Ovatko pitkät avioliitot sarjaeroajan mielestä aina kulissia?

Eikös sarjaeroilu ja sarjapettäminen ole jotain weetee ihmisten juttuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistisiin piirteisiin, vaikka ei varsinaista diagnosoitua häiriötä olisikaan, kuuluu monesti epärealistiset fantasiat jostain suuresta rakkaudesta joka voittaa kaiken.

 

Sitä jahdatessaan nämä ihmiset käyttävät koko elämänsä, talloen tahallaan matkan varrella vaihtuvia puolisoitaan. Mutta se fantasian kohde eli kaiken pelastava rakkaus jää lopulta pysyvästi saavuttamatta. Koska eivät halua itse tehdä työtä sen eteen. Eivät ne erot mitään ratkaise tällaisilla.

Höpö höpö. Narsisti ei tunne minkäänlaista rakkautta. Ei edes saavuttamatonta. Ja narsisti tekee yleensä paljonkin "työtä" suhteessaan. Manipulointi, rakkauspommitus yms. Narsisti ei myöskään hevillä eroa, koska tarvitsee ympärilleen ihmisiä. 

Katsopa vähän aiheesta tehtyä tutkimusta. Narsistisen ihmisen parisuhteen vaiheet ja vaihdot voi tiivistää neljään vaiheeseen jotka englanniksi ovat.

- Idealisation

- Devaluation

- Discard

- Replace

Sarjaeroaja haluaa elää jatkuvasti idealisaatio vaiheessa. Kun se alkuhuuma loppuu siirrytään seuraaviin vaiheisiin jossa kiusataan ja henkisesti pahoinpidellään puolisoa. Sitten petetään, hylätään ja hypätään taas seuraavaan uhriin.

Jotakinhan sitä täytyy keksiä, kun ei saa suhteitaan millään kestämään tai ei löydä hyvää kumppania itse.

Vierailija kirjoitti:

Jotakinhan sitä täytyy keksiä, kun ei saa suhteitaan millään kestämään tai ei löydä hyvää kumppania itse.

Jep. Peiliin ei pysty katsomaan oikeasti koska sieltä näkyisi sellaista mitä ei missään tapauksessa halua nähdä ja käsitellä. Niinpä on helpompi kehittää oma fantasia, kupla jonka suojista huudella muiden pitkiä suhteita kulissiksi.

Vierailija kirjoitti:

En nyt tiedä kulissia, mutta ei suurin osa pitkistä liitoista kyllä rakkauteen perustu. Tottumukseen, pelkoon (yksinjäämisen tm), rahaan, velkaan mihin milloinkin. Jotkut harvat oikeasti rakastaa toisiaan. En minä tiedä onko se kulissia, kun se on melkeinpä normi Suomessa. Voiko normi olla kulissia? Jos ei kukaan edes oleta että parit tykkäisivät toisistaan niin ei kai kukaan silloin mitään teeskentele ollessaan vaan jostain mistä lie syystä yhdessä?

Ihmiset määrittelee rakkauden eri tavalla. Joillekin se on vain aivokemiallista huumaa, toisille sitoutumista ja kolmansille jotain muuta. Itselleni puoliso on ensisijaisesti kumppani, jonka kanssa elämäni jaan. Ihminen johon olen ankkuroitunut ja jonka rinnalla pysyn, vaikka tunteet eivät joka hetki ruusunpunaisia olisikaan. Erotessa sitä saattaisi löytää hekumaaa, mutta pitkän avioliiton tuomaa sitoutumisen ja juurtumisen tunnetta tuskin enää tavottaisi, koska sen muodostuminen ottaa paljon aikaa. Ihmiset ovat epätäydellisiä, avioliitot ovat epätäydellisiä, mutta ehkä just se tekee pitkistä avioliitoista/suhteista kauniita. 

