Ero sen vuoksi että haave lapsien lukumäärästä on eri

Entä jos muutatkin mielesi? Entä jos elämä osoittautuukin niin antoisaksi, että haluatkin lisää lapsia? Ihmiset muuttavat usein mieltään. Ensin ei haluta yhtään, mutta sitten kun sattuu vahinko, niin vahinko olikin niin onnekas että muksuja päätetäänkin hankkia lisää. Joku taas on kertonut kokeneensa sääliä ainokaista kohtaan ja muuttanut siten mielensä. Kaikkea voi tapahtua! Entä jos ette saa sitä yhtäkään? Tai tulee vain se yksi... Ei näitä asioita ole kiveen hakattu. Siitä sitten vaan kaikki vessasta alas, menetät ehkä elämäsi rakkauden tai sitä toista tilaisuutta ei tulekaan...

Jos puhuu monikossa lapsista niin voisiko käyttää perinteistä kaksitavuista muotoa "lasten" eikä WT-monikkoa "lapsien"

Ensimmäinen sana ja asia on ero. Niin vauvapalstamaista ja surkeaa.

Pystytte parempaan (tai sitten ette).

Toive lapsilukumäärästä on yksi asia ja kuten sanottua se toive voi kyllä muuttua vielä moneen kertaan, kun se eka lapsi on maailmassa. Mutta tietysti olisi hyvä olla suunnilleen samanlainen ajatus asiasta. 

Hälyttävämpää tuossa on se, jos puoliso ei edes halua keskustella asiasta kanssasi ja kuunnella mielipidettäsi. Kyllä teidän pitäisi pystyä keskustelemaan ja huomioimaan molempien mielipiteet. 

Vierailija kirjoitti:

Toive lapsilukumäärästä on yksi asia ja kuten sanottua se toive voi kyllä muuttua vielä moneen kertaan, kun se eka lapsi on maailmassa. Mutta tietysti olisi hyvä olla suunnilleen samanlainen ajatus asiasta. 

Hälyttävämpää tuossa on se, jos puoliso ei edes halua keskustella asiasta kanssasi ja kuunnella mielipidettäsi. Kyllä teidän pitäisi pystyä keskustelemaan ja huomioimaan molempien mielipiteet. 

Juuri näin itsekkin ajattelen, tiedän että mielipiteet voi muuttua mutta se että oma tahtoni tässä vaiheessa vain siivuutettiin ettei sillä ole mitään väliä mitä minä haluan ja asiasta ei tarvitse edes keskustella.

Ja tämä ei ole edes ainut asia missä näin on käynyt, alunperin oli tarkoitus pitää pienet häät kotona, ja oltiin ne yhdessä suunniteltu kunnes naiseni oli yhdessä ystäviensä kanssa päättänyt toisin koska kerran vaan naimisiin mennään he suunnittelivat kaiken uusiksi ja minulle vain ilmoitettiin että nyt tehdään näin. Itselle tämä ei kuitenkaan ollut mikään ylitsepääsemätön asia vaikka jöi kyllä harmittamaan se miten asia minulle kerrottiin ja itse olisin mielummin halunnut ne pienemmät häät jotka yhdessä suunnittelimme.

Mutta tämä lapsiasia on sellainen mihin en pysty vain suostumaan ainakaan ilman keskustelua ja se keskustelu on ollut sellaista vähättelevää että okei sopii se yksi lapsi vaikka nyt alkaa selkeästi tuntua siltä että hänen lapsiluku toive on enemmän mutta ei halua sitä vielä minulle myöntää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Toive lapsilukumäärästä on yksi asia ja kuten sanottua se toive voi kyllä muuttua vielä moneen kertaan, kun se eka lapsi on maailmassa. Mutta tietysti olisi hyvä olla suunnilleen samanlainen ajatus asiasta. 

Hälyttävämpää tuossa on se, jos puoliso ei edes halua keskustella asiasta kanssasi ja kuunnella mielipidettäsi. Kyllä teidän pitäisi pystyä keskustelemaan ja huomioimaan molempien mielipiteet. 

Ap ei halua keskustella.

Tosin tämä nyt on taas vain mielikuvitusaloitus, ap on palstan ikioma tarinatäti. :)

Jos mies ei halua jälkeläisiä lisää, on piuhojen poikkaseminen nopea ja vaivaton asia. Ei tarvitse huolehtia sen jälkeen vahingoista.

