Elämä on jotenkin ollut ohi nyt 20-luvulla
Korona-ajan jälkeen mikään ei palannut entiselleen vaan omituisemmaksi ja vaikeamnaksi vain menee. Suomessa, maailmalla ja omassa elämässä. En ymmärrä miten jaksan.
Mitä mieltä muut? Tuntuuko samalta?
Kommentit (67)
Siis minkä ohi on ollut, vai tarkoittaako ap että elämä loppui?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jotta ei liian ruusuista olisi niin WHO kertoo että Kiinasta on TAAS löytynyt joku widun mysteerivirus.
En viitsi edes klikata onko se kuinka vaarallinen ihmiselle vai ollaanko taas kuvitelmassa ettei se ihmisiin tule tarttumaan.
Aivan sama. Nyt jotenkin vaan riitti. Tulispa meteoriitti ja tappais kaikki. HETI!
Mä näin sen otsikon mutta jätän noi kaikki tautijutut vähemmälle. Koronavouhotusta tuli niin yliannostus, että en usko enää noita juttuja seuraavani ollenkaan.
Sama. Aika kyyninen olo sen tavaran suhteen mitä tuputetaan ympäriltä, huitaisen päälle kourallisen suolaa.
Koetan sivistää itseäni lukemalla kirjoja ja nähdä tätä hetkeä pidemmälle, miettiä sitä Suomea missä kasvoin. Omia heikkouksiamne ja vahvuuksiamme. Tuntuu kuin kaikkea perusteltua itsearvostusta jasivistyspohjaa haluttaisiin tahallisesti murentaa. Törmäsin sellaiseen sanaan kuin totuusyhteisö mikä on demokratian yksi edellytys. Jos mihinkään ei kohta pysty luottamaan demokratialta putoaa pohja ja alkaa äänekkäimmän valheen kilpa. En toivo tätä Suomeen. Onneksi suuri osa ihmisistä tietää välttää lahkoja ja äärilaitoja ajattelussa,rajojen vetämistä se ei estä.
Yllä on monia hyviä kommentteja. Sosiaalinen media muutti maailmaa ja sen mukana moni ismi.
Suomessa olemme myös köyhtymisen kierteessä, jolle ei käännettä ole näköpiirissä. Koronatoimilla kyykytettiin vanhuksia, opiskelijoita, yrittäjiä, mielenterveysongelmaisia, varsin julmaa toimintaa. Yksinäisyys on lisääntynyt jo ennen sitä.
Maailmaa vastaan ei kannata taistella. Se on ollut itselleni vaikeaa oppia. Vain itseään voi muuttaa. Oma elämä voi mennä ihan omaan suuntaan.
Nykymaailmassa on paremmat vaihtoehdot kuin koskaan luoda oma elämä sellaiseksi kuin sen haluaa. Pitää vain ensin oivaltaa mitä haluaa ja sitten alkaa tehdä asioita sen toteuttamiseksi. Monesti huomaa, ettei tämä ollutkaan sitä mitä halusi ja sitten muutetaan kurssia.
Helppoa tuo ei aina ole. Meitä repii risitriitaiset halut eri suuntiin.
Olen viimepäivinä katsonut somesta korpimuijan videoita. Siinä on hieno esimerkki, kuinka voi luoda ympärilleen sellaisen maailma kuin haluaa.
Aika monenmoinen asia on toteutettavissa ja monet asiat eivät vaadi aina edes juurikaan tai ollenkaan rahaa.
Elämä tuskin on koskaan täydellistä, mutta monesti pikkuasioille sitä voi parantaa.
Olen itse taistellut väsymyksen kanssa esim koko elämäni. Löysin vajaa vuosi sitten pätkäpaaston ja jaksaminen on ihan eri tasolla kuin ennen. Sen mukana sitten on tullut paljon enemmän tekemistä, parempaa mieltä. Olen karsinut elämästäni paljon ihmisiä, tekemistä ja asioita, jotka vievät enemmän kuin tuovat.
Me ihmiset halutaan eri asioita ja nautitaan eri asioista. Se on yksi vaikeimmista asioista ymmärtää, ettei kaikki ajattele samalla tavalla. Ja näistä monesti tulee väärinkäsityksiä ja riitaa.
Ei kannata odottaa, että joku tulee ovelle koputtamaan ja täydellistää elämän. Olet itse se muutos mitä haluat ja välillä sitten maailman tarjoilee iloisia yllätyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, miksi niin moni ajattelee nykyistä tilannetta vain omalta kohdaltaan. Tämä aika on yhteisesti koettu asia ja parhaassa tapauksessa siitä ajatuksesta saa voimaa, ettei ole yksin selviytymässä tästä tilanteesta.
Henkilökohtaisia menetyksiä ja vastoinkäymisiä on hankalampi jakaa muiden kanssa.
Sehän tässä vikana onkin, kun tämän kaiken joutuu kokea yksin, kun yhteisöllisyyttä ei enää ole. Ei ole kenelle soittaa. Kaikki on somessa ja kun itse en siellä ole, niin minua ei käytännössä ole olemassa muille ihmisille. Minua ei löydy googlesta eli minua ei ole tai vähintäänkin olen hämäräperäinen tyyppi, jota kannattaa vältellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää, miksi niin moni ajattelee nykyistä tilannetta vain omalta kohdaltaan. Tämä aika on yhteisesti koettu asia ja parhaassa tapauksessa siitä ajatuksesta saa voimaa, ettei ole yksin selviytymässä tästä tilanteesta.
Henkilökohtaisia menetyksiä ja vastoinkäymisiä on hankalampi jakaa muiden kanssa.
Sehän tässä vikana onkin, kun tämän kaiken joutuu kokea yksin, kun yhteisöllisyyttä ei enää ole. Ei ole kenelle soittaa. Kaikki on somessa ja kun itse en siellä ole, niin minua ei käytännössä ole olemassa muille ihmisille. Minua ei löydy googlesta eli minua ei ole tai vähintäänkin olen hämäräperäinen tyyppi, jota kannattaa vältellä.
Kommentoit minulle, jota ei myöskään löydy somesta. Ymmärrän, mistä kirjoitat ja olen osittain samaa mieltä. Näen kuitenkin senkin laajemmassa mittakaavassa: meitä on loppujen lopuksi paljon, joiden sosiaalinen elämä on someyhteisöjen ulkopuolella. Se luo omanlaisensa näkökulman tähän kummalliseen nykymaailmanmenoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo, maailma on muuttunut nopeasti omituiseksi. En itse asiassa yhtään ihmettelisi, jos syttyisi sota tai muu konflikti, joka ulottaisi lonkeronsa Suomeenkin. Tuntuu siltä, että suuri osa ihmiskunnasta tyhmentyy kiihtyvää vauhtia ja kaikenlainen huonotapaisuus, välinpitämättömyys ja polarisaatio vain lisääntyvät. Some on avannut silmäni ihmiskunnan nykyiseen mielenmaisemaan, eikä kuva ole kaunis.
Olen huomannut alitajuisesti varautuvani tulevaan kriisiin vähän samaan tapaan kuin se Estoniasta pelastunut nuori nainen, josta oli täälläkin leskustelu. Ajattelen, että kohta saattaa rysähtää ja että nyt on paras olla vähän varuillaan ja valmistautua. Toki toivon, ettei niin käy, mutta ei sitä koskaan tiedä, nykyisessä tilanteessa.
Vietin viime talven Espanjassa, eikä siellä ollut havaittavissa
Tosin tuohon naapuriin ei olisi koskaan pitänyt suhtautua kuten liian moni vallassa ollut suomalais- sekä eurooppalaispoliitikko on suhtautunut ja minkä vuoksi me tällaisessa k*sessa nyt ollaan.
Välit olisi pitänyt pitää viileän asiallisina, mutta ymmärtää se että itärajalla on raja ihan syystäkin eikä mitään yhteistyövirityksiä saati viisumivapauksia pidä edes suunnitella. Se olisi ollut aivan kaikkien etu, että kiinteistöjä/maata ei olisi venäläisille myyty eikä olisi jaeltu kaksoiskansalaisuuksia, koska nyt nämäkään ihmiset ei kärsisi siitä että sukua/perhettä on siellä ja täällä kun raja oli venäjän omien toimien takia pakko pistää kiinni aivan kaikilta. Toki siihen osasyyllinen on just nämä samat meidän omat poliitikot, jotka on halunneet tehdä tietystä laista sellaisen, ettei mikään järkevä toimi rajoilla onnistu vaan se on joko auki kaikille tai kiinni kaikilta.
Meillä on ollut liian pitkään vallassa sinisilmäisiä hölmöläisiä joille Suomen ja suomalaisten etu ei ole ollut etusijalla. Nämä ei ole siitä huolehtineet venäjän tai kiinan suhteen eikä myöskään eu:ssa saati että joku olisi edes välillä miettinyt kokonaisuutta vaan Suomen/suomalaisten etu on sivuutettu kerta toisensa jälkeen jonka vuoksi me ollaan tässä tilanteessa, että tapahtuipa mitä vaan missä vaan, niin Suomi/suomalaiset kärsii siitä ja maksaa siitä koska meidät on moneen kertaa sidottu itsellemme epäedullisiin soppareihin.
Näinpä itsekin ajattelisin ellei ole lapsia. Ainahan sitä voisi poistua itse ennen kuin pahin tapahtuu. Mutta kun on, on aika paniikki päällä. On pakko pysyä hengissä ja niiden lasten myös, vaikka mitä tapahtuisi.