Syitä miksi olet laittanut välit poikki tai ottanut etäisyyttä ystävääsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En jaksanut kaverin epävakautta enää. Vuosikaudet olin hänen tukenaan ja olkapäänään, venyin ja autoin kun hän ei jaksanut. Samalla kuitenkin sain osakseni niin myrkyllistä ja törkeää kohtelua, että lopulta kammosin hänen näkemistään. En saanut olla mistään eri mieltä tai hän suuttui ja lähti ovia paiskoen, lisäksi kaveri syynäsi jokaisen ilmeeni ja eleeni sekä teki niistä vääriä päätelmiä, sitten syytti minua valehtelijaksi kun kielsin ettei se silmäkulmani nykäisy tarkoittanut että vihaan häntä. Minun piti aina pahoitella näitä hänen keksimiään asioita! Tietenkin käytin myös viesteissä vääriä hymiöitä tai jos en käyttänyt hymiöitä lainkaan, aiheutin silläkin ahdistusta. Jos en joskus jaksanut lähteä hänen kanssaan jonnekin, hän haukkui minut selän takana toiselle tuttavalle ja piti minulle mykkäkoulua. Lopulta tuntui että elin jossain pakkopaidassa enkä saanut edes 

Sinulle haluaisin sanoa, että ei ole pakko olla tekemisissä, vaikka kyseessä onkin sukulainen. Sinulla on oikeus asettaa rajat sille, minkälaista käytöstä olet valmis sietämään. Tsemppiä!

Valitti kaikesta ja kokoajan, mutta itse en saanut valittaa. Joka tapaamiskerralla hänellä oli eri ärtymyksen aiheet ja valitti valittamatta päästyään, miten paskaa kaikki on, mutta sitten jos itse olin joskus kertomassa mikä itseäni ärsyttää, niin sitten oltiin niin kaikenymmärtäjää ja kaikelle tarkoitusta löytävää hyvän tahdon lähettilästä. Todella raskasta.

Lainukset eivät toimi mutta kiitos tsempeistä <3 ehkä keräänkin rohkeutta ja lopetan yhteydenpidon

Mietin kyllä sitä että jos hän saa lapsia, olisi surullista etten tunne heitä. Se on tällä hetkellä suurin syy pitää jonkunlaiset välit. Toisaalta en haluaisi että hän viettäisi aikaa minun lasteni kanssa. 

Kaverin mies oli melkoinen huijari - hän taisi pelätä tosissaan että levitän juttua asiasta, vaikka en olisi sellaista ikinä tehnyt - siksi jouduin syntipukiksi ja parjauksen kohteeksi. Eli klassinen hyökkäys on paras puolustus tapaus. Olin shokissa silloin mutta nyt ymmärrän että meitä yhdisti sama kiinnostus nuoruudessa mutta ei ollut syvällistä yhteyttä ja luottamusta jota ystävyyteen tarvitaan. Materia ja status hänelle tärkeintä ja kriisissä reagoi minua vastaan. 

Vierailija kirjoitti:

Alkoholismi, rajattomuus, negatiivisuus, juoruilu, hyväksikäyttötaipumus, narsismi, ajattelemattomuus, persuus. 

Tuossa siis vain yhden ihmisen vanhemmiten ryöpsähtäneitä ominaisuuksia joita en oikein enää jaksanut katsoa.

Mitä tarkoittaa persuus?

Okei, poimin teksteistänne adjektiiveja, miten olette kuvanneet "ystäviänne".

Ystäväni on:

Valittaja, nyrpeä, tyytymätön, ei osaa puhua mistään, negatiivinen, juoruileva, narsistinen, ripustautuva, mustasukkainen, kilpailuhenkinen, vänkääjä, ehkä pe da ri, kypsymätön, mt-ongelmainen, hyökkäävä, hyväksikäyttäjä, saita, besserwisser, kälättäjä, kiittämätön, myrkyllinen, tylsä, epävakaa, huonokäytöksinen, minäminä, lokki, hyväksikyttäjä, alkoholisti, piilovittuilija, määräilevä, liimautuva, palvoja, kiipijä, myrkyllinen, vaikea, uskova, alkkis, ailahteleva... ja monen monta muuta. 

Tulee taas mieleen, että mihin tarvitaan vihollisia, jos ystävät ovat tällaisia? 

