Lue keskustelun säännöt.
Ovatko pitkät avioliitot sarjaeroajan mielestä aina kulissia?
Kommentit (51)
Oman kokemuksen mukaan pitkään HYVÄÄN parisuhteeseen eivät kaikki pysty.
Kaava on loppujen lopuksi helppo: ajattele asiaa toisen kantilta =kun molemmat tekevät niin, elämän isotkin asiat saadaan sovittua ilman riitoja sovussa, JA molemmat ovat onnellisia.
Pitää olla oma elämä, mutta ymmärtää myös toisen tarpeita ja toimia tiiminä ei Minä Ensin -asenteella.
Ja sekin hyvä ymmärtää, että parisuhteeseen kannattaa panostaa. Havaintojeni mukaan moni "sarjapettäjä" osaa kyllä liehitellä niitä uusia suhteitaan, mutta samaan aikaan vanha parisuhde on ihan rappiolla kun siihen ei kiinnosta panostaa --> sama vaiva vanhassa suhteessa vs. uuteen panostaminen voisi pelastaa suhteen ONNELLISENA.
Toisaalta uskon myös siuhen, ettei kaikista ole pitkiin suhteisiin. Ihmisten elämänrymi on erilainen, osa arvostaa vahvaa kumppanuutta ja 100% rakkautta&luottoa toiseen, osa taas saa kiksinsä siitä että koko ajan muuttuu asiat ja tulee uusia juttuja (vaikka sitten ihmisuhteita, työpaikkoja jne.) tettei tule 'tylsää'.
Moni voi nauttia jo kiinnijäämisen pelosta tmv. minkä taas toiset kokevat ahdistavana jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko meillä 18v yhdessäolon jälkeen vielä riittävän pitkä suhde, mutta ei tässä ainakaan vielä mitään kulisseja ole tarvinnut yrittää rakentaa. Ihan perus arkea elellään onnellisena ja rakastuneina edelleen ilman ongelmia.
Meillä ollut näin jo 53 v. Meillä on koko ajan ihan mukavaa. Yhteiset arvot ja hyvää seksiäkin riittävästi. Ihanat lapset ja lastenlapset.
En osaa pitää yllä mitään kulisseja, elämme pieneläkeläisten elämää. Emme esitä mitään.
Toisen unelma-avioliitto on toisen painajainen. Sellaista se on tässä maailmassa, erilaisuus on rikkautta. Levottomat avioliitot ovat lisäksi vahvasti perinnöllisiä, tietää kansanviisaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko meillä 18v yhdessäolon jälkeen vielä riittävän pitkä suhde, mutta ei tässä ainakaan vielä mitään kulisseja ole tarvinnut yrittää rakentaa. Ihan perus arkea elellään onnellisena ja rakastuneina edelleen ilman ongelmia.
Meillä ollut näin jo 53 v. Meillä on koko ajan ihan mukavaa. Yhteiset arvot ja hyvää seksiäkin riittävästi. Ihanat lapset ja lastenlapset.
En osaa pitää yllä mitään kulisseja, elämme pieneläkeläisten elämää. Emme esitä mitään.
"Pieneläkeläinen"? Onko sen vastakohta "suureläkeläinen"?
Narsistisiin piirteisiin, vaikka ei varsinaista diagnosoitua häiriötä olisikaan, kuuluu monesti epärealistiset fantasiat jostain suuresta rakkaudesta joka voittaa kaiken.
Sitä jahdatessaan nämä ihmiset käyttävät koko elämänsä, talloen tahallaan matkan varrella vaihtuvia puolisoitaan. Mutta se fantasian kohde eli kaiken pelastava rakkaus jää lopulta pysyvästi saavuttamatta. Koska eivät halua itse tehdä työtä sen eteen. Eivät ne erot mitään ratkaise tällaisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisen unelma-avioliitto on toisen painajainen. Sellaista se on tässä maailmassa, erilaisuus on rikkautta. Levottomat avioliitot ovat lisäksi vahvasti perinnöllisiä, tietää kansanviisaus.
Ja myös tieteelliset tutkimukset todentavat tuon perinnöllisyyden.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu myös odotuksista. Jollekin riittää, että liitosta saa esim. rahaa, seksiä tai jotain sitten vaikka ystävyyttä. Joku toinen haluaa nuo kaikki asiat. Jos molempi osapuoli oikeasti saa avioliitosta kaiken haluamansa ja tarvitsemansa, totta ihmeessä se on onnellinen avioliitto. Sarjaeroajalla on ehkä epärealistiset odotukset.
näin minäkin ajattelen. Jos suhteesta saa sen, mitä tarvitsee, niin kaikki on ok. Mikä ulkopuolinen on sanomaan, mitä sinun avioliitossasi pitää olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt tiedä kulissia, mutta ei suurin osa pitkistä liitoista kyllä rakkauteen perustu. Tottumukseen, pelkoon (yksinjäämisen tm), rahaan, velkaan mihin milloinkin. Jotkut harvat oikeasti rakastaa toisiaan. En minä tiedä onko se kulissia, kun se on melkeinpä normi Suomessa. Voiko normi olla kulissia? Jos ei kukaan edes oleta että parit tykkäisivät toisistaan niin ei kai kukaan silloin mitään teeskentele ollessaan vaan jostain mistä lie syystä yhdessä?
