Lue keskustelun säännöt.
G: Kuka on pilannut parisuhteensa liialla kiirehtimisellä -> nopeaa naimisiin, lapsia yms?
02.09.2008 |
Mua vähän ihmetyttää ystäväni hätä ja hoppu uuden miesystävänsä kanssa. Eivät ole naimisissa, mutta kihloissa ovat ja vauva tulossa. Hirveellä kiireellä on kaikki edennyt ja itseä hirvittää! Kiinnostaisi vain tietää, että onko jollain parisuhde kaatunut nimenomaan siihen, että kaikki tapahtui alkujaan liian nopealla tahdilla??
Ehkä olen vaan itse niin hidas, kun seurustelin ensin 1½ vuotta ennen avoliittoa, 3 vuoden jälkeen kihlat ja 6 vuoden jälkeen häät. Nyt kohta 7 vuotta yhteiseloa takana ja kohta aletaan ekaa lasta yritään.
Kommentit (21)
Varmaan löytyy tapauksia jossa suhde loppuu liikaan jahkailuun.
Kuka tässä tietää milloin suhde päättyy ja mistä syystä.
Ai niin, piti vielä vastata johonkin galluppiin: en ole pilannut. Tai ei kyllä nopean tahdin suhde ole vielä päättynytkään. 8 vuotta yhdessä ja 7 aviossa, 2 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli sikäli tilanne on päin vastoin. Itse halusin muutaman vuoden olla yhdessä ennen lapsia, koska lapset tarvitsevat kyllä ihan vakiintuneen perheen, mutta naimisiin menimme ihan siinä ensirakkauden huumassa. Onhan se paljon romanttisempaa niin. Ja siis viidestoista avioliittovuosi menossa. Enkä vaihtaisi.
kaikki tapahtuisikin nopealla aikataululla!!!!! Jos luit aloitukseni, niin kysyin, että onko joku pilannut suhteensa nopealla tahdilla ja sinä ilmeisesti olet onnellinen, vaikka nopeaa olet kaikki tehnytkin, joten sinun ei edes kuulu vastata tähän.
Olen vain huolissani ystäväni puolesta, koska periaatteessa on kihloissa ja raskaana miehelle, jota tuskin tuntee... Siksipä kyselen vain, että onko jollain mennyt suhde pieleen liian nopealla toiminnalla.
ap
on kaksi perhettä rikkoutunut juuri niin, että siinä ihastumisvaiheessa on alettu niitä lapsia vääntämään. Kun ihastumisvaihe on mennyt ohi, niin lapsiperhearki on ollut näille ihmisille liikaa.
Hyvä että välität ystävästäsi! En tietenkään osaa puhua hänen puolesta tai enkä voi olla varma hänen tilanteesta, mutta asiat saattavat myöskin olla juuri niin hyvin kuin miltä vaikuttavat.
Meidän pikkuinen ilmotti tulostaan (suunniteltusi) 7 kuukautta ensitreffeistä. Joku voisi sanoa että enhän minä tuntenut koko miestä kunnolla, ja minä en välttämättä kiistä sitä. Mutta koen että ihminen muuttuu (ainakin hiukan) koko ajan, niin sitä ei välttämättä tunne toista ikinä kokonaan. On aina "riski" sitoutua, riski ettei suhde kestä onnellisena loppuelämän, mutta se riski on vain otettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei se sitten kestänyt, mutta ei sillä riitelytahdilla varmasti olisi kestänyt vaikka olisivat odottaneet pidempäänkin lastentekoa
1,5kk yhdessä, kun muutettiin virallisesti yhteen (tätä aikasemmin mieheni oli jo "majaillut" mun luonani..jäi melkein samantien, kun oltiin ensitreffeillä käyty)
1,5kk yhdessä, kun mentiin kihloihin (yhteenmuuton kanssa samoihin aikoihin)
1v 5kk kihloissa, kun mentiin naimisiin
2v 9kk yhdessä kaikenkaikkiaan, kun lapsemme syntyi
Päivääkään ei olla kaduttu. Asioiden kuului mennä näin, meiän kohdallamme. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja naimisissa 11 kuukautta tapaamisesta. Avioliittoa takana 12 vuotta ja lapsiakin on tullut useampi.
Sinä aikana on useampi pari eronnut, joka seurusteli pitkään ennen naimisiinmenoa ja varmisteli kaiken ennen lapsen saantia. Olivat niin tottuneet elämään kahden, että lapsiperheen arki kaatoi kaiken.
Eli ei pilannut, koska lapset eivät pilaa parisuhdetta. Siihen tarvitaan jotain ihan muuta.
Meillä oli 1 v 5 kk ensitapaamisesta sormukset ja vauva. Ja siitä pari lasta lisää tiuhaan tahtiin. En vois väittää, että helppoa on ollut, mutta me ollaan käyty kaikki ne vaikeat vaiheet yhdessä. Toisaalta uskon, että hiukan hitaammalla tahdilla me ei oltais jouduttu törmäämään niin rajusti. Yhdessä ollaan edelleen, 10 vuotta takana, ja nyt voi sanoa, että ollaan oikeasti tosi onnellisia toisistamme ja koko tästä perhetouhusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka nopeaa tahtia on kaikki tehty. Pari vuotta yhdessä oltu ja yhteinen talo, auto ym. on. Yhteinen lapsi kylläkin puuttu ja naimisissa ei olla, kihloissa kyllä.
