Lue keskustelun säännöt.
Perfektionisti-kaverin kanssa lähes mahdotonta ostaa yhdessä tupari-lahjaa
25.11.2023 |
Nimet keksitty, jotta on helpompi seurata kuka ja mitä.
Minna muutti perheineen uuteen kotiin ja kutsui minut ja Pirjon vierailulle. Kysyin Pirjolta mitä jos vietäisiin yhdessä joku lahja uuteen kotiin. Kaikki kolme ollaan tunnettu toisemme noin 15 vuotta.
Ehdotin viemiseksi esim torkkupeittoa tai jotain keittiöväline-settiä. Peittoa sen vuoksi, että Minna on puhunut uudessa kodissa olevasta nurkkauksesta jonka aikoo pyhittää itselleen luku- ja torkkuhetkiin.
Pirjon mielestä mitään keittiö- tai tekstiilijuttuja ei voida viedä, koska ei voida olla 100% varmoja siitä sopiiko ne uuteen kotiin ja sen tyyliin. Kuulemma ainoa riskitön vieminen on joku ruukkukasvi. Sanoin ok, kasvi+ruukku on aina kiva lahja. Pirjo vuodatti pitkään että ei ruukkua vaan vain se kasvi, kun ei voida olla varmoja millaisesta ruukusta Minna tykkää.
Sanoin, että kasvi ilman ruukkua on vain puolikas lahja, koska se ruukku pitää joka tapauksessa hankkia nopsaan, ja maksaa tod näk enemmän kuin kasvi. Ja että kohta ei voida viedä edes kasvia kun ei voida olla 100% varmoja olisiko Minna valinnut just sen saman kasvin :D :D
Lopputulema: annetaan ruukku+kasvi. Ja jälkikäteen toivoin, etten olisi ehdottanut mitään yhteislahjaa. Olin unohtanut kuinka perfektionisti Pirjo on.
Kommentit (31)
On siinäkin ap ystävä 🙄 kehuu itseään oikein pitkäaikaiseksi ystäväksi Pirjon kanssa ja tulee vauva palstalle Pirjoa mollaamaan.
Luulen että ap on just niitä ihmisiä jotka ostelee turhia lahjoja muille ja odottaa muiden ostavan sitten lahjoja myös hänelle. Ehkä Minna on kertonut Pirjolle ettei jaksaisi niitä sisustus lahjoja sinulta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei halua kotiinsa toisten valitsemia asioita, joista ei pääse nopeasti eroon.
Aloituksessa mainitut lahjat, torkkupeitto, ruukkukasvi ym. ovat nimenomaan tällaisia pitkäkestoisia lahjoja, joita lahjan saaja joko joutuu kohteliaisuusyistä pitämään itsellään, vaikka ei niistä tykkäsi, ettei vain loukkaisi antajaa. Tai sitten hän heittää ne vain tylysti pois, jolloin antaja loukkaantuu, jos ei antaja näe niitä enää kylään tullessaan.
Aikuiselle ystävälle yms. ostettavan lahjan kuuluu olla sellainen, joka ei kauan kestä. Vain joku puoliso tai muu vastaava voi osata ostaa pitkään kestävän lahjan, joka myös ilahduttaa.
Lahjakortti on esimerkki hyvästä lahjasta. Jos se on lahjakortti johonkin liikkeeseen, siinä on silloin valinnanvapaus, minkä tuotteen haluaa ostaa.
Minä olen vähin äänin myynyt tai lahjoittanut eteenpäin noita torkkupeittoja, joita olen saanut lahjaksi. Jos minulla ei ole torkkupeittoa esillä, niin ei se tarkoita, että minä sellaisen tarvitsisin. Antajat saavat ihan rauhassa loukkaantua siitä, ettei niitä ole esillä.
Lahjakorttikin on sidottu johonkin tiettyyn liikkeeseen, minä suosittelen aina antamaan lahjan rahana, niin voi ostaa ihan mistä haluaa ja mitä haluaa. Lasten saamien lahjakorttien kanssa on välistä ollut hirveää säätöä, että mitä sieltä löytyisi ostettavaa, miten saa koko summan käytettyä tai mitä saa laittamatta hirveästi omaa rahaa lisäksi, puhumattakaan siitä, että viereisestä kaupasta sen olisi saanut halvemmalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ei maininnut lahjakorttiasiasta mitään, vaan hän oli valinnut ja ostanut lahjan oman mielensä mukaan. Oli siis ilmeinen tarve valistaa, että lahjakortitkin on keksitty.
