Onko loukkaavaa puhua avopareista susipareina?

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että vanhuksia ymmärretään tässä asiassa.

Näinpä, ainoa joka mulle on asiasta suutaan soittanut oli silloin 84-vuotias, aikaa tästä 8 vuotta. Siinä se uskovaistenn suvaitsevaisuus nähtiin, taas kerran.

23 vuotta avoliitossa, en ole keksinyt vielä perustetta avioitumiselle.

Nykyään se sanonta ei hätkähdytä varmaan ketään, kuten 40-60 vuotta sitten. Nykyään on vaikka minkälaisia suhteita ja voi olla lähes millainen tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että vanhuksia ymmärretään tässä asiassa.

Näinpä, ainoa joka mulle on asiasta suutaan soittanut oli silloin 84-vuotias, aikaa tästä 8 vuotta. Siinä se uskovaistenn suvaitsevaisuus nähtiin, taas kerran.

23 vuotta avoliitossa, en ole keksinyt vielä perustetta avioitumiselle.

Haukuthan säkin uskovaa uskovaiseksi ja mikä sen uskonnon edes todentaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että vanhuksia ymmärretään tässä asiassa.

Näinpä, ainoa joka mulle on asiasta suutaan soittanut oli silloin 84-vuotias, aikaa tästä 8 vuotta. Siinä se uskovaistenn suvaitsevaisuus nähtiin, taas kerran.

23 vuotta avoliitossa, en ole keksinyt vielä perustetta avioitumiselle.

Muutamia mainitakseni esimerkiksi oma koti turvattuna puolison kuoleman varalta, virallinen lähiomaisuus ja halutessa oikeus yhteiseen sukunimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että vanhuksia ymmärretään tässä asiassa.

Näinpä, ainoa joka mulle on asiasta suutaan soittanut oli silloin 84-vuotias, aikaa tästä 8 vuotta. Siinä se uskovaistenn suvaitsevaisuus nähtiin, taas kerran.

23 vuotta avoliitossa, en ole keksinyt vielä perustetta avioitumiselle.

Muutamia mainitakseni esimerkiksi oma koti turvattuna puolison kuoleman varalta, virallinen lähiomaisuus ja halutessa oikeus yhteiseen sukunimeen.

Nämä ovat kaikki sopimusteknisillä asioilla hoidettavissa ihan ilman avioliittoakin. Ja nykyään taitaa olla yleisempää, että jopa avioliitossa halutaan pitää omat nimet varsinkin jos on työ/tutkimusuraa luotuna ennen naimisiinmenoa omalla nimellä. Taitaa lähinnä tuo yhteinen sukunimi olla enää lasten takia käytössä monilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niistä pitäisi puhua susipareina?

Sulta on sanan historia hukassa?

 

No valista meitä, oi susipari-sanan historiaa tunteva. Sudet ovat laumaeläimiä, eivät pareja, joten ainakaan siitä ei sana ole tullut.

Sudet liikkuu laumoissa vain saalistamassa, muuten uros käy naaraan luonA vain siittämässä pennut. Muuten pari elää erillään susinaarasta käy nylpyttämässä muutkin uroot. 

Että on loukkaavaa.

Itseasiassa, susilaumat on yleensä perheitä, jossa on äitisusi, isäsusi ja jälkeläiset. 

Ja vastaus itse kysymykseen. Saatan itse jopa höpöttäen sanoa meistä, että ollaan susipari. En loukkaannu vaan kannan nimitystä ylpeydellä, sillä kirkolliset toimitukset ei mielestäni tee liitosta yhtään parempaa.

Ollaan kolmikymppisiä, joten nimitys ei aiheuta itsellä mitään suuria tunteita, kun se ei omana elinaikana ole ollut mikään juttu. Ehkä kahdeksankymppinen mummo voisi kokea sanan toisin.

Omat vanhempani kertoivat, että he eivät saaneet yhteistä asuntoa Teekkarikylästä, koska olivat susipari. Ehdoksi vaadittiin avioliitto. Kävivät sitten maistraatissa kesken opiskelupäivän ja vihkitodistuksen näyttämällä asunto järjestyi. Vuosi oli 1969.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että vanhuksia ymmärretään tässä asiassa.

Näinpä, ainoa joka mulle on asiasta suutaan soittanut oli silloin 84-vuotias, aikaa tästä 8 vuotta. Siinä se uskovaistenn suvaitsevaisuus nähtiin, taas kerran.

23 vuotta avoliitossa, en ole keksinyt vielä perustetta avioitumiselle.

Muutamia mainitakseni esimerkiksi oma koti turvattuna puolison kuoleman varalta, virallinen lähiomaisuus ja halutessa oikeus yhteiseen sukunimeen.

Nämä ovat kaikki sopimusteknisillä asioilla hoidettavissa ihan ilman avioliittoakin. Ja nykyään taitaa olla yleisempää, että jopa avioliitossa halutaan pitää omat nimet varsinkin jos on työ/tutkimusuraa luotuna ennen naimisiinmenoa omalla nimellä. Taitaa lähinnä tuo yhteinen sukunimi olla enää

Periaatteessa varmaan näinkin mutta oikeastaan ei ole mitään erittäin hyvää syytä siihenkään että miksi jättäisi menemättä naimisiin. Yleensä kyse on siitä että ei vaan saa aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi niistä pitäisi puhua susipareina?

Sulta on sanan historia hukassa?

Sulta taas on konsteksti hukassa. Mikä on se tilanne, jossa pitäisi käyttää vanhentunutta, loukkaavaa termiä? 

