Vaikuttaako vaikea ruokavalio haluusi kutsua ihminen kylään?
Olen itse huomannut, että en juuri pyydä kylään ihmisiä, joiden ruokavalio aiheuttaa minulle lisävaivaa. Tämä ei ole mikään näpäytys, tai osoitus siitä etten arvostaisi heitä vaan ihan käytännön sanelemaa.
Esimerkiksi tilanne, jossa minulla olisi aikaa ja energiaa nopeasti käydä viereisessä pikkukaupassa hakemassa kahvileipää ja kutsua joku kaveri kylään. Pikkukaupassa ei ole vegaanista tai gluteiinitonta valikoimaa, mutta muuten herkullista valikoimaa löytyy.
Miettiessäni kenet kavereistani pyydän kahville, gluteiiniton vegaani allergioilla ei tule ensimmäisenä mieleen. Voidakseni kutsua hänet kylään, minun tulisi etsiä sopivat reseptit netistä, mennä kauempana olevaan kauppaan ja tehdä tarjoilut itse. Valmistelun ajallinen ero on valtava. Rento kyläily muuttuu arjen kiireisiin ja väsymykseen nähden liian vaikeaksi projektiksi.
Oikeastaan jos ruokavalio on kovin vaikea, olisi parempi että hän pyytäisi enemmänkin minua käymään ja voisin hoitaa vastavuoroisuuden jotenkin muuten kuin tarjoiluilla.
Suurin osa tällaisista ihmissuhteista on hiljalleen hiipunut pois elämästä. Se on harmillista.
Kommentit (179)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en voi sairauteni vuoksi kaikkea ravinneaineita syödä ja nuoruus vuosista ja varhasiaikuisuudestani (1970 luvulta ja 1980 luvun alusta) on kuljettu hurjan pitkä matka ja esim. keliakia (, jota myös saiarstan) ei haittaa läheskään yhtäpaljon ja vaihtoehtoja on. Mutta ymmärrän kyllä, että vuosein saatossa "rajoitteeni" ovat asettaneet kitkaa sosiaaliseen kanssakäymiseen
Itse olen monta kertaa tarjoutunut jopa ottamaan omat eväät mukaan, jotta voisin olla myös mukana ja osallistiua. Toisaalta inhottaa kun en haluaisi pitää "rajoitteistani" ääntä Kun välil tuntuu sille, että osa vain menee juhlimaan, niin minun tehtävä on kertoa omista rajoitteisatni etukäteen, koska ikävää on sekin, että toinen on varannut tarjottavaa mutta kerron vastasta tarjoamishetkellä, että en muuten voi tuota tai tätä syödä ja olisi vielä parempi, jollei minun tarvitsisi olla sen lähellä, ettei sen haju ota
Ei rajoitteissani, jotka siis itselläni johtuvat sairauksistani ole mitään hävetttävää. Ja koska joudun niitä noudattamaan ja näin ylläpitämään terveyttäni, niin kyllä sitä niistä olen pyrkinyt kertomaan sopivassa välissä. - Kenelläkään ei ole mikään velvollsiuus tai pakko kutsua ja tarjota yhtään mitään minulle.
Mutta kertoamlla toivon mukaan säästän hänet ainakin turhalta vaivalta. - Ja kuten edellä kirjoitin, niin Suomessa on viime vuosina tai jo vuosikymmeninä 2000 luvulla ihan toista elää -yksinkertaistaen "ruokarajoitteisena" kun 1970 ja 1980 luvuilla.
Väitän, että harvemmassa alkavat olla he, jotka eivät osaisi nimet ainoatakaan "ruokarajoitetta" kuin he, jotka osaavat mainita nimetä yhden tai useamman.
Ja niiden lisäksi tunnetaan useita eri yksilöidenn omasta vakaumuksesta tai aatteesta johtuvia "rajotteita", joista osastaa on tullut osa arkista elämää paljon näkyvämmin.
Ohis Tekisi mieleni uhata pataan laittamiselle häntä, joka teki täällä keskustelujen lainaamisesta niin kökköä
Vierailija kirjoitti:
Ohis Tekisi mieleni uhata pataan laittamiselle häntä, joka teki täällä keskustelujen lainaamisesta niin kökköä
Veikkaan että eivät maksaneet koodarille tarpeeksi palkkaa ja lähti lätkimään ennen kuin tuli valmista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuta. Kutsun vieraita harvoin kylään ja en kokkaa tai leivo joten ostan kaupasta jotain pientä ja neutraalia syötävää ja sellaiselle, joka ei pysty syömään juuri mitään ns normaalia, kysyn aina erikseen tarkennukset että mitä voi ostaa. Tilanteita on niin harvoin että kyllä sitä kerran vuodessa jaksaa kaupassa lukea ne tuote selosteet yhden vegaani/maidoton/gluteeniton ym. henkilön kohdalla.