Christiiina kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia neuvoja, en menisi edes naimisiin tai tekisi sitä ensimmäistä lasta jos asiasta ei päästä sopuun. Ap:Na peräisin häät ja eroaisin ja etsisin naisen joka kunnioittaa omaa päätöstäni ja haluaa samaa. 

 

AP on tehnyt selväksi puolisolleen, että yksi lapsi riittää, silti nainen haluaa mennä naimisiin AP:n kanssa.

Eikö tässä asiassa ole ap:n halu kaikkein tärkein? Jos yhtään epäilee omia halujaan, kannattaa peräänytä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa eli ENNEN häitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toive lapsilukumäärästä on yksi asia ja kuten sanottua se toive voi kyllä muuttua vielä moneen kertaan, kun se eka lapsi on maailmassa. Mutta tietysti olisi hyvä olla suunnilleen samanlainen ajatus asiasta. 

Hälyttävämpää tuossa on se, jos puoliso ei edes halua keskustella asiasta kanssasi ja kuunnella mielipidettäsi. Kyllä teidän pitäisi pystyä keskustelemaan ja huomioimaan molempien mielipiteet. 

Ap ei halua keskustella.

Tosin tämä nyt on taas vain mielikuvitusaloitus, ap on palstan ikioma tarinatäti. :)

ja sinä taas keksit joka asiaan omiasi, jos juttu on sinun mielestäsi provo niin jätä vastaamatta ja anna muiden keskustella. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mies ei halua jälkeläisiä lisää, on piuhojen poikkaseminen nopea ja vaivaton asia. Ei tarvitse huolehtia sen jälkeen vahingoista.

Mitä jos mies ei halua sitä ensimmäistäkään jos sen seurauksena on ero ja nainen hakee uuden miehen kenen kanssa saa sen haluamansa toisen lapsen? Onko järkevää ollenkaan mennä naimisiin?

Morsian kuulostaa hieman kypsymättömältä.  Hänen mielensä voi hyvinkin muuttua ensimmäisen synnytyksen ja jo raskaudenkin jälkeen. Kaikenlaiset komplikaatiot ovat kuitenkin yllättävän yleisiä, voi tulla raskausmyrkytys, hätäsektio, keskenmenoja, neljännen asteen repeämiä, pidätyskyvyn menoa, koliikkia, tai lapsi vammautuu synnytyksessä.. ja sitten huomaakin ettei jaksaisi toista lasta missään nimessä.

Tehkää nyt ensin se yksi lapsi, jos sellainen teille ylipäätään suodaan, ja katsokaa sitten jatkoa. Lapsen hankkimisesta olette kuitenkin samaa mieltä. Minusta on yleensäkin jotenkin todella typerää päättää etukäteen lapsilukua. Asiaan vaikuttaa niin moni tekijä, ja jääräpäisyys suuntaan tai toiseen on vain lapsellista päähänpinttymää.

Meillä on tämän viikonlopun kolmesta lapsesta poikkeuksellisesti vain yksi kotona. Miehen kanssa kysyimme häneltä, että olisiko mukavaa, kun saisi koko ajan olla meille vanhemmille huomion keskipisteenä? Saisi kolminkertaisesti myös taloudellista mammonaa, jne.

Tyttö mietti hetken ja totesi, ettei vaihtaisi veljiään Itävallan alppilomiin ja omiin kilpaponeihin. Lapsiparka ei taida tietää paremmasta. ;)

Huoh

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toive lapsilukumäärästä on yksi asia ja kuten sanottua se toive voi kyllä muuttua vielä moneen kertaan, kun se eka lapsi on maailmassa. Mutta tietysti olisi hyvä olla suunnilleen samanlainen ajatus asiasta. 

Hälyttävämpää tuossa on se, jos puoliso ei edes halua keskustella asiasta kanssasi ja kuunnella mielipidettäsi. Kyllä teidän pitäisi pystyä keskustelemaan ja huomioimaan molempien mielipiteet. 

Ap ei halua keskustella.

Tosin tämä nyt on taas vain mielikuvitusaloitus, ap on palstan ikioma tarinatäti. :)

 

ja sinä taas keksit joka asiaan omiasi, jos juttu on sinun mielestäsi provo niin jätä vastaamatta ja anna muiden keskustella. 

Hahaa, eli jo tämäkin viesti kertoi sen, että aihe on hatusta vedetty. Keskustelkaa ihan rauhassa vain. 

Jatkan että nyt olenkin ap:n puolella, naisesi kuulostaa päällepäsmäriltä kun on noista häistäkin päättänyt kavereineen, eli aika satavarma pirttihirmu. Neuvoisin ap:ta perääntymään takavasemmalle koko kuviosta oitis.

