Lue keskustelun säännöt.
Elämä on jotenkin ollut ohi nyt 20-luvulla
22.11.2023 |
Korona-ajan jälkeen mikään ei palannut entiselleen vaan omituisemmaksi ja vaikeamnaksi vain menee. Suomessa, maailmalla ja omassa elämässä. En ymmärrä miten jaksan.
Mitä mieltä muut? Tuntuuko samalta?
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanoitit täysin omat tuntemukseni eli ihan samat tunnelmat ja ajatukset täällä. Olen tuntenut noin jo pitkään ja varsinkin nyt viimeisen vuoden aikana nuo tunteet vain voimistuneet. Itsekin mietin, että miten jaksaa, kun tuntuu koko maailma ja oma elämäkin menneen niin ankeiksi. Muistan vuoden 2019 ns. viimeisenä onnellisena vuotena sitä vanhaa hyvää aikaa ennen koronaa, sotaa ym. Se vuosi oli muutenkin yksi elämäni onnellisimpia. Sen jälkeen kaikki on muuttunut vain huonommaksi. Alkanut tuntumaan, että haluaisin vain vetäytyä jonnekin enemmän maaseudulle päin viettämään rauhallista ja yksinkertaista elämää. Ei ole enää voimia kokea mitään mullistuksia tai seuraava paikka on pian jokin mielisairaalan osasto.
Mun elämässä taas vuosi 2019 oli totaalihirveä. Tai ehkä noin 2018 kesästä 2019 kesään oli hirveä ajanjakso. Sitten kun omassa elämässä alkoi mennä mukavasti, tuli korona. Tänä vuonna on taas alkanut mennä mukavasti koronan jälkeen. Toivottavasti nyt ei rapsahda sitten jotain ydinsotaan tähän kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jooh eipä yllätä enää mikään. Ikään kuin katsoisin huonoa elokuvaa, jossa tapahtumat menee jatkuvasti vain hullummaksi.
Ei ole hei mitään hätää, koska JEESUS ELÄÄ. Maailmanlopun kuuluukin tulla. Jeesus erottelee vuohet ja lampaat. Mitään muuta ei tarvi kuin varmistaa, että olet siellä voittajien puolella. Ikuinen hyvä tulevaisuus turvattu.
Kauhean vasemmistohallituksen jälkeen elämä alkaa näyttää taas paremmalta. Haavat eivät ole parantuneet mutta toipuminen on käynnissä.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori eikä ollut somea olemassakaan niin ihmiset olivat onnellisempia. Kun ei tiedetty maailman pahuudesta. Sairaudet, kuolemat, onnettomuudet sun muut olivat jossain kaukana ja uutiset tuli vasta illalla, eikä moneen kertaan kuten nyt. Lehtiä tuli vain Kaleva ja siinä oli uutiset ja mahdolliset onnettomuudet. Onneksi elin sitä aikaa. Nyt on some ja uutiset tulvillaan tuhoa ja huonoja uutisia. Totta kai se masentaa, varsinkin nuoret. Suosittelisin että olisitte muutaman päivän ilman uutisia tai vaikkapa koko somea.
Oletko algoritmistä kuullut? Ei mulla vaan some ole täynnä uutisia ja onnettomuuksia.
Somessa saa lisää sitä mitä itse tilaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta suurin vika on siinä ettei vuosikymmenen enää muutu. Minusta eletään edelleen 2010 lukua. Yli 10 vuotta samaa aikakautta on eletty, eikä muutosta ole näkyvissä eli 2030 tulee olemaan samanlainen. 2000 luvun alku oli hyvin erilainen 90 lukuun ja nykypäivään vaikka silloinkin pystyi elämään täysin somessa kuten tänäänkin mutta some ei ollut niin voimakas mitä se nykyjään on.
Minusta some tuhosi ihmiset, kulttuurin ja yhteiskunnan eikä muutosta ole näkyvissä eli 2030 tulee olemaan samanlainen kuin 2010 ja 2020 koska ei ole mitään muuttajaa kulttuuriin näkyvissä.
Toki tekoäly on nyt voimalla tulossa mutta sitä tullaan käyttämään pahuuteen eli ihmisten kiusaamiseen somessa, huijauksiin, yms ja lisäksi luo massa työttömyyden koska toimisto hommia on paljon vähemmän sen jälkeen tarjolla.