No, jos miettii miten yleistä on parisuhdeväkivalta, uskottomuus ja päihdeongelmat, niin aika harva loppuelämän pari näiltä säästyy. Sitten pitää miettiä, mikä on sitä kulissia. Minä erosin hakkaavasta miehestä, moni tuttava ei ole eronnut. Onko he onnellisessa liitossa? Mistä minä ulkopuolelta tiedän. Jokainen tekee omat valintansa, ei sitä kannata liikaa muiden liittoja tuijottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotakinhan sitä täytyy keksiä, kun ei saa suhteitaan millään kestämään tai ei löydä hyvää kumppania itse.

Jep. Peiliin ei pysty katsomaan oikeasti koska sieltä näkyisi sellaista mitä ei missään tapauksessa halua nähdä ja käsitellä. Niinpä on helpompi kehittää oma fantasia, kupla jonka suojista huudella muiden pitkiä suhteita kulissiksi.

...tai huudella muita ihmisiä sarjaeroajiksi. Mitä kukin käyttää omien totuuksiensa pakenemiseen. Kunhan saa fokuksen pois itsestä ja omista kipukohdista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan tavannut ketään, jonka avioliitto olisi pelkkää kulissia. Jokin aina on, mikä pitää yhdessä. Jotain hyvää, jotain liitosta saa.

Itse en ole tavannut pitkässä suhteessa olevaa paria, jolla avioliitto ei olisi vähintään osittain kulissia.

Aina kun pinnan alta paljastuu jotain, on kyseessä sarjapettäminen, väkivalta, alkoholismi, taloudelliset vaikeudet, seksittömyys vastoin osapuolten tahtoa jne. 

Valitettavasti en voi vahvistaa, onko tämä sarjaeroajien näkemys, koska olen eronnut vain kerran. Se tosin oli 20 v kestänyt henkisesti väkivaltainen suhde. Itse en "pitänyt kulissia", koska en ymmärtänyt, että tilanteemme ei ole normaali :(

Olen ollut 35 vuotta naimisissa, mutta väkivaltaa, alkoholismia, taloudellisia vaikeuksia tai seksittömyyttä ei liitosamme ole ollut. Itse en ole pettänyt ja jos puolisoni on, hän ei ole jäänyt siitä kiinni. 😆

Olen nuoruudessani ollutpettäjien, juoppojen yms. Nykyisen mieheni kanssa (40 vuotta yhdessä) on ollut ihanaa olla. Olen huomannut, että hän, myös miinäkin olemme olleet ihastuneita muihin, mutta jostain oikeasta rakkaudesta johtuen  olemme edelleen yhdessä ja rakastetaan toisiamme + lapsiamme ja lastenlapsia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiettyjen ihmisten mielestä ihminen jolla menee millään lailla hyvin, ei VOI olla onnellinen. 

Jos ihmisellä on pitkä liitto, sen on pakko olla kulissia.

Jos ihmisellä on vaurautta, niin sillä ei varmasti ole yhtään ainutta oikeaa ystävää!

Jne

Eivätpä nuo väärässäkään ole.

Demarin ajatusmaailma, on se katkeraa ja kateellista. 

Juuri samaa olen miettinyt! Mulla on 25 vuotta pitkä liitto. Näin neljänkympin korvilla tuntuu olevan eroja oikealla ja vasemmalla ja sitten sitä julistusta, että "Minä en enää suostu pitämään kulissia yllä!". Siihen päälle se merkitsevä katse tarkoittaen "toisin kuin sinä". 

Toisaalta vähän tuntuu kulissilta tuo sinkkuelämän huumakin. Ainakin hetkittäin se näyttää vähän pakotetulta pinnistykseltä, missä on sitä menoa ja meininkiä, itsenäisyyden huumaa ja deittailun jännitystä. Itse ihmettelen, että kai sitä hotjoogassa tai Bulgariassa voi käydä parisuhteessakin. Minä ainakin voin, eikä mun tarvitse minkään uhon kautta näitä asioita suorittaa.