten toisiimme suhtaudumme. Näennäisen reipas ja rento tapa kaikkialla toistuessaan syö kuin huomaamatta ihmisten toisilleen osoittamaa kunnioitusta (ehkä myös itseen kohdistuvaa syvällisempää kunnioitusta, mikä oireilee myös monin tavoin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isovanhempani aina puhuivat tuttavistaan maistereina ja tohtoreina. Isoisäni oli professori, joten ajattelin tämän tavan johtuvan yliopistokulttuurista, mutta ilmeisesti olikin vain sen ajan tapa. Jos nyt joku esittelisi itsensä tohtorina saati sitten maisterina niin olisihan se vähän huvittavaa.
En koskaan. En myöskään esittäydy NN:n rouvana, vaikka kaikki tuntisivat puolisoni NN:n.
Ennen vanhaan puhelinluetteloissa oli titteli. Harvemmin herra, mutta rouva oli aika usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En edes töissä. Olen sellaisessa työpaikassa, jossa on monenlaista koulutusta emmekä edes tiedä toistemme tutkintoja. On maistereita, ekonomeja, tradenomeja, mitä lie.
Provohan tämä, mutta en ole kyllä koskaan tituleerannut itseäni maisteriksi hyötymistarkoituksessa. En juuri nyt muista, milloin olisin kertonut sitä yhtään kellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena protestoin työssäni, kun piti identifioida naiset miehen ammatilla. Ihan oikeasti: maanviljelijän vaimo sylvi sinikka syvinen luki esim oikeuden pöytäkirjoissa.
Minulle selitettiin, että sillä erotetaan saman nimiset henkilöt toisistaan.
Aikoinaan mielenkiintoinen asia oli ns. Kansalaisluottamus, ihminen nautti lähtökohtaisesti kansalaisluottamusta, ja sen menetti esim. tietyistä rikoksista.
Oikeuden päätökseen esim. lisättiin, että henkilö menettää myös kansalaisluottamuksensa tietyksi ajaksi.
Tuo kansalaisluottamus-pykälä sitten poistettiin laista joskus 60-70 -luvun taitteessa.
Hupi ei päättynyt siihen, koska edelleen käytettiin vanhoja lomakkeita, ja niistä piti sitten viivata yli se kohta: nauttii kansalaisluottamusta.
Ja siistähän nousi mylläkkä, koska ihmiset tulkitsivat sen niin, että heiltä on viety kansalaisluottamus.
Voin kuvitella millainen somemylläkkä tuosta sotkusta nykyisin nousisi.
Vierailija kirjoitti:
Aikoinaan mielenkiintoinen asia oli ns. Kansalaisluottamus, ihminen nautti lähtökohtaisesti kansalaisluottamusta, ja sen menetti esim. tietyistä rikoksista.
Oikeuden päätökseen esim. lisättiin, että henkilö menettää myös kansalaisluottamuksensa tietyksi ajaksi.
Tuo kansalaisluottamus-pykälä sitten poistettiin laista joskus 60-70 -luvun taitteessa.
Hupi ei päättynyt siihen, koska edelleen käytettiin vanhoja lomakkeita, ja niistä piti sitten viivata yli se kohta: nauttii kansalaisluottamusta.
Ja siistähän nousi mylläkkä, koska ihmiset tulkitsivat sen niin, että heiltä on viety kansalaisluottamus.
Voin kuvitella millainen somemylläkkä tuosta sotkusta nykyisin nousis
Tuosta varmaan on tullut se sanonta, että on nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta, eli alkoholin vaikutuksen alainen.
Provohan tämä on, en tiedä ketään, joka nykyisin jollain tittelillään rehvastelisi- joillakin on vain alemmuuden tunne, eivätkä ymmärrä omaa tärkeyttään ei-akateemisen työn tekijöinä.
Sitä paitsi jokaisella on Suomessa ollut mahdollisuus kouluttauttautua vaikka miksi, jos halua ja kykyä on (jo vuosikymmeniä).
No en. Aina toivon ettei kukaan kysy koulutuksestani, koska saan siitä yleensä lähinnä vidduilua. Toisaalta joskus ihmisten reaktiot ovat koomisia, melkein putoaa leuka lattiaan kun kuulevat vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen uimamaisteri.
Pyh. Itse olen uimatohtori. Väittelin Lapin yliopistossa.
Totta kai. Lisäksi tietysti reservin sotilasarvo ja luettelo koulun yleisurheilukisoissa voitetuista mitaleista.