Entä koetteko te kaikki kirjoittajat olevanne hyviä ystäviä? Hyväksyttekö toisen ihmisen vaillinaisuudet ja oletteko toisen seurassa aidosti läsnä? Oletteko varsinkin ihmisiä, jotka ei arvostele muita millään tavoin, ette puhu toisen selän takana ikinä pahaa ja oletteko ehdottomasti luottamyksen arvoisia? Epäilen vahvasti... 

Ajan myötä osa ystävistä on vain jäänyt matkasta. Vaikka olisi hyväkin ystävä, niin erilaiset elämäntilanteet ja kiireet aiheuttavat sen, että toiselle ei ole enää aikaa. Jotkut pysyvät ystävänä pitkään, jotkut tulevat vain käväisemään. Esimerkiksi entiset poika/miesystävät. He ovat olleet aikanaan hyvinkin rakkaita, mutta sitten elämä vie erilleen ja ystävästä tulee entinen ystävä. Ei asiassa ole mielestäni mitään sen isompia dramaattisia juttuja ja en lähde listamaan syitä erolle, vaan elämä jatkuu. 

Kaveri soitti noin 20 kertaa päivässä ja puhui miten joku varattu mies töistä on häneen rakastunut, koska katsoi ja hymyili. Menee varmaan vaimon kanssa huonosti. Toissa viikollakin katsoi päin ja sitten käänsi pään pois, varmaan on niin ihastunut ettei pysty katsomaan ettei paljastu. Tammikuussa oli sanonut moi ja heti kesäkuussa uudelleen.

Miehen vaimo sitä ja tätä, mies sitä ja tätä. Täysin vainoharhaisia kuvitelmia. En jaksanut enää kuunnella.

Minäkin tiedän tuollaisen, josta ap puhuu. Onneksi on vain puolituttu.

Itse olen jättänyt kaveruuden, jossa toinen joka puhelussa kertoi, mitä aikoo seuraavaksi tehdä. Tyyliin muuttaa New Yorkiin, mennä tv-ohjelmaan jne. Mitään näistä ei koskaan tapahtunut. Kyllästyin.

Miksikö laittanut välit poikki...?

Koska hän kuulemma ansaitsee parempia ystäviä.

Näin siitäkin huolimatta, että lahjoitin hänelle joskus uudenveroisia huonekaluja, kun muutin. Maksoin myös tonnin laskun hänen puolestaan, kun hänellä ei ollut varaa sitä maksaa, eikä hän ole koskaan joutunut maksamaan sitä minulle takaisin. Olen myös ollut se osapuoli, joka yksipuolisesti kutsui häntä kylään vuosikaudet, vaikka hän ei kutsunut minua vastavuoroisesti kylään. Jne. Jne.

Siksi.

Ystäväpariskunta lähetti aina pitkän listan allergioista ja "toiveista" kun kutsuimme heitä 3 muun perheen kanssa päivälliselle. Jos 14 hengen ruokiin meni 100e niin heidän 4 ruokiin meni toinen 100e! Ja tuntia ennen tapaamista soittivat etteivät sittenkään tule! Kerran jopa saimme viestin toisen perheen kautta kun "unohtivat" ilmoittaa meille. 

Ystävättäreni erosi samoihin aikoihin kuin minä 29v sitten. Kun tapasin mukavan miehen hän tokaisi ettei kaksosmiehiin sitten voi luottaa, pettävät aina ja ovat kaksinaamaisia huijarita. 27v yhdessä enkä ole vielä huomannut asiaa, ystävätär jäi jo 26v sitten menneisyyteen. 

Tajusin että kaveri ei olekaan niin hyvä kaveri minua kohtaan kun olin kuvitellut. Meillä oli hyviäkin hetkiä, mutta perumiset ja empiminen, töykeät vastaukset viesteihin, tai ei aina vastausta ollenkaan, sekä parit nuivan piikikkäät kommentit saivat ajattelemaan toisin. Häntä kyllä tuin parhaani mukaan kriiseissä, mutta kun eka poikaystäväni hyväksikäytti minua traumaattisesti hän pysyi vaiti. Sama juttu kun kerroin miten kiusaavassa kaveriporukassa joku oli kommentoinut minulle, hän komppasikin vain tätä kiusaajaa.