Nimenomaan näitä ihmisiä tulee pyydettyä kylään vain harvoin, muita pyydän huomattavasti useammin. Lähin kauppani on hyvin pieni ja kioskimainen, ei ole vegaania tai gluteiinitonta valikoimaa. Tottakai silloin jos erikoisruokavaliollisen ihmisen olen pyytänyt käymään, menen sinne kauempana olevaan isompaan kauppaan ja näen vaivaa.
Ap
Ismon valinnassako asioit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei vaikuta. Kutsun vieraita harvoin kylään ja en kokkaa tai leivo joten ostan kaupasta jotain pientä ja neutraalia syötävää ja sellaiselle, joka ei pysty syömään juuri mitään ns normaalia, kysyn aina erikseen tarkennukset että mitä voi ostaa. Tilanteita on niin harvoin että kyllä sitä kerran vuodessa jaksaa kaupassa lukea ne tuote selosteet yhden vegaani/maidoton/gluteeniton ym. henkilön kohdalla.
Nimenomaan näitä ihmisiä tulee pyydettyä kylään vain harvoin, muita pyydän huomattavasti useammin. Lähin kauppani on hyvin pieni ja kioskimainen, ei ole vegaania tai gluteiinitonta valikoimaa. Tottakai silloin jos erikoisruokavaliollisen ihmisen olen pyytänyt käymään, menen sinne kauempana olevaan isompaan kauppaan ja näen vaivaa.
Ap
Ismon valinnassako asioit?
Etnisyys se on ismouskin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olipa kerran pieni ryhmä suomalaisia lomalla Gardajärvellä. Kaikki oli kauheaa heillä. Kahviakaan ei voinut juoda. He rähjäsivät, että hotelli TIESI heidän tulevan Suomesta, joten Presidenttikahvia kuuluu heille olla tarjolla siinä hotellissa.
Tämä on niin tosi juttu kun minua pyydettiin silloin hotelliin tulkkaamaan ja selittämään tätä kahviasiaa.
Vaativaista porukkaa näyttävät suomalaiset nykyään olevan. Itse en ota huomioon kenenkään rajoitteita jos tulevat kylään, voivat tuoda itse ruokansa tai olla syömättä ja juomatta mitään. Lähimmällä ystäväpiirillä ei ole onneksi mitään vaivoja joten saan tehdä oikeita ruokia, ja mielelläni teenkin.
Muuten ihan ok, mutta ihmetyttää tuo asenteesi, kuin ruokarajoitteet olisivat ihan vain sinun kiusaksesi.
Kun itse sairastuin keliakiaan, niin onneksi lähipiiriini kuului ihmisiä, jo
Höpöhöpö ei minulla ole minkäänlaista "asennetta", mutta en ala kokkaamaan ruokia allergikoille ym. jos menee vaikka pieleen ja saavat jotain kohtauksia. Sitä riskiä en ota.
Vierailija kirjoitti:
Olen opiskelija ja ei ole varaa kestitä erikoisempia ruokavalioita koska ovat kalliita ja mietinkin miten opiskelijalla on varaa olla vaikkapa vegaani. Kaiken maailman kalliit erikoistuotteet jäävät sitten kaappiin minun syötävikseni, enkä edes pidä niiden mausta.
Opiskelen alaa, jossa on aika yleistä olla vegaani ja monet myös keskenään arvostelevat kovaan ääneen "ei voi olla niin vaikeaa järjestää vegaanista ruokaa" jne. ehkä nuoresta iästä ja mustavalkoisuudestakin johtuen. Toivottavasti ei ole yleinen asenne, mutta olen saanut aika huonon kuvan.
Opiskelijana on ok pitää nyyttäreitä, kannattaa hyödyntää se. Myöhemmin voi olla noloa ehdottaa nyyttikestejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leipokaa gluteenittomalle perunajauhoista kääretorttu tai ostakaa valmis pakastekakku. Esim. mutakakku maksaa alle 3 euroa. `Gluteenittomissa kaikki parhaat tuotteet löytyvät pakastealtaasta eli älkää edes miettikö niitä huoneenlämmössä myytäviä.
