Seurustelun alussa miesten sanoma "mä pidän susta huolta", mitä tarkoittaa?

Hirveä miten väännätte asiaa. Musta se on kauniisti ajateltu ja sanottu.

"Saat turpaasi hyvin pian, ellet tottele!"

Siltä se minun korvaan kuulostaa, olen realisti ja tiedän mitä miehet voivat olla. 

Se mies, joka sanoi "huolehtivansa minusta" sanoi myös ettei siedä väkivaltaa. No, alkoi mustasukkainen kontrollointi ihan ruokakaupassa käyntiin ulottuen. Naimisiinkin olisi pitänyt nopeasti mennä. Kypsyin hänen käytökseen ja halusin erota, sitten hän pahoinpiteli minut. Stalkkasi vielä eron jälkeenkin, nukkui autossa asuntoni ulkopuolella vahtien, koska halusi pakottaa "keskustelemaan suhteen jatkosta". Eli hyvin negatiivisia tuntemuksia tulee tuosta lausahduksesta ja osaan nyt paremmin huomata varoitusmerkit tuollaisista sanomisista.

Tavallaan surullista, koska on täysin mahdollista, että joku mies voisi noin sanoa tarkoittaen vilpittömästi hyvää ja osoittaakseen kiintymystään, ilman taka-ajatuksia kontrolloinnista tai sovinistisia ajatuksia naisten avuttomuudesta. Itselläni vaan kokemuksen takia vilahtavat silmissä ja muistoissa poliisiauton sekä ambulanssin valot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni mun mies "pitää musta huolta" ja tällä hetkellä se on sitä että kun minulla epäillään vakavaa sairautta, niin saan pelätä ja itkeä hänen kainalossaan ja puhua murheeni, hän kantaa vaikkapa polttopuut sisälle ja tekee paljon kotitöitä puolestani, tuo lääkkeitä kun sattuu, ja vaikka töissä ollessaan kysyy välillä viestillä miten voin.

Ei mitään sen "kamalampaa" vaan mielestäni täysin normaalia ja empaattisesti sanottu. 

Sinähän tarvitset huolenpitoa, kun olet sekä henkisesti että fyysisesti heikentynyt. Ap ei ole kumpaakaan, mutta miehet puhuvat hänelle kuin hän olisi avun tarpeessa ja heikentynyt. Pelkästään sukupuolensa takia.

Mistä päättelit ettei AP ole henkisesti heikentynyt? Naiset useimmiten kuitenkin sitä ovat. Se johtuu geeneistä.

....ja tuossa syy, miksi se "huolenpito" kuulostaa creepyltä ja kammottavalta: sanojamiehen asenne.

Uskon, että tämä on tosiaan liskoaivoista lähtevä hormonaalinen juttu, sillä minulle näin on sanonut miesystäväni joskus seksin jälkeen (oksitosiinihuuruissa). Toki olen aikuinen nainen ja huolehdin omasta taloudestani ja elämästä muutenkin, mutta omat liskoaivoni nauttivat tuon kuulemisesta. Tuli lämmin ja turvallinen olo. (3

Teoriassahan tuo on se lause, joka lupaa eniten pysyvyyttä ihmissuhteessa: että voit luottaa minuun, jos tulee jokin hätä, oli se sitten taloudellinen taikka terveydellinen. Erittäin oudoksi jutusta tekee sen, että joku sanoo ton seurustelun alussa. Olivatko tyypit rakastuneita suhun vai halusivatko sänkyyn? Harmi, jos tota on alettu käyttää sänkymanipulaatioon, koska se on hyvän miehen paras anti, tavallaan. Eli ikävä jos jotkut a-holet ovat korruptoineen ilmaisun.

Vierailija kirjoitti:

Tervetuloa nykyaikaan. Toisesta huolta pitäminen on kaunis ajatus, mutta ei nykynaisille saa sanoa mitään kaunista. Tai haluta mitään hyvää heille. Sen sijaan jos sanoo alusta asti, että et sinä minun kanssa halua olla, en ole hyvä mies niin ai että miten nainen on lääpällään. Ja sitten kun homma menee puihin jollain ikävällä tavalla, ihmetellään että miten se mies minulle noin teki. Vaikka hän alusta asti varoitti ihan selkeästi.

Nainen puhuu monesti monitulkinnallista kieltä ja piilottelee puheeseensa erilaisia merkityksiä, odottaen että mies osaa tulkita ja lukea rivien välistä. En tiedä miksi näin, ehkä siksi että naisella täytyy olla aina mahdollisuus peruuttaa puheistaan, ettei joudu vastuuseen mistään. Tämän takia hän luulee, että mieskin tekee näin ja yrittää sitten tulkita mitä miehen sanat oikeasti sisältävät. Se on turhaa, me emme puhu verhotusti vaan joko tarkoitamme juuri sitä mitä sanomme, tai sitten valehtelem

"Sen sijaan jos sanoo alusta asti, että et sinä minun kanssa halua olla, en ole hyvä mies niin ai että miten nainen on lääpällään."

Ei ole. Tuommoinen itsesäälissä rypeminen on niin suuri red flag, että siinä on jo vilkkuvat valot. Tuollaisella miehellä on niin huono itsetunto, että kylvää vain tuhoa ympärilleen, ei jatkoon.

Eikö niitä sankarileikkejä saanut lapsena tarpeeksi leikkiä, kun pitää aikuisena jatkaa? Ja mitä käytännössä, konkreettisesti se "sankaruus" tavallisessa elämässä sitten on? Mitä sellaista meidän modernissa elämässä tapahtuu, että tarvitaan sankareita ja sankariviitan hehkuttajia? Ei, se auton renkaidenvaihto ei ole vastaus. Emotionaalinen/ henkinen tuki ja turva voisikin olla. Onko se "sankarimiesten" haavelistalla, toisen kuuntelu ja empatian osoittaminen, jos elämä murjoo jotenkin? 

Vierailija kirjoitti:

Hirveä miten väännätte asiaa. Musta se on kauniisti ajateltu ja sanottu.

Osalla on huonoja kokemuksia. Osalla taas hyviä. Omasta näkökulmastaan varmasti moni kommentoi, oli asia mikä tahansa. Valitettavasti usein huono kokemus nollaa monta hyvää kokemusta. Osa ihmisistä myös on lähtökohtaisesti epäluuloisia ja vähemmän sinisilmäisiä muita kohtaan. 

Ei tässä itseni sanomana olisi ainakaan mitään sellaista tarkoittavaa, että toista tarvitsisi holhota. Kuulostaa vain ihan tavalliselta rakkaudenosoitukselta, jolla ei tarvitse olla mitään sen kummempia järkiperäisiä selityksiä kuin muillakaan hellittelysanonnoilla.

Mielenkiintoista olisi myös tietää, mitä itse olet puhunut ennen tätä kuuluisaa vastausta, lausetta huolenpidosta. Tuli kyllä mieleen noiden aiemmin kerrottujen lisäksi sekin mahdollisuus, että olet kertonut huolestuttavia "uutisia" itsestäsi, elämästäsi tai menneisyydestäsi. Kuinka muuten tällaista sanottaisiin ihan alussa? Ehkä ilmeni jotain, mikä ei ollutkaan niin itsestään itse huolta pitävän merkki?

Se ennakoi alistavaa asennetta sinua kohtaan. Vain avuttomat, kuten pienet lapset, tarvitsevat erikseen "huolenpitoa", ja sen kääntöpuolena on valta-asetelma: huolehtijalla on kaikki päätösvalta kyseisessä suhteessa. Huolehdittava alistuu.

Kuulostaa pelottavalta. Red flag. Ole varuillasi, selvitä miehen taustat. Tarkkaile epäloogisuuksia. VOI olla viatontakin, mutta selvitä ennen kuin ainakaan muutat yhteen tai annat hänelle avainta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni mun mies "pitää musta huolta" ja tällä hetkellä se on sitä että kun minulla epäillään vakavaa sairautta, niin saan pelätä ja itkeä hänen kainalossaan ja puhua murheeni, hän kantaa vaikkapa polttopuut sisälle ja tekee paljon kotitöitä puolestani, tuo lääkkeitä kun sattuu, ja vaikka töissä ollessaan kysyy välillä viestillä miten voin.

Ei mitään sen "kamalampaa" vaan mielestäni täysin normaalia ja empaattisesti sanottu. 

Olette siis ensitreffeillä, kuten ap?

Mitä sillä on väliä, että monennetko treffit on menossa? Onko sinulla joku ohjekirja jossa kerrotaan, monensillako treffeillä mies saa sanoa että pitää huolta naisesta? Onko tämä EU-tasolla sovittu asia vai miten se menee?

"Minkäs helvetin takia minä antaisin miehelle jonkin sankariaseman, kun se väistämättä tarkoittaa että minä olisin avuton ja pelastettava?

Minä olen aikuinen ihminen, käyn töissä ja hoidan oman elämäni paremmin kuin moni mies. Minulla on parempaa tekemistä kuin hoivata jonkun lapsen tasolle jääneen miehen sankarifantasioita. Se loputon Marvel -leffojen paraati on tehty siihen tarpeeseen."

Eihän se nyt tuota tarkoita, torvelo. Aika lapsellinen ajattelun taso sinulla on, jos ajattelet Marvel-leffojen tasolla tätä asiaa. Kyse on evoluutiopsykologiasta, aikojen alusta. Miehen rooli on alunperin ollut ihan käytännössä suojelija ja edelleen on se tarve olla tarpeellinen naiselle jollain tavalla.

Onko se ihan pakko vain karjua pää punaisena miehille, että en tarvitse teitä mihinkään, olen kaikessa parempi, mutta ollaanko silti yhdessä jostain kumman syystä? Vai haluatkio edes olla yhdessä, ehkä oletan liikaa?

Miksei näitä kysytä henkilöltä itseltään. Eihän me voida tietää mitä joku on tarkoittanut.

"Ei ole. Tuommoinen itsesäälissä rypeminen on niin suuri red flag, että siinä on jo vilkkuvat valot. Tuollaisella miehellä on niin huono itsetunto, että kylvää vain tuhoa ympärilleen, ei jatkoon.

Eikö niitä sankarileikkejä saanut lapsena tarpeeksi leikkiä, kun pitää aikuisena jatkaa? Ja mitä käytännössä, konkreettisesti se "sankaruus" tavallisessa elämässä sitten on? Mitä sellaista meidän modernissa elämässä tapahtuu, että tarvitaan sankareita ja sankariviitan hehkuttajia? Ei, se auton renkaidenvaihto ei ole vastaus. Emotionaalinen/ henkinen tuki ja turva voisikin olla. Onko se "sankarimiesten" haavelistalla, toisen kuuntelu ja empatian osoittaminen, jos elämä murjoo jotenkin?"

Jaha, vastaukseni joutui sensuuriin joten kokeillaanpa uudestaan.

Mikä helvetin itsesääli ja huono itsetunto se on, jos olen huomannut että tuollainen toimii naisiin? Koskaan en ole ole ollut niin haluttu kuin silloin, kun olin mahdollisimman leväperäinen, etäinen ja kerroin avoimesti muista panoistani naisille. Pureskelepa sitä.

Jos ette halua sankareita, vaan mieluummin m*lkkuja, niin älkää sitten vinkuko kun teitä riepotellaan.