Lue keskustelun säännöt.
Äitini tunkee nokkansa joka asiaan
18.11.2023 |
En oikeasti jaksa sitä. Hän soittelee joka päivä, vaikka en edes vastaa joka kerta. Eikä ikinä ole mitään asiaa, kunhan soittelee ja höpöttäisi tuntikausia, jollen löisi luuria korvaan.
Hänelle ei voi kertoa mitään asiaa ilman, että alkaa ohjeistaminen. Olen pian 40-vuotias ja asunut omillani jo aika hyvän tovin, lapsiakin löytyy ja mies, mutta äitini ohjeistaa kuin teiniä. Viimeksi kerroin, että aiomme ostaa uuden auton. Voi luoja mikä ralli siitä lähti. Hän soitti joka päivä ja laittoi useita viestejä päivässä kun linkkasi mielestään kivoja autoja, kertoili ummet lammet kuinka auto pitää ostaa ja mitä myyjälle sanoa, jankkasi jankuttamistaan autoista. En pyytänyt apua auton ostoon, sanoin vain, että katselemme uutta autoa.
Sama kaava toistuu aina. Ihan sama, mitä kerron, hän aloittaa neuvomisen, pätemisen ja jankutuksen. Ei kuuntele ikinä mitä sanon, kohteliaat kiellot ei ikinä auta, vaan minun pitää olla suorastaan törkeä, että menee kaaliin. Jos sanon, että en halua hänen 40v vanhoja lautasia, se ei auta, vaan hän tuo ne silti ovelleni ja minun pitää hänen nähtensä heittää ne roskiin, että tajuaa. Lastenhoitovinkeistä en jaksa edes aloittaa.
Sitten itketään minulle kun olen kiittämätön enkä kuuntele. Hän ei itse kunnioita minua aikuisena, vaan kohtelee kuin keskenkasvuista, vaikka olen koko aikuisikäni saanut pärjäillä itsekseni äitini keskittyessä viininjuontiin. Nyt kun on ollut selvänä pari vuotta, hän vissiin yrittää ottaa jotain äitiroolia taas tunkemalla joka asiaan.
Hermo menee...
Kommentit (23)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Saman teki aikuinen tyttäreni minulle : Kunnes sanoin homani olen tehnyt,jatka elämäsi vaan perheesi kanssa.Ota vastuu vain omasta elämä,Minulla oikeus aikuisen naisen elämään.Napanuora kun katkesi täyttin 18 vuottaa/piste.
Tuon saman haluaisin sanoa omille lapsilleni. Ollaan ex mieheni kanssa kurkkuamme myöten täynnä lapsiamme ja haluttaisiin että ne vain itsenästyy ja lakkaa roikkumasta. Me ei jakseta niitä enää.
Valitettavasti täytyy sanoa, että helpottavaa kuulla että muilla on samaa. Tuollaisesta pitäisi tulla lähestymiskielto.
Niin. Joillakin on vielä opettajamainen ja kylmä tapa ohjeistaa. Utelu on ikävää. Ja sitten seuraavalla kerralla sama ohje, kun ei muista sitä antaneensa. Yhteydenpitoa on pakko rajata tai sanoa lähes suoraan mitä ajattelee. Toinen suuttuu. Osa vanhemmista voi olla myös jollain tavalla häiriintyneitä ellei aspergerjankkaus tai käyttäytyy kuin ohjelmoidusti, vaikka osa taas muka "tarkoittaa hyvää" mielestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli samantapainen äiti kuin ap:lla.
Ei siinä mikään auttanut, vaikka olisin tehnyt mitä. Hän soittelun lisäksi hyppäsi oveni takana tuoden jotakin mukanansa (ruokaa, kahvia, makeisia, kukkasia...). Hänen siirryttyä palvelutaloon soitot ja ramppaaminen loppuivat kuin seinään.
Olisiko äitisi yksinäinen kaikesta huolimatta?
Oman äitini käytös aiheutti sen, että en uskalla nyt itse pitää yhteyttä aikuisiin tyttäriini, etten vaan muistuttaisi oman äitini rasittavasta käytöksestä. Ainoastaan tekstareita uskallan lähettää.
En haluaisi katkoa välejä. Osaan vetää rajat. On vain raskasta tehdä sitä koko ajan, kun toinen ei ymmärrä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rajaton lyyli. Ei tuohon taida mikään auttaa ellei saa lyyliä katsomaan peiliin, kun mitään rajoja ei kunnioiteta. Välirikko tai tilanteen sietäminen.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi katkoa välejä. Osaan vetää rajat. On vain raskasta tehdä sitä koko ajan, kun toinen ei ymmärrä.
Ap
Sano ettet haluaisi ihan joka päivä soitella, koska on omat kiireet ja elämä. Sovi jotkut päivät ja rajaa aikaa puhelussa. Paitsi hädässä saa soitella tai kipeänä. Onko äidilläsi kavereita tai sukulaisia, omia harrastuksia. Tai joku tietotekninen laite kommunikointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä se teidän lasten roikkuminen on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En haluaisi katkoa välejä. Osaan vetää rajat. On vain raskasta tehdä sitä koko ajan, kun toinen ei ymmärrä.
