Imetysvastaisia läheisiä, tuki puuttuu!

Luota vaan omaan itseesi ja jätä sukulaistesi kommentit omaan arvoonsa. Myöhemmin varmasti kiität itseäsi, jos jaksat imettää, mutta ehkä katuisit jos toisten puheitten takia lopettaisit sen. Noin pienikin lapsesi on vielä. Hae kannustusta täältä tai ystäviltäsi (jos sieltä löytyisi imetysmyönteisyyttä). Voisithan ehkä yrittää " valistaa" imetyksestä sukulaisiasi. Hyvää matskua tueksesi löydät mm.



www.imetys.fi

www.imetystukilista.net



Tsemppiä teille ja jaksamista muiden puheista huolimatta!

Entisaikaan on imetetty lapsia pitkään eikä siitä ole edes kovin montaa vuosikymmentä, nyky-yhteiskunta tuntuu ihannoivan sitä että vauvan pitäisi olla mahdollisimman nopeasti mahdollisimman itsenäinen. Mun mielestä mikään maallinen asia ei ole niin tärkeää tai kiireistä, etteikö vauvaa kerkiäisi imettää.



Itse en ole oikeassa elämässä asiasta kuullut kuin ohimennen (huh, onneksi ei ollut oma sukulaiseni, tyttö 4,5kk ja täysimetyksellä), mutta täällä netissä sen linjan näkee selvästi. Tiedän vain yhden tuttavan, joka on (melkein) täysimettänyt 6kk asti. Ihmetyttää, miksi näinkin luonnollista asiaa pidetään jopa omituisena. Vaikuttaa siltä, että monille se on liian raskastakin imettää lapsentahtisesti, noh, voimavarat ovat erilaisia mutta eipä tuo imetysaika nyt pitkä olisi sinnitellä. Kyllä se itseäänkin joskus meinaa ärsyttää kun tyttö vaan roikkuu ja roikkuu tississä, mutta näen sen pienenä " pahana" kokonaisuudesta kun kyseessä kuitenkin on joku oma itsekäs mielihalu ja vauva on nyt kuitenkin ykkönen, mielihaluja kerkeää toteuttaa myöhemminkin ja nyt toimitaan tissinä :P



www.imetystukilista.net on hyvä tuen löytämispaikka.

Yritä vaan jaksaa, ämmä on parasta ravintoa vauvalle. Jos paino nousee ja maitoa riittää, ei ole mitään syytä antaa mitään muuta. Tsemppiä!

Asia ei ole mielestäni noin mustavalkoinen kun sen esität.



Lapsia ja äitejä ja tarpeita on moneen lähtöön. Ei ole yhtä ainutta tapaa olla hyvä äiti.:) Aina ei ole lapsen etu täysimettää 6 kk:tta. Asioissa on monia puolia.:)



Ap:lle; jatka ihmeessä imetystä, mikäli kaikki menee hyvin, äläkä välitä sukulaisten kommenteista.:)



Meillä poika 9,5 kk ja imetän vielä ja aion jatkaa edelleen siitä huolimatta, että neuvolassa oli terkka vähän toista mieltä. Tod. näk. jos ei nyt jostain mystisestä syystä yhtäkkiä maito lopu niin imetän varmaan yli vuoden. :)

Me saimme esikoisemme syksyllä 05.

Äitini oli alusta asti sitä mieltä, ettei maito riitä koska hänelläkään ei riittäänyt!!! Sehän nyt ei ole mitään perinnöllistä ja sitä äitini ei suostunut tajuamaan vaan aina kun vauva itki, kysymys kuului; riittääkö maito? Oletko antanut korviketta? Sehän on ihan selvästi nälkäinen!

Voi luoja, niissä hormoonihuuruissa se tuntui vieläkin kamalammalta. Kerran sanoin äitilleni, että nyt riitti jos ei ole muuta kommentoitavaa niin suu kiinni!

Lapsi kasvoi neuvolankäyrien mukaan hyvin. Kiinteät aloiteltiin siinä 6 kk ja osittaisimetystä jatkoin siihen asti kun poika oli 10 kk ja yösyötöt loppuivat, jolloin maidon tulokin väheni hurjasti. Päivällä imetyksiä tuli varmaan 3-5 kertaa ja pikkuhiljaa lapsi lopetti imemisen kokonaan.



Oli vaikeitakin aikoja ja olisin toivonut saavani hieman tukea äidiltäni, mutta onneksi minulla oli ystäviä ja vielä jotkut jopa samassa tilanteessa ( saanut juuri lapsen ).



