Lue keskustelun säännöt.
Suomessa 88 prosenttia naisista on kokenut s-häirintää
25.11.2023 |
Suomessa 88 prosenttia naisista on kokenut s-häirintää. Tämä on paljon enemmän kuin esimerkiksi Britanniassa. Aika huolestuttavaa.
Kommentit (540)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te toivotte saavuttavanne tällä, että langetetaan ihan jokaiselle kansalaiselle uhristatus laajentamalla tämä häirintä/ahdistelu kattamaan käytännössä mikä tahansa kanssakäyminen ihan vastaanottajan päivästä riippuen?
Vai ei kai tässä ihan tosissaan väitetä, että vain naisilla on oikeus päättää minkä kokevat ikäväksi käytökseksi?
No ei se ahdistelija ainakaan päätä mikä on ikävää käytöstä.
Te jotka vähättelette seksuaalista häirintää, niin kertokaahan sitten tarkkoja esimerkkejä, mikä on seksuaalista häirintää ja mikä ei.
Vähättelen? Se että sä laitat samalle viivalle jonkun vislailua kohdanneen ja kouritun, on paljon suurempaa vähättelyä sitä oikeaa uhria kohtaan, kuin kysymykset siitä, että miten tätä oikeudemukaisesti toteutetaan tätä tuomitsemista, jos kukaan ei varmaksi voi tietää mikä on sopivaa ja mikä ei, kun jokainen voi päättää itse mikä milloinkin tuntuu ikävältä.
Joten esimerkiksi vislailu, tuijottaminen, seuraaminen ovat hyvin kyseenalaisia "rikoksia", kun siihen vaikuttaa tämän oletetun uhrin mielikuvitus niin paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä te toivotte saavuttavanne tällä, että langetetaan ihan jokaiselle kansalaiselle uhristatus laajentamalla tämä häirintä/ahdistelu kattamaan käytännössä mikä tahansa kanssakäyminen ihan vastaanottajan päivästä riippuen?
Vai ei kai tässä ihan tosissaan väitetä, että vain naisilla on oikeus päättää minkä kokevat ikäväksi käytökseksi?
No kukas sen sitten päättää ellei häirinnän kohde? Jos vaikka haukut ja solvaat jotain ihmistä, hän siis ei saa loukkaantua ja kokea käytöstäsi asiattomaksi, vaan joku muu, esim sinä, päätät oliko käytöksesi epäsopivaa ja saako kohde solvauksista loukkaantua? Entä jos tempaiset jotakuta turpaan, silloinkaan pahoinpitelyn kohde ei saa kokea käytöstäsi asiattomaksi, jos sinä olet sitä mieltä ettei se ole?
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tässä tuntuu erikoiselta se, että 12% naisista ei olisi ikinä eikä koskaan kokenut seksuaalista häirintää. Miten se on mahdollista? Usein näissä keskusteluissa ihmettelen niitä naisia, joiden elämässä eriasteinen häirintä tuntuu olevan aivan jatkuvaa. Mulla ei ole sellaisesta kokemusta, mutta muutama aivan selkeä häirintäkokemus elämän varrelta löytyy, joissa ei ole kysymys mistään pelkistä katseista. Joku siis onnistuu säästymään sellaisilta?
Kyllä, esim. minä 50-vuotias nainen (aivan tavallinen, ei ole huomiota herättäviä vikoja kasvoissa/vartalossa) olen elänyt koko elämäni ilman minkäänlaista häirintää. Elän kuitenkin ihan normaalia elämää pk-seudulla. Aina asunut täällä.
Käyn töissä julkisilla, käyn kaupoissa, käyn kävelyllä ympäri vuoden, oli pimeää tai valoisaa. Käyn satunnaisesti ravintoloissa/keikoilla, työpaikan pikkujoulut ovat tulleet tutuiksi, eikä sielläkään mitään häirintää ole tapahtunut.
Tuntuu välillä että olen näkymätön, koska ihmiset lähes kävelevät päälle, yrittävät ohittaa jonoissa (ei onnistu), kukaan ei meinaa muistaa nimeäni, töistäkin voisin olla pois, eikä tuskin kukaan huomaisi yhtään mitään.