Naiset eivät yksinään sitä lapsilukua päätä. En menisi naimisiin naisen kanssa joka ei suostu asioista keskustelemaan. Joten peräänny ap vielä kun voit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toive lapsilukumäärästä on yksi asia ja kuten sanottua se toive voi kyllä muuttua vielä moneen kertaan, kun se eka lapsi on maailmassa. Mutta tietysti olisi hyvä olla suunnilleen samanlainen ajatus asiasta. 

Hälyttävämpää tuossa on se, jos puoliso ei edes halua keskustella asiasta kanssasi ja kuunnella mielipidettäsi. Kyllä teidän pitäisi pystyä keskustelemaan ja huomioimaan molempien mielipiteet. 

 

Juuri näin itsekkin ajattelen, tiedän että mielipiteet voi muuttua mutta se että oma tahtoni tässä vaiheessa vain siivuutettiin ettei sillä ole mitään väliä mitä minä haluan ja asiasta ei tarvitse edes keskustella.

Ja tämä ei ole edes ainut asia missä näin on käynyt, alunperin oli tarkoitus pitää pienet häät kotona, ja oltiin ne yhdessä suunniteltu kunnes naiseni oli yhdessä ystäviensä kanssa päättänyt toisin kosk

Eli tässä ei ole kyse niinkään lapsiluvusta, vaan paljon suuremmasta ongelmasta. Puolison tyypillisestä toimintamallista.

Varmaa on, että puoliso ei muutu. Voit muuttaa vain itseäsi. Joko asennoitumistasi (=halua itsenäiseen päätöksentekoon) tai sitten fyysistä osoitetta (=eroat). 

Omasta mielestäni tässä sinulla on jo kaksi selvää red flagia heilumassa nenän alla. Haluatko todellakin tällaisen elämän itsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se on nainen joka päättää lapsiluvun, mene ensimmäisen lapsen jälkeen tosiaan katkaisemaan piuhat niin asia on sinun puolelta päätetty, nainen sitten päättää jatkaako sun kanssa vai ei.

Kaikissa muissa ketjuissa haukutaan uusperheet maailman hirveimmäksi kohtaloksi lapsille, mutta kannustus sellaiseen saa sitten ylpeukkuja 🙄

Miten olisi, jos tuon asian kävisi selkeästi läpi ennen yhtäkään lasta. Eli ap ilmoittaa, ettei häneltä tule saamaan kuin yhden lapsen lapsiperheen, eikä mieli tule tästä muuttumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toive lapsilukumäärästä on yksi asia ja kuten sanottua se toive voi kyllä muuttua vielä moneen kertaan, kun se eka lapsi on maailmassa. Mutta tietysti olisi hyvä olla suunnilleen samanlainen ajatus asiasta. 

Hälyttävämpää tuossa on se, jos puoliso ei edes halua keskustella asiasta kanssasi ja kuunnella mielipidettäsi. Kyllä teidän pitäisi pystyä keskustelemaan ja huomioimaan molempien mielipiteet. 

 

Juuri näin itsekkin ajattelen, tiedän että mielipiteet voi muuttua mutta se että oma tahtoni tässä vaiheessa vain siivuutettiin ettei sillä ole mitään väliä mitä minä haluan ja asiasta ei tarvitse edes keskustella.

Ja tämä ei ole edes ainut asia missä näin on käynyt, alunperin oli tarkoitus pitää pienet häät kotona, ja oltiin ne yhdessä suunniteltu kunnes naiseni oli y

 

Olemme olleet yhdessä 5 vuotta ja rakastan häntä todella paljon, meillä on hauskaa yhdessä ja ennole aikasemmin kiinnittänyt erimielisyyksiin niin paljon huomiota, minulle kun yleensä sopii kaikki, niinkuin tuo hääasia, sekin olisi ollut ihan keskustelemalla sovittavissa ja oikeasti luulin että hän myös halusi ne pienemmät häät, ja silloin kun yhdessä niitä suunnittelimme niin kaikki oli hyvin ja hänkin piti ideasta tai ainakin sitten esitti pitävänsä.

Nyt tuntuu tosiaan siltä että hän on kaikessa vain esittänyt kuuntelevansa minua ja sitten tekee kuitenkin niinkuin itse haluaa kertomatta asioista minulle.

ap

Ei ole mitenkään varmaa, että saatte edes sitä yhtä lasta.