Mitä tehdä kun kaveriporukassa yksi aina valittaa ettei löydä ketään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että voitteko tukea asiassa jotenkin. Ulkonäölle pystyy kuitenkin jotain tekemään, esim. vaatetyyli yms.

Olen itse ollut aina se "ylimääräinen", joka on ollut yksinään kauniiden kaverien kerätessä ihailijoita. Tosiystävyyttä olisi se, että jos näkee missä ongelma on, niin kertoisi tästä, ja jos vain pystyy, niin auttamaan tämän ongelman ylittämisessä. Ystävyyttä ei ole se, että vilkuillssn toisiaan vaivautuneesti.

Vaatetukseen ja yleensäkin laittautumiseen hän onkin panostanut, minusta näyttää niiden osalta niin hyvältä kuin vain voi näyttää. Sehän tässä onkin että ainakaan mitään ilmiselvää ei ole meidän mielestä tehtävissä ja sellainen on aika musertavaa kuulla. Toisaalta luulisi näiden kaikkien tuloksettomien vuosien jälkeen hänellä itselläkin mietityttävän, että onkohan ongelmana ulkonäkö. Kyseessä kuitenkin ihminen jota kiusattu lapsena, nuorena oli vaikeuksia löytää omaa porukkaa eikä kukaan ole ilmeisesti koskaan osoittanut romanttista kiinnostusta. Hankala tilanne kaikin puolin. ap

Särähtää tuo loppuosa korvaan. Eli jos on ollut lapsena kiusattu ja syrjitty, niin aikuisena ei kannata pitää yllä edes toivoa siitä, että joskus olisi rakastavassa suhteessa?

Mikä tämä ilmiselvä vika nyt siis edes on, jolle teistä ei ole mitään tehtävissä?

Ja joo. Olin nuorena se, jota kiusattiin, ja joka jäi seinäruusuksi muiden kaverien kerätessä huomiota. Teininä ja nuorena aikuisena sitten kokeilin kaikenlaisia tyylejä, jotka joo näyttivät aivan järkyttävältä, mutta en sitä itse tajunnut. Aikuisena ollut aika musertavaa miettiä, kuinka "kaverit" nyökyttelivät, että juu sopii hyvin tuo myrkynvihreä luomiväri paksuna kerroksena koko luomen alueella, ja tuo tunkkaisenpinkki huulipuna rohtuneille huulille paakkuuntuneesti levitettynä vielä kruunaa kokonaisuuden. Eikun vaan radalle! *tirsk*

Oikeasti, en ikinä tekisi noin ystävälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö mistä hän on saanut päähänsä tuon parisuhteen löytämisen? Ehkä menee jo obsession puolelle. Erikoista myös siinä mielessä, että yleensä hänen kaltaiset henkilöt orientoituvat jo lapsuuden ja nuoruuden kokemusten (juuri tuo että kiusataan ulkonäöstä eikä kukaan osoita kiinnostusta) perusteella siten, että he eivät enää kuvittele löytävänsä ketään vaan ovat hyväksyneet elävän elämänsä yksin.

Ihan yhtä paljon löytyy niitä, jotka ottavat itsensä kehittämisen elämäntehtäväkseen.

Kaikkia asioita ei voi kehittää tai jos voikin, ainoastaan tiettyyn rajaan asti. On typerää hakata päätä seinään ja viisautta ymmärtää, että tästä ei vain tule mitään sellaisten ominaisuuksien vuoksi, joita ei itse voi muuttaa. Ehkä ap:n kaverin vielä ymmärtää tämän.

Eihän tällä kaverilla ole sellaista ominaisuutta, joka varsinaisesti estäisi seurustelun. Kyse on kuitenkin kokonaisuudesta ja kokonaisuus sisältää yleensä osia, joita voi kehittää vaikka miten pitkälle.

Masentaa mieltä ja hän purkaa pahaa oloa teihin? Ettekö voi puhua siitä hänen kanssa? Saada hänet paremmalle tuulelle. Kavereita pitää auttaa.

Alkakaa jatkossa puhua sinkkuuden hyvistä puolista ja sitten vaihatte (aika nopsaan) puheenaihetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei teidän tarvitsekaan tuota ongelmaa ratkaista. Ettekö vain voi olla empaattisia ja henkisenä tukena? 

Kyllähän tämä tiettyyn pisteeseen asti toimii, mutta eri asia kun samasta h-vetin asiasta jolle mitään ei voida tehdä, valitetaan aina piiiiitkä tovi jokaisella tapaamiskerralla... se käy pidemmän päälle todella raskaaksi, t. kokemusta on.

Miten tämä kaveri voisi ikinä päästä asiassa eteenpäin, jos tämän "kaverit" vilkuilevat toisiaan vaivaantuneesti sen sijaan, että kertoisivat mikä heidän käsityksensä mukaan voisi olla se esteenä oleva asia.

Et taida tietää miltä tuntuu, kun tulet porukan ainoana jatkuvasti torjutuksi, et itse ymmärrä mikä on vialla, ja "kaverit" nyökyttelee irvehymyssä, että juu kyllä sä jonkun vielä löydät.

Kannattaisi varmaan lukea se aloitus ennen moraaliposeerausta... AP:han kirjoitti että ainakaan mitään ilmiselvää EI OLE tehtävissä! Ei siinä silloin paljoa autella, kun kyse on ominaisuuksista joita ei voi muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi varmaan lukea se aloitus ennen moraaliposeerausta... AP:han kirjoitti että ainakaan mitään ilmiselvää EI OLE tehtävissä! Ei siinä silloin paljoa autella, kun kyse on ominaisuuksista joita ei voi muuttaa.

Mutta tukea voi. Jos se on pöyristyttävä ajatus, niin kyllä mietityttää että mihin nykypäivän kaveruudet ja ystävyydet oikein perustuu.