Varmasti noinkin. Mitä kuitenkin itsessäni ja tuntemissani ihmisissä olen huomannut, niin hyvin monen kohdalla korona-aika sai miettimään, mikä heille oikeasti on tärkeintä. Raha ja tavara vai ihmissuhteet. Toki ikäkin voi vaikuttaa eikä siis mun ikäluokkani kauheesti somessa ole muutenkaan esitellyt, mitä kaikkea uutta on tullut ostettua.
Kyllä raha ja tavara on perusta kaikelle, ihmissuhteillekin. En tunne kovin montaa köyhää kenellä menisi hienosti ihmissuhteissa, sillä köyhyys estää tehokkaasti kaiken elämän kodin ulkopuolella ja kotonakin on vieraille tarjota vaan pieni kämppä, ehkä puutteellinen sisustus ja ei juuri mitään tekemistä.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta suurin vika on siinä ettei vuosikymmenen enää muutu. Minusta eletään edelleen 2010 lukua. Yli 10 vuotta samaa aikakautta on eletty, eikä muutosta ole näkyvissä eli 2030 tulee olemaan samanlainen. 2000 luvun alku oli hyvin erilainen 90 lukuun ja nykypäivään vaikka silloinkin pystyi elämään täysin somessa kuten tänäänkin mutta some ei ollut niin voimakas mitä se nykyjään on.
Minusta some tuhosi ihmiset, kulttuurin ja yhteiskunnan eikä muutosta ole näkyvissä eli 2030 tulee olemaan samanlainen kuin 2010 ja 2020 koska ei ole mitään muuttajaa kulttuuriin näkyvissä.
Toki tekoäly on nyt voimalla tulossa mutta sitä tullaan käyttämään pahuuteen eli ihmisten kiusaamiseen somessa, huijauksiin, yms ja lisäksi luo massa työttömyyden koska toimisto hommia on paljon vähemmän sen jälkeen tarjolla.
Varmasti noinkin. Mitä kuitenkin itsessäni ja tuntemissani
90-lukukin oli jo vuosikymmenien lopun alkua. 2000-luku on ollut hidastumisen, jopa pysähtyneisyyden aikaa. Kehitys ei ole enää niin dramaattista kuin ennen.
Koronan jälkeen tuli Ukrainan kriisi, sote, uusi hallitus ja surkeat ilmat. Ei ole isompaa kulutusjuhlaakaan menossa. Valjua on.
Itselläni mummotauti, ero, aikuiset lapset, ei lapsenlapsia, työpaikka sotessa. Onnistunut mökkiremontti ja hyvät välit sukuun lohduttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun olin nuori eikä ollut somea olemassakaan niin ihmiset olivat onnellisempia. Kun ei tiedetty maailman pahuudesta. Sairaudet, kuolemat, onnettomuudet sun muut olivat jossain kaukana ja uutiset tuli vasta illalla, eikä moneen kertaan kuten nyt. Lehtiä tuli vain Kaleva ja siinä oli uutiset ja mahdolliset onnettomuudet. Onneksi elin sitä aikaa. Nyt on some ja uutiset tulvillaan tuhoa ja huonoja uutisia. Totta kai se masentaa, varsinkin nuoret. Suosittelisin että olisitte muutaman päivän ilman uutisia tai vaikkapa koko somea.
Vietin 70-luvulla lapsuuden korva radiossa. Kyllä ahdisti.
Se lisääntyy ja kasvaa mihin keskittyy. Tai koko Suomen maassa keskitytään. Iloa ja toivoa tarvittais nyt kipeästi. Vähän jotain kevyempää.
Tuntuu että ollaan jääty pyörimään tähän katastrofiajattelun ja negatiivisuuden kehään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa surullista kuulla miten negatiivisia maailmankuvia teillä kanssaeläjillä on.
Aina on toivoa ja vaikeita aikoja on ollut ennenkin.
Ja lisäksi: se mitä luet, on se, mitä ajattelet.
