Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
perustele,miksi 6-vuotiaasi käy harrastamassa >2 krt /vko. teitä on monta
Kommentit (29)
..usein perustellaan että lapsi itse haluaa. Kuitenkaan se on harva lapsi, joka itse ehdottaa jotakin harrastusta, ei lapsi voi itse tietää esim. jostain telinevoimistelusta, viulunsoitosta elleivät vanhemmat tee aloitetta ja vie lasta tunneille. sen jälkeen lausunto "lapsi itse haluaa" voi kätkeä taakseen ties mitä motiiveja liittyen mm. alitajuiseen vanhempien miellyttämiseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
harjoituksia nyt vain alkaa olemaan 6-vuotiaana tuo pari kertaa viikossa. Mukana ollaan niin kauan kuin lapsi haluaa!
..usein perustellaan että lapsi itse haluaa. Kuitenkaan se on harva lapsi, joka itse ehdottaa jotakin harrastusta, ei lapsi voi itse tietää esim. jostain telinevoimistelusta, viulunsoitosta elleivät vanhemmat tee aloitetta ja vie lasta tunneille. sen jälkeen lausunto "lapsi itse haluaa" voi kätkeä taakseen ties mitä motiiveja liittyen mm. alitajuiseen vanhempien miellyttämiseen...
jos vanhemmat eivät opasta niiden pariin?
..usein perustellaan että lapsi itse haluaa. Kuitenkaan se on harva lapsi, joka itse ehdottaa jotakin harrastusta, ei lapsi voi itse tietää esim. jostain telinevoimistelusta, viulunsoitosta elleivät vanhemmat tee aloitetta ja vie lasta tunneille. sen jälkeen lausunto "lapsi itse haluaa" voi kätkeä taakseen ties mitä motiiveja liittyen mm. alitajuiseen vanhempien miellyttämiseen...
jos vanhemmat eivät opasta niiden pariin?
kavereilta lapset kuulee kivoista jutuista
ja sitten? Vanhemmat opastavat niiden "kivojen juttujen" pariin, jos katsovat ne lapselle soveliaaksi. Ja miksei "kivat jutut" voisi tulla vanhemmiltakin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsesta kiva lähteä kolmena iltana viikossa urheiluharjoituksiin tarhapäivän pääätteeksi. Usein näin tiheäfrekventtiseen harrastamiseen liittyy lisäksi kilpailemista viikonloppuisin. ROHKENEN EPÄILLÄ ETTÄ SUURI OSA NOISTA "VALMENNETTAVISTA" STRESSAANTUVAT ENNEN PITKÄÄ PAINEISTA JA HEKTISYYDESTÄ...VANHEMMAT VAAN USKOTTELEVAT itselleen että se rumba on lapsesta kivaa. todellinen motiivi on oma kunnianhimo...
...ja käy harrastuksissa siksi, ettei hänellä koulupiireistä ole kavereita. Koulu loppuu jo klo 12-13, joten päivälle jää aika paljon pituutta pienten läksyjenkin jälkeen.
Hän itse kokee, "ettei ole mitään tekemistä", kun en anna kotona pelata pleikkaa tai tietokoneella kuin 2 krt viikossa tunnin ajan. Itse tietysti puuhaillaan lapsen kanssa, mutta joku raja puuhailullakin on, on ainoa lapsi.
Käy siis kotona ollessa aika meeeelkoisen pitkäksi, jos ei mitään harrastuksia olisi. Odottaa tosi innolla harrastuspäiviään, joita on 3 krt viikossa, kutakin 1 h. Eli peräti 3 tuntia viikossa on harrastuksia. Harrastuspaikat on lähellä, joten matkoihinkaan ei mene aikaa lähes ollenkaan.
En näe tätä miksikään ongelmaksi, miksi se olisi? Lapsi saa kontakteja luokkansa ulkopuolisiinkin lapsiin ja saa mielekästä tekemistä.
Eli missä tässä mennään pieleen? Kotonako lasta pitäisi yksin istuttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tanssi on launtaisin, joten iltamenoja on vain yksi. En veisi väkisin, mutta lapsi on aina ihan onnessaan, kun on aika lähteä tanssiin tai muskariin. Lapsi on ilmoittanut vielä haluavansa uimakouluun , kun isovelikin menee.
lapsesta kiva lähteä kolmena iltana viikossa urheiluharjoituksiin tarhapäivän pääätteeksi. Usein näin tiheäfrekventtiseen harrastamiseen liittyy lisäksi kilpailemista viikonloppuisin. ROHKENEN EPÄILLÄ ETTÄ SUURI OSA NOISTA "VALMENNETTAVISTA" STRESSAANTUVAT ENNEN PITKÄÄ PAINEISTA JA HEKTISYYDESTÄ...VANHEMMAT VAAN USKOTTELEVAT itselleen että se rumba on lapsesta kivaa. todellinen motiivi on oma kunnianhimo...
No halloo! Ei tuon ikäisillä vielä ole niin vakavasta asiasta kyse, lähinnä se on hauskanpitoa, liikkumista ja kavereiden tapaamista. Se on myöskin yksi tapa viettää perheen kesken aikaa. Me olemme molemmat mieheni kanssa tiiviisti mukana lapsen harrastuksessa. Ja lapsi todellakin itse haluaa harrastaa. Tuollainen mutuilu, mitä harrastat on, anteeksi nyt vain, typerää ja kuulostaa suoraan sanottuna kateudelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtään kilpailua ei kuulu näihin harrastuksiin, yhtään ylimääräistä viikonloppumenoa ei myöskään.
Lisäksi lapsi ei käy koulun jälkeen iltapäiväkerhoa, koska olen kotona.
Miksi luulette, että harrastus = urheiluharrastus?
On olemassa myös partio, kuvataidekerho jne jne...
kertaa viikossa. Ihme sekopäitä taas liikkeellä. Taitaa ap:lla mennä työttömyyskorvaukset omiin huveihin, joten kääntää asian sitten näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä juuri näin. Kävimme tutustumassa telinevoimistelupaikalla ja poikaa pyydettiin ryhmään. On kyllä taitava =).
Meillä kävi niin, että lapsemme on todella notkea ja taitava kiipeilemään. Leikkipuistojen värkit kiipeili läpi mennen tullen roikkuen milloin ja miten mistäkin. Lapsi rauhallinen, ei mikään rasavilli, laiha pieni 6-v. poika.
No, eihän niistä värkeistä sitten ollut lopuksi tarpeeksi haastetta ja hän siitä kyselemään, että missä voisi lisää kiipeillä ja roikkua?
Olisiko pitänyt vastata, ettei missään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja odottaa tuota päivää malttamattomana. Laskee päiviä seuraavaan kertaan ja ylpeänä esittelee uusia taitojaan kotona.
Jos ei haluaisi lähteä tai edes olisi houkuteltava lähtemään, en jatkaisi näin. Kallista lystiä on. Mutta meillä siis täysin lapsen kiinnostuksesta ja taidoista on lähtenyt tämä harrastus.
..usein perustellaan että lapsi itse haluaa. Kuitenkaan se on harva lapsi, joka itse ehdottaa jotakin harrastusta, ei lapsi voi itse tietää esim. jostain telinevoimistelusta, viulunsoitosta elleivät vanhemmat tee aloitetta ja vie lasta tunneille. sen jälkeen lausunto "lapsi itse haluaa" voi kätkeä taakseen ties mitä motiiveja liittyen mm. alitajuiseen vanhempien miellyttämiseen...
Kun olin 6 vuotias, näin televisiosta Moskovan olympialaiset ja Nadia Comanechin. Halusin palavasti jumpata samalla tavalla kuin hänkin. Kinuin päästä jumppaan, mutta vanhempani pitivät sitä liian vaarallisena harrastuksena. Kinusin, kinusin, kinusin, koko ajan ja vuoden rasittavan kinuamisen jälkeen vanhempani veivät minut jumppaan. Harrastin lajia yli 10 vuotta, sain sieltä parhaat kaverini ikinä, pärjäsin, pääsin matkustamaan ja menestyin oikein hyvin.
Käsittääkseni tämä on klassinen tapa "joutua" jonkin harrastuksen pariin. Toisilla innostus kestää vuoden ja toisilla sitten loppuelämän.
Meilläkin alkaa ekaluokkalaisen päivät yhden jälkeen tuntua pitkiltä, kun ei ole iltapäiväkerhossa kuten moni luokkalaisensa. No, onneksi hänellä on harrastuksensa: tyttökerho tiistaisin koulun jälkeen, tanssi torstaisin (ainoa iltaharrastus) ja ratsastus lauantaisin. Muuten sitten leikkii pikkusisarusten kanssa tai sovitaan kyläilyjä puolin/toisin muutaman muun kotona olevan ekaluokkalaisen kanssa. Kaikista näistä harrastuksistaan tykkää itse kovasti, joten sillä niitä mielellään ei lopetakaan lapselta, vaikka juuri ratsastus ja tanssi hintavia ovatkin.
Paljolti riippuu myös siitä, että onko harrastukset illalla vaiko viikonloppuna/päivällä. Paremminhan lapsi usein jaksaa harrastuksiin mennä ja siellä olla, jos kaikki ei sijoitu ilta-aikaan.
nro 19 kertoi lapsuusintonsa harrastaa ja siitä tuli mieleen, miten itse olisin lapsena halunnut harrastaa piirtämistä ja maalaamista, olisin myös halunnut kirjoittaa.
En saanut tätä harrastaa. Ei kuulemma ollut varaa. Rahaa löytyi kyllä pikkusiskon jumppaharrastukselle, mutta minä en saanut edes paperia ja kyniä tarpeeksi, ettäolisin saanut piirtää. Odotin postiluukun alla mainoslehtisiä ja toivoin että olisivat olleet yksipuoleisia, jolloin se toinen puoli olisi jäänyt minulle piirustuspaperiksi. Siihen aikaan lähialueen kauapat jakoivat monistettuja A4-mainoksia itse, joko kaksipuoleisia tai mainosjutut vain toisella puolen.
Olen edelleen katkera, etten päässyt, etten saanut oppia piirtämään. Kirjekurssina olisi ollut mahdollisuus. en usko että olisin ollut hyvä, mutta olin innokas.
Omat lapseni saavat harrastaa. En tiedä mikä on pian 5 v täyttävän ns. oma laji. Nyt hän käy muskarissa ja tanssiharrastuksessa, siis 2 iltana viikossa. Päiväkodissa on osa-aikahoidossa joten päivistä ei tule kovin rasittavia.
Omaa lajia ja sitä, mikä hänestä itsestään olisi se kaikkein paras, sen hän löytää sitten aikanaan, nyt käy näissä.
Nuorempi on niin pieni, että opettelee vasta kävelemään. ja mennessään potkii palloa. Pitää seinistä kiinni ja kävelee haparoiden, ja potkasee pallon edellään. ja näppäilee balalaikkaa. ja soitattaa vauvalelua, jonka mukana laulaa, jokeltelemalla, kun ei puhua osaa vielä, On isompaa huomattavasti sosiaalisempi, viihtyy rohkeasti ihmisten ja lasten joukossa... toisin kuin tuo isompi.
Katsotaan mikä on hänen lajinsa.
joissa on treenejä yli 10 tuntia viikossa. Esimerkiksi rytmisessä voimistelussa voi olla neljät kolmen tunnin treenit viikossa. Myös muut ns. taitolajit ovat tällaisia. Olisin mielelläni kuullut vastauksia näin paljon treenaavien lasten vanhemmilta.
Käy muskarissa (kyllä: halusi sinne itse) kerran viikossa ja jumpassa samoin kerran viikossa. On eskarissa 8.30-12.30, sen jälkeen joskus joitakin tunteja hoidossa.
Koetetaan näin, jos käy liian raskaaksi, jätetään toinen harrastus keväällä pois.
Minusta ihan eri asia kuin harrastaa jotain taitolajia 4-5 kertaa viikossa niin kuin jotkut samanikäiset jo tekevät.
Alue: Aihe vapaa
mutta 6-vuotiaana hän kävi harrastamassa 2-3 kertaa viikossa siksi, että hän halusi. Silloin oli vielä aikaa, eskari ei ollut yhtä raskas kuin koulu, ei ollut kotiläksyjä eikä aamulla tarvinnut herätäkään yhtä aikaisin. Sittemmin harrasteita on tarvinnut rajoittaa.