Monta muutakin vanhaa asiaa on tullut uudelleen muotiin. Tämä sopii myös uusiokäyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että vanhuksia ymmärretään tässä asiassa.

Näinpä, ainoa joka mulle on asiasta suutaan soittanut oli silloin 84-vuotias, aikaa tästä 8 vuotta. Siinä se uskovaistenn suvaitsevaisuus nähtiin, taas kerran.

23 vuotta avoliitossa, en ole keksinyt vielä perustetta avioitumiselle.

Muutamia mainitakseni esimerkiksi oma koti turvattuna puolison kuoleman varalta, virallinen lähiomaisuus ja halutessa oikeus yhteiseen sukunimeen.

Omat varat, vain yhteisiä lapsia ja nimi on osa identiteettiäni. Lisäksi testamentti ja edunvalvontavaltuutus.

Vierailija kirjoitti:

Omat vanhempani kertoivat, että he eivät saaneet yhteistä asuntoa Teekkarikylästä, koska olivat susipari. Ehdoksi vaadittiin avioliitto. Kävivät sitten maistraatissa kesken opiskelupäivän ja vihkitodistuksen näyttämällä asunto järjestyi. Vuosi oli 1969.

Eikä seksiä saanut olla ennen avioliittoa. Suurin perheen kohtaama häpeä olisi ollut lehtolapsi. Äiti ja avioton lapsi olivat yhteiskunnan pohjasakkaa.

Ei ole loukkaavaa. Heidän lapsiaan voi hyvin myös kutsua äpäriksi tai h-penikoiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että vanhuksia ymmärretään tässä asiassa.

Näinpä, ainoa joka mulle on asiasta suutaan soittanut oli silloin 84-vuotias, aikaa tästä 8 vuotta. Siinä se uskovaistenn suvaitsevaisuus nähtiin, taas kerran.

23 vuotta avoliitossa, en ole keksinyt vielä perustetta avioitumiselle.

Muutamia mainitakseni esimerkiksi oma koti turvattuna puolison kuoleman varalta, virallinen lähiomaisuus ja halutessa oikeus yhteiseen sukunimeen.

Se että et ole kumppanisi lähiomainen, jos hän joutuu sairaalaan sinulla ei ole oikeutta neuvotella hänen hoidostaan tai kuulla tietoja kumppanisi terveydentilasta. 

On susia kohtaan loukkaavaa. Susilla on nykyään sentään jonkunlainen lainsuoja, mutta avopareilla ei edelleenkään.

Ei ole. Se on lähinnä koomista. Kertoo siitä, että puhuja elää jossain 100v takaisessa ajassa.

t. avoliitossa asuva

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että vanhuksia ymmärretään tässä asiassa.

Näinpä, ainoa joka mulle on asiasta suutaan soittanut oli silloin 84-vuotias, aikaa tästä 8 vuotta. Siinä se uskovaistenn suvaitsevaisuus nähtiin, taas kerran.

23 vuotta avoliitossa, en ole keksinyt vielä perustetta avioitumiselle.

Muutamia mainitakseni esimerkiksi oma koti turvattuna puolison kuoleman varalta, virallinen lähiomaisuus ja halutessa oikeus yhteiseen sukunimeen.

Omat varat, vain yhteisiä lapsia ja nimi on osa identiteettiäni. Lisäksi testamentti ja edunvalvontavaltuutus.

Avoliitossa perintövero menee kuitenkin korkeamman luokan mukaan, jos sattuu niin että testamentille tulee käyttöä. Avioliitossa puoliso kuuluu ensimmäiseen luokkaan.

Vierailija kirjoitti:

Susipari, lehtolapsi, au-lapsi, vanhapiika ja poikamies. Siinä sitä historian hienoa havinaa. En näe mitään syytä kenenkään käyttää enää tällaisia sanoja, muuta kuin tarkoituksenaan loukata ja halventaa kyseistä henkilöä.

Mikä sitten on nykyään hyväksytty sana poikamiehelle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Susipari, lehtolapsi, au-lapsi, vanhapiika ja poikamies. Siinä sitä historian hienoa havinaa. En näe mitään syytä kenenkään käyttää enää tällaisia sanoja, muuta kuin tarkoituksenaan loukata ja halventaa kyseistä henkilöä.

Mikä sitten on nykyään hyväksytty sana poikamiehelle?

Sinkku?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että vanhuksia ymmärretään tässä asiassa.

Näinpä, ainoa joka mulle on asiasta suutaan soittanut oli silloin 84-vuotias, aikaa tästä 8 vuotta. Siinä se uskovaistenn suvaitsevaisuus nähtiin, taas kerran.

23 vuotta avoliitossa, en ole keksinyt vielä perustetta avioitumiselle.

Muutamia mainitakseni esimerkiksi oma koti turvattuna puolison kuoleman varalta, virallinen lähiomaisuus ja halutessa oikeus yhteiseen sukunimeen.

Nämä ovat kaikki sopimusteknisillä asioilla hoidettavissa ihan ilman avioliittoakin. Ja nykyään taitaa olla yleisempää, että jopa avioliitossa halutaan pitää omat nimet varsinkin jos on työ/tutkimusuraa luotuna ennen naimisiinmenoa omalla nimellä.

Hyviä syitä olla menemättä naimisiin: ei elatusvelvollisuutta puolisolle, omat rahat ja omaisuuden saa pitää myös erotessa (avioehtojen kiertäminen kai harvinaista, mutta periaatteessa mahdollista) Testamentilla voi turvata puolison asemaa.