Jos tukea ei heru sukulaisilta, juttele imetysmyönteisten ystäviesi kanssa tai soita imetystukilistalla olevalle henkilölle/ koita saada tapaaminen aikaiseksi.

Paljon voimia ja koita jaksaa vaan imettää sehän on parasta lapsellesi.



En silti tuomitse äitejä jotka eivät imetä lastaan, kaikki ei ole niin musta valkoista kuin joskus luullaan. Jokaisella on omat syynsä ja ne eivät muille kuullu :)



Onnipapunen rv 22+1 & " iivari" 1v4kk

Juu, tarrasit vissiin tuohon kun kirjoitin ettei se 6kk ole pitkä aika sinnitellä. Edelleenkään, ei ole. Eri juttu sitten jos joku ryömii siellä masennuksen kourissa tms., niin varmasti on parempi sitten olla imettämättä jos siihen on pätevät syyt. Mutta niitä itsekkäitä syitä en kuitenkaan pidä hyväksyttävinä, kuten että tissit menee (muka) pilalle tai että kun halutaan päästä irti siitä vauvasta - kyllä siinä itsekin voisi vähän pitemmälle ajatella kuin heti luovuttaa. Mutta olkoot nyt tämäkin aihe osaltaan tässä, ettei käy niinkuin noissa muissa ketjuissa..

Heippa alkuperäiselle...itse asiassa 70 luvulla oli hyvinkin yleistä, että lapsia imetetään vain 3 kuukautta. 70 luvulla purkkiruuat ja korvikkeeyt ryntäsivät markkinoille. Siksi on tosi yleistä, että esim. meidän kolmikymppisten äidit ovat imettäneet vain 3-4 kuukautta. Oma äitini oli ihmeissään kaikesta imetystietoudesta mitä nykyään on tarjolla.



Myöskin perheen/suvun pullomyönteisyys vaikuttaa---sitä helposti ajaudutaan kaavoihin, ja aleteaan pitää sitä omaa tapaa oikeana. Minuna mieheni esikoinen on kasvanut pelkällä pullolla, ja siksi esim. mieheni on hyvin pullo-myönteinen. Hän on myös esikoisensa kanssa pystynyt osallistumaan lapsen ruokkimiseen paremmin, joten tuli hänelle vähän yllätyksenä, miten kiinni sitä lapsessa on, kun imettää.



Anna sukulaisten kaakatukset mennä ohi korvien, ja niin joku sanoi, luota itseesi, sinä teet juuri niin kuin itsellesi on parasta.



Toivottavasti saat tukea, itseäni auttoi valtavasti omat ystävät, jotka ovat olleet tukena imetys-asioissa.

Hei vaan alkuperäiselle!!!



70-luku oli korvikkeiden ja soseiden markkinoille rynnistysaikaa, ja siksi varmasti monia meitä 70 luvun lapsia ei olekaan imetetty kovin pitkään. Oma äitini on kertonut, että silloin oli ihan normaalia että imetetään vain 3-4 kuukautta. Hän onkin ollut ihmeissään siitä, kuinka suositukset ovat muuttuneet ja tuki imetykselle on ihan toisenlaista. Jos sinulla on läheisiä sukulaisia, esim. äiti joka ei ymmärrä imetyksen hienoutta, voithan vaikka vähän kertoa hänelle imetyksen eduista :)



Mieheni esikoinen on ollut myös pullolapsi, ja huomaan että mieheni on selvästi pullo-myönteinen. Hän kertoo yllättyneensä siitä, että imettäessä vauvan kanssa arki ja rytmi on ihan erilaista kun pullo-vauvan kanssa. Eikä Isä pysty osallistumaan lapsen ruokailuun samalla tavalla kuin pullosta syöttäessä.



Toivottavasti saat tukea imetykseen, ja tsemppiä, ihan niin kuin joku sanoi, sinä teet juuri niin kui parhaiten tiedät oman lapsesi kanssa, eikä siihen ole muilla nokan koputtamista :)

Ohoh, tulikin kahteen kertaan samat jutut :) Luulin että ensimmäinen viesti hävisi, mutta näköjään menikin perille :)

Mun äiti oli kanssa hyvin imetysvastainen imetystaipaleen alussa. Kyllästyin asiaan ja sanoin hänelle siitä hyvin jyrkästi, jonka jälkeen on tajunnut pitää suunsa kii. Ei edelleenkään kannusta mua imettämään (vauva 9 kk), mutta ei se haittaa, kun saan kannustusta mieheltäni ja alussa suurena apuna oli myös imytystukisivut sekä imetystukihenkilö, jolle soittelin monet kerrat.