Viime aikoina kylläkin alkanut tuntumaan, että onko meitä sittenkään tarkoitettu loppuelämäksi yhteen :(
Ap sanoi, että pari on AVOpari ja lapsi tulossa? Oliko näin?
4 sanoo, pikainen NAIMISIIN meno ennustaa pitkää liittoa.
Naimisiin menevät pikaisesti mm uskonsa vuoksi monet, samaan settiin kuuluu, ettei erota vaikka mikä olisi. Tutkimukset eivät puhu avopareista samaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olimme tunteet vuoden kun menimme naimisiin. Ja lähes koko eka vuoden olimme kaukosuhteessa. Lapsi oli jo tulossa, ihan alussa tosin vasta, ja toivottuna lapsena. Muutimme yhteen vasta naimisiinmenon jälkeen.
Viime kuussa tuli kolme vuotta naimisissa ja heinäkuussa neljä vuotta tapaamisesta ja onnellisia ollaan.
mistä löytäisin tämän tilaston/ tutkimuksen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
meidän ensi tapaamisestamme on 4v8kk. Naimisissa on oltu 4v4kk, sitä ennen kihloissa 3kk. Lapsia kolme, joista kuopuskin jo 1,5v. Yhdessä on asuttu siitä asti kun tavattiin ensimmäisen kerran. Sitä ennen oltiin puhelimitse yhteydessä 1kk. Nopeaa, mutta onnellisia ollaan! :)
ainakin minun kokemuksieni mukaan.
Itse tapasin mieheni kun oli 29v ja hän 32v. Muutimme alle vuoden kuluessa yhteen (mielestämme ei ollut järkevää ylläpitää kahta kotia), menimme naimisiin 1,5v yhdessäolon jälkeen, ensimmäinen lapsi syntyi reilun vuoden kuluttua häistä. Ei meillä ollut aikaa miettiä asiaa kymmentä vuotta!
En ole katunut, lopputulos olisi ollut ihan sama :)
ja asioita eritahtiin. Tunnen yhden entisen pariskunnan jotka olivat monia vuosia yhdessä kunnes menivät naimisiin. Avioliittoa kesti 3 kuukautta ja tuli ero.
Enemmissä määrin suhteisiin tulee ongelmia kuitenkin jossain vaiheessa, jotkut selviää niistä yhdessä tavalla tai toisella. Kuulostaa hiukan hassulta sanoa pilannut kiiruhtamalla. Myös suhteen voi ajaa kiville eli pilata kiiruhtamalla, antamalla liian helposti periksi ongelmille
Me olemme miehen kanssa kamppailleet todella isojen ongelmien kanssa, vaikein kamppailu alkoi vuonna 2006 ja nyt alamme olla voiton puolella, helppoa se ei ole ollut, on ollut unettomia viikkoja, syömättömyyttä, niin voimakasta pahaa oloa ettei ole kestänyt enää tajuissaan. Ollaan oltu jo 16 vuotta yhdessä ja se rakkaus jonka luulin kadonneen, löytyi tänä keväänä.
Olin 19 kun saimme esikoisen, seurustelua oli takana reilu kolme vuotta. Nyt olen 33v ja lapsia on siunaantunut viisi. Että semmosta.
Itse tein vähän alle kolmikymppisenä sen virheen, että etenin liian nopeasti silloisen uuden poikaystäväni kanssa... molemmilla oli kova halu "leikkiä kotia" ja siinä sitten muutettiin samantien yhteen, tulin raskaaksi ja mentiin maistraatissa naimisiin. Riideltiin kyllä jo alussa, mutten ollut huolissani, kun aina sovittiin riidat.
Riidat kuitenkin vain lisääntyivät ja pahenivat. Ostettiin asuntokin..saatiin vauva, ja siinähän se todellisuus sitten viimein valkeni. Mies ei osallistunut lapsen- tai kodinhoitoon, ja paljastui muutenkin todella kylmäksi ja itsekkääksi ihmiseksi. Omat harrastukset ja kaikki muu tärkeämpää kuin vaimo ja lapsi. Olenkin diagnosoinut hänet narsistiksi - osasi olla alussa NIIN ihana mutta totuus oli kaikkea muuta.
Erosimme aika pian. Loppujen lopuksi koko farssista seurasi kuitenkin paljon hyvää: minulla on ihana poika, ja ex-mieheni vanhemmat sekä sukulaiset ovat todella ihania ihmisiä. Hekään eivät tule toimeen ex-mieheni kanssa, mutta ovat ottaneet minut ja poikani sukuun, ja kohtelevat meitä kuin perheenjäseniä. Olen saanut siis uuden suvun :-)
Eli kaikki ei ole aina loppujen lopuksi niin kamalaa kuin miltä se jossain vaiheessa saattaa näyttää.
7 vuoden kriisi ja lapsi yhtä aikaa. Ei hyvältä kuulosta...
Kuulostaa oudolta, toisin sanoen mielestäsi lapset ja sitoutuminen pilaavat parisuhteen? Sinulla taitaa olla itselläsi hieman outo käsitys asioista. Sinuna harkitsisin lasten hankkimista, jos ajattelet noin. Kaikilla ei ole aikaa odottaa vuosikausia lastenhankkimista. Itse sain miehen ja lapset vanhemmalla iällä ja siksi kaikki tapahtui nopsasti ja naimisissa olen elämäni miehen kanssa.