Aloituksessa on perusteltu, miksi en toimi näin jos sen on lukenut. Jollekulle muulle voi olla hyvä vinkki. Ap
Ja keliaakikkona itse ainakin toivon, että mieluummin ei leivota, jos ei ole varmaa tietoa siitä, kuinka suurta tarkkuutta gttomuus vaatii.
Kiusallisimmat tilanteet tulleet juuri siitä, kun en uskalla syödä toisen tekemää leipomusta, ja tämä leipojaa sitten tietysti harmittanut.
Kyllä se vaikuttaa. En todellakaan kutsu ketään kylään ja tarjoa pelkkää lasillista vettä tai kahvikupposta. Jos pyydän kylään spontaanisti, sillä mennään mitä kotoa sattuu löytymään ja meillä aika harvoin löytyy mitään kovin erikoiseen ruokavalioon sopivaa. Hedelmätkin jotain banaaneja, joita olisi outoa tarjota kahvipöydässä.
Sellaisiin "sovitaan kahvittelu kolme viikkoa etukäteen"-tyylisiin tapaamisiin ruokavaliolla ei ole väliä, mutta pidän enemmän spontaaniudesta.
Aina voi nähdä myös kaupungilla kahvilla.
Voi vaikuttaa tilanteessa, jossa jonkun ihmisen kutsuminen on 50/50. Esimerkiksi: lautapeli-ilta ja mulla on valmiiksi pienet naposteltavat sekä karjanpiirakat ja munavoit hommattuna ja kylmää olutta jääkaapissa. Tarvitaankin yksi pelaaja lisää ja mieleen tulee muutama vaihtoehto. Heistä en luultavasti kutsu sitä, jonka takia pitäisi käydä vielä uudelleen kaupassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kertoo kyllä paljon sinusta tämä aloitus.
Mitähän se mahtaa kertoa? Ap
Sinun surkeasta asenteesta.
Vegaani ei ole allergia. Aika pienen takia sulla ihmissuhteet kuihtuu, kahvittelu ei onnistu? Ei teillä vissiin ainakaan hyvä keskusteluyhteys ollut koskaan.
Toivoisin että vegaani tai gluteeniton toisi itse jotain kahvin kanssa, kuten kohteliasta on kun menee toiselle kylään. Itse ainakin veisin jotain. Sen vielä sanon että kyllä joka kaupasta nyt jotain vegaanillekin sopivaa löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaikuttaa. En todellakaan kutsu ketään kylään ja tarjoa pelkkää lasillista vettä tai kahvikupposta. Jos pyydän kylään spontaanisti, sillä mennään mitä kotoa sattuu löytymään ja meillä aika harvoin löytyy mitään kovin erikoiseen ruokavalioon sopivaa. Hedelmätkin jotain banaaneja, joita olisi outoa tarjota kahvipöydässä.
Sellaisiin "sovitaan kahvittelu kolme viikkoa etukäteen"-tyylisiin tapaamisiin ruokavaliolla ei ole väliä, mutta pidän enemmän spontaaniudesta.
Aina voi nähdä myös kaupungilla kahvilla.
Itse ihmettelen tätä itserakennettua ongelmaa. Rajoitteiset kertovat ketjussa, etteivät tule kylään syömään vaan ihmistä itseään tapaamaan, mutta heitä ei voi kutsua, koska "en taatusti rupea tarjoamaan vain kahvia ja hedelmiä".
Eli se pullako on nyt oikeasti se tärkein asia maailmassa, ettei voi tulla kylään jos sitä ei voi syödä?
Ja joo. Minulle on kylässä tarjottu kahvin kanssa mm. mandariinia, ja ilolla olen syönyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole yhtään ihan oikeasti lääkärin tutkimusten todistamaa gluteeniallergista ystävää. Näitä itsediagnosoituja on jokunen ja he saavat sit mun puolesta pureskella kynsiään, jos tarjoilut ei kelpaa. Yllättävän hyvin kuitenkin kelpaavat, jopa niin hyvin, että omalle porukalle ei jää mitään. Sama koskee vegaaneja, vegetarismin vielä jossain rajoissa voin ottaa huomioon. Mulla on muutama kaveri joilla on ihan oikea, henkeä uhkaava ruoka-aineallergia ja sen otan joka kerta huomioon kun heidät meille kutsun. Ei ole ongelma eikä rajoita vierailuja. Mä kutsun ja aina voi jättää tulematta jos ei halua.