 Kuitenkin hän joskus valitteli että on vähän yksinäinen. Tässä olisi ollut hänelle kaveri joka kyseli kuulumisia, kannusti ja olisi halunnut tehdä asioita yhdessä. Jostain syystä se ei kelvannut joten jätin viimein yhteydenpidon. Olisi pitänyt aiemmin tajuta.

Ystäväni aina tavatessa suunnitteli mitä voitaisiin tehdä yhdessä. Ilmaisin innostusta hänen ideoihinsa, mutta kuitenkaan hän ei tehnyt mitään ideoiden toteuttamiseksi. Yhteydenpito oli lähes täysin minun vastuullani.

Toinen alkuun lupaavalta näyttänyt ystävyys on nyt katkolla, kun henkilölle ei voi puhua normaalisti asioista, joita olen tehnyt ilman, että hän aina kääntää asian itseensä. Esimerkiksi jos sanon, että olin sienestämässä, hän keskeyttää ja sanoo, että hänenkin pitää päästä sienestämään. Jos kerron, että olin ostamassa jotain alennuksesta, hän keskeyttää, että hänelle olisi pitänyt kertoa kyseisestä alennusmyynnistä. Muutenkin tuntuu, että hän ei ole kiinnostunut asioistani vaan pitää minua ilmaisena terapeuttina. Alussa ajattelin, että se on vain hetkellistä elämäntilanteesta johtuvaa eli ymmärrettävää, mutta näyttää olevan ennemminkin yleinen toimintatapa.

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni aina tavatessa suunnitteli mitä voitaisiin tehdä yhdessä. Ilmaisin innostusta hänen ideoihinsa, mutta kuitenkaan hän ei tehnyt mitään ideoiden toteuttamiseksi. Yhteydenpito oli lähes täysin minun vastuullani.

Toinen alkuun lupaavalta näyttänyt ystävyys on nyt katkolla, kun henkilölle ei voi puhua normaalisti asioista, joita olen tehnyt ilman, että hän aina kääntää asian itseensä. Esimerkiksi jos sanon, että olin sienestämässä, hän keskeyttää ja sanoo, että hänenkin pitää päästä sienestämään. Jos kerron, että olin ostamassa jotain alennuksesta, hän keskeyttää, että hänelle olisi pitänyt kertoa kyseisestä alennusmyynnistä. Muutenkin tuntuu, että hän ei ole kiinnostunut asioistani vaan pitää minua ilmaisena terapeuttina. Alussa ajattelin, että se on vain hetkellistä elämäntilanteesta johtuvaa eli ymmärrettävää, mutta näyttää olevan ennemminkin yleinen toimintatapa.

Minullakin oli tuollainen ystävä, jonka tekemiset olisi aina pitäneet olla minun silmissäni jotain upeita ja ainutlaatuisia.

Mutta kun totuus on, että tässä elämässä on aika vähän sellaisia asioita, joita joku yksi ihminen yksinoikeudella tekisi. Varsinkaan nyt jotain sienestämistä tai alennusmyynnissä käymistä. Tai muita tavallisia asioita. Jopa epätavallisia asioita moni muukin tekee ja harrastaa kuin minä itse. Totesinkin, että ystävälläni oli todellisuudessa oman minäkuvansa ja itsetuntonsa kanssa ongelmia, jos hän vetää hernettä nenäänsä siitä, että minä teen samoja kuin hän, ostan samoja kuin hän tai ajattelen samoin kuin hän. Hänn siis kaipasikin ylistäjää, eikä ystävää.

Ja jos jonkun mielestä kelpaat terapautista, vaikket sellainen oikeasti ole, niin olisit ottanut sen kohteliaisuutena.

Hän vaan oli raskas ihminen. Itsekäs, epäkiitollinen, passiivis-aggressiivinen ja piikittelevä. Minulla oli aina huono fiilis tapaamisten jälkeen sekä ennen tapaamista. 