Olin pari vuotta sitten Tinderissä 6 kk, eikä sielläkään menestystä ollut.
Tiedän muitakin naisia, joilla ei ole kokemuksia häirinnästä ja taas toisille on sattunut muutamia vislauksia ja pepun kourimista, siinä kaikki. Eli emme me kaikki naiset todellakaan eletä häirinnän täyttämässä maailmassa, ja on ikävää lukea kuinka toisilla taas sellaiset ovat lähes kuukausittain tapahtuvaa.
En usko täysin päivittäisiin/viikottaisiin kokemuksiin, koska ei tuolla kodin ulkopuolella näe edes koskaan että jotakuta häirittäisiin. Tai sitten liikun liian fiksuissa paikoissa ja ihmisten seurassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te toivotte saavuttavanne tällä, että langetetaan ihan jokaiselle kansalaiselle uhristatus laajentamalla tämä häirintä/ahdistelu kattamaan käytännössä mikä tahansa kanssakäyminen ihan vastaanottajan päivästä riippuen?
Vai ei kai tässä ihan tosissaan väitetä, että vain naisilla on oikeus päättää minkä kokevat ikäväksi käytökseksi?
No kukas sen sitten päättää ellei häirinnän kohde? Jos vaikka haukut ja solvaat jotain ihmistä, hän siis ei saa loukkaantua ja kokea käytöstäsi asiattomaksi, vaan joku muu, esim sinä, päätät oliko käytöksesi epäsopivaa ja saako kohde solvauksista loukkaantua? Entä jos tempaiset jotakuta turpaan, silloinkaan pahoinpitelyn kohde ei saa kokea käytöstäsi asiattomaksi, jos sinä olet sitä mieltä ettei se ole?
Miksi ihmiset nykyään heittäytyy tietoisesti noin tyhmiksi ja alkavat heitellä mitä tahansa ilmiselvää, mikä on ihan rikoslaissa määritelty? Mikä taas on esimerkiksi vaikka tuijottamisessa rikoksen täyttävä määritelmä?
Seksuaalinen häirintä/ahdistelu on ihan rikokseksi määritelty, huono käytös taas ei, mutta nyt halutaan huono käytös sulauttaa osaksi tuota häirintää. Mikä ihan oikeutetusti herättää kritiikkiä, että miten sä tällaisia tapauksia sitten oikeudemukaisesti tuomitset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te toivotte saavuttavanne tällä, että langetetaan ihan jokaiselle kansalaiselle uhristatus laajentamalla tämä häirintä/ahdistelu kattamaan käytännössä mikä tahansa kanssakäyminen ihan vastaanottajan päivästä riippuen?
Vai ei kai tässä ihan tosissaan väitetä, että vain naisilla on oikeus päättää minkä kokevat ikäväksi käytökseksi?
No ei se ahdistelija ainakaan päätä mikä on ikävää käytöstä.
Te jotka vähättelette seksuaalista häirintää, niin kertokaahan sitten tarkkoja esimerkkejä, mikä on seksuaalista häirintää ja mikä ei.
Vähättelen? Se että sä laitat samalle viivalle jonkun vislailua kohdanneen ja kouritun, on paljon suurempaa vähättelyä sitä oikeaa uhria kohtaan, kuin kysymykset siitä, että miten tätä oikeud
Seksuaalista häirintää on eri asteista, kaikki ei ole samalla viivalla, mutta se on silti häirintää.
Vislaamisessa on selkeä seksuaalinen motiivi ja halu saada huomiota kohteelta samalla kohdellen häntä esineenä. Jos joku huuliaan lipoen tuijottaa, niin ei jää siinäkään motiivi epäselväksi. Seuraaminen taas on vaarallista ja aiheuttaa pelkoa seuratussa ja onkin sen tarkoitus. Seuraaminen voi edeltää käsiksi käymistä ja r aiskausta, joten mitään viatonta se ei todellakaan ole, vaan hyvin uhkaavaa käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te toivotte saavuttavanne tällä, että langetetaan ihan jokaiselle kansalaiselle uhristatus laajentamalla tämä häirintä/ahdistelu kattamaan käytännössä mikä tahansa kanssakäyminen ihan vastaanottajan päivästä riippuen?
