Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten joillakin voi olla kivuton synnytys?
20.11.2023 |
Kun näitä tarinoita kuulee, että vähän jotain menkkasäryn kaltaista jomotusta tunsi ja pian vauva vaan tulikin ulos. Miten se on mahdollista? Onko tätä jotenkin tutkittu? Itse en ole koskaan pienestä kivusta hätkähtänyt, mutta synnytyskipu oli jotain uskomattoman raastavaa. Loppua kohti toivoin joka supistuksella että kuolisin, en kestä enää kipua. Miten saman asian kokemisessa voi olla niin iso ero? Psykologinen vaikutus voi olla yksi tekijä, pelko voimistaa kipua. Mutta ei se ihan yksin siitäkään voi olla kiinni, varmaan kaikkia synnyttäjiä vähintäänkin jännittää se tilanne.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
26 vuoden aikana en ole nähnyt yhtään täysin kivutonta enkä myöskään veretöntä synnytystä. Näistäkin välillä kuulee legendaa. Ja nuo syöksysynnytykset on yleensä ne kipeimmät. Terv kätilö
Annamne aloittajalle anteeksi epätäsmällisen kielenkäytön? Keksimme hänen puolestaan uuden aiheen: poikkeuksellisen vähäkipuinen synnytys, joka ei selity kemikaaleilla ja oman kehon tuntemisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskuntaamme ei oikeasti kuulu kivunhallinta, koska emme hallitse edes ihmisen psykologiaa. Emme tiedä, mitä on ihmisen mieli ja synnytys. Siksi se hoidetaan kylmän mekaanisesti, ja kivuliaasti; siinä kuitenkin teknisesti auttaen.
Sikiö kärsii synnyttäjän maatessa selällään, vaikka synnyttäjän kipu olisi poistettu ja asento olisi hänelle mahdollinen. Tästäkään ei välitetä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kyseessä on ns syöksysynnytys, ohi melkein heti kun alkaa. Tuttu saanut kaikki lapsensa tuolla tavoin.
Mahtaa olla avara tavara.
Ei kyse ole siitä. Vaan äidin keho ei pidättele sikiötä.
Mikä on hyväkin asia! Mutta ei loputtomiin...
Kun synnyttäjän mieli on jännittynyt, hän ei päästä sikiötä ulos, ennen kuin on itse päässyt turvalliseen paikkaan.
Mun jokainen supistus tuntui siltä, kuin olisi isketty kirves syvälle johonkin selkäytimeen ja vielä pyöritelty sitä siellä. Yli 20 tuntia... muutaman kerran sain noin tunnin levätä kun epidraalia lisättiin. Joten en myöskään ymmärrä miten se voisi olla täysin kivuton :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla epiduraali vei kivut. Sen jälkeen tunsin vain painetta ja jotain kolinan tyyppistä kehossani.
Ei se kivutonta ollut, todellakaan, mutta kun koko ajan tapahtui, niin ei siihen kipuun ehtinyt jäädä. Ensimmäisestä supistuksesta, jonka jotenkin havaitsin, lapsi oli reilun parin tunnin päästä ulkona. Onneksi olin muista syistä sairaalassa jo valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse synnytin kolme kertaa sektiolla ja kaikki kerrat oli kivuttomia. Kahden päivän ajan synnytysten jälkeen piti ottaa Buranaa haavan kipuihin.
Ei minusta ihanan asian (kuten lasten syntymä) kuulu sattua yhtään.
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti selittävin tekijä on luonne (peritty & hankittu), joka ei pidättele sikiötä, vaan antaa hänen syntyä.
Just tän takia osa naisista ei oikeasti pysty synnyttämään, vaan tarvitaan kemiallista/mekaanista apua. Muodollisesti heidän katsotaan kyllä synnyttäneen. Mutta he ovat niitä potilaita, jotka olisivat suurimmassa vaarassa (sikiöstä puhumattakaan), koska sitten kun keho lopultakin sikiön putkauttaisi ulos - luonteen vaikutuksen hellittäessä edes hetkeksi - se olisi luultavasti komplikaatiosta kärsinyttä.
Sinulla väärä kuvitelma, että ihan jokainen "sikiö putkahtaa ulos". Synnytys voi pysähtyä, sikiö olla väärässä tarjonnassa tai liian iso lantion verrattuna. Syy ei todellakaan ole naisen luonne, sinä tietämätön mies.
Keksit asioita kirjoittajan puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Joillakin naisilla keho reagoi hormoneihin - tässä tapauksessa kipuun - patologisen hypersensitiivisesti. Toisilla taas patologisen hyposensitiivisesti.
Ensimmäinen synnytys voi muuttaa asiaa, patolohinen kiputaipumus katoaa.
SynnytysNOPEUTEEN vaikuttaa naisen psyyke, mutta kivun kokemisen normaaliudella voi olla siihen ratkaiseva merkitys.
Mekanismia ei tunneta.
Siis patologinen kiputaipumus, joka on jo tiedossa (!) ennen synnytystä: kivuliaat kuukautiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli täysin kivuton avautumisvaihe. Molemmissa raskauksissa. En siis saanut kipulääkettä, koska en edes tiennyt synnyttäväni. Kivut tulivat vasta ponnistusvaiheessa. Esikoisen kohdalla ne olivat kamalat, koska jäi jumiin.
Esikoisen kohdalla menin sairaalasn, koska tuli verta. Veri tuli, koska kohdunsuu oli niin auki. Kuopuksen kohdalla jotain oli illalla eri tavalla, ja menin varmuuden vuoksi näyttäytymään. Kätilö oli ihmeissää, kun se vyö näytti, että synnytys on käynnissä, mutta naamasta ei näkynyt mitään. He ottivat minut sisään ja menin nukkumaan. Heräsin kipuihin ja vauva oli ulkona 10 minuutin päästä.
En myöskään tiedä, mitä menkkakivut tarkoittavat. Lääkäri sanoi, että minulla on ns ei-kipuherkkä kohtu. Äitinikään ei muista synnytysten olleen mitenkään kivuliaita, eikä hänelläkään koskaan ollut menkkakipuja.
Tämän ketjun kätilö sanoi, että puheet on puppua, kaikilla on kipuja. Niin oli minullakin. Sairaalan Kätilö kuitenkin sanoi, että olen yksi miljoonasta.
Minun tuttavani meni sairaalaan kun oli vähän outo olo ja maha sekaisin, ja lapsikin täysiaikainen. Kohdunsuu 10 cm auki ja lapsi putkahti ulos. Tuon helpommalla tuskin voi päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joillakin naisilla keho reagoi hormoneihin - tässä tapauksessa kipuun - patologisen hypersensitiivisesti. Toisilla taas patologisen hyposensitiivisesti.
Ensimmäinen synnytys voi muuttaa asiaa, patolohinen kiputaipumus katoaa.
SynnytysNOPEUTEEN vaikuttaa naisen psyyke, mutta kivun kokemisen normaaliudella voi olla siihen ratkaiseva merkitys.
Mekanismia ei tunneta.
Mielenkiintoista, etenkin tuo kohta, että asia voi muuttua ensimmäisen synnytyksen myötä. Minusta tuntuu, että ensimmäinen synnytykseni muutti peruuttamattomasti suhtautumistani kipuihin. Nykyään jos olen vaikka hammaslääkärillä hammaskiven poistossa, joka siis itselläni vihloo aika paljon, tunnen vajoavani mukavan regressiiviseen hälläväliä-tilaan. Synnytin kolmesti ilman kivunlievitystä, ja kahdesta viimeisestä kerrasta muistan lähinnä tuon rennon ja rauhallisen tilan.
En nyt voisi kivuttomiksi synnytyksiäni luonnehtia, mutta sanotaanko näin että paljon pahempaa on tullut koettua. Minulla supistukset eivät olleet missään vaiheessa kovin pahoja, vasta sitten kun alkoi tuntua että tarvis kivunlievitystä, olikin aika ponnistaa. Ponnistusvaiheen kipu on erilaista, siinä itse työskentelee sitä kipua vastaan ponnistamalla ja se helpottaa. Mulla oli nopeahkot synnytykset ja ponnistin rauhallisesti, ei ollut tarvetta kaikin voimin puskea heti ulos ja sekin helpotti vähän. Totuus on, että synnytyksen jälkeen tuntui siltä että olin traumatisoitunut siitä kamalasta kivusta, mutta näin jälkikäteen sitä ei ollenkaan muista. Kai se on jokin biologinen juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti selittävin tekijä on luonne (peritty & hankittu), joka ei pidättele sikiötä, vaan antaa hänen syntyä.
Just tän takia osa naisista ei oikeasti pysty synnyttämään, vaan tarvitaan kemiallista/mekaanista apua. Muodollisesti heidän katsotaan kyllä synnyttäneen. Mutta he ovat niitä potilaita, jotka olisivat suurimmassa vaarassa (sikiöstä puhumattakaan), koska sitten kun keho lopultakin sikiön putkauttaisi ulos - luonteen vaikutuksen hellittäessä edes hetkeksi - se olisi luultavasti komplikaatiosta kärsinyttä.
Tästä kommentista tuli hieman oksennusta suuhun. Kuinka ällöttävän ylimielinen ja asioista mitään tietämätön voi ihminen ollakkaan. Varmaan pitää itseään jotenkin muita fiksumpana, vaikka totuus on jotain ihan muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti selittävin tekijä on luonne (peritty & hankittu), joka ei pidättele sikiötä, vaan antaa hänen syntyä.
Just tän takia osa naisista ei oikeasti pysty synnyttämään, vaan tarvitaan kemiallista/mekaanista apua. Muodollisesti heidän katsotaan kyllä synnyttäneen. Mutta he ovat niitä potilaita, jotka olisivat suurimmassa vaarassa (sikiöstä puhumattakaan), koska sitten kun keho lopultakin sikiön putkauttaisi ulos - luonteen vaikutuksen hellittäessä edes hetkeksi - se olisi luultavasti komplikaatiosta kärsinyttä.
Tästä kommentista tuli hieman oksennusta suuhun. Kuinka ällöttävän ylimielinen ja asioista mitään tietämätön voi ihminen ollakkaan. Varmaan pitää itseään jotenkin muita fiksumpana, vaikka totuus on jotain ihan muuta.
Olen eri, ja minulle ei kyllä tullut yhtään oksennusta suuhun. Toki hän ilmaisi asian kärjekkäästi, mutta pystyn kuitenkin näkemään pointin.
Kolmesta synnytyksestäni kaksi on jouduttu käynnistämään keinotekoisesti, ja infonörttinä olen lukenut aiheesta sen mitä olen käsiini saanut. On ihan älyttömän paljon kaikkea, mitä emme synnytyksestä vieläkään tiedä, nimenomaan liittyen sen käynnistymiseen ja etenemiseen. Ei osata edes sanoa, tapahtuuko aloite äidin vai vauvan puolelta.
Minusta tuo kaikki on jännittävää, ja juuri nykyaikana kun vauvani eivät ole kuolleet kohtuun, voin miettiä näitä asioita teoreettiselta kannalta.
Alue: Aihe vapaa
Avara, kun kohdunsuu aukeaa vauhdilla? Selitätkö tuota lisää?