Minun ja pitkäaisen ystävän yhteinen taival päättyi oudolla tavalla. Ystävälleni tuli avoero. Tuin häntä tilanteessa.  Jonkin ajan kukuttua ystäväni kertoi löytäneensä uuden miehen. Tämä mies oli kuulemma superrikas, kiinteistöjä ympäri maailmaa ym. Olivat tavanneet netissä. Ystäväni alkoi lähetttää mulle kuvia miehestä, hänen taloistaan ja autoistaa. Ei tarvinnut olla suurikaan salapoliisi että paljastui kuvien olevan netistä otettuja. Sanoin tästä ystävälleni ja hän raivostui. Kysyin että oletteko jo montakin kertaa tavanneet. Kuulemma ei kertaakaan koska mies ei ehdi mutta ensi kesänä on häät ja minua ei kutsuta. 

Kaikki jutut menivät vaan oudommiksi ja lopulta sain tietää ystäni siskolta että ystäväni joutui tahdonvastaiseen pakkohoitoon koska oli harhainen. Hänelle määrättiin vahva lääkitys. Muuttui lähes zombiksi ja joutui lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle. Lopetti yhteydenpidon kaikkiin. Sain äskettäin tietää että hän on kuollut, en ollut kuukkuut hänestä pariin vuoteen mitään.

Vierailija kirjoitti:

Halusin ystävyyttä, hän tuttavuutta. Jos yritin syventää, hän otti heti askelee, pari poispäin. Tilanne jatkui näin vuosien ajan. Mä olen ihminen, joka haluaa jutella syntyjä syviä myös, ei pelkkää diipadaapaa. Eli ei kohdanneet toiveet. 

 

Ehkä tämä toinen ei katsonut sinun olevan sellainen ihminen, jonka kanssa olisi voinut jutella syvällisempiä ajatuksia? Vaikka olisi hyvä tuttava, niin eivät ne kemiat aina vain kohtaa, vaan jokin jää uupupumaan ja häiritsee. Tai ehkä sinun "syntyjä syviä" juttusi olivat hänen mielestään jopa hieman vastenmielisiä ja liikaa? Ehkä hän ei luottanut sinuun? Ehkä hänen mielestään kaveruus oli tarpeeksi ja hänen aikansa ei riittänyt sinun toivomalle läheiselle ystävyydelle? 

Minulla on kaksi hyvää ystävää mieheni lisäksi joiden kanssa voin puhua ihan mitä vain ja välillä jutut ovatkin todella vakavia ja hyvin henkilökohtaisia. Luotamme toisiimme täydellisesti. Heidän lisäkseen elämässäni on muutama tosi hyvä tyyppi, jotka ovat lähes ystäviä, mutta heidän kanssaan en mene niin syvälle. Tai ehkä jossain asiassa voi hetkellisesti mennä, mutta yleensä jutut ovat kevyempä settiä. Ja se riittää hyvin, en halua enempää, eikä minulla ole tällä hetkellä edes enempää aikaa olla heidän kanssaan. Kukaan ei ole poistunut sen takia, vaan hyväksymme asian olevan noin ja olemme onnellisia ystävyydestämme. Olen noin viisikymppinen.

Koska ei ollut oikea ystävä. Aluksi oli hauskaa ja nähtiin, mutta vähitellen piirteet tulivat esille. Manipulointi, valehtelu ja pahan puhuminen muista. Karkotti myös osan kavereistani läheltäni. Viimeinen niitti, kun alkoi puhumaan minusta pahaa. Lisäksi halusi nähdä liian usein eikä ymmärtänyt jos ei halunnut nähdä. Katkaisin välit, enkä halua olla enää missään tekemisissä. 

Toi lapsilaumansa meille sotkemaan ja kun lähtivät oli kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Omat lapseni katsoivat vieressä, jääkö mitään ehjäksi. Heille ei saanut mennä kylään (koska koti oli kuin kaatopaikka). Seisoi ovella vastassa. Pihalla sai jutella.

Lapset kasvoivat ja jouduin huomaamaan, että kun hän ei voinut enää hyväksikäyttää perhettämme, yhteydenpitokin loppui. 

Otan parhaillaan etäisyyttä eräästä ystävästä joka mykkäkouluilee minulle milloin mistäkin hölmöstä syystä.

Ihan huvin vuoksi kokeilen että mitä jos minä mykkäkouluilen hänelle sen jälkeen kun hän teki taas jotain jota olen pyytänyt että rajoittaisi hieman. En ole blokannut häntä tms joten nyt spämmii noin tunnin välein  :) - hymiötä chätissä koska yrittää saada jonkinlaista reaktiota minulta.