Tuo vain tuntuu törkeältä, että muut porukassa vilkuilevat toisiaan vaivautuneena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedätkö mistä hän on saanut päähänsä tuon parisuhteen löytämisen? Ehkä menee jo obsession puolelle. Erikoista myös siinä mielessä, että yleensä hänen kaltaiset henkilöt orientoituvat jo lapsuuden ja nuoruuden kokemusten (juuri tuo että kiusataan ulkonäöstä eikä kukaan osoita kiinnostusta) perusteella siten, että he eivät enää kuvittele löytävänsä ketään vaan ovat hyväksyneet elävän elämänsä yksin.

Ihan yhtä paljon löytyy niitä, jotka ottavat itsensä kehittämisen elämäntehtäväkseen.

Kaikkia asioita ei voi kehittää tai jos voikin, ainoastaan tiettyyn rajaan asti. On typerää hakata päätä seinään ja viisautta ymmärtää, että tästä ei vain tule mitään sellaisten ominaisuuksien vuoksi, joita ei itse voi muuttaa. Ehkä ap:n

Tuossahan luki että ulkonäkö on aloittajan kaverin tapauksessa tällainen ominaisuus. Parisuhteeseen kuuluu romanttinen ja yleensä myös seksuaalinen ulottuvuus, missä ulkonäöllä on olennainen osansa. Totta kai kavereita/ystäviä voi saada kehittämällå sosiaalisia taitoja jos niissä puutetta ja tässähän kaveri onkin onnistunut. Parisuhde vaatii kuitenkin paaaaljon enemmän, konkreettisesti siis fyysisellä tasolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi varmaan lukea se aloitus ennen moraaliposeerausta... AP:han kirjoitti että ainakaan mitään ilmiselvää EI OLE tehtävissä! Ei siinä silloin paljoa autella, kun kyse on ominaisuuksista joita ei voi muuttaa.

Mutta tukea voi. Jos se on pöyristyttävä ajatus, niin kyllä mietityttää että mihin nykypäivän kaveruudet ja ystävyydet oikein perustuu.

Tuo vain tuntuu törkeältä, että muut porukassa vilkuilevat toisiaan vaivautuneena. 

Minä kyllä ymmärsin tämän niin, että kaverit on yrittäneet tukea ja tsempata parhaansa mukaan. Mutta kun mitään ei ole tehtävissä ja kys. henkilö aina valittaa pitkään samasta aiheesta, niin uskon kyllä sen käyvän aika raskaaksi.

Ei tuollaista kitisijää kannata kaveriporukassa pitää. Pilaa tunnelman täysin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen, että voitteko tukea asiassa jotenkin. Ulkonäölle pystyy kuitenkin jotain tekemään, esim. vaatetyyli yms.

Olen itse ollut aina se "ylimääräinen", joka on ollut yksinään kauniiden kaverien kerätessä ihailijoita. Tosiystävyyttä olisi se, että jos näkee missä ongelma on, niin kertoisi tästä, ja jos vain pystyy, niin auttamaan tämän ongelman ylittämisessä. Ystävyyttä ei ole se, että vilkuillssn toisiaan vaivautuneesti.

Vaatetukseen ja yleensäkin laittautumiseen hän onkin panostanut, minusta näyttää niiden osalta niin hyvältä kuin vain voi näyttää. Sehän tässä onkin että ainakaan mitään ilmiselvää ei ole meidän mielestä tehtävissä ja sellainen on aika musertavaa kuulla. Toisaalta luulisi näiden kaikkien tuloksettomien vuosien jälkeen hänellä itselläkin mietityttävän, että onkohan on

Selvästi nyt purat omia patoumiasi ja luet rivien välistä. Kyllähän se jostain kertoo, jos nuorenakaan ei ole kiinnostusta ilmaistu JA aikuisenakaan ei millään lykästä. Ei siitä pääse mihinkään.

Itse tekisin ehkä niin, että alatte sopimaan tapaamisia ilman tuota yhtä. Vaikka niin että "ikävästi ja sattumalta" teidän aikataulut menee ristiin niin, että ette ehdi näkemään silloin kun tällä yhdellä olisi aikaa. Lopulta saattaa ymmärtää jättäytyä itse pois.

Vierailija kirjoitti:

Itse tekisin ehkä niin, että alatte sopimaan tapaamisia ilman tuota yhtä. Vaikka niin että "ikävästi ja sattumalta" teidän aikataulut menee ristiin niin, että ette ehdi näkemään silloin kun tällä yhdellä olisi aikaa. Lopulta saattaa ymmärtää jättäytyä itse pois.

Törkeää käytöstä. Kuin suoraan jostain teinidraamasta.

Miten olette tutustuneet kyseiseen maanvaivaan?

Vierailija kirjoitti:

Miten olette tutustuneet kyseiseen maanvaivaan?

🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tekisin ehkä niin, että alatte sopimaan tapaamisia ilman tuota yhtä. Vaikka niin että "ikävästi ja sattumalta" teidän aikataulut menee ristiin niin, että ette ehdi näkemään silloin kun tällä yhdellä olisi aikaa. Lopulta saattaa ymmärtää jättäytyä itse pois.

Törkeää käytöstä. Kuin suoraan jostain teinidraamasta.

Enemmän teinidraamaa siitä seuraisi, jos sanoisi suoraan ettei halua häntä enää mukaan tapaamisiin.

Mulla samanlainen tilanne.. en oikein tiedä mitä tehdä.

Kannattaa puhua tilanteesta suoraan. Joko ratkeaa eli lopettaa valittamisen tai sitten loukkaantuu eikä vietä enää teidän kanssa aikaa. Molemmissa tapauksissa voitatte.