Mun mielestä lahjakortti hyvälle ystävälle on lahja, joka kertoo siitä ettei ole halunnut tai jaksanut miettiä mitä antaa lahjaksi. Ellei lahjan saaja sitten ole nimenomaan jonkin merkin tai kaupan suuri fani, ja lahjakortti juuri siihen paikkaan istuisi kuin nenä päähän. Eli olisi hyvin mietitty lahja. Näin ei Minnan tapauksessa ole.
Ap
Ja jos ostat kukan ja ruukin jota ystäväsi ei halua tai josta hän ei tykkää, se kertoo ettet oikeasti välitä kaveristasi vaan haet sitä antamisen tunnetta ja esität välittäväsi. Ystäväsi saa haryeilleensa kukan hoitamisen ja ylimääräisen ruukun säilytyksen.
Just joo, hahhahahaaa! Parempi olla kokonaan menemättä ystäville kylään ettei jotenkin vahingossa tulisi sellaista oloa että jotenkin välitän. Yhtään mitään viemistä ei ainakaan saa olla mukana kun ne on kuitenkin vain kauhea taakka.
No en olisi jaksanut vatuloida tuollaisen kanssa. Olisit voinut sanoa että ahaa, meillä eroaa näkemykset sen verran että ostetaan omat lahjat. Olisit itse tullut tupareihin sen torkkupeiton kanssa ja nysvääjä vaikka tyhjin käsin kun eihän sitä (viidentoista vuoden tuntemisen jälkeen) tietää tykkääkö toinen edes huonekasveista.
Huonekasvit on mielestäni myös huono lahja. Itse harrastan jonkin verran huonekasveja ja hankin uusia vain vaihtamalla pistokkaita. Pitkään meni että sain kaikki eriparikasvit sovitettua yhteen, tuplattua pistokkaista ja kasvatettua oikeille paikoilleen ja kivan kokoisiksi, niin että kaikki ikkunalaudat ja tasot ei tursua eri kasvuvaiheessa olevia rehuja. Tuparilahjana tulisi varmasti taas joku 12-18 cm pyttyyn istutettu puolikorkea markettikasvi joka pitää taas sovittaa noiden muiden sekaan.
Kaikki torkkupeittonikin ovat saatu lahjoina. Nyt niitä on kirkuvan okra, hempeän pinkki, itsevirkattu kaikissa sateenkaaren väreissä ja möyheä luontoaiheinen raskaan ruskean sävyissä. Kaksipuolisista käänsin valkean pörröpuolen esiin ja tein kissan nukkumapaikkoja ja sateenkaariviltti valitettavasti päätyi varastoon. Viltti on kiva lahja mutta pliis neutraalina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuparilahjat nuorille ymmärtää kun tarvitsevat tavaraa. Aikuisille riittää jo kimppu kukkia ja vaikka suklaakonvehtirasia.
Jos jotkut ostaa oman asunnon/talon, niin kyllä silloin on kiva viedä muutakin kuin kukkia, olivat kutsujat minkä ikäisiä tahansa. Vuokra-asuntoon aikuisille ei niin tarttekaan viemisiä. Itse ilahtuisin toki ihan "vain" kukistakin, ovat aina kauniita.
Siis mitä ihmettä? Omistusasuntoon viedään tuparilahja, mutta vuokra-asuntoon ei. Mikä idea tässä on takana?
Asunto kuin asunto, nuori tai vanha ihminen, niin kiva on muistaa pienellä lahjalla. Edes kahvia/teetä ja suuhun laitettavaa, mikäli tuntee maun.
