Miten joillakin voi olla kivuton synnytys?
Kun näitä tarinoita kuulee, että vähän jotain menkkasäryn kaltaista jomotusta tunsi ja pian vauva vaan tulikin ulos. Miten se on mahdollista? Onko tätä jotenkin tutkittu? Itse en ole koskaan pienestä kivusta hätkähtänyt, mutta synnytyskipu oli jotain uskomattoman raastavaa. Loppua kohti toivoin joka supistuksella että kuolisin, en kestä enää kipua. Miten saman asian kokemisessa voi olla niin iso ero? Psykologinen vaikutus voi olla yksi tekijä, pelko voimistaa kipua. Mutta ei se ihan yksin siitäkään voi olla kiinni, varmaan kaikkia synnyttäjiä vähintäänkin jännittää se tilanne.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
No sen takia, että joillakin ne menkkakivut on oikeasti pahemmat kuin synnytyskivut ja menkat on joka kuukausia. Siihen verrattuna synnytys ei olekaan sitten enää niin kamalaa.
Tämä on totta vain silloin, kun synnyttäjän kehoa on kemiallisesti manipuloitu synnytyskivun lieventämiseksi.
Synnytyskipu on tarpeetonta.
Ei todellakaan ole. Ilman kipua äiti ei osaa kuunnella kehoaan eli tehdä muutoksia (asento, hengittäminen) sikiön eduksi.
Yksi tuttu vaan piipahti synnyttämässä. Kaunis, hoikka ja liikunnallinen nainen. Synnytyksen jälkeen oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei lihonut ja oli entistä kauniimpi synnytyksen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Synnytyskipu on tarpeetonta.
Ei todellakaan ole. Ilman kipua äiti ei osaa kuunnella kehoaan eli tehdä muutoksia (asento, hengittäminen) sikiön eduksi.
Jos kipu ei ole ohjaamassa, aina voi luottaa siihen, että napa alaspäin suunnattuna turvaa istukalle/sikiölle parhaimman aineenvaihdunnan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gynekologi sanoi minulle kierukan asentamisen yhteydessä, että joillakin naisilla on sokea piste kohdunkaulalla. Tämän hän totesi sen jälkeen, kun olin todennut, että "ai sä asensit sen jo?". Samaten en tunne papa-koetta lainkaan. Hädin tuskin tunnen edes sivelyn tunnetta. Äidilläni on sama ja synnytykset olivat kaikki kivun puolesta ilmeisen maltillisia.
Gynelläsi on outo filosofinen maailmankuva, tai outo huumori.
Onko hän sitäkin mieltä, että jos ei helposti satu, keho on täynnä "sokeita pisteitä"? Koko ihminen on "sokea piste"??
Kai tarkoituksena oli sanoa, että nimenomaan kohdunkaulaan "iskevät" ärsykkeet aiheuttavat joillakin jopa pyörtymiseen johtavia kiputiloja. Minulla puolestani on siinä kohtaa gynen kuvailema sokea piste, eli olen puolestani lähes tunnoton siitä kohtaa ja siksi en edes huomannut, että kierukka oli jo asennettu. Tiesin, että siellä tapahtuu jotain ja yhtäkkiä toimenpide olikin jo ohi. Kuten sanottua, papa-kokeen ottoa en tunne lainkaan.
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu vaan piipahti synnyttämässä. Kaunis, hoikka ja liikunnallinen nainen. Synnytyksen jälkeen oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei lihonut ja oli entistä kauniimpi synnytyksen jälkeen.
Joskus heidän sikiönsä ovat hieman aliravittuja, mikä ei ole leikin asia sisäelinten myöhemmän terveyden kannalta.
Luomuna vedin, tosin raskautta varjosti valmiiksi se että beibs meinasi tipahtaa kyydistä. Pelkällä lisähapella, puoltoista tuntia veden menosta siihen että ulkona oli.
Hämmennyin itsekin. En yleensä kehtaa synnytyskokemustani kertoa missään kun oli niin helppo, en halua että se kuulostaa kehuskelulta. Olen kiitollinen että terve lapsi syntyi.
Mä olen niitä jotka on sanonut että kivut oli kuin menkkakivut, mutta ei se tarkoita että oli kivuttomat synnytykset, vaan että ne menkkakivut oli ennen synnytyksiä aivan järkyttävät. Jouduin olemaan jo teininä pois koulusta, koska en pystynyt kammottavilta kivultani kuin kouristelemaan kylppärin lattialla menkkojen parina ekana päivänä. Oksensinkin usein silkasta kivusta. Joo, aika samanlaista kipua oli synnytyksissä, ilman lääkkeellistä kivunlievitystä. Ja olihan se yllätys että se olikin vain siitä mihin olin jo tottunut. Mutta kaukana kivuttomasta oli mun menkat sekä synnytykset. (Ekan synnytyksen jälkeen menkkakivut onneksi loppui)
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu vaan piipahti synnyttämässä. Kaunis, hoikka ja liikunnallinen nainen. Synnytyksen jälkeen oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei lihonut ja oli entistä kauniimpi synnytyksen jälkeen.
Minulla myös tällainen ystävä. Pitkä, kaunis ja hoikka. Kuulemma nautti ponnistusvaiheesta mikä kesti ehkä 10 minuuttia. Tiimalasivartaloisen, eli leveälanteisen, lievästi pyylevän ystäväni synnyttäminen oli puolestaan yhtä teurastusta, vaikka kropan puolesta voisi kuvitella hänen olevan ideaalisynnyttäjä. Olen kuullut ennenkin, että kunhan lantio ei ole liian leveä ovat parhaita synnyttäjiä juuri pitkät ja hoikat naiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gynekologi sanoi minulle kierukan asentamisen yhteydessä, että joillakin naisilla on sokea piste kohdunkaulalla. Tämän hän totesi sen jälkeen, kun olin todennut, että "ai sä asensit sen jo?". Samaten en tunne papa-koetta lainkaan. Hädin tuskin tunnen edes sivelyn tunnetta. Äidilläni on sama ja synnytykset olivat kaikki kivun puolesta ilmeisen maltillisia.
Gynelläsi on outo filosofinen maailmankuva, tai outo huumori.
Onko hän sitäkin mieltä, että jos ei helposti satu, keho on täynnä "sokeita pisteitä"? Koko ihminen on "sokea piste"??
Kai tarkoituksena oli sanoa, että nimenomaan kohdunkaulaan "iskevät" ärsykkeet aiheuttavat joillakin jopa pyörtymiseen johtavia kiputiloja. Minulla puolestani on siinä kohtaa gynen kuvailema sokea piste, eli olen puolestani lähes tunnoton siitä kohtaa ja siksi en edes
Tää ei liity aiheeseen, mut kunpa jokainen gynekologi tekisi työnsä hellävaraisesti, mutta niin ei ole. Naispuoliset gynet ovat joskus hyvinkin kovakouraisia.
Papa-näytteen ottamisen ei kuulu sattua, mutta voi se joskus osua vähän isompaan hermoon ja on näytteenottajissakin eroja (tämän huomaa erityisen hyvin verinäytteiden ottamisen yhteydessä). Harvoin puhutaan muuten siitä, kuinka paljon ROKOTTEEN pistäminen voi sattua!
Ihmisen keho on jännästi kaksi puoliskoa ja toinen voi olla tuntoherkempi kuin toinen; onko toinen puoli aliherkkä, vai toinen puoli yliherkkä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu vaan piipahti synnyttämässä. Kaunis, hoikka ja liikunnallinen nainen. Synnytyksen jälkeen oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei lihonut ja oli entistä kauniimpi synnytyksen jälkeen.
Minulla myös tällainen ystävä. Pitkä, kaunis ja hoikka. Kuulemma nautti ponnistusvaiheesta mikä kesti ehkä 10 minuuttia. Tiimalasivartaloisen, eli leveälanteisen, lievästi pyylevän ystäväni synnyttäminen oli puolestaan yhtä teurastusta, vaikka kropan puolesta voisi kuvitella hänen olevan ideaalisynnyttäjä. Olen kuullut ennenkin, että kunhan lantio ei ole liian leveä ovat parhaita synnyttäjiä juuri pitkät ja hoikat naiset.
Hm, vartalotyyppi ja persoonallisuus...
Olen kuullut äideistä (usa), jotka treenaavat raskauden aikana, jotta olisivat synnyttäessään hyvässä kunnossa - sitten heistä tuntuu, että juuri heille tulee komplikaatioita, muiden potilaiden ollessa huomattavan ylipainoisia mutta heidän synnytyksensä sujuivat hyvin (ainakin niin uskoivat)...
Keskivartalolihavuuden ja "tiimalasivartaloisuuden" korrelaatio kivun kokemiseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu vaan piipahti synnyttämässä. Kaunis, hoikka ja liikunnallinen nainen. Synnytyksen jälkeen oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei lihonut ja oli entistä kauniimpi synnytyksen jälkeen.
Minulla myös tällainen ystävä. Pitkä, kaunis ja hoikka. Kuulemma nautti ponnistusvaiheesta mikä kesti ehkä 10 minuuttia. Tiimalasivartaloisen, eli leveälanteisen, lievästi pyylevän ystäväni synnyttäminen oli puolestaan yhtä teurastusta, vaikka kropan puolesta voisi kuvitella hänen olevan ideaalisynnyttäjä. Olen kuullut ennenkin, että kunhan lantio ei ole liian leveä ovat parhaita synnyttäjiä juuri pitkät ja hoikat naiset.
Sori en lukenu huolella. Siis leveälanteinen... jos on todella leveä tähän liittyy yleensä sellainen neuroottinen luonne - ihan vain kokemusperusteisesti!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttu vaan piipahti synnyttämässä. Kaunis, hoikka ja liikunnallinen nainen. Synnytyksen jälkeen oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Ei lihonut ja oli entistä kauniimpi synnytyksen jälkeen.
Minulla myös tällainen ystävä. Pitkä, kaunis ja hoikka. Kuulemma nautti ponnistusvaiheesta mikä kesti ehkä 10 minuuttia. Tiimalasivartaloisen, eli leveälanteisen, lievästi pyylevän ystäväni synnyttäminen oli puolestaan yhtä teurastusta, vaikka kropan puolesta voisi kuvitella hänen olevan ideaalisynnyttäjä. Olen kuullut ennenkin, että kunhan lantio ei ole liian leveä ovat parhaita synnyttäjiä juuri pitkät ja hoikat naiset.
Olisikohan noilla teidän tutuilla naisilla synnytykset olleet hankalampia, jos he olisivat olleet taviksen näköisiä tai jopa rumia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sen takia, että joillakin ne menkkakivut on oikeasti pahemmat kuin synnytyskivut ja menkat on joka kuukausia. Siihen verrattuna synnytys ei olekaan sitten enää niin kamalaa.
Tämä on totta vain silloin, kun synnyttäjän kehoa on kemiallisesti manipuloitu synnytyskivun lieventämiseksi.
Kuinka monta kivutonta luomusynnytystä sinulla olikaan takana?
Ihmisen kivunsietokyky on niin erilainen. Jotkuthan kestää esim. luumurtumat ihan hyvin ja toisilla lähtee taju. Itse olen saanut epiduraalin molemmissa synnytyksissä ja siksi ei pahoja kipuja ollut. Ennen epiduraalia kivut olivat siedettävät.
Suurin osa epiduraaleista on ihan turhia. Paksu metallinen neula selkäytimeen, mahdolliset komlpikaatiot, kyvyttömyys kävellä moneen tuntiin, hyödyn rajallisuus, sikiön kokema stressi äidin huonosta asennosta... BISNESTÄ äitien ja sikiöiden ja isien hyvinvoinnilla.