Miten tutustua ihmisiin kenellä samanlaisia kokemuksia?

Katso ap peiliin. Täälläkin haukut kaikkien muiden kokemukset ja nostat omat kokemuksesi muiden kokemukset.usten yläpuolelle.

Tässäkin keskustelussa huomaa miten monilta puuttuu perspektiivi vaikeisiin kokemuksiin kun on vielä ne omat vanhemmat ja lapsuudenperhe koossa isovanhempia myöten.

Miten sellaisten ihmisten kanssa voisi ikinä löytää mitään yhteistä tekemistä tai puhuttavaa?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin keskustelussa huomaa miten monilta puuttuu perspektiivi vaikeisiin kokemuksiin kun on vielä ne omat vanhemmat ja lapsuudenperhe koossa isovanhempia myöten.

Miten sellaisten ihmisten kanssa voisi ikinä löytää mitään yhteistä tekemistä tai puhuttavaa?

Ap

Yhybyhy, on se rankkaa.

Häpeäänkö se kuoli?

Olet nolo.

Ymmärrän Ap:tä sikäli että itsekin toivoisin enemmän samanhenkistä seuraa. On raskasta olla monessa suhteessa erilainen kuin muut, varsinkin jos ne muut ovat lisäksi suvaitsemattomia tai jos ne muut ovat enemmän laumasieluja kuin mitä itse olet.

 

Voi olla ettei ikävistä kokemuksista tulisi kuitenkaan puhuttua paljon samanhenkisenkään kanssa, mutta olisi kiva, jos se ikävistä asioista avautumiseen joskus harvoin käytetty yksi minuutti tai viisiminuuttinen ei herättäisi suurta torjuntaa..

Ap:llä on voinut olla tilanteeseen nähden liikaa kestettävää. Se on voinut vaikuttaa kielteisesti sosiaalisiin taitoihin, mutta tämä on varmaan tilapäistä ja asia ehtii korjaantua jos näin on. Kun tilanne tasoittuu, ei ehkä ole enää niin suurta tarvetta valikoida ystäviä.

Mutta ainahan se on niin, että samanlaiset lapset leikkivät keskenään parhaiten.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän Ap:tä sikäli että itsekin toivoisin enemmän samanhenkistä seuraa. On raskasta olla monessa suhteessa erilainen kuin muut, varsinkin jos ne muut ovat lisäksi suvaitsemattomia tai jos ne muut ovat enemmän laumasieluja kuin mitä itse olet.

 

Voi olla ettei ikävistä kokemuksista tulisi kuitenkaan puhuttua paljon samanhenkisenkään kanssa, mutta olisi kiva, jos se ikävistä asioista avautumiseen joskus harvoin käytetty yksi minuutti tai viisiminuuttinen ei herättäisi suurta torjuntaa..

Ap:llä on voinut olla tilanteeseen nähden liikaa kestettävää. Se on voinut vaikuttaa kielteisesti sosiaalisiin taitoihin, mutta tämä on varmaan tilapäistä ja asia ehtii korjaantua jos näin on. Kun tilanne tasoittuu, ei ehkä ole enää niin suurta tarvetta valikoida ystäviä.

Mutta ainahan se on niin, että samanlaiset lapset leikkivät keskenään parhaiten.

 

Ap kuitenkin lienee ihan aikuinen eikä enää teini jolta on vanhempi kuollut ja kiukuttelee sitä muille. Vaikka ap niin tekeekin.

Ap ei voi tietää kuvien vastoinkäymisistä ja ap:n käytöksen perusteella en yhtään ihmettele jos kukaan ei niitä hänelle ole kertonut. Siksi ap:lla on tuo lapsenomainen usko siihen että vain hänellä on ongelmia ja muilla täydellistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on sentään ollut ilmeisesti kaksi hyvää vanhempaa. Itse pelkäsin joutuvani toisen vanhempani surmaamaksi, joten en voi sanoa että kuolemansa oli vastoinkäyminen. Näin ne elämät on erilaisia meillä kaikilla. Mutta miten ihmeessä tämä selvisi sinulle vasta nyt aikuisena?

Siinä toinen. En usko että kukaan vanhempi tekisi sellaista lapselleen. Todennäköisesti vain liioittelet asiaa ja haluat nähdä vanhempasi koko jutun pahiksena. Miten itse käyttäydyit? Riitaan tarvitaan aina kaksi.

Ap

Elämänokemuksesi vaikuttaa kovin vähäiseltä eikä uutisiakaan ole tullut luetuksi? Et ole lukenut vanhemmista, jotka surmaavat lapsensa. vaikka sellaisia uutisia on ollut joka vuosi - vieläpä useita. =sa lassta myös kuolee kuritusväkivallan seurauksena, etkö tällaisestakaan ole ennen kuullut?

Mitä hyödyttää väitellä kuka on kokenut tai lukenut eniten tai kuullut ikävimmät uutiset.

On inhimillistä kaivata itselleen sopivaa seuraa eikä sitä ehkä osaa etukäteen määritellä, ja sitä voi kuvitella että liian erilaiset kokemukset ovat este ystävyydelle (joskus ovatkin). 

Ei voida olettaa kaikkien aikuisten olevan samanlaisessa tilanteessa keskenään eikä voida sanoa kuinka fiksu tunneälyltään missäkin iässä pitäisi olla.

Nuorena läheisen menettänyt voi joutua helposti pitkäaikaisesti eristyksiin mm. masennuksen vuoksi ja hänellä kestää siten kauemmin saavuttaa sellaiset sosiaaliset taidot jotka hän olisi jo aikaa sitten saavuttanut ilman menetystään.