Älä suostu olemaan tämän maailman laskiämpäri. Kaiken ihmiskunnan moskan ei tarvitse kulkea sinun aivojesi kautta. Kuka sellaisesta edes hyötyy? Et sinä, eikä maailma. Klikkiotsikoiden kirjoittajat kyllä. Ja iltalehtien omistajat, he nauravat matkalla pankkiin - heidän tilinsä on teidän mielenterveydellänne maksettu. Tehkää valintoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, sanoitit täysin omat tuntemukseni eli ihan samat tunnelmat ja ajatukset täällä. Olen tuntenut noin jo pitkään ja varsinkin nyt viimeisen vuoden aikana nuo tunteet vain voimistuneet. Itsekin mietin, että miten jaksaa, kun tuntuu koko maailma ja oma elämäkin menneen niin ankeiksi. Muistan vuoden 2019 ns. viimeisenä onnellisena vuotena sitä vanhaa hyvää aikaa ennen koronaa, sotaa ym. Se vuosi oli muutenkin yksi elämäni onnellisimpia. Sen jälkeen kaikki on muuttunut vain huonommaksi. Alkanut tuntumaan, että haluaisin vain vetäytyä jonnekin enemmän maaseudulle päin viettämään rauhallista ja yksinkertaista elämää. Ei ole enää voimia kokea mitään mullistuksia tai seuraava paikka on pian jokin mielisairaalan osasto.
Mun elämässä taas vuosi 2019 oli totaalihirveä. Tai ehkä noin 2018 kesästä 2019 kesään oli hirveä ajanjakso. Sitten kun omassa elämässä alkoi mennä mukav
Naurahdin viimeiselle lauseelle, kiitos. :D
Minullakin menee elämässä nyt "20-luvulla" paremmin kuin tätä edeltävään 20 vuoteen. Maailma tuntuu toki olevan aiempaa epävarmempi, mutta toivon kipinöitä on aina näkyvissä, kun osaa seuloa uutisvirtaa. Kaikkea hyvää sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, maailmantapahtumat vahvistavat tunnetta, että saatamme elää jopa niitä "lopuaikoja"
...mutta mitä sitä suremaan, asiaa, jolle ei itse mitään voi.
Paikkakunnan leffateatterissa esitetään tänään elokuva, jota olen odottanut. Joulukadun avajaisetkin ovat tulossa. Viikonloppuna ripustan jouluvalot parvekkeelle. Ensi keväänä ajattelin ottaa muutaman kurssin taloushallintoa itsenäisesti opiskeltavaksi, kiinnostaa lisätieto ja hyödyn niistä työssänikin. Kunnonkohotusprojekti on ollut nyt käynnissä jo 4 kk, ja aion tänä talvena hankkia sukset ja alkaa taas hiihtämään.
Nautitaan elämästä, vielä kun voidaan!
N42
Sehän tässä just on vialla kun nautitaan VIELÄ kun voidaan. Ennen ihan vain elettiin eikä koko ajan leijunut joku epämääräinen uhka ja kello tikittänyt taustalla.
Tämä. Lisäksi aiemmin oli ainakin se illuusio että omilla tekemisillään voi vaikuttaa omaan elämänlaatuunsa hurjasti. Enää ei sitä kuvitelmaa ole vaan sen tietää, että kaikki voidaan ottaa *naps* sulta pois eikä auta vaikka kuinka olisit nähnyt vaivaa ja ponnistellut sen eteen.
Toisekseen mä en ole ikinä erityisemmin tykännyt yksintekemisestä vaikka yksinolosta sopivissa määrin nautinkin. En siis enää jaksa motivoida itseäni yksikseni mihinkään joulukadun avaukseen tai kahvilassa käyntiin kun mulle nuo on kuitenkin enemmänkin se sivuseikka siinä yhdessäolon ohessa.
Koronapandemian aikana taas katkesi moni vanha ystävyyskin joko siksi, että ajatukset pandemianhoidosta erosi kuin yö ja päivä ja toisesta tuli hyvin raskas paasaaja jonka elämän korona täytti tavalla tai toisella. Itse olisin halunnut jutella ihan muistakin asioista.
Tai sitten he alkoivat viettää aikaa oman perheensä kanssa eli hekin taisivat yhtälailla ymmärtää elämän arvaamattomuuden kuin mitä minä itsekin. Luonnollisesti he priorisoivat sen oman porukan tärkeimmäksi eikä enää kenties ole edes kiinnostusta muihin ihmisiin.
Ja nyt sitten tämä rssänperkeleen pelleily. Mä en jaksa.
Elämme viimeisiä aikoja. Tilanne pahenee vaan. Luvassa lisää sotia, nälänhätää, maanjäristyksiä, joku taivankappalekin iskeytyy mereen -> tsunamit, antikristus ilmestyy, luultavasti lisää tauteja. Varmaan kohta demonit ilmestyvät näyttämölle teeskennellen olevansa avaruusolentoja. Jeesus tulee pian, valmistaudutaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jooh eipä yllätä enää mikään. Ikään kuin katsoisin huonoa elokuvaa, jossa tapahtumat menee jatkuvasti vain hullummaksi.
Jossain oli vertaus kuin katsoisi junaonnettomuutta hidastettuna. Ja siltä kyllä tuntuukin että roikotetaan löysässä hirressä odottamassa vääjäämätöntä jota vain siirretään aina hieman eteenpäin (en tarkoita vääjäämättömällä nyt jokaisen kohdalle aikanaan osuvaa kuolemaa).
Joo, maailma on muuttunut nopeasti omituiseksi. En itse asiassa yhtään ihmettelisi, jos syttyisi sota tai muu konflikti, joka ulottaisi lonkeronsa Suomeenkin. Tuntuu siltä, että suuri osa ihmiskunnasta tyhmentyy kiihtyvää vauhtia ja kaikenlainen huonotapaisuus, välinpitämättömyys ja polarisaatio vain lisääntyvät. Some on avannut silmäni ihmiskunnan nykyiseen mielenmaisemaan, eikä kuva ole kaunis.
Olen huomannut alitajuisesti varautuvani tulevaan kriisiin vähän samaan tapaan kuin se Estoniasta pelastunut nuori nainen, josta oli täälläkin leskustelu. Ajattelen, että kohta saattaa rysähtää ja että nyt on paras olla vähän varuillaan ja valmistautua. Toki toivon, ettei niin käy, mutta ei sitä koskaan tiedä, nykyisessä tilanteessa.
Mikä ihmeen leskustelu? Keskustelu! 😂
37.
Vierailija kirjoitti:
Joo, maailma on muuttunut nopeasti omituiseksi. En itse asiassa yhtään ihmettelisi, jos syttyisi sota tai muu konflikti, joka ulottaisi lonkeronsa Suomeenkin. Tuntuu siltä, että suuri osa ihmiskunnasta tyhmentyy kiihtyvää vauhtia ja kaikenlainen huonotapaisuus, välinpitämättömyys ja polarisaatio vain lisääntyvät. Some on avannut silmäni ihmiskunnan nykyiseen mielenmaisemaan, eikä kuva ole kaunis.
Olen huomannut alitajuisesti varautuvani tulevaan kriisiin vähän samaan tapaan kuin se Estoniasta pelastunut nuori nainen, josta oli täälläkin leskustelu. Ajattelen, että kohta saattaa rysähtää ja että nyt on paras olla vähän varuillaan ja valmistautua. Toki toivon, ettei niin käy, mutta ei sitä koskaan tiedä, nykyisessä tilanteessa.
Vietin viime talven Espanjassa, eikä siellä ollut havaittavissa mitään noita ensimmäisen kappaleen juttuja. Ihmiset eli aivan normaalisti ilman pelkohysteriaa, vihanlietsontaa ja polarisaatiota. Teki oikeasti ihan saakelin hyvää Suomen nykyiseen, erittäin ahdistavaan ilmapiiriin verrattuna.
Epävarmuus tulevasta, viimeiset vuodet on eletty enemmän tai vähemmän jatkuvassa pelossa. Ensin jokunen vuosi hullua korona-aikaa, jonka pelon ja vastakkainasettelun ilmapiiri varmasti on jättänyt pysyvät jälkensä isoon osaan meistä.
Sitten Ukrainan sota ja toinen toisensa perään sotia ja kriisejä eri puolilla maailmaa, sekä nyt kiristyvä turvallisuustilanne myös Suomessa. Kyllähän tässä väkisinkin huolestuttaa mihin tämä maailma on menossa.
Usko ihmiskuntaan ja koko elämään on aikalail kokonaan kadonnut tässä viimeisen muutaman vuoden aikana, tuntuu kuin eläisi jossain dystopiassa. Vaikka kuinka yrittää pysyä positiivisena ja keskittyä niihin hyviin asioihin elämässä, niin se tietynlainen elämänhalu ja -ilo on kadonnut lopullisesti. Tulevaisuus pelottaa.