Miten tutustua ihmisiin kenellä samanlaisia kokemuksia?
Haluaisin elämääni ihmisiä kenellä olisi samanlaisia elämänkokemuksia kuin minulla. Kaikilla ystävillä ja tuttavilla on ihan erilaisia elämänkokemuksia kuin minulla ja tuntuu ettei heistä ole oikein seuraa kun haluaisin enemmän elämää ja vastoinkäymisiä ymmärtävää seuraa. Tuntuu ettei monet ymmärrä vastoinkäymisiä kun ei ole kokeneet niitä vielä itse. Minä taas olen kokenut jo toisen vanhemman kuoleman sekä läheisten ihmisten eron ja sukulaisen sairauden. Useimpien ystävien ja tuttavien vastoinkäymiset taas tuntuu olevan parisuhdedraamaa ja deittailuun liittyviä asioita.
Kommentit (49)
Minäkin sanoisin, että tuossa tilanteessa tukihenkilö joko terapeutin tai vertaistukihenkilön/ryhmän kautta on oikeampi osoite, kuin "ystävä".
Jos etsit traumaattisia kokemuksia itkeviä mt-ongelmaisia, voit puhua ihan sinua lähinnä olevalle naiselle.
Jos tarvitset keskusteluapua siihen että vanhempi kuoli, tarvitset ensisijaisesti LÄÄKKEITÄ.
Nuo sun kokemukset on hyvin yleisiä. Mutta saako sellaisesta ystävyydestä mitään että lähdetään tutustumaan sillä ajatuksella, että ruoditaan ikäviä kokemuksia? Ehkä voisit etsiä netissä keskusteluja aiheista ja osallistua niihin. Tai sitten käydä ihan psykoterapiassa juttelemassa.
No about joka toinen on kokenut jotain noista mainitsemistasi asioista ja paljon enemmänkin. Tarvitset terapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Oikein toisen vanhemman kuoleman!!!! Yhyyyy kauheaa😫
Niin, alaikäisenä. Kyllä se oli kauheaa. Muilla on vielä molemmat vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Oikein toisen vanhemman kuoleman!!!! Yhyyyy kauheaa😫
Valitan. Sinulla on näköjään surkea suhde omiin vanhempiisikin, saati ikäisiisi. Oletko edes hoidon piirissä?
Kannattaa muistaa että sinä et välttämättä tiedä ystäviesi ongelmista ja vastoinkäymisistä.
Ystävää ei käytetä terapeuttina. Murheista voit jaakata kriisipuhelimeen.
Miksi arvotat ystävyyssuhteesi vastoinkäymisten kokemisen perusteella? Eivät ystäväsi ole voineet vaikuttaa siihen että sinun vanhempasi on kuollut ja heidän omansa ovat ehkä vielä elossa.
Lähes jokaisella on jo ennen täysi-ikään tuloa kokemusta sukulaisten tai ystävien kuolemista, avioeroista, sairastumisista, taloudellista vaikeuksista, työttömyydestä jne, Ihmettelen missä olet edes onnistunut tutustumaan ihmisiiin joilla ei ole ollut vaikeuksia tai murheita.
Minä en tunne enkä ole tietääkeni koskaan tuntenut ihmisiä, joilla ei ole ollut vastoinkäymisiä elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein toisen vanhemman kuoleman!!!! Yhyyyy kauheaa😫
Niin, alaikäisenä. Kyllä se oli kauheaa. Muilla on vielä molemmat vanhemmat.
Se on kauheaa, kyllä. Mutta et todellakaan ole ainoa joka on sen kokenut. Sanon tämän vaan sillä, että tuo asenne ei hyödytä sinua ollenkaan. Nostat itseäsi jotenkin parempaan asemaan, kun sinä sentään tiedät jotain vastoinkäymisistä. Kyllä niitä riittää ihan kaikilla. Yritä olla avoimin mielin. Jos olet ymmärtäväinen toisia kohtaan, ehkä hekin uskaltavat avautua sinulle. Sieltä voi paljastua kokemuksia, joista et tiennyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa muistaa että sinä et välttämättä tiedä ystäviesi ongelmista ja vastoinkäymisistä.
Jep. Tuskin kauhean moni haluaa jakaa kokemuksiaan sinulle jos vastassa on vähättelyä ja sitä että sinä nostat omat kokemuksesi kaikkien muiden koke.usten yläpuolelle.
Vertaistukea kannattaa ehdottomasti hakea ja kyllä näistä ihmisistä keitä ryhmissä tapaa osasta tulee ihan oikeita ystäviä, myös somessa on paljon ryhmiä ja näissä voi ihan kysyä että; hei ketä ois samalla paikalla tai miksi ei kauempana ja voidaanko tavata ihan livenä.
Vierailija kirjoitti:
Nuo sun kokemukset on hyvin yleisiä. Mutta saako sellaisesta ystävyydestä mitään että lähdetään tutustumaan sillä ajatuksella, että ruoditaan ikäviä kokemuksia? Ehkä voisit etsiä netissä keskusteluja aiheista ja osallistua niihin. Tai sitten käydä ihan psykoterapiassa juttelemassa.
Tämä. Mieti kaksi kertaa, lähdetkö ystävystymään vain siltä pohjalta, että teillä molemmilla on traumaattisia menetyksiä ja kokemuksia taustalla. Todennäköisesti vedät puoleesi tästä lähtökohdasta emotionaalisesti epätasapainoisia, keskenkasvuisia, ehkä persoonallisuushäiriöisiä ihmisiä, jotka eivät kykene normaaliin ystävyyssuhteeseen. Toisaalta moni ihan hyvä tyyppi voi karsastaa sinua siksi, että vaikutat määrittelevän itsesi vaikeiden kokemustesi kautta ja pitävän itseäsi jotenkin kokeneempana niiden takia. Usko pois, kukaan meistä ei ole selvinnyt ilman vastoinkäymisiä. Moni on menettänyt toisen vanhempansa lapsena ja sairastumiset sekä erot lähipiirissä ovat asioita, joita varmaan jokainen on käynyt läpi.
Usko tai älä, jos on samanlaisia kokemuksia, syntyy usein kilpailua siitä, kenellä on mennyt huonoiten.
Olet ymmärtänyt ystävyyden väärin. Tarvitset terapeuttia, etkä "ystävää" likasangoksi.