Itse vein viimeksi perinteisen suolan ja ruisleivän, sekä pieni koriste-esine jonka tiesin sopivan heille. Asukkaat, alle 30-vuotiaat olivat mielissään perinteiden kunnioittamisesta ja ns. vanhan kansan lahjasta. Yhdessä syötiin ruisleipää ja suola jäi myöhempään käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
No en olisi jaksanut vatuloida tuollaisen kanssa. Olisit voinut sanoa että ahaa, meillä eroaa näkemykset sen verran että ostetaan omat lahjat. Olisit itse tullut tupareihin sen torkkupeiton kanssa ja nysvääjä vaikka tyhjin käsin kun eihän sitä (viidentoista vuoden tuntemisen jälkeen) tietää tykkääkö toinen edes huonekasveista.
Näin jälkiviisaana noin olisi pitänyt tehdä.
Kaikille "mitään-ei-pidä-antaa-lahjaksi" kommentoijille: olen saanut Minnalta ja Pirjolta tupari- ja häälahjaksi (ostettiin koti ja mentiin naimisiin samaan syssyyn) kattolampun ja kaksi pientä pöytälamppua (samaa sarjaa), jotka ovat aivan ihanat ja kovassa käytössä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on sattumalta tänään tuparit ja jotkut vieraat kysyivät lahjavinkkejä etukäteen. Huushollistani ei oikeasti 10 vuoden omillaan asumisen ja kotihiireilyn jälkeen puutu enää yhtään mitään. Jotkut kivat kynttilät, syötävät/juotavat keittiötuotteet tai vaikka joku elämyslahjakortti olisivat ihan parhaita lahjoja. Ihan mitä tahansa muuta kuin tilaa vievää materiaa. Muuttopakatessakin tuli vastaan monta tavaraa joita olen säilyttänyt vain siksi että ne ovat olleet saatuja ja merkistä päätellen kalliita. Katoavat lahjat ovat parhaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuparilahjat nuorille ymmärtää kun tarvitsevat tavaraa. Aikuisille riittää jo kimppu kukkia ja vaikka suklaakonvehtirasia.
Jos jotkut ostaa oman asunnon/talon, niin kyllä silloin on kiva viedä muutakin kuin kukkia, olivat kutsujat minkä ikäisiä tahansa. Vuokra-asuntoon aikuisille ei niin tarttekaan viemisiä. Itse ilahtuisin toki ihan "vain" kukistakin, ovat aina kauniita.
Siis mitä ihmettä? Omistusasuntoon viedään tuparilahja, mutta vuokra-asuntoon ei. Mikä idea tässä on takana?
Asunto kuin asunto, nuori tai vanha ihminen, niin kiva on muistaa pienellä lahjalla. Edes kahvia/teetä ja suuhun laitettavaa, mikäli tuntee maun.
Itse vein viimeksi perinteisen suolan ja ruisleivän, sekä pieni koriste-esine jonka tiesin sopivan heille. Asukkaat, alle 30-vuotiaat olivat mielissää
"Muutakin kuin kukkia" = kukkia, eli pieni lahja viedään vuokra-asunnon tupareihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on sattumalta tänään tuparit ja jotkut vieraat kysyivät lahjavinkkejä etukäteen. Huushollistani ei oikeasti 10 vuoden omillaan asumisen ja kotihiireilyn jälkeen puutu enää yhtään mitään. Jotkut kivat kynttilät, syötävät/juotavat keittiötuotteet tai vaikka joku elämyslahjakortti olisivat ihan parhaita lahjoja. Ihan mitä tahansa muuta kuin tilaa vievää materiaa. Muuttopakatessakin tuli vastaan monta tavaraa joita olen säilyttänyt vain siksi että ne ovat olleet saatuja ja merkistä päätellen kalliita. Katoavat lahjat ovat parhaita.
Mulla on 3 laatikollista lähtemässä myyntiin/kierrätykseen tavaraa. Suurin osa itse ostamaani turhaa, mutta siellä on myös mukana joululahjoja, jotka olen saanut tyyliin 3+ vuotta sitten ja kertaakaan en ole käyttänyt.
Mielestäni tämä suomalainen kulttuuri, jossa on väärin heittää lahjat joista ei tykkää pois on ihan sairas.
Ja jos ostat kukan ja ruukin jota ystäväsi ei halua tai josta hän ei tykkää, se kertoo ettet oikeasti välitä kaveristasi vaan haet sitä antamisen tunnetta ja esität välittäväsi. Ystäväsi saa haryeilleensa kukan hoitamisen ja ylimääräisen ruukun säilytyksen.