Miksi joillakin ihmisillä ei ole elämänhallintataitoja?

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilta ja kun niitä ei ole tai opastus on puutteellista niin noin siinä käy.

Niin kävi minullekin.

Et osaa ympärillesi katsoa, päätellä mitään asioita siitä mitä näet todellisuudessa ympärilläsi, etsiä tietoa kun tulee kysymyksiä? Ei minua ole kukaan ohjannut ikinä mitenkään millään tavalla. Kaikki on pitänyt yksin opetella ja päätellä miten hommat hoituu.

kotonani ei opetettu, omilleni muutettuani sairastuin vakavaan masennukseen, siitä se soppa sitten syntyikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuuttomia tai sitten ei kiinnosta, välinpitämättömyyttä sekä arvostamattomuutta. Ilkeys jne. Ymmärrys puuttuu, oppivat elämässänsä.

 

Mutta mistä tuo vastuuttomuus ja kiinnostumattomuus, jop a välinpitämättömyys kumpuaa???

 

Joskus siitä, ettei ole tarvinnut ottaa muita huomioon ja joku on kantanut vastuuta puolesta. Mutta toinen syy voi olla jonkinlainen kaltoinkohtelu - ei ole oppinut arvostamaan itseään ja siten muitakaan. Eli välinpitämättömyys voi tulla siitä, ettei välitä itsestään. Ei siitä mitä itselle käy, seurauksista. Koska ei koe olevan itsellään mitään arvoa.

Normaalin itsetunnon omaavat ottavat jotenkin itsestäänselvyytenä itsestään huolehtimisen, omien puolien ja etujen varmistamisen, sen että omalla elämällä tehdään jotain ja sillä on jotain arvoa. Tämä voidaan myös ihmisestä sammuttaa. Selviydytään jotenkuten, eikä tule oikein mieleenkään että kaiken ei tarvitsisi olla aivan hirveää, vaan itsellä olisi mahdollisuus ja oikeus tehdä myös omaan ja muiden hyvinvointiin tähtääviä, kestäviä ratkaisuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myös ehdottanut että toinen ottaa ruokahuollon kokonaan ja toinen siivouksen, mutta mies aina yrittää että josko se nyt vaan tekisi jolla enemmän aikaa?! Olen ollut tyhmä kun olen aina luottanut riidan jälkeen kun mies lupaa tehdä jotain, mutta nyt tajuan, että valehtelee vaan päästäkseen tilanteesta pois. Ei silti tee, koska helpompi on kun toinen hoitaa.

"Kenellä on enemmän aikaa" on huono idea, etenkin jos kumpikin käy töissä. Mekin yritettiin tuota, mutta miehelle ei ollut mikään ongelma harrastaa yli 10h viikossa ja käyttää tuota tekosyynä ajan puuttumiselle. 

 

Joo toi on kyllä törkeää. Itse kyllä

huomaan jos toinen tekee enemmän, eikä mulla ole mitään ongelmaa myöntää sitä. Okei olet tehnyt nyt enemmän ruokaa, nyt voi olla sitten mun vuoro vaikka hoitaa ruoat ensi viikolla. Miksei se toimi toisinpäin? Kyllähän kumpikin tietää että jos toinen on käynyt kaupassa 9 kertaa ja toinen 1 kerran, että silloin toinen on tehnyt enemmän. Miksi ainakin oman miehen on mahdoton myöntää tätä, koska on ihan oikea tapahtunut asia. Ei se muutu sillä, että mies väittää käyvänsä myös usein kaupassa. Mitä hyötyä on edes väittää tuollaista jos luvut ovat nuo ja puoliso näreissään. En ymmärrä.

Ei ole sinun ongelmasi. Mene eteenpäin. 

Joillakin on myös niin paljon hallittavaa, että kaikkeen ei riitä enää resurssit. Näistä ei aina muut tiedä mitään, kun eivät näy päälle päin.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin on myös niin paljon hallittavaa, että kaikkeen ei riitä enää resurssit. Näistä ei aina muut tiedä mitään, kun eivät näy päälle päin.

