Kaunis on kaunis jo lapsena

Minä en ollut kaunis lapsi. Pallinaama ja ulkonevat hampaat. Koskaan, kukaan ei edes vanhempani sanoneet minua nätiksi. Kun lähdin opiskelemaan oiotutin hampaani, aloin urheilemaan ja menetin lapsenpyöreyteni kasvoistani. Siitä lähtien olen tuntenut itseni joskus jopa kauniiksi. Muistan kun tapasin n.10 vuoden tauon jälkeen entisiä luokkatovereitani, niin joku sanoikin, että olen kovasti muuttunut edukseni. Edelleen viisikymppisenä tunnen itseni ihan kivan näköiseksi.

Minä olin lapsena lihava ja pulleaposkinen. 

Kun laihduin hoikaksi minusta kuoriutui aikuisena kaunotar. 

Jotkut on söpöjä lapsia, jotkut ei ja osa söpöistä lapsista ei ole aikuisena kauniita. 

Mun äitin mielestä usein söpöt lapset ei aikuisena ole niin söpöjä xD

Itse olin söpö lapsena, mutta lihosin helposti ja sillon näytin vähän hassulta ja joskus ei ollu hiuksia ym xD

Mulla oli kausia millon olin tosi sievä ja sitten en niin. Perustalta kuitenkin olin nätti ja söpö lapsi ja yhä on samat piirteet vaikka on ylipainoa. 

Fakta on se, että kauneus/komeus on katsojan silmissä.