Älä välitä muiden sanomisista vaikka ne ärsyttäiskin ja pahalta tuntuiskin vaan mieti vaan faktatietoja (jos vauva kasvaa niin maitoa riittää, imetys hyödyllistä vauvalle jne.) imetyksestä, se helpotti ainakin mua.

Tsemppiä :-)

Ole reilusti onnellinen, että maitoa riittää ja imetys sujuu! Äitinä saa tottua siihen, että kaikkia valintoja on muka kellä tahansa oikeus arvostella. Kuuntele neuvot, mutta pidä oma pääsi!

meillä myös lähipiiri on hyvin imetysvastainen, mieskin oli alkuun ennen kuin tajusi että helpommalla päästään kun ei ole pullojen ja tuttelin kanssa läträystä.. onhan tämä äidille sitovaa, mutta uskoakseni vaivan arvoista ;)



Miehen vanhemmat kysyvät joka kerta heidät tavatessamme että jokos poika on oppinut pullolle, vaikka olen jo monta kk sanonut että en enää edes aio/halua opettaa.. ja kovasti tilanne hämmästyttää kummastuttaa suurempiakin kulkijoita kun vauva juo kaiken maitonsa rinnasta.



Ei kannata antaa ympäristön häiritä, heitä voi tosiaan valaista imetyksen eduista faktoja kertomalla ja vaikka antaa nettilinkkejä joihin itse voivat tutustua ;) uteliaimpiin ja vastustavimpiin tämä usein tehoaa.



tsemppiä vaan! :)



Helmi ja vauva pian 7kk

mutta ihmettelyä kuitenkin. Äidilläni ei aikoinaan onnistunut imettäminen kovin hyvin yhdenkään lapsen kohdalla ja erityisesti hän vertailee ja ihmettelee, kuinka minulla maitoa riittää. Hänen suhtautumisensa on kuitenkin ollut yleensä myönteistä. Joskus vauvan ollessa pieni, jos olimme miehen vanhemmilla kylässä ja vauvaa piti imettää useaan kertaan illan aikana ja hän oli tavallista itkuisempi, anoppi vitsaili, että tuleeko sieltä rinnasta mitään. Itsekin vitsailin mukana, että tyhjää rintaa vauva joutuu imemään, mutta jatkoin sitkeästi imettämistä niin kuin kotonakin. Itse en kyllä tuollaisia kommentteja ulkopuolisena sanoisi, koska niistä helposti lukee rivien välistä erilaisia tulkintoja, mutta en ole niihin tarrautunut. Tiedän kuitenkin, että maito riittää, kun lapsi on hienosti kasvanut käyrillä. Olen myös sanonut, että nykyisten suositusten mukaan vauvaa on hyvä täysimettää 6 kk ikään ja jatkaa imetystä vuoden ikään asti. Joskus 4-5 kuukauden ikäisenä vauvalla oli hieman katkonaisia öitä ja syötin yölläkin - kuitenkin vain pari kertaa - jolloin äitini arveli, pitäisikö aloittaa kiinteät että nukkuisi yöt yhtäjaksoisesti. Vastasin siihen, ettei kiinteät ruuat välttämättä tee unesta yhtäjaksoisempaa, kuten täältä vauvapalstalta olin monen kommenteista lukenut.



Tsemppiä vaan sulle! Puolustaudu vaan rauhallisesti toisten kommentteja vastaan. Itse tiedät parhaiten, miten vauvaasi on paras hoitaa.

oma mieheni ei ymmärtänyt imetyksen tärkeyttä. Oli koko ajan tuputtamassa tuttelia. Lopulta huomasin, että mieheni syötti poikaa salaa minun ollessa suihkussa tms. Ja mulla maitoa tuli niin, että harkitsin jo luovuttajaksi ryhtymistä. Yritin vääntää rautalangasta, että miksi haluan imettää mahdollisimman paljon, muttei se tainnut mennä kovalevylle. Aloimme antamaan kiinteitä 4kk:n ikäiselle, koska en jaksanut enää sitä painostusta mitä mieheltäni koin.



Nyt jälkeen päin, ymmärrän että mieheni oli mustasukkainen siitä, että vauvalla ja minulla oli jotain mitä hän ei voinut jakaa kanssamme. Mutta kyllä se koville silti otti.



Tsemppii kaikille, jotka ovat kokeneet vastaavaa!