Miksi sinä tarvitset jonku lääkärintodistuksen jostain gluteeniallergiasta? Jos kaveri ei halua syödä gluteenia, niin mitä sitten? En tarjoa sitten gluteenia. Yksi kaveri ei tykkää kalasta, joten en tarjoa kalaa hänelle.
No, kun kyse on huomioh***misesta. Ex-kälyni oli NIIN "vaikeasti" keliaakikko, että mitään ei pystynyt syömään meidän lasten synttäreillä (jossa paikalla oli mm lasten kummit) ja se piti siis KOVAAN ÄÄNEEN huutaa keittiössä "voi kun TAASKAAN ei ole MITÄÄN mulle sopivaa". Mutta kun oltiin vaan keskenämme siis meidän perhe ja heidän perhe, rouva veti yksinään, siis yksinään, 500g Anna's piparilaatokon napaansa.. olin kattovinani että tuoteselostuksessa luki vehnäjauhoja. Ei mitään oireita. Toki jos tiedän, että joku ei pidä jostain ruuasta, tuskin nyt sitä ainakaan väkisin laitan. Mutta mokiakin sattuu, kahvia vihaavan ystäväni kutsuin syömään tiramisua yksi päivä.. pyysin kyllä anteeksi, mutta reippaasti hän sitä maistoi pikkupalan silti.Mutta jos jokaista vikinää kuuntelisi, pöydässä oli vettä, kuplilla ja ilman ,koska kaikki ei voi juoda hiilihappoja, kun närästää.
Vierailija kirjoitti:
Vegaani ei ole allergia. Aika pienen takia sulla ihmissuhteet kuihtuu, kahvittelu ei onnistu? Ei teillä vissiin ainakaan hyvä keskusteluyhteys ollut koskaan.
Toivoisin että vegaani tai gluteeniton toisi itse jotain kahvin kanssa, kuten kohteliasta on kun menee toiselle kylään. Itse ainakin veisin jotain. Sen vielä sanon että kyllä joka kaupasta nyt jotain vegaanillekin sopivaa löytyy.
Aloituksessa kerrottiin ettei läheisestä pikkukaupasta löydy vegaanista ja kysymys oli nimenomaan siitä nostaako vaikea ruokavalio kylään kutsumisen kynnystä. Tottakai ihmissuhteet, joissa kyläillään puolin ja toisin kestävät aikaa varmemmin. Aika harva vieras tuo kahvileivät tullessaan, eiköhän oletus ole yleensä että talo tarjoaa.
Mitäs jos vastaisit aloituksen kysymykseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se vaikuttaa. En todellakaan kutsu ketään kylään ja tarjoa pelkkää lasillista vettä tai kahvikupposta. Jos pyydän kylään spontaanisti, sillä mennään mitä kotoa sattuu löytymään ja meillä aika harvoin löytyy mitään kovin erikoiseen ruokavalioon sopivaa. Hedelmätkin jotain banaaneja, joita olisi outoa tarjota kahvipöydässä.
Sellaisiin "sovitaan kahvittelu kolme viikkoa etukäteen"-tyylisiin tapaamisiin ruokavaliolla ei ole väliä, mutta pidän enemmän spontaaniudesta.
Aina voi nähdä myös kaupungilla kahvilla.
Itse ihmettelen tätä itserakennettua ongelmaa. Rajoitteiset kertovat ketjussa, etteivät tule kylään syömään vaan ihmistä itseään tapaamaan, mutta heitä ei voi kutsua, koska "en taatusti rupea tarjoamaan vain kahvia ja hedelmiä".
Eli se pullako on nyt oikeasti se tärkein asia maailmassa, ettei voi tulla kylä
Ihanko oikeasti ihmettelet etteivät ihmiset kutsu kylään ilman että on mitään tarjottavaa? Siellä päin on tapana tarjota vettä ja banaania?
Esim Oreot ovat vegaanisia ja niitä on liki jokaisessa kaupassa. Voi tarjota vegaanille.
Niin pientä kauppaa ei olekaan, ettei sieltä saisi gluteenittomia keksejä ja pullia. Tosin en käsitä kuka tarjoaa jotain kahvileipää kyläilijöille paitsi 80+ v mummo.
Kahvilatreffit eivät ole kylään kutsumista.