Vai ei kai tässä ihan tosissaan väitetä, että vain naisilla on oikeus päättää minkä kokevat ikäväksi käytökseksi?
No ei se ahdistelija ainakaan päätä mikä on ikävää käytöstä.
Te jotka vähättelette seksuaalista häirintää, niin kertokaahan sitten tarkkoja esimerkkejä, mikä on seksuaalista häirintää ja mikä ei.
Vähättelen? Se että sä laitat samalle viivalle jonkun vislailua kohdanneen ja kouritun, on paljon suurempaa vähättelyä sitä oikeaa uhria kohtaa
Seksuaalista häirintää on eri asteista, kaikki ei ole samalla viivalla, mutta se on silti häirintää.
Vislaamisessa on selkeä seksuaalinen motiivi ja halu saada huomiota kohteelta samalla kohdellen häntä esineenä. Jos joku huuliaan lipoen tuijottaa, niin ei jää siinäkään motiivi epäselväksi. Seuraaminen taas on vaarallista ja aiheuttaa pelkoa seuratussa ja onkin sen tarkoitus. Seuraaminen voi edeltää käsiksi käymistä ja r aiskausta, joten mitään viatonta se ei todellakaan ole, vaan hyvin uhkaavaa käytöstä.
Miten sä todennat tämän vislauksen selkeän motiivin, varsinkin jos siinä tilanteessa on muitakin ihmisiä kuin nämä kaksi?
Ja jos tuijottaminen olisi noin selkeästi määritelty, että tuijottamista on vain tällaiset elokuvien esimerkit, niin sehän olisikin ongelmaton, mutta näin ei ole.
Entäs seuraaminen sitten? Itsekin olen kuvitellut ihmisten seuraavan mua, ehkä ovat ehkä eivät ole, mutta pointti on siinä, että sekin on näitä, missä pari korttelia samaan suuntaan kävelyä on joidenkin mielestä vain sitä,kävelyä samaan suuntaan, kun taas toiselle se on selkeästi jonkinlainen murhamysteeri odottamassa tapahtumistaan.
Kyse ei ole siitä tehdäänkö niitä vahinko mielessä, varmasti tehdään, vaan siitä, että jos määrittely asetetaan kattamaan mikä tahansa epämiellyttävä tapahtuma/käyttäytyminen, niin meillä on maa täynnä sekä rikollisia että uhreja, eikä se palvele ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te toivotte saavuttavanne tällä, että langetetaan ihan jokaiselle kansalaiselle uhristatus laajentamalla tämä häirintä/ahdistelu kattamaan käytännössä mikä tahansa kanssakäyminen ihan vastaanottajan päivästä riippuen?
Vai ei kai tässä ihan tosissaan väitetä, että vain naisilla on oikeus päättää minkä kokevat ikäväksi käytökseksi?
No kukas sen sitten päättää ellei häirinnän kohde? Jos vaikka haukut ja solvaat jotain ihmistä, hän siis ei saa loukkaantua ja kokea käytöstäsi asiattomaksi, vaan joku muu, esim sinä, päätät oliko käytöksesi epäsopivaa ja saako kohde solvauksista loukkaantua? Entä jos tempaiset jotakuta turpaan, silloinkaan pahoinpitelyn kohde ei saa kokea käytöstäsi asiattomaksi, jos sinä olet sitä mieltä ettei se ole?
Miksi ihmiset nykyään heittäytyy tietoisesti noin tyhmiksi ja alkavat heitellä mitä tahansa ilmiselvää, mikä on ihan rikoslaissa määritelty? Mikä taas on esimerkiksi vaikka tuijottamisessa rikoksen täyttävä määritelmä?