Niin. Toinen silti hoitaa kaiken samassa tilanteessa. Sitten on näitä joille kaikki joka ei liity itseen on liikaa. Esim lapsen saaminen on aivan hirveä taakka ja siitä taakasta on päästävä eroon aina kuin suinkin vain on mahdollista.

Sitä olen miettinyt paljon, että miksi -mikäli tätä palstaaa on uskominen- niin moni on valmis  jatkamaan eloa tai ylipäätään asettunut parisuhteeseen kumppanin kanssa, jolla on hyvin rajalliset ellei olemattomat elämänhallintataidot. - Saiarstuneiden ja loukkaantuneiden kanssa elävät ovat tietysti oma ryhmänsä en tarkoita nyt heitä. Vaan enempi tulee tai tullut mielikuva,että sitä on menty kimppaan hyvin pinnallisten ja ulkoisten syiden vuoksi. Vai pitäsikö ajatella, että jouduttu kun 2. on painosatnut ja uhkaillut ellei olisi valmis asettumaan yhteen. Kun ei kais e nyt voi olla anoastaan seksi tai lapset jotka liimaa yhteen ja sa jatkamaan vuodesta toiseen ja isoin tai ainakin vanhin lapsi on oma kumppani.

Kuole jo

Itselläni elämänhallinta on kadonnut työttömyyden, masennuksen ja ahdistuksen sekä sosiaalisten tilanteiden pelon ja paniikkikohtausten vuoksi. Tunnetta lisää epävarmuudet maailmassa (pandemia, sota) sekä omassa elämässä (läheisten vakavat sairastumiset, rahavaikeudet jne). En edes mainitse te-toimiston uhkailuja ja kyykytystä. Korona jätti jälkeen muistin takkuamisen ja uupumuksen pienestäkin rasituksesta. Vaikeaa on saada tässä elämäänsä hallinnan saati turvan tunnetta. Onneksi minulla on puoliso keneltä voin sitä edes vähän saada. Jotenkin pitäisi saada silti omat jalat kantavammiksi. En tiedä miten ja mistä aloittaa..? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuuttomia tai sitten ei kiinnosta, välinpitämättömyyttä sekä arvostamattomuutta. Ilkeys jne. Ymmärrys puuttuu, oppivat elämässänsä.

 

Mutta mistä tuo vastuuttomuus ja kiinnostumattomuus, jop a välinpitämättömyys kumpuaa???

 

Tätä olen miettinyt vuositolkulla, kun mieheni on juuri tuollainen. Ei auta että väännät rautalangasta ja selität ja kerrot, että jaksa jne. Ei vaan kiinnosta. Näennäisesti saattaa jotain joskus tehdä, jotta voi sitten sulkea korvansa siltä että sanon olevani tyytymätön hänen panokseensa. Se ei ole edes se, että ei tee asioita, koska välillä vuosien taistelun jälkeen tosiaan kyllä tekee, vaan se asenne siellä taustalla. Kaikki tekeminen on sellaista, josta sitten tehdään iso numero, eikä

Tämä kaikki kertomasi toimii j aon mahdollista vain ja ainoastaan silloin kun (A) kumppani osaa ja kykenee tekemään sovitut tehtävät ja että tehtävien jako menee esittämälläsi tavalla puoliski. ja (B) Hänen tekemäsnä työnjälki ja toimet on sellaista, että se riittää mukinoitta toiselle. - Osassahan tilanteissa on niin, että kumppani kyllä tekee mutta työnjälki on puolinaista tai sitten toinen hyvin pedantti ja hänen mielestään ei -hatsuat vedetty esimerkiksi pyykit on väärin ripustettu tai hänelle ei riitä. että imuroidaan vaan lisäksi lattiat tuleee pestä viikottain tai useammin myös kostealla . Tai ruuaksi ei riitä, että toinen valmistaa keiton, vaan tulee olla myös tehdä salaattia tai jos on hernekeittoa, niin silloin aina pitää tehdä lettujakin tai ruuan laittoa ei ole tehty loppuun....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuuttomia tai sitten ei kiinnosta, välinpitämättömyyttä sekä arvostamattomuutta. Ilkeys jne. Ymmärrys puuttuu, oppivat elämässänsä.

 

Mutta mistä tuo vastuuttomuus ja kiinnostumattomuus, jop a välinpitämättömyys kumpuaa???