Ap
Sano ettet haluaisi ihan joka päivä soitella, koska on omat kiireet ja elämä. Sovi jotkut päivät ja rajaa aikaa puhelussa. Paitsi hädässä saa soitella tai kipeänä. Onko äidilläsi kavereita tai sukulaisia, omia harrastuksia. Tai joku tietotekninen laite kommunikointiin.
Ei sopimiset mitään auta tai se, että sanon olevani kiireinen. Ainoa toimiva asia on, etten vastaa. Jos vastaan ja sanon, että on kiire, soitan myöhemmin, hän sanoo joo ja aloittaa höpöttämisen. Ja minun pitää lyödä luuri korvaan.
En tiedä onko yksinäinen. On hänellä ystäviä, seurakuntatouhuja, sukulaisia joille soitella, minulla myös muita sisaruksia. Hän soittelee ihmisille päivät pitkät, jos ei saa minua kiinni, soittaa siskolleni. Hänellä on loputon tarve selostaa tekemisiään jollekin ja neuvoa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ennenkin sanonut tämän vihjeen täällä, mutta eräa nainen kertoi miten miehensä paljon vanhempi sisko soitti päivittäin ja vaati aina auttamaan jossain kotonaan. Kun sisko hankki pienne seurakoiran, vähenivät soitot radikaalisti normaaliin nkerran viikkoon tai kahteen soitoiksi. Eli vastaus on yksinäisyyden oireilu.
Vierailija kirjoitti:
Mitä se teidän lasten roikkuminen on?
Toistuvaa taloudellista hyväksikäyttöä. Muuten ovat kuin ei oltaisikaan hengissä, mutta aina kun on oma elämä pilattu ilmaannutaan äidin ja isän helmoihin uhriutumaan ja hakemaan apua. Kun on viety tuhkatkin pesästä niin taas on kuin ei tuntisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
70 luvulla syntyneiden äidit tms niminen valtaisan suosittu ketju täällä antaa vertaiatukea näihinkin ongelmiin. Vaikka et olisikaan tuollloin syntynyt kannattaa lukea.
Vierailija kirjoitti:
70 luvulla syntyneiden äidit tms niminen valtaisan suosittu ketju täällä antaa vertaiatukea näihinkin ongelmiin. Vaikka et olisikaan tuollloin syntynyt kannattaa lukea.
Oma äitini soittelee ja puuttuu jatkuvasti. Hänen mielestään minun pitäisi hakea pyykkejäkin lasteni kodeista ja pestä niitä. Samaa pyykkien varastamista hän piti minunkin kanssani silloin kun asuin lähellä. En edes tiennyt hänen tekevän sitä kunnes löysin sattumalta jostain hänen lumppu pinostaan rahini päällisen jonka olin laittanut pyykkiin vuosia sitten eikä se ikinä ollut tullut takaisin. Äitini on hamstraaja joten elää romuvuoren keskellä jos joku ihmettelee miksi tiedän äitini lumput. Niitä ei voi olla näkemättä kun käy hänen luonaan.
Minun 90-kymppinen äitini ei usko, että minä 6-kymppinen osaan kyllä pilkkoa ruuanlaitossa ainekset ja ihan syötävää ruokaa saan aikaiseksi. On ollut koko ikänsä tuollainen, eli ei johdu siitä, että on vain vanhuudenhöppänä. Pahemmaksi tosin mennyt vanhetessaan.
Vierailija kirjoitti:
Minun 90-kymppinen äitini ei usko, että minä 6-kymppinen osaan kyllä pilkkoa ruuanlaitossa ainekset ja ihan syötävää ruokaa saan aikaiseksi. On ollut koko ikänsä tuollainen, eli ei johdu siitä, että on vain vanhuudenhöppänä. Pahemmaksi tosin mennyt vanhetessaan.
Siis 9-kymppistä tarkoitin.
Minun äitini on aina ollut samantyylinen. Olen yli 50v perheenäiti. Soittelemme päivittäin. Myönnän, että se joskus on rasittavaa, mutta toisaalta ei kaikkea tarvitse ottaaniin tosissaan. Nykyään sanon tarvittaessa, että en jaksa enää tätä aihetta, puhutaanpa jostain muusta. Ymmärrän, että ylihuolehtivaisuus on hänem tapansa osoittaa rakkautta ja välittämistä. Ehkä on myös yksinäinen. Olen iloinen, että äitini on vielä elämässäni mukana, uskon, että näitä puheluja tulee joskus vielä kova ikävä.
Oiski vaan puuttumista mutta kun on jatkuvaa rähjäämistä. Olen vanha nainen 56v. enkä vaan jaksaisi enää. Kaikki mitä teen on väärin tehty, tukka on ruma, vaatteet on rumia, teen väärää ruokaa, kävelen väärällä puolella tietä yms. En haluaisi satuttaa mutta kohta on pakko, en vaan jaksa enää.
Saman teki aikuinen tyttäreni minulle : Kunnes sanoin homani olen tehnyt,jatka elämäsi vaan perheesi kanssa.Ota vastuu vain omasta elämä,Minulla oikeus aikuisen naisen elämään.Napanuora kun katkesi täyttin 18 vuottaa/piste.