Seksuaalinen häirintä/ahdistelu on ihan rikokseksi määritelty, huono käytös taas ei, mutta nyt halutaan huono käytös sulauttaa osaksi tuota häirintää. Mikä ihan oikeutetusti herättää kritiikkiä, että miten sä tällaisia tapauksia sitten oikeudemukaisesti tuomitset
Seksuaalinen ahdistelu
Joka
1) koskettelemalla tai
2) kosketteluun voimakkuutensa tai toistuvuutensa vuoksi vakavuudeltaan rinnastettavalla tavalla sanallisesti, lähettämällä tai esittämällä viestin tai kuvan, ottamalla kuvan tai itseään paljastamalla, taikka muulla vastaavalla tavalla
tekee toiselle seksuaalisen teon, joka on omiaan loukkaamaan tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta, on tuomittava, jollei teosta muualla tässä luvussa säädetä rangaistusta, seksuaalisesta ahdistelusta sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi
Seksuaalinen ahdistelu tosiaan on rikoslaissa määritelty, eli senkin pitäisi olla ilmiselvää eikä sen kanssa tyhmäksi pitäisi pystyä heittäytymään. Kaikki ahdistelu ei välttämättä täytä rikoslain pykälää, ahdistelua se silti on, vaikka siitä ei rikostuomiota tulisi. Kannattaa lukea tarkkaan tuo kakkoskohta, esim sanat, viestit ja kuvat voivat täyttää rikoksen tunnusmerkistön.....
Aivan. Miksi helvetissä suomalaisten miesten silmissä jatkuva pllunkiilto. Eikö aivoihin mahdu muita ajatuksia. Kuvottavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te toivotte saavuttavanne tällä, että langetetaan ihan jokaiselle kansalaiselle uhristatus laajentamalla tämä häirintä/ahdistelu kattamaan käytännössä mikä tahansa kanssakäyminen ihan vastaanottajan päivästä riippuen?
Vai ei kai tässä ihan tosissaan väitetä, että vain naisilla on oikeus päättää minkä kokevat ikäväksi käytökseksi?
No ei se ahdistelija ainakaan päätä mikä on ikävää käytöstä.
Te jotka vähättelette seksuaalista häirintää, niin kertokaahan sitten tarkkoja esimerkkejä, mikä on seksuaalista häirintää ja mikä ei.
Vähättelen? Se että sä laitat samalle viivalle jonkun vislailua kohdanneen ja kouritun, on palj
Miten sä todennat tämän vislauksen selkeän motiivin, varsinkin jos siinä tilanteessa on muitakin ihmisiä kuin nämä kaksi?
Ja jos tuijottaminen olisi noin selkeästi määritelty, että tuijottamista on vain tällaiset elokuvien esimerkit, niin sehän olisikin ongelmaton, mutta näin ei ole.
Entäs seuraaminen sitten? Itsekin olen kuvitellut ihmisten seuraavan mua, ehkä ovat ehkä eivät ole, mutta pointti on siinä, että sekin on näitä, missä pari korttelia samaan suuntaan kävelyä on joidenkin mielestä vain sitä,kävelyä samaan suuntaan, kun taas toiselle se on selkeästi jonkinlainen murhamysteeri odottamassa tapahtumistaan.
Kyse ei ole siitä tehdäänkö niitä vahinko mielessä, varmasti tehdään, vaan siitä, että jos määrittely asetetaan kattamaan mikä tahansa epämiellyttävä tapahtuma/käyttäytyminen, niin meillä on maa täynnä sekä rikollisia että uhreja, eikä se palvele ketään.
Ihanko oikeasti väität, ettet tajua mitä tarkoittaa, kun vaikka joku raksaäijä vislailee ohi kävelevälle naiselle? Että mikähän motiivi siinä on, varoittaa kuopasta tiessä vai🤣
Seuraamisen huomaa kyllä, myös sen hiljaisen, tosin usein koittavat myös jutella ja lähtevät seuraamaan pitkiäkin matkoja vaikka sanoo ettei kiinnosta ja mene pois.
Ja miehet muka ei ole? Naisten tulisi ottaa ensin vastuu omista teoistaan ja vasta sitten alkaa syyttämään miehiä. M28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä tässä tuntuu erikoiselta se, että 12% naisista ei olisi ikinä eikä koskaan kokenut seksuaalista häirintää. Miten se on mahdollista? Usein näissä keskusteluissa ihmettelen niitä naisia, joiden elämässä eriasteinen häirintä tuntuu olevan aivan jatkuvaa. Mulla ei ole sellaisesta kokemusta, mutta muutama aivan selkeä häirintäkokemus elämän varrelta löytyy, joissa ei ole kysymys mistään pelkistä katseista. Joku siis onnistuu säästymään sellaisilta?
Kyllä, esim. minä 50-vuotias nainen (aivan tavallinen, ei ole huomiota herättäviä vikoja kasvoissa/vartalossa) olen elänyt koko elämäni ilman minkäänlaista häirintää. Elän kuitenkin ihan normaalia elämää pk-seudulla. Aina asunut täällä.
Käyn töissä julkisilla, käyn kaupoissa, käyn kävelyllä ympäri vuoden, oli pimeää tai valoisaa. Käyn satunnaisesti ravintoloissa/keikoilla, työpaikan
Minulla suurin osa ahdistelukokemuksista tapahtui kun olin alaikäinen. Tämä on minusta tosi huolestuttavaa. Ja juuri kukaan ei tietenkäǎn ahdistele niin, että joku ulkopuolinen näkee, ellei nyt ole tosi päihtynyt tms.
Tietenkin myös n-häirintää myös tänä päivänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten prosentti on noin pieni? Ennen 2000-lukua jokaikinen mies syyllistyi nykymittapuun mukaan seksuaaliseen häirintään. Nykymittapuun olen miehenä naisten taholta joutunut seksuaalisen häirinnän kohteeksi.
Ihan kantikset. Turha syytellä muita kun ite duunaa ihan samaa.
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset miehet vihaavat naisia.
Eivät vihaa. Ei ainakaan 88% miehistä. Pieni osa miehistä tuottaa suurimman osan kaikesta seksuaalisesta häirinnästä. Toki heitä silti on paljon, mutta enemmistö suomalaisista miehistä ei ahdistele tai vihaa naisia.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kantikset. Turha syytellä muita kun ite duunaa ihan samaa.
Myös kantikset.
Muslimit hoitaa 99.9% häirinnöistä.
Vierailija kirjoitti:
Tulen haastamaan joka ainoan naisen kunnianloukkauksesta oikeuteen joka syyttää minua aiheettomasti seksuaalisesta härinnästä. Mennään katsomaan ihan sinne oikeuteen riittääkö sinun tunnekokemuksesi, kun vainoharhat on jo niin pahoja, että kuvittelet kaiken olevan seksuaalista häirintää. Ihan tiedoksi, pelkkä katse ja sinun tuntemukset eivät todista yhtään mitään, kertoo lähinnä sinun omist mt-ongelmista, ei mistään muusta.
Kaikki mahdollinen kontakti voidaan tulkita olevan seksuaalista häirintää. Tunteeko nainen olevansa jotenkin vajaa, jos ei voi kertoa kokeneensa seksuaalista häirintää? Mikä naisia oikein vaivaa?
Työpaikan juhlissa eräs nainen kouri miehen etumusta kiimoissaan. Mies ilmoitti seurustelevansa ja ettei ollut kiinnostunut. Tämän jälkeen ko. Znainen alkoi kytätä muita miehiä ja nosti metelin kun nämä vitsailivat härskisti nuoremmille naisille. Mikään ei kohdistunut häneen.
Ollaanko nyt pelastuttu? Kuten henkisen väkivallankin kanssa, niin meillä ei ole enää yhtäkään ihmistä joka ei olisi uhriksi joutunut.
Jos muuta väität, vähättelet uhreja.
Lähinnä tässä tuntuu erikoiselta se, että 12% naisista ei olisi ikinä eikä koskaan kokenut seksuaalista häirintää. Miten se on mahdollista? Usein näissä keskusteluissa ihmettelen niitä naisia, joiden elämässä eriasteinen häirintä tuntuu olevan aivan jatkuvaa. Mulla ei ole sellaisesta kokemusta, mutta muutama aivan selkeä häirintäkokemus elämän varrelta löytyy, joissa ei ole kysymys mistään pelkistä katseista. Joku siis onnistuu säästymään sellaisilta?