Miksi joillakin ihmisillä ei ole elämänhallintataitoja?

Kotona ne pitäisi oppia. Elämänhallintaongelmat kyllä monesti liittyy mielenterveys- ja/tai päihdeongelmiin.

Kasvaneet pellossa.

Ahdistaa kun on perhe miehen kanssa, kenellä ei ole elämänhallintataitoja. 

Äiti hoitanut kaiken

Osa siraista tavalla tai tosiella ovat oma ryhmänsä, jotka eivät hallitse tai kykene tavanomaisiin elämänhallintataitoihin. - Perusterveillä taas elämänhallintataidot on taas varmaan paljossa perua siitä ympäristöstä ja niistä ihmisitä ja heidän antmasta mallista ja neuvoista ja ohjieta, joiden kanssa on ensimmäisinä noin 15 vuotenaan varttunut ja elänyt. Luulen myös, että meille miehille on iso merkitys hieman myöhemmin e. noin parikymppsinä kun ensimmäsitä kertaa suurin soa meistä muuttaa lapsuuden kodista pois.

Perusasiat tulisi tuossa kohtaa haliita ja osata mutta on hämmentävää kun tutkimusten mukaan meille miehille parisuhde on iso plussa ja hyvin merkittävää, erityisesti muisitini mukaan parisuhde naisen kanssa tai sitten vain yleisesti parisuhde riippumatta kumppanin sukupuolesta on omiaan parantamaan elämänlaatua, johon kuuluu minusta myös tunne että jollain tavoin / "riittävän paljon" kykenee voivansa hallita elämäänä.

Kun taas nuorille naisille vastaavassa iässä pariuhde saattaa ikävimmässä tapauksessa toimia aivan päinvastoin. Tai ei ainakaan erityisesti ole merkittävän hyvä  asia,

Luulen myös, että vaikka perusasiat ja tunne elämänhallinnasta parikymppisenä ja siitä eteenpäin vaikuttaa enemmän ja vähemmän viiteryhmästä, jossa elää eli vielä tässä vaiheessa on erityisen paljon merkitystä monelle sillä mitenlähipiiri toimii ja käyttäytyy. Yhtällailla on merkitystä mahd- kavereilla /kaverittomuudella tai vaikka sillä, että vieläkö äiti tai muu läheinen muistuttelee ja tai yrittää mahdollisuuksien mukaan tsempata ja tukea mutta myös osottaa, että luottaa, että nuori pärjää.  

Henkisesti laiskoja ihmisiä

Vastuuttomia tai sitten ei kiinnosta, välinpitämättömyyttä sekä arvostamattomuutta. Ilkeys jne. Ymmärrys puuttuu, oppivat elämässänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vastuuttomia tai sitten ei kiinnosta, välinpitämättömyyttä sekä arvostamattomuutta. Ilkeys jne. Ymmärrys puuttuu, oppivat elämässänsä.

Tämä. Siksi en voi sietää esim kumppanina tällaista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Vastuuttomia tai sitten ei kiinnosta, välinpitämättömyyttä sekä arvostamattomuutta. Ilkeys jne. Ymmärrys puuttuu, oppivat elämässänsä.

Mutta mistä tuo vastuuttomuus ja kiinnostumattomuus, jop a välinpitämättömyys kumpuaa???

Sairaus, tai sitten kotona ei ole opetettu. Eksäni kotona äiti teki kaikki ruuat (jopa siis valmisti aamiaiseksi jugurttia ja mysliä pojille kun olivat teini-ikäisiä), siivosi poikien huoneet, pesi pyykit, kävi kaupassa, kuskasi harrastuksiin jne. Olihan se aika tragikoomista kun mies tajusi, että ne ruuat eivät ilmesty pöytään itsestään. 

Ei ole tarvinnut ottaa vastuuta. Joku on aina pelastanut pulasta. Yleensä taidot opitaan jo kotona tai sitten myöhemmin ns. elämä opettaa.

Elämänhallintataidot ei ole yhtä kuin se, että on hirveän hyvä siivoamaan tai tekemään erilaisia ruokia. Minusta se tarkoittaa, että pystyy huolehtimaan itsestään, laskut tulee maksettua ajallaan, kämppä on asuttavassa kunnossa ja pystyy ottamaan vastuuta omasta elämästään. Tämä kaikki voi murentua, jos sairastuu vaikkapa vakavaan masennukseen, mutta on myös niitä, jotka eivät "osaa mitään" missään vaiheessa elämäänsä, ovat ns. pysyvästi uusavuttomia. Yleensä se on kotoa opittua, kun omat vanhemmat eivät ole opettaneet kotitöitä, saati oman talouden hallintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuuttomia tai sitten ei kiinnosta, välinpitämättömyyttä sekä arvostamattomuutta. Ilkeys jne. Ymmärrys puuttuu, oppivat elämässänsä.

 

Mutta mistä tuo vastuuttomuus ja kiinnostumattomuus, jop a välinpitämättömyys kumpuaa???

 

Tätä olen miettinyt vuositolkulla, kun mieheni on juuri tuollainen. Ei auta että väännät rautalangasta ja selität ja kerrot, että jaksa jne. Ei vaan kiinnosta. Näennäisesti saattaa jotain joskus tehdä, jotta voi sitten sulkea korvansa siltä että sanon olevani tyytymätön hänen panokseensa. Se ei ole edes se, että ei tee asioita, koska välillä vuosien taistelun jälkeen tosiaan kyllä tekee, vaan se asenne siellä taustalla. Kaikki tekeminen on sellaista, josta sitten tehdään iso numero, eikä haluta nähdä asioita rehellisesti. Esim jos hermostun siitä kun huomaan, että taas olen monta viikkoa putkeen käynyt kaupassa ja mies hiljaa ollut vaan tyytyväinen, niin sitten kun sanon siitä, mies marttyyrinä menee kauppaan ja tekee siitä ison numeron, katsos käyn kyllä kaupassa, valehtelet jos väität muuta. Vaikea edes selittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuuttomia tai sitten ei kiinnosta, välinpitämättömyyttä sekä arvostamattomuutta. Ilkeys jne. Ymmärrys puuttuu, oppivat elämässänsä.

Tämä. Siksi en voi sietää esim kumppanina tällaista ihmistä.

Allekirjoittaisin myös tämän. Jo aikuiset lapsemme on tällaisia. Voisi tietysti yrittää vedota autismiin joka heillä on, mutta niin on minullakin eikä ole ikinä tullut mieleenkään että olisin kuin huonekasvi ja muiden ihmisten täytyisi pitää minua elossa 24/7 uupumiseen asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuuttomia tai sitten ei kiinnosta, välinpitämättömyyttä sekä arvostamattomuutta. Ilkeys jne. Ymmärrys puuttuu, oppivat elämässänsä.

 

Mutta mistä tuo vastuuttomuus ja kiinnostumattomuus, jop a välinpitämättömyys kumpuaa???

 

Tätä olen miettinyt vuositolkulla, kun mieheni on juuri tuollainen. Ei auta että väännät rautalangasta ja selität ja kerrot, että jaksa jne. Ei vaan kiinnosta. Näennäisesti saattaa jotain joskus tehdä, jotta voi sitten sulkea korvansa siltä että sanon olevani tyytymätön hänen panokseensa. Se ei ole edes se, että ei tee asioita, koska välillä vuosien taistelun jälkeen tosiaan kyllä tekee, vaan se asenne siellä taustalla. Kaikki tekeminen on sellaista, josta sitten tehdään iso numero, eikä haluta nähdä asioita rehellisesti. Esim jos hermostun siitä kun huomaan, että taas olen monta viikkoa putkeen käynyt kaupassa ja mies hiljaa ollut vaan tyytyväinen, niin sitten kun sanon siitä, mies marttyyrinä menee kauppaan ja tekee siitä ison numeron, katsos käyn kyllä kaupassa, valehtelet jos väität muuta. Vaikea edes selittää.

Meillä ongelma hoitui näin:

1. Istuttiin miehen kanssa alas ja jaettiin viikottaiset kotityöt. Kysyin ensin, että mitä kotitöitä hän tekisi mieluiten. Me sovimme, että mies imuroi, vie roskat, ja siivoaa kissojen sekä meidän ihmisten vessat viikottain. Minä käyn kaupassa, teen viikon ruuat, pesen pyykit, ja siivoan keittiön.

2. Minä tein erittäin selväksi sen, että me olemme nyt sopineet yhdessä työnjaon. Tämä toimii kuten työhaastattelussa. Pitääkö esimiehen kertoa miehellesi viikottain, että mitä työsopimuksessa kuuluviin toimiin sisältyy? Pitääkö hänen kysyä erikseen joka viikko, että muistathan nyt laskuttaa asiakkaat? Ei. 

3. Nauti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuuttomia tai sitten ei kiinnosta, välinpitämättömyyttä sekä arvostamattomuutta. Ilkeys jne. Ymmärrys puuttuu, oppivat elämässänsä.

 

Mutta mistä tuo vastuuttomuus ja kiinnostumattomuus, jop a välinpitämättömyys kumpuaa???

 

Tätä olen miettinyt vuositolkulla, kun mieheni on juuri tuollainen. Ei auta että väännät rautalangasta ja selität ja kerrot, että jaksa jne. Ei vaan kiinnosta. Näennäisesti saattaa jotain joskus tehdä, jotta voi sitten sulkea korvansa siltä että sanon olevani tyytymätön hänen panokseensa. Se ei ole edes se, että ei tee asioita, koska välillä vuosien taistelun jälkeen tosiaan kyllä tekee, vaan se asenne siellä taustalla. Kaikki tekeminen on sellaista, josta sitten tehdään iso numero, eikä

Tätä pitäisi kokeilla ja mies itse ehdottanut listan tekemistä, vaan ei ole koskaan kuitenkaan tehnyt?!

Ollaan tehty sopimuksia esim siitä että viikonloppuisin mies laittaa ruokaa kun itse laitan arkisin, mutta sitten se aina menee siihen että jonkun kerran minä laitan kun miehellä esim jotain menoa ja sitten se vaan unohtuu. Hän ei seuraavalla kerralla ota vastuuta asiasta. Olettaa vaan että hoituu. Se on tosi hirveää ja raskasta. 

 

Olen myös ehdottanut että toinen ottaa ruokahuollon kokonaan ja toinen siivouksen, mutta mies aina yrittää että josko se nyt vaan tekisi jolla enemmän aikaa?! Olen ollut tyhmä kun olen aina luottanut riidan jälkeen kun mies lupaa tehdä jotain, mutta nyt tajuan, että valehtelee vaan päästäkseen tilanteesta pois. Ei silti tee, koska helpompi on kun toinen hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuuttomia tai sitten ei kiinnosta, välinpitämättömyyttä sekä arvostamattomuutta. Ilkeys jne. Ymmärrys puuttuu, oppivat elämässänsä.

 

Mutta mistä tuo vastuuttomuus ja kiinnostumattomuus, jop a välinpitämättömyys kumpuaa???

 

Tätä olen miettinyt vuositolkulla, kun mieheni on juuri tuollainen. Ei auta että väännät rautalangasta ja selität ja kerrot, että jaksa jne. Ei vaan kiinnosta. Näennäisesti saattaa jotain joskus tehdä, jotta voi sitten sulkea korvansa siltä että sanon olevani tyytymätön hänen panokseensa. Se ei ole edes se, että ei tee asioita, koska välillä vuosien taistelun jälkeen tosiaan kyllä tekee, vaan se asenne siellä taustalla. Kaikki tekeminen on sellaista, josta sitten tehdään iso numero, eikä haluta nähdä asioita rehellisesti. Esim jos hermo

Niin olisikohan siinä perää kun täällä jotkut miehet ovat kirjoittaneet, että voisiko yksi syy heidän sinkkuuteensa olla myös se, etteivät he nimenomaisesti tarvitse kumppania elämäänsä.

Osa tai ainakin joku yksittäinen on kyllä täydentänyt, että tällainen ajatus -siis ikäänkuin kumppani olisi jokin tarve kalu- on kyllä aika typerä. Mutta kuten hän täydensi kyllähän kumppanin tulisi kuitenkin riittävän paljon tuoda tarpeeksi (ns) "lsiäarvoa" koska ei hän halua parisuhteeseen joka ei ainna mitään e. ei ole valmis tai halukasparisuhteeseen vain voidakseen sanoa olevansa parisuhteesssa.

Luultavasti hänen kommenttinsa myös siitä, että moni nuori tai nuorehko koulutetumpi ja siten usein vähän paremmin palkkaa ansaitseva pysynee samasta syystä sinkkuna.  

Tutkitustihan jos asetetaan samalle janalle kaikki Suomen sinkun, niin miehillä on asema sen molemmissa ääripäissä. - Omasta mielestäni parhaimmistoa on juuri ne miehet ja naiset joilla on elämänhallinta taitoja. Toki hyvät tulot ja varallisuus mahdollsitaa eritavoin eriasioita mutta hyvät elämänhallinta taidot ovat jotain muuta kuin suuri varallisuus tai huipputulot, vaikka mioni jankuttaa kuinka naiset haluavat vain rahaa tai sen pitkän ja täydellisen hiusrajan omaavan miehen.

Vanhemmilta ja kun niitä ei ole tai opastus on puutteellista niin noin siinä käy.

Niin kävi minullekin.

Ärsyttävin on kumppani, jolla ei taitoja ole, mutta ei kestä kritiikkiä aiheesta. Väittää vaikka hamaan tappiin asti, että kyllähän hän osaa ja hoitaa, vaikka lähes kaiken jättäisi toiselle. On ikäänkuin täysin valheellinen kuva itsestään. Moniko edes tajuaa omaavansa puutteelliset elämän hallinnan taidot? Luulisi että sitä tekisi kaikkensa niitä korjatakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös ehdottanut että toinen ottaa ruokahuollon kokonaan ja toinen siivouksen, mutta mies aina yrittää että josko se nyt vaan tekisi jolla enemmän aikaa?! Olen ollut tyhmä kun olen aina luottanut riidan jälkeen kun mies lupaa tehdä jotain, mutta nyt tajuan, että valehtelee vaan päästäkseen tilanteesta pois. Ei silti tee, koska helpompi on kun toinen hoitaa.

"Kenellä on enemmän aikaa" on huono idea, etenkin jos kumpikin käy töissä. Mekin yritettiin tuota, mutta miehelle ei ollut mikään ongelma harrastaa yli 10h viikossa ja käyttää tuota tekosyynä ajan puuttumiselle.