Voitteko somessa jättää rauhaan vapaaehtoisesti sinkut? Kerta ootte onnellisesti naimisissa luulisi ettei tyytyväisen lapsettoman sinkun elämä paljoa hetkauttaisi. Niin vaan saa nähdä kuinka rouvat käy sinkkujen kurkkuun kiinni. Sinkkuhan ei edes ota tuota riskiä. Näemmä se syö :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistisiin piirteisiin, vaikka ei varsinaista diagnosoitua häiriötä olisikaan, kuuluu monesti epärealistiset fantasiat jostain suuresta rakkaudesta joka voittaa kaiken.
Sitä jahdatessaan nämä ihmiset käyttävät koko elämänsä, talloen tahallaan matkan varrella vaihtuvia puolisoitaan. Mutta se fantasian kohde eli kaiken pelastava rakkaus jää lopulta pysyvästi saavuttamatta. Koska eivät halua itse tehdä työtä sen eteen. Eivät ne erot mitään ratkaise tällaisilla.
Höpö höpö. Narsisti ei tunne minkäänlaista rakkautta. Ei edes saavuttamatonta. Ja narsisti tekee yleensä paljonkin "työtä" suhteessaan. Manipulointi, rakkauspommitus yms. Narsisti ei myöskään hevillä eroa, koska tarvitsee ympärilleen ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Narsistisiin piirteisiin, vaikka ei varsinaista diagnosoitua häiriötä olisikaan, kuuluu monesti epärealistiset fantasiat jostain suuresta rakkaudesta joka voittaa kaiken.
Sitä jahdatessaan nämä ihmiset käyttävät koko elämänsä, talloen tahallaan matkan varrella vaihtuvia puolisoitaan. Mutta se fantasian kohde eli kaiken pelastava rakkaus jää lopulta pysyvästi saavuttamatta. Koska eivät halua itse tehdä työtä sen eteen. Eivät ne erot mitään ratkaise tällaisilla.
Miten kukakin. Itse olen mielummin yksin kuin missään liitossa mikä vaatii erikseen kovasti työtä pysyäkseen kasassa. Itselleni tuli ero 20 vuoden jälkeen. Mies kehitti päihdeongelman ja kavalsi yhteistä rahaa kymmeniä tuhansia. Olisi kai tuossakin varmasti jonkun mielestä voinut vielä niitä töitä tehdä, mutta ei pitkä liitto mielestäni ole mikään itseisarvo jonka takia alkaisin itse voimaan huonommin kuin yksin ollessa. Uutta ei ole ollut kiire löytää. Jotenkin näin kaiken kokeneena ja nyt ulkopuolisena tuntuu vähän typerälle miksi niin moni uhraa oman mielenterveytensä ja hyvinvointinsa pitääkseen parisuhteen väkisin kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistisiin piirteisiin, vaikka ei varsinaista diagnosoitua häiriötä olisikaan, kuuluu monesti epärealistiset fantasiat jostain suuresta rakkaudesta joka voittaa kaiken.
Sitä jahdatessaan nämä ihmiset käyttävät koko elämänsä, talloen tahallaan matkan varrella vaihtuvia puolisoitaan. Mutta se fantasian kohde eli kaiken pelastava rakkaus jää lopulta pysyvästi saavuttamatta. Koska eivät halua itse tehdä työtä sen eteen. Eivät ne erot mitään ratkaise tällaisilla.
Mä oon Tommi ja Mikki ollut naimisissa KERRAN. Kerraksi jääkin. Miten teidän runkkareiden päähän ei millään mene ettei kaikki halua uudestaan naimisiin tai suhteeseen? Olen kaiken lisäksi lapseton. Saan elää kuten tykkään. Valitsen yksinelon.
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä kulissia, mutta ei suurin osa pitkistä liitoista kyllä rakkauteen perustu. Tottumukseen, pelkoon (yksinjäämisen tm), rahaan, velkaan mihin milloinkin. Jotkut harvat oikeasti rakastaa toisiaan. En minä tiedä onko se kulissia, kun se on melkeinpä normi Suomessa. Voiko normi olla kulissia? Jos ei kukaan edes oleta että parit tykkäisivät toisistaan niin ei kai kukaan silloin mitään teeskentele ollessaan vaan jostain mistä lie syystä yhdessä?
Mihin väitteesi että suurin osa pitkistä liitoista ei perustuisi rakkauteen perustuu? Mutuiluun? Tai vääristyneeseen otantaan josta havainnoidaan itselle omaan elämänvalintaan sopiva johtopäätös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitkissä avioliitoissa on erilaisia vaiheita, kuten elämässä muutenkin. Tottakai on myös niitä vaiheita, kun ei olla onnellisia mutta päätetään olla yhdessä siitä huolimatta. Sitä kutsutaan sitoutumiseksi. Varmasti omakin suhde on synkkinä vaiheinaan täyttänyt jonkun mielestä "kulissin" määritelmän, mutta se oli sitä aikaa ja se meni ohi. Meillä tuota huonoa vaihetta kesti noin 5 vuotta. Eroa pohdittiin, mutta nyt olen todella onnellinen että päätettiin pitää perhe kasassa vaikeuksista huolimatta.
Pitkä parisuhde lisää tutkimusten mukaan eliniän odotetta. Ja selvää on että hyvinvoiva ihminen elää pidempään. Sarjaeroaja siis haluaa elää lyhyemmän aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Pitkä parisuhde lisää tutkimusten mukaan eliniän odotetta. Ja selvää on että hyvinvoiva ihminen elää pidempään. Sarjaeroaja siis haluaa elää lyhyemmän aikaa.
Miehillä lisää, ei naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä kulissia, mutta ei suurin osa pitkistä liitoista kyllä rakkauteen perustu. Tottumukseen, pelkoon (yksinjäämisen tm), rahaan, velkaan mihin milloinkin. Jotkut harvat oikeasti rakastaa toisiaan. En minä tiedä onko se kulissia, kun se on melkeinpä normi Suomessa. Voiko normi olla kulissia? Jos ei kukaan edes oleta että parit tykkäisivät toisistaan niin ei kai kukaan silloin mitään teeskentele ollessaan vaan jostain mistä lie syystä yhdessä?
Mihin väitteesi että suurin osa pitkistä liitoista ei perustuisi rakkauteen perustuu? Mutuiluun? Tai vääristyneeseen otantaan josta havainnoidaan itselle omaan elämänvalintaan sopiva johtopäätös?
Tunnen satoja pariskuntia. Kaksi on oikeasti sellaisia, että voin sanoa että henkilöt aidosti rakastaa toisiaan ja ovat yhdessä siitä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä kulissia, mutta ei suurin osa pitkistä liitoista kyllä rakkauteen perustu. Tottumukseen, pelkoon (yksinjäämisen tm), rahaan, velkaan mihin milloinkin. Jotkut harvat oikeasti rakastaa toisiaan. En minä tiedä onko se kulissia, kun se on melkeinpä normi Suomessa. Voiko normi olla kulissia? Jos ei kukaan edes oleta että parit tykkäisivät toisistaan niin ei kai kukaan silloin mitään teeskentele ollessaan vaan jostain mistä lie syystä yhdessä?
Mihin väitteesi että suurin osa pitkistä liitoista ei perustuisi rakkauteen perustuu? Mutuiluun? Tai vääristyneeseen otantaan josta havainnoidaan itselle omaan elämänvalintaan sopiva johtopäätös?
Tunnen satoja pariskuntia. Kaksi on oikeasti sellaisia, että voin sanoa että henkilöt aidosti rakastaa toisiaan ja ovat yhdessä siitä syystä.
Tunnetko oikeasti? Oletko keskustellut heidän kanssaan kasvotusten ja erikseen? Edelleen onko mutuilua vaan tilastollisesti todennettavissa? En näet ole nähnyt tieteellisiä tutkimuksia jossa noin todettaisiin. Mutta laitat varmaan linkin sellaiseen, kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä kulissia, mutta ei suurin osa pitkistä liitoista kyllä rakkauteen perustu. Tottumukseen, pelkoon (yksinjäämisen tm), rahaan, velkaan mihin milloinkin. Jotkut harvat oikeasti rakastaa toisiaan. En minä tiedä onko se kulissia, kun se on melkeinpä normi Suomessa. Voiko normi olla kulissia? Jos ei kukaan edes oleta että parit tykkäisivät toisistaan niin ei kai kukaan silloin mitään teeskentele ollessaan vaan jostain mistä lie syystä yhdessä?
Mihin väitteesi että suurin osa pitkistä liitoista ei perustuisi rakkauteen perustuu? Mutuiluun? Tai vääristyneeseen otantaan josta havainnoidaan itselle omaan elämänvalintaan sopiva johtopäätös?
Tunnen satoja pariskuntia. Kaksi on oikeasti sellaisia, että voin sanoa että henkilöt aidosti rakastaa toisiaan ja ovat yhdessä siitä syystä.
Tiedosta kolmanneksen nautinto.
Usein sarjaeroajilla on epärealistiset odotukset koska he alitajuisesti paikkaavat parisuhteillaan ja avioliitoillaan jotain lapsuuden vaillejäämistään.
Eli ovat jäänet tietyllä tavalla henkisesti lapsen tai teinin tasolle.
Sarjaeroajien suhteet/avioliitot kaatuvat hyvin usein pettämiseen heidän puoleltaan ja lennosta vaihtamiseen seuraavaan ihmiseen.
Syyttävät pettämisestään puolisoaan vaikka eivät edes olisi pystyneet suhteen alusta lähtien kommunikoimaan tunteistaan ja tarpeistaan rehellisesti ja suoraan puolisolleen.
Sitten häpeästään johtuen pyrkivät mustamaalamaan muiden pitkät avioliitot kulissiliitoiksi. Kateuttaan ja häpeäänsähän he sillä peittelevät.