 

Tätä olen miettinyt vuositolkulla, kun mieheni on juuri tuollainen. Ei auta että väännät rautalangasta ja selität ja kerrot, että jaksa jne. Ei vaan kiinnosta. Näennäisesti saattaa jotain joskus tehdä, jotta voi sitten sulkea korvansa siltä että sanon olevani tyytymätön hänen panokseensa. Se ei ole edes se, että ei tee asioita, koska välillä vuosien taistelun jälkeen tosiaan kyllä tekee, vaan se asenne siellä taustalla. Kaikki tekeminen on

Niin tai kun on miehen ruoanlaittovuoro, hän tilaa pitsaa jonka maksaa yhteiseltä tililtä.

Ylös

Vierailija kirjoitti:

Elämänhallintataidot ei ole yhtä kuin se, että on hirveän hyvä siivoamaan tai tekemään erilaisia ruokia. Minusta se tarkoittaa, että pystyy huolehtimaan itsestään, laskut tulee maksettua ajallaan, kämppä on asuttavassa kunnossa ja pystyy ottamaan vastuuta omasta elämästään. Tämä kaikki voi murentua, jos sairastuu vaikkapa vakavaan masennukseen, mutta on myös niitä, jotka eivät "osaa mitään" missään vaiheessa elämäänsä, ovat ns. pysyvästi uusavuttomia. Yleensä se on kotoa opittua, kun omat vanhemmat eivät ole opettaneet kotitöitä, saati oman talouden hallintaa.

Näin se on.  Yleensä että kun on rahaa, miettii ensin laskujen maksua ja ruokarahojen riittävyyttä. Ja sopeutuu siihen kun rahaa onkin vähemmän.  Suurinpiirtein stressitilanteessa muistaa kaiken olennaisen.

Vierailija kirjoitti:

Itselläni elämänhallinta on kadonnut työttömyyden, masennuksen ja ahdistuksen sekä sosiaalisten tilanteiden pelon ja paniikkikohtausten vuoksi. Tunnetta lisää epävarmuudet maailmassa (pandemia, sota) sekä omassa elämässä (läheisten vakavat sairastumiset, rahavaikeudet jne). En edes mainitse te-toimiston uhkailuja ja kyykytystä. Korona jätti jälkeen muistin takkuamisen ja uupumuksen pienestäkin rasituksesta. Vaikeaa on saada tässä elämäänsä hallinnan saati turvan tunnetta. Onneksi minulla on puoliso keneltä voin sitä edes vähän saada. Jotenkin pitäisi saada silti omat jalat kantavammiksi. En tiedä miten ja mistä aloittaa..? 

Puoliso tukee ja neuvoo. Kaikkea hyvää elämääsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni elämänhallinta on kadonnut työttömyyden, masennuksen ja ahdistuksen sekä sosiaalisten tilanteiden pelon ja paniikkikohtausten vuoksi. Tunnetta lisää epävarmuudet maailmassa (pandemia, sota) sekä omassa elämässä (läheisten vakavat sairastumiset, rahavaikeudet jne). En edes mainitse te-toimiston uhkailuja ja kyykytystä. Korona jätti jälkeen muistin takkuamisen ja uupumuksen pienestäkin rasituksesta. Vaikeaa on saada tässä elämäänsä hallinnan saati turvan tunnetta. Onneksi minulla on puoliso keneltä voin sitä edes vähän saada. Jotenkin pitäisi saada silti omat jalat kantavammiksi. En tiedä miten ja mistä aloittaa..? 

Puoliso tukee ja neuvoo. Kaikkea hyvää elämääsi!

Niin kaikilla meillä ei ole puolisosa joka tukisi ja tsemppaisi ja itse olen yksi heistä ja tiedostan hyvin, että työttömyyteni, joka toivottavasti on vain hetkellistä on ja on ollut yksi syy, joka luo kitkaa parisuhdekumppanin löytämiseen(kin). - Ei se niin suoraviivista ole, että kyse olisi vain rahasta tai rahan puutteesta, vaan siitä, että työttömyyss myös najertaa omaa itsetuntoa ja pelkään oikeasti, että jos työttömyyteni jatkuu, niin lakkaan välittämästä niin itsestäni kuin pikkuhiljaa, kenities tai mahdollisesti huomaamattani, ellen pidä varaani, ellen pidä itseäni ns. käynnissä. 

Yleensä taustalla on joko alhainen älykkyysosamäärä tai hedonismi. Tyhmyydelle ei voi mitään, siksi nämä ihmiset ovat jatkuvasti ongelmissa, jos itse joutuvat hoitamaan asioitaan. Hedonisti sitten laittaa nautinnon kaiken edelle ja asiat menevät sen takia sekaisin. Tämä näkyy päihteidenkäytössä, ylipainossa, liikkumattomuudessa tms. Minkään eteen ei viitsitä nähdä vaivaa, kun toinen vaihtoehto on nautinnollisempi. Ja nykyisin kun voi vielä syyttää geenejä ja yhteiskuntaa kaikesta, niin mikäs siinä on nautiskellessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itselläni elämänhallinta on kadonnut työttömyyden, masennuksen ja ahdistuksen sekä sosiaalisten tilanteiden pelon ja paniikkikohtausten vuoksi. Tunnetta lisää epävarmuudet maailmassa (pandemia, sota) sekä omassa elämässä (läheisten vakavat sairastumiset, rahavaikeudet jne). En edes mainitse te-toimiston uhkailuja ja kyykytystä. Korona jätti jälkeen muistin takkuamisen ja uupumuksen pienestäkin rasituksesta. Vaikeaa on saada tässä elämäänsä hallinnan saati turvan tunnetta. Onneksi minulla on puoliso keneltä voin sitä edes vähän saada. Jotenkin pitäisi saada silti omat jalat kantavammiksi. En tiedä miten ja mistä aloittaa..? 

Puoliso tukee ja neuvoo. Kaikkea hyvää elämääsi!

Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuuttomia tai sitten ei kiinnosta, välinpitämättömyyttä sekä arvostamattomuutta. Ilkeys jne. Ymmärrys puuttuu, oppivat elämässänsä.

 

Mutta mistä tuo vastuuttomuus ja kiinnostumattomuus, jop a välinpitämättömyys kumpuaa???

 

Tätä olen miettinyt vuositolkulla, kun mieheni on juuri tuollainen. Ei auta että väännät rautalangasta ja selität ja kerrot, että jaksa jne. Ei vaan kiinnosta. Näennäisesti saattaa jotain joskus tehdä, jotta voi sitten sulkea korvansa siltä että sanon olevani tyytymätön hänen panokseensa. Se ei ole edes se, että ei tee asioita, koska välillä vuosien taistelun jälkeen tosiaan kyllä tekee, vaan se asenne siellä taustalla. Kaikki tekeminen on sellaista, josta sitten tehdään iso numero, eikä haluta nähdä asioita rehellisesti. Esim jos hermo

Uskomatonta että suostut katselemaan tuollaista mieslasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastuuttomia tai sitten ei kiinnosta, välinpitämättömyyttä sekä arvostamattomuutta. Ilkeys jne. Ymmärrys puuttuu, oppivat elämässänsä.

 

Mutta mistä tuo vastuuttomuus ja kiinnostumattomuus, jop a välinpitämättömyys kumpuaa???

 

Tätä olen miettinyt vuositolkulla, kun mieheni on juuri tuollainen. Ei auta että väännät rautalangasta ja selität ja kerrot, että jaksa jne. Ei vaan kiinnosta. Näennäisesti saattaa jotain joskus tehdä, jotta voi sitten sulkea korvansa siltä että sanon olevani tyytymätön hänen panokseensa. Se ei ole edes se, että ei tee asioita, koska välillä vuosien taistelun jälkeen tosiaan kyllä tekee, vaan se asenne siellä taustalla. Kaikki tekeminen on sellaista, josta sitten tehdään iso numero, eikä

Se on sitä aseellistettua epäpätevyyttä. Tekee vasta sitten kun näkee, että edut lähtee kohta jos ei tee mitään. Sitten jatkaa samaan malliin kun uskoo, että annettu murunen riittää antamaan toivoa taas joksikin aikaa. Mikään ei muutu koska se toimii hänelle eikä hän